Annika Ollila

 

Meidän viime päivät ovat kuluneet kovaa vauhtia lähestyvää Norjan-roadtrippiämme suunnitellen.  Pidettiin viime kesänä tekemästämme telttaretkestä niin paljon, että päätettiin vielä paikan päällä ollessamme, että tehdään samanlainen matka heti tänä kesänä uudelleen. Tällä kertaa ollaan tien päällä vähän pidempään ja sen vuoksi ajetaankin Norjaan ihan pohjoisimman Suomen kautta, viimeksi oikaistiin aikaa säästääksemme läpi Ruotsin ja ajettiinkin yhden päivän aikana suoraan Etelä-Suomesta Lofooteille. Se oli aika pyllyä puuduttava rupeama.

Koska vastaavanlainen reissu on jo takana, niin lähes kaikki tarvikkeet löytyy onneksi jo omasta takaa (tai ystäviltä lainattuna), mutta muutamia juttuja piti silti hankkia – ostettiin muunmuassa selkänojalliset retkituolit puhtaasta mukavuudenhalusta, sillä aiemmin mukana olleet huterat pikkujakkarat eivät olleet varsinaisesti se kaikkein mukavin vaihtoehto 😀 Hankittiin myös tarppi suojaamaan mahdolliselta sateelta, sillä täytyy varautua siihen, että sää tulee luultavasti tällä kertaa olemaan aiempaa kosteampi. Viimeksihän meitä siunattiin melkein liiankin hyvillä keleillä, sillä heinäkuinen käristyskupoli ulottui napapiirille saakka ja jatkuvan auringonpaisteen lisäksi lämpötila kohosi parhaimmillaan 30 asteeseen. Luka-raukka oli helteen vuoksi ajoittain melkein hätää kärsimässä, koska viileää sisätilaa ei ollut telttaillessamme saatavilla ja meressä tulikin pulikoitua niin paljon kuin vaan mahdollista. Tällä kertaa luvassa on vähän tyypillisempää alkukesän keliä, joten täytyy pakata erityisesti vedenpitävät varusteet matkaan. Unimaskit tulee myös tarpeeseen, sillä juhannuksen aikoihin aurinko ei painu mailleen hetkeksikään.

Myös ruokalistaa on jo alettu suunnittelemaan, sillä tällä kertaa tarvitaan mukaan melkein kaksinkertainen määrä syötävää ja siinä onkin jo vähän varauduttavaa. Kiitos muistiinpanolistojen mestari -poikaystävän, voitiin onneksemme käyttää pohjana viime kesältä peräisin olevia ruoka- ja kauppalistoja. Hankittiin tälläkin kertaa matkaan muutamia kylmäkuivattuja Real Turmat-retkiruokapusseja erityisesti niitä hetkiä varten, jolloin tekee mieli päättää päivä oikein kunnon luksusateriaan – ennakkoluuloistani huolimatta ne oli nimittäin jopa niinkin hyviä, että mikäli ne eivät olisi niin hintavia, niin olisin hankkinut niitä kotiinkin niiden kaikkein laiskimpien päivien varalle.

 

 

Odotan tulevaa reissua niin kovasti, etten meinaa pysyä pöksyissäni. Odotukset ovat korkealla, sillä viime kesäinen roadtrippimme oli heittämällä yksi parhaista koskaan tekemistämme matkoista. Meillä ei oo ollut viime aikoina kovinkaan paljon yhteistä aikaa, koska työt, mutta pian ollaan vapaalla melkein pari viikkoa putkeen – ainoastaan me, Luka ja luonto. Odotan niitä hetkiä, jolloin patikointimatkan jälkeen eteen avautuu maalauksenkaltainen maisema ja sitä voi istahtaa ihailemaan juuri niin pitkäksi aikaa kuin huvittaa. Ja niitä hetkiä, jolloin ollaan illan tullen leiriydytty, pystytetty teltta valmiiksi, kokattu pehmeällä mättäällä retkiruokaa ja vaan nautittu hiljaisuudesta. Ja vähän myös niitä, jolloin useamman retkipäivän jälkeen pääsee pitkästä aikaa ihan kunnon suihkuun peseytymään – sen jälkeinen olotila oli nimittäin yksi parhaimmista.

Myös sydäntä lämmittää ajatella, kuinka Lukalla ei luonnollisesti oo tälläkään kertaa pienintäkään aavistusta tulevasta. Sen sijaan, että hypättäisiin autoon ja ajettaisiin esimerkiksi isoon ruokakauppaan tekemään viikon ostoksia, istutaankin autossa “vähän” pidempään ja suunnataan melkein kahden viikon pituiselle lenkille uusiin maisemiin. Se tulee varmaan halkeamaan ilosta. Kuten myös mekin.

 

 

Olin eilen lähdössä Lahteen kotikotiin hakemaan lainassa ollutta telttaa, kunnes kellarivarastossa käydessäni huomasin, että telttapussi piileskelikin ihan varastomme perimmäisessä nurkassa. Voi tosin olla, että joudun joka tapauksessa tekemään reissun vielä tulevalla viikolla, sillä muistin sateenpitävän ulkoilutakkini olevan myöskin siellä… No, reilussa viikossa ehtii onneksi vaikka ja mitä.

Postauksen kuvitus on viime kesäiseltä Norjan-roadtripiltämme, mutta tuoreempaa vastaavaa on tulossa ihan pian! Jos aiemmat postaukset on menneet sulta ohi, niin lisää juttua edellisestä reissustamme löytyy mm. täältä, täältä ja täältä.

123

 

Lissabon on vertaansa vailla oleva värikäs kaupunki, jossa joka nurkan takaa löytyy inspiroivaa iloa silmälle. Olin kuullut tunnelmallisesta paikasta niin loputtomasti kehuja, että olin jopa hieman skeptinen matkaan lähtiessäni – lopulta kaupunki kuitenkin jopa ylitti jo ennestään korkeat odotukseni. Täysin omanlaisensa kaupungin laaja ravintolatarjonta ei jätä myöskään kulinaristeja kylmäksi, sillä sieltä löytyy jokaiselle jotain.

Tärkein vinkkini Lissaboniin olisi, että älä suunnittele liikoja, vaan haahuile rauhassa ympäriinsä. Koin Lissabonin täydelliseksi etenkin mun kaltaiselle hengailijalle, jonka loman tarkoitus ei oo juosta paikasta toiseen mahdollisimman paljon nähden ja kokien, vaan joka tykkää sen sijaan ottaa iisisti, nautiskella ja syödä. (Niin paljon kuin mahdollista.) Ilman päämäärää haahuillessasi saatat löytää itsesi mitä parhaimmista pikkuravintoloista tai päätyä vaikkapa sympaattiselle sisäpihan terassille, josta avautuu mieletön näköala yli kaupungin.

Koska me keskityttiin kaupungissa lähinnä päämäärättömään hengailuun, niin nähtävyysvinkkejä löytääkseen kannattaa suunnata johonkin muualle. Alempaa löytyy kuitenkin kasa kuvia sekä takuuvarmoja tärppejä juurikin esimerkiksi syömiseen ja juomiseen.

 

Boutik

 

Heti ensimmäiseksi se tärkein vinkki Lissaboniin: pakkaa mukaan erityisen mukavat kävelykengät, sillä seitsemän kukkulan päälle rakennettua kaupunkia tutkiessa kunto kohoaa satavarmasti. Jyrkkiä mäkiä on ihan jokaisessa kadunkulmassa ja mukulakivikadut ovat harvoin erityisen mukavaa käveltävää, joten jättäisin korkokengät suosiolla muihin hetkiin. Kaupunki on kuitenkin sen verran kompakti, että kävellen pääsee lähes kaikkialle, mikäli sivutuotteena tulevan jalkatreenin ottaa avosylin vastaan.

Jos (ja kun) jalat kuitenkin jossain vaiheessa väsyvät, niin hyppää helppokäyttöiseen metroon tai suosi Bolt (Taxify) & Uber -applikaatioita, joilla taksilla matkaaminen tulee entistäkin edullisemmaksi. Meidän kuskiksi sattui matkani aikana useampikin puhelias paikallinen, joilta sai lukuisia hyviä vinkkejä kaupunkiin.

Matka lentokentältä keskustaan taittuu taksivalinnasta riippuen noin kympillä.

 

 

Syö ja juo täällä:

Heim Cafe (Rua de Santos-O-Velho 2 E 4) – Aamiaispaikkojen kruunaamaton kuningatar, johon palattiin useampaan kertaan ja jossa kaikki maistamamme oli ihanaa – haaveilen paikan mansikkalimonaadista edelleen. Palvelu oli niin sympaattista, että tänne jätti mielellään tippiäkin!

Fauna & Flora (Rua da Esperança 33) – Mitä kaunein vehreyden täyttämä ravintola, jonka aamiainen vie kielen mennessään. Isosta tilasta huolimatta paikka on useimmiten ääriään myöten täynnä, joten varaudu odottelemaan pöydän vapautumista.

Basilio (Rua dos Bacalhoeiros 111) – Lissabon tuntuu olevan ihanien aamispaikkojen taivas, eikä Basiliokaan tee poikkeusta. Ravintolan yleisulkoasun lisäksi myös ruoka on enemmän kuin kohdallaan.

Boutik (Rua de São Bento 106 D) – Kahvilaravintolan ja pienen putiikin yhdistelmä, jossa on niin ihana sisustus, että haluaisit kopioida kaiken myös omaankin kotiin. Boutikilla on mitä suloisin kahvilakoira ja oikein toimiva aamiainen.

Gelato Davvero – Kaupungin ylivoimaisesti herkullisimmat jätskit löytyy täältä! Paikkoja löytyy muutamasta eri sijainnista, me käytiin osoitteessa Avenida Dom Carlos i 39.

