title image

Annika Ollila

Ihana, kamala aurinko

 

Kaupallinen yhteistyö: Be3

 

 

 

 

 

Tällä viikolla näin pitkästä aikaa auringon. Siis sen pilvipeiton takana vähän liiankin ahkerasti lymyilevän valoilmiön, joka tuntuu meille suomalaisille tähän aikaan vuodesta useimmiten kaukaiselta muistolta vaan. Jälleennäkeminen oli ihana ja valehtelisin väittäessäni, etteikö lämpimien auringonsäteiden tunteminen ihollani olisi tuntunut hyvältä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ensimmäiset päivät kuljin ympäri katuja silmät sirrillään, sillä joka paikasta tulviva valo tuntui säkkimäisen pimeyden jälkeen vähän samalta kuin täysille rävähtävä kirkasvalolamppu heti aamutuimaan, mutta pian kroppakin tottui tähän harvinaiseen herkkuun.

 

Kuten aika moni meistä, mäkin rakastan aurinkoa. Sen kirkas valo kohentaa mielialaa huomattavasti, tuo elämään roppakaupalla lisää energiaa ja on iholla varsinainen d-vitamiinitehdas, mutta samaan aikaan siinä piilee myös vaaroja, joiden muistaminen meinaa aina välillä unohtua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mulla on aika perinteinen suomalainen iho, joka sietää aurinkoa varsin heikosti: sellainen vaalea ja pisamainen, joka ei rusketu suuremmin ja palaakin tosi helposti. Aina ei oo kuitenkaan ollut niin, joten rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että sen oikeaoppinen suojaaminen on vaatinut vähän harjoitusta, kärsivällisyyttä ja muutaman valitettavan palamisenkin. Nuorempana vähät välitin aurinkosuojista maatessani viikkotolkulla (!) pihalla kärventymässä, sillä isältä peritty vahva ihoni ei ollut palanut koskaan kertaakaan ja ajattelin hölmönä, että mitäpä sitä turhaan rasvoilla läträämään, kun palamistakaan ei tapahdu. (Älkää koskaan ajatelko näin – aurinko vaurioittaa suojaamatonta ihoa aina, vaikka se ei muistuttaisikaan väriltään katkarapua.) Pian tuli kuitenkin kesä, jolloin muutama päivä ennen kesäloman päättymistä näytin pihalla vietettyjen viikkojen jälkeen jotain kahvipapua etäisesti muistuttavalta, mutta sain myös ensimmäistä kertaa elämässäni aurinkoihottumaa käsivarret täyteen. Siitä lähtien ihoni on reagoinut UV-säteilyyn täysin eri tavalla, eikä enää kulu päivääkään, jolloin voisin kuvitellakaan auringossa hengailua ilman aurinkorasvaa – jopa Suomen kesän kohtalaisen heikko auringonpaiste laittaa ihoni koville ja mikäli suoja pääsee syystä tai toisesta unohtumaan, niin lopputuloksena on poikkeuksetta punertava hipiä. Ihoni tuntuu reagoivan aurinkoon vuosi vuodelta herkemmin, mutta se onkin normaalia, sillä ihmisen iho ohenee vanhetessaan ja samalla UV-säteily voimistuu jatkuvasti.

 

Myöhemmällä iällä vartalooni on kertynyt myös luomia. Vaikka tähän mennessä kaikki niistä onkin ollut terveitä, niin uuden ilmestyminen on tietynlainen arkinen muistutus ihon suojaamisen tärkeydestä – koskaan kun ei voi tietää, milloin uusi piste iholla olisikin jotain muuta kuin terve kauneuspilkku. Itse aurinkohan ei varsinaisesti aiheuta melanoomaa, mutta liian suuret UV-säteilyannokset ja ihon palaminen suurentaa sen mahdollisuutta huomattavasti ja onkin arvioitu, että 95% melanoomista olisi ehkäistävissä järkevällä aurinkokäyttäytymisellä.

 

Auringosta saa (ja pitääkin) nauttia, mutta ainoa tapa ehkäistä ihovaurioiden syntymistä ja pahimmassa tapauksessa jopa melanoomaa on ihomme säntillinen suojaaminen. Muistetaanhan se?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koska tätä viikkoa on tullut vietettyä paahtavan auringon alla, niin aurinkosuojat oli luonnollisesti pakattava mukaan matkaan. Nappasin kotoa toilettilaukkuuni Be3:n aurinkosuojasarjan kolme eri tuotetta, joista keltainen Sun Protection Progressive Spray muodostui pian suosikikseni. Progressiivisessa kuivaöljysprayssa on kolme vahvuusastetta: ensimmäisellä levityskerroksella suojakerroin on 20, toisella 30 ja kolmannella jopa 50. Samaa sprayta voi käyttää sekä kasvoille että vartalolle – herkimpia kohtia (kasvoja, olkapäitä sekä dekolteeta) oon itse suojannut korkeammalla suojakertoimella, kun taas esimerkiksi jaloille on riittänyt vähän matalampi suoja. Tehokkaan aurinkosuojan lisäksi dermatologisesti testatun ja nikkelittömän sekä parabeenittoman tuotteen jojobaöljy kosteuttaa, avokadoöljy pehmentää ja e-vitamiini ehkäisee ihovaurioita tehokkaasti.

 

Sarjaan kuuluu myös erityisen herkälle ja esimerkiksi lasten iholle tarkoitettu sininen puteli, jonka suojakertoimet lisääntyy samaan tapaan levityskerroilla, mutta suojakertoimet ovat 50, 50+ sekä 50++. Pinkkipurkkinen after sun on puolestaan täydellinen apu auringossa vietettyjen päivien jälkeisiin hetkiin, sillä se on superhelppo levittää ja tekee ihosta silkkisen pehmeän. Be3:n tuotteita myy apteekit sekä Sokos-tavaratalot ja niistä voi lukea lisää täältä.

 

Eli mikäli talven lomapäivät tulee vietettyä auringon alla, olipa se sitten koti-Suomen kevättalvihangilla tai vähän lämpimämmillä leveyspiireillä, niin tässä on oikein varteenotettava vaihtoehto aurinkosuojan hommaa hoitamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

Vaikka nautinkin auringosta suuresti ja näiden menneiden auringossa vietettyjenpäivien jälkeen olo on käytännössä kuin uudesti syntynyt, niin auringossa makaaminen on sittemmin vaihtunut ihan muihin aktiviteetteihin (kuka muka edes jaksaa enää kärventää itseään?) ja mikäli kaipaan joskus päivetystä, niin haen sen turvallisesti purkista. Iho kiittää!

 

 

 

Luurin läpi: viikko 45 & 46

 

 

 

 

1. Kuvasta voitte bongata itsepäisen Annikan, joka kamppaili yksin Ikeassa jättikokoisen ja sairaan painavan laatikon kanssa ja melkein hävisi taistelun. Koska keneltäkäänhän ei tietenkään voinut pyytää apua esimerkiksi sen autoonnostamisen kanssa…

 

2. …mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Keittiössämme on vihdoin kaappi, joka mahduttaa sisäänsä vähän enemmänkin kuin ainoastaan muutaman hassun lautasen. Sen päällä olevan seinäasian paikkaa mietin vielä, mutta voi olla, että se siirtyy tuosta eteiseen.

 

3. Saanen esitellä, Lukaliina.

 

4. En voi uskoa, että olin täysin unohtanut nachoplatterin olemassaolon. Tomaattia, sipulia, korianteria ja nachoja – kaikkia lempiasioitani yhdessä.

 

 

 

 

 

 

 

1. Maanantai-illan kellunnan jälkeen oltiin itse kukin varsin rentoutunutta sakkia.

 

2. Katsokaa! Katsokaa! Katsokaa! En voi uskoa, että kuvassa on todella mun hampaat. (Ja niiden lisäksi myös pari korvapuustin murua, mutta se taas ei niinkään yllättänyt.) Seuraavalla hammaslääkärikerralla tehdään vielä pientä loppufiksausta, mutta aika loppusuoralla ollaan. Oon niin onnellinen siitä, että suustani löytyy vihdoin suorat hampaat. Toivottavasti pääsen näyttämään ennen/jälkeen -kuvat pian.

 

3. Syksyn ja talven suosikkilounas = höyryävän kuuma ramenkeitto. Seuraavaksi ajateltiin kokeilla tehdä ramenia itse.

 

4. Jos ette oo vielä katsoneet tätä Netflix Originalia, niin tehkää se nyt. Harvan sarjan viimeisen jakson loppuminuutit on aiheuttanut niin malttamattoman tunteen kuin tämä. (Yksi sellaisista oli myös Game of Thrones ja näitä molempia yhdistääkin tuttu naama…)

 

 

 

 

 

 

 

1. Viimeinen kuva puhelimestani ennen reissuunlähtöä… Tätä perskärpästä oli ikävä jo ennen kuin pääsin edes hoitoonvientireissulta kotiin asti.

 

2. Torstainen auringonnousu pilvien yllä oli aika mieletön.

 

3. Heti perillepäästyämme lähetin tämän kuvan poikaystävälle, joka kysyi, että “mikä toi kummallinen valoilmiö tuolla taivaalla oikein on?”

 

4. On muuten hymyilyttänyt.

 

 

 

 

 

 

 

1. Ois muuten vähän tehnyt mieli pulahtaa tonne turkoosiin veteen.

 

2. Tää tryffelipasta oli ehkä yksi tähänastisen reissun herkullisimmista ruuista.

 

3. Näin oon viettänyt melkein jokaisen iltapäiväni – viinilasi kädessä, kirja toisessa ja laskeva ilta-aurinko edessä. Otin mukaan lomalukemiseksi tollaisen Onnen algoritmi-kirjan, jonka parissa aika on kulunut varsin leppoisasti. Toivon jopa, että olisin ehtinyt lukemaan sitä vähän enemmänkin.

 

4. Hetki ennen myrskyä, jolloin ehdittiin kauppareissulta juuri ajoissa hotellihuoneeseen…

 

 

 

 

 

 

 

1. Aika monta sitä seuraavaa tuntia vietettiin rankkasateen suojassa sisällä, kunnes nälkä oli yltynyt niin kovaksi, että oli pakko lähteä syömään. Ei onnistuttu pysymään matkalla ihan täysin kuivana, mutta heti ruuat syötyämme taivas alkoi selkenemään…

 

2. …ja pian edessä näyttikin tältä. Se tapahtumaketju kuvasti aika osuvasti sellaista hangry-mielentilaa ja sitä seuraavia hetkiä, jolloin ensin myrskyää ja pian onkin varsin autuas olo. Voisi jopa melkein sanoa, että story of my life. :-D

 

3. Vuohenjuustosalaatista mansikoilla tuli ihan kesä mieleen.

 

4. Tältä näyttää meidän hotellin aulan jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

1. Oon ollut syksyn aikana vähän huono syömään aamupaloja, mutta näiden muutaman päivän aikana niitä on tullut syötyä senkin edestä.

 

2. Otettiin tässä kulmassa pari kuvaa, jotka onnistui niinkin “hyvin”, että tää kaktus oli julkaisukelpoisempi pelkästään noin yksinään. :-D

 

3. Päädyttiinkö yhtäkkiä Saharan aavikolle?

 

4. Tää näky on ollut aamuisin verhojen takaa paljastuessaan jotenkin ihanan lupaava. Sellainen, josta on tullut joka kerta olo, että tästä tulee hyvä päivä.

 

 

 

 

 

 

 

1. Meidän lomakaara, söpö avo-Beetle. Meillä on ollut poikaystävän kanssa tapana vuokrata auto aina Espanjaan mennessämme, sillä se on niin kätevä ympäriinsä liikkumisen kannalta (Marbellan “tukikohdastamme” ei nimittäin pysty liikkumaan julkisilla ollenkaan) ja päädyttiin ottamaan auto nytkin muutamaksi päiväksi.

 

2. & 3. Lähdettiin heti auton saatuamme seikkailemaan ja päädyttiin pikkuruiseen Puerto de Mogánin kylään. Siellä oli enemmän värikkäitä kukkaköynnöksiä kuin mitä oon eläessäni nähnyt!

 

4. Tätä ikävöin eniten Suomen talvessa.

 

 

 

 

Postikortteja auringon alta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*Matkan sponsoroi TUI

 

 

Hymy on ollut viime päivinä poikkeuksellisen herkässä, kuten kuvistakin ehkä huomaa. Joka paikka on eilisen dyynivisiitin jälkeen hiekkaa täynnä, mutta sekin on oikeestaan aika kivaa – tuntee jotenkin olevansa kaukana kotoa.

 

Näistä maisemista on hyvä aloittaa uusi viikko. Tänään otetaan aamiaismimosista, aikatauluttomuudesta ja auringonpaisteesta kaikki irti, sillä ensi viikon maanantai näyttää taas puurolta, kiireeltä ja kaamokselta. Se tavallinen koti-arkikin on kaikessa tavallisuudessaan ihanaa (ja nyt siellä odottaa vielä glögi sekä joulukuusen pystyttäminen), mutta milloinpa pieni vaihtelu ei virkistäisi.

 

Energistä viikkoa, kuullaan ihan pian!