Annika Ollila

 

Kirjoitin muutama viikko sitten kamppailustani kiihtyneen hiustenlähdön kanssa ja mainitsin samalla, että päätin jättää lämpökäsittelyn historiaan minimoidakseni jatkossa kaiken mahdollisen itseaiheutetun tuhon. En ollut pitänyt pörröisestä ja epäsiistin tuntuisesta luonnonkiharastani koskaan, jonka vuoksi hiusten suoristaminen oli kuulunut päivittäisiin rutiineihini jo miltei kymmenen vuoden ajan. Koska suoristusrauta meni sattuneista syistä pannaan, niin aloin luonnollisesti tutkimaan, miten luonnonkiharasta saisi vähän siedettävämmän näköisen, eikä mennyt aikaakaan ennen kuin osuin kultasuoneen. Löysin nimittäin Curly Girl-metodin.

Samana viikonloppuna luin kyseisestä hiustenhoitorutiinista valehtelematta tuntikaupalla. En innostunut siitä heti, sillä totaaliseen hiusten hoitamattomuuteen tottuneelle se kuulosti vaivalloiselta, monimutkaiselta ja etenkin aikaavievältä. Pian aloin kuitenkin törmäilemään toinen toistaan upeampiin ennen & jälkeen -kuviin, jonka jälkeen tiesin, että tää oli jotain, jota en yksinkertaisesti voisi jättää kokeilematta – etenkään nyt, kun tukka pitäisi saada edustuskelpoiseksi ilman suoristusrautoja ja hiustenkihartimia.

Mikä Curly Girl-metodi siis oikein onkaan? Pähkinänkuoressa: Lorraine Masseyn kehittelemä ja samannimiseen kirjaan perustuva luonnonkiharoille tarkoitettu hoitorutiini, jonka tarkoitus on auttaa hiusta kihartumaan, vahvistumaan ja näyttämään parhaalta mahdolliselta itseltään. Siinä heitetään hiusharjat ja suoristusraudat nurkkaan, kiinnitetään erityishuomiota kuivan luonnonkiharan kosteuttamiseen ja vältellään kuivattavia ainesosia, eli silikoneja, tiettyjä alkoholeja sekä sulfaatteja, sisältäviä tuotteita. Koska hiuslaatuja ja myös kiharatyyppejä on lukemattomia erilaisia, niin metodia voi halutessaan soveltaa juuri omaan päähän sopivaksi. Tavoite on kuitenkin aina sama: saada hius voimaan sisäisesti ja ulkoisesti paremmin ja oppia sen myötä rakastamaan omaa, luonnollista tukkaa.

 

 

Mä aloitin kokeilun reilut kaksi viikkoa sitten. Totuttelin ensin erilaisiin pesu- ja kuivausrutiineihin, jonka jälkeen lisäsin mukaan muotoilutuotteet parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Näiden viikkojen aikana on tullut kokeiltua monenmoisia erinäisiä konsteja ja toiset on tullut todettua toisia toimivammaksi. Vaikka metodin “tiukimpien sääntöjen” mukaan hiukset pestään yleensä pelkällä hoitoaineella, niin oon itse käyttänyt muutamaan kertaan sulfaatitonta shampoota, sillä oon huomannut, että se on tehnyt kiharoistani huomattavasti paremman näköiset ja se on ymmärtääkseni joillekin lainetyypeille jopa suositeltua. Kerran viikossa laitan hiuksiini myös syväkosteuttavan maskin muutamaksi tunniksi vaikuttamaan, jonka jälkeen suoritan hoitorutiinin normaalisti.

Aloitin metodin final washilla, jossa tukasta pestään kaikki mahdolliset tuotejäämät ja -kerrostumat pois. Se toteutetaan sulfaatillisella (mutta silti silikonittomalla) shampoolla, jota ei käytetä enää myöhemmin, ellei hiuksiin oo erehtynyt laittamaan esimerkiksi silikonia sisältäviä tuotteita. Sen jälkeen hieroin hiuksiini hoitoaineen, jonka annoin vaikuttaa muutamien minuuttien ajan. Sittemmin ollaan menty seuraavanlaisella kaavalla:

× Hiusten pesu toteutetaan ainoastaan co-washilla, eli pesevällä hoitoaineella, mutta oon itse käyttänyt satunnaisesti myös sulfaatitonta shampoota. Co-washiin löytyy netistä lukuisia erilaisia menetelmiä, joista kannattaa etsiä se itselle sopivin. Tässä vaiheessa selvitän myös mahdolliset takut joko sormin tai harvapiikkisellä kammalla.

× Seuraavaksi latvoihin hierotaan vielä uusi kerros hoitoainetta, jonka annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ajan ennen huuhtelua.

× Pesun jälkeen puristelen ylimääräisen veden pois hiuksista, enkä kuivaa tukkaa froteepyyhkeellä. (Joku tykkää levittää tässä vaiheessa myös geelin, mutta mä oon nähnyt parhaimmaksi lisätä sen vasta myöhemmin).