Time Out Market (Avenida 24 de Julho 49) – Upgreidattu “food court”, josta löydät käytännössä ihan mitä tahansa mielesi tekee – olipa kyseessä sitten aasialaisia makuja, pastaa, mereneläviä, burgereita tai vaikkapa vaan viiniä ja leivoksia. Täällä valinnanvaikeudelta on mahdotonta välttyä.

Posto 9 (2825-490 Costa da Caparica) – Upealla paikalla sijaitseva pastellinsävyinen rantaravintola, johon tekisi melkein mieli jäädä asumaan. Vietä päivä Caparican biitsillä ja istahda illaksi ulkoilmaravintolaan nauttimaan auringonlaskusta sangrialasillinen kädessä.

Damas (Rua da Voz do Operário 60) – Ihmisiä kuhiseva ravintolan ja baarin yhdistelmä, jossa menu vaihtuu jatkuvasti ja lista lukee ainoastaan seinällä. Meidän käyntikerralla tarjolla oli muunmuassa mitä taivaallisinta cevicheä!

Pistola y Corazón (Rua da Boavista 16) – Supersuosittu tacopaikka, johon täytyy lähes poikkeuksetta jonottaa, mutta jonotusaika hujahtaa silmänräpäyksessä drinkit kourassa nachoja maistellen. Paikkaan ei kannata mennä viinin toivossa, sillä juomalistalta löytyi ainoastaan herkullisia drinkkejä (Cherry Coke Head oli mun lemppari) sekä bisseä. Tää oli reissuni ylivoimainen suosikkiravintola!

Gin Lovers (Praça do Príncipe Real 26) – Näyttävässä rakennuksessa sijaitseva ravintola, johon voi pistäytyä vaan drinkeillekin.

Park Bar (Calçada do Combro 58) – Parkkihallin ylimpään kerrokseen tehty baari ei oo ehkä kaikkein ilmeisimmässä paikassa, mutta se on käymisen arvoinen. Kaunis näköala, mukaansatempaava musiikki ja hyvät drinkit takaavat viihtymisen.

Memmo Alfama (Tv. Merceeiras 27) – Lissabonin vanhassakaupungissa sijaitsevan hotellin kattoterassilta on upeat näkymät oranssikattoisten talojen yli ja sinne pääsi drinkeille, vaikka ei olisikaan hotellin asiakas.

Rio Maravilha (Rua Rodrigues de Faria 103) – LX Factoryn alueella sijaitseva ravintola & baari, jossa on myös viihtyisä kattoterassi. Paikan ruoka näytti myös hyvältä. Mee tänne mieluiten ilta-aikaan, sillä terassi maisemineen näyttää hämärän tullen upealta!

 

Quincho

Pistola y Corazón

 

LX Factory (Rua Rodrigues de Faria 103) – Pikkuputiikkien ja ravintoloiden viihtyisä keskittymä, johon kannattaa pistäytyä vaikka syömään. Sunnuntaisin alueella järkätään myös markkinat, joilta löysin itse kasan kauniita koruja. Täällä sijaitsee myös ylempänä mainitsemani Rio Maravilha -kattoterassi!

Feira da Ladra (Campo de Santa Clara) – Tiistaisin ja lauantaisin pidettävä, kaupungin parhaaksikin tituleerattu, kirppis on aarteenetsijän taivas.

Miradourot – Ympäri Lissabonia on ripoteltu näköalapaikkoja (eli miradouroja), joilla tasata hengitystään ja ihailla maisemia yli kaupungin. Monien läheisyydestä löytyy myös tunnelmallisia terasseja jalkojen lepuuttamiseen. Kurkkaa esimerkiksi Miradouro da Nossa Senhora do Monte.

Costa da Caparica – Sillan toisella puolella sijaitseva kuvankaunis ranta on täydellinen valinta paahtaville aurinkopäiville. Rannan tuntumassa olevasta Posto 9 -ravintolasta saa ruokaa, kun nälkä yllättää.

Päiväretki Cascaisiin – Hyppää Cais do Sodrésta reiluksi puoleksi tunniksi junaan (edestakainen matka maksaa vain muutaman euron) ja vietä päivä suloisessa Cascaisin rantakaupungissa! Cascaisissa pääsee myös nauttimaan rannasta ja rannoilla pääsee monesti myös surffaamaan.

 

Heim Cafe

LX Factory

Costa da Caparica

Basilio 

Posto 9

 

Lissabonissa itsessäänkin riittää nähtävää vaikka loputtomiin, mutta jos vaihtelu virkistää, niin lyhyen matkan päästä löytyy lukuisia muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Tällä kertaa kaupunki veti niin tiukasti mukaansa, että aika loppui kesken, mutta seuraavalla kerralla haluaisin ottaa auton alle ja nähdä samalla myös värikkään Sintran, kuvankauniin Porton sekä vähän etelääkin, muunmuassa Praia de Marinhan jylhän upeat rantamaisemat.

Ensi kertaan, lumoava Lissabon. Palaan vielä.

88