× Levitän märkiin hiuksiin jätettävän hoitoaineen, jonka jälkeen ploppaan (kasaan hiukset t-paidan sisälle kuivumaan) n. 15-30 minuutin ajan.

× Ploppauksen jälkeen levitän hiuksiin reilusti geeliä osioissa. Puristelen geelin hiuksiin huolellisesti ja kuten sanottua, sitä todella saa olla reilusti, jotta halutun lopputuloksen saa aikaiseksi.

× Kuivaan hiuksia hiustenkuivaajan diffuuseripäällä matalalla lämmöllä n. 20 minuuttia, jonka jälkeen annan hiusten kuivua loppuun itsestään. Jos aika ei riitä odotteluun (mun hiukset on todella hitaasti kuivuvaa sorttia), niin hoidan kuivauksen diffuuserin avulla loppuun saakka.

× Kun hiukset on TÄYSIN kuivat, puristelen geelikuoren eli castin auki t-paitaa apuna käyttäen. Välillä lisään mukaan tipan öljyä.

× Jos (ja kun) hiukset kaipaavat seuraavina päivinä freesausta, niin suihkin tukan suihkepullolla kosteaksi, puristelen tukkaan vähän jätettävää hoitoainetta sekä geeliä ja kuivaan ne taas diffuuserilla kuivaksi. Fun fact: freesauksen jälkeinen tukka näyttää mulla yleensä jopa paremmalta kuin vasta pesusta tullut.

 

Postauksen kuvien ottoaikaan takana oli viikon verran metodia, mutta kokosin alle muutamia havainnollistavia kuvia menneiltä viikoilta, joissa muutos alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan:

 

 

Alarivin kuvissa näkyy hyvin ero ennen ja jälkeen geelicastin puristelun, josta jo ylempänäkin mainitsin. Tuntui aluksi kummalliselta ottaa hiusgeeli käyttöön ensimmäistä kertaa sitten kaukaisten muodostelmaluisteluvuosien, mutta nyt siihen ajatukseen on jo tottunut. Moni tykkää muuten käyttää kaupan kaman sijasta itse tehtyä pellavansiemengeeliä, mutta itse en oo saanut vielä aikaiseksi kokeilla sellaisen keittämistä.

Täytyy muuten muistaa ottaa tällaisia “väliaikakuvia” jatkossakin, sillä näitä on hauskaa vertailla näin jälkikäteen. Jos hyvin käy, niin voipi olla, että ensi kesänä ero näihin kuviin on jo valtava!

 

 

Oon tällä hetkellä niin iloinen siitä, että oikeiden hoitorutiinien myötä oon ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut jopa pitämään luonnonkiharastani. Myönnettäköön, että käynnissä on jonkinasteinen identiteettikriisi, kun yhtäkkiä peilistä katsookin kiharatukkainen minä, mutta eiköhän siihenkin totu pian! Tilanne on muuten siinä pisteessä, että piilevän luonnonkiharan omaava poikaystäväkin on mun tukkaa katseltuaan alkanut pyytelemään, josko voitaisiin tehdä myös hänen hiuksilleen niitä “curly girl-juttuja”. 😀

Mun käyttämät tuotteet sai Instagramissa aikaan varsinaisen kysymystulvan ja niitä onkin jaossa seuraavaksi, mutta ennen suosittelua haluan kuitenkin löytää ne omalle päälleni parhaiten sopivat vaihtoehdot. Oon sitä mieltä, että tässä metodissa yksittäisiä tuotteitakin tärkeämpää on hoitaa hoitorutiinit oikein – huomasin sen itse, kun ennen metodin virallista aloittamista kokeilin kuivata hiukseni eri tavalla kuin aikaisemmin ja sain jo pelkästään sillä huomattavasti kauniimpaa lainetta aikaiseksi. Jos kuitenkin innostuit ja haluat tietää, sopisiko kaavailemasi tuote metodiin, niin sen voi tarkistaa kätevästi syöttämällä ainesosaluettelon tänne.

Tässä kaikki tältä erää. Jatketaan aiheen parissa myöhemmin!

277

Kaupallinen yhteistyö: eSmile – Esteettisen Hammashoidon Klinikka

 

Viime vuoden alussa suora hammasrivistö oli yksi niistä asioista, joista uskalsin vain haaveilla. Ja nyt, elämäni toisen oikomisyrityksen jälkeen, mulla on viimeinkin sellainen. Voin kertoa, että tuntuu muuten hyvältä.

Suurin osa teistä muistanee, että aloitin viime keväänä kauan haaveilemani Invisalign-oikomishoidon eSmilella. Jos kuitenkin eksyit blogini ja aiheen pariin vasta nyt ensimmäistä kertaa, niin täältä pääset lukemaan kesällä kirjoittamiani taustoja sekä aloitusfiiliksiä oikomishoitoon liittyen. Mun hoitomenetelmäksi valittiin tosiaan Invisalign Full, joka soveltuu vaativiinkin oikomisiin sekä purentaongelmien korjaukseen. Sen kesto on yleensä n. 4-24 kuukautta oikomisen vaativuudesta riippuen.

Mun suussa on ollut lapsesta lähtien varsin paljon työnsarkaa, sillä hammaskalusto ei yksinkertaisesti mahtunut ahtaaseen suuhuni. Taustalla on tosiaan jo yksi aiempi oikomishoito, jonka lopputulos ei kestänyt ylläpitotoimenpiteiden puutteen vuoksi kovinkaan kauaa ja sen tiimoilta huolimattomasti poistetut hampaat aiheutti ongelmia, joita ei enää tänä päivänä pysty korjaamaan: esimerkiksi hampaideni “keskikohta” on liikkunut huomattavasti toiselle puolelle, sillä molemmille puolille jätettiin poistojen jälkeen epätasainen määrä hampaita. Tää esteettinen vika ei oo koskaan vaivannut mua sen kummemmin, mutta vinksahtanut purenta sen sijaan aiheutti epätasaista kulumista, joka johti puolestaan pahaan vihlontaan.

 

 

Invisalign on hellävarainen ja huomaamaton oikomismenetelmä, jonka avulla hampaat voidaan oikaista ilman kiinteitä kojeita. Mun hoitoon kuului yhteensä 17 paria läpinäkyviä oikomiskalvoja, joita pidettiin paikallaan ympärivuorokautisesti ja jotka otettiin pois suusta ainoastaan syömisen sekä juomisen ajaksi. On suositeltua, ettei niiden kanssa juotaisi muuta kuin vettä, mutta myönnän, etten noudattanut ohjeita täysin orjallisesti – festarikesän aikana join muotit suussa välillä muutakin, sillä koin sen huomattavasti pienemmäksi pahaksi kuin sen, että pitäisin kalvoja pidemmän aikaa pois suusta. Värjääviä juomia kannattaa kuitenkin välttää, sillä kalvot on helposti värjäytyvää sorttia. Se tuli huomattua, kun eräänä vaihtopäivää edeltävänä kesäiltana söin Twister-mehujään kalvot suussa ja ne värjäytyi samalta istumalta neonkeltaiseksi. 😀

Kalvojen pito noin ylipäätään sujui tosi kivuttomasti, niihin tottui äkkiä ja ne tuli nopeasti osaksi arkea. Jos kalvot unohti laittaa syömisen jälkeen takaisin paikalleen, niin tuntui heti siltä, että jotain puuttuu. En kokenut kalvojen kanssa venkslaamista vaivalloiseksi tai aikaavieväksi, sillä ne puhdisti käden käänteessä ja kuten jo sanottua, siihen lisärutiiniin tottui tosi pian. Parin kuukauden välein kävin hammaslääkärin vastaanotolla tarkistamassa hoidon etenemisen tilannetta ja hakemassa muutamat seuraavat muotit mukaani.

Kun kaikki oikomiskalvot oli syksyllä käyty läpi, oli loppusilauksen aika. Tässä välissä olisi ollut mahdollisen hampaidenvalkaisun aika, mutta alkuperäisistä suunnitelmistani poiketen päädyin lopulta jättämään sen väliin, sillä hampaani näyttivät hoitojakson jälkeen muutenkin varsin vaaleilta. Siispä siirryttiin suoraan seuraavaan vaiheeseen, jolloin etuhampaisiini tehtiin muutaman millin muovikerrostukset pahimpien kulumien poistamiseksi. Vinot etuhampaat oli kuluneet vuosien saatossa niin epätasaiseksi, että ne aiheutti inhottavia vihlontakipuja. Olin jopa niin tottunut vihlontaan, että tajusin tilanteen kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun kerrostuksen jälkeen haukkasin ensimmäistä kertaa omenaa, enkä yllätyksekseni tuntenutkaan enää yhtään mitään.

× Ensimmäisistä kuvista näkee hyvin mun purukaluston lähtötilanteen. Sekä ylä- että alahampaat ovat vähän vinksallaan ja koko hammaskaari on muodoltaan epätasainen. Ulkoisesti itseäni häiritsi eniten viereisen päälle siirtynyt vino etuhammas.

× 17 kalvoparin jälkeen hammasrivistö näytti jo huomattavasti paremmalta. Kuvista näkee selvän eron – yksittäisten suoristuneiden hampaiden lisäksi koko hammaskaaren muoto muuttui hoidon myötä pyöreämmäksi.

× Alimmissa kuvissa näkyy tilanne vielä etuhampaiden muovikerrostuksen jälkeen.

 

 

Tässä muutamia useimmiten kysyttyjä kysymyksiä aiheeseen liittyen:

Kauan hoito kesti kokonaisuudessaan?

Homma polkaistiin käyntiin keväällä ja pian sain ensimmäisen Invisalign-kalvoparin suuhuni. Pidin muutamia ensimmäisiä pareja kaksi viikkoa kerrallaan, kunnes jossain vaiheessa todettiin, että hampaani liikkuvat toivottuun tahtiin ja sen vuoksi yhden kalvoparin pitoaikaa voitiin lyhentää viikkoon. Pian koitti syyskuun loppu, jolloin kaikki 17 oikomiskalvoa oli käyty kunnialla läpi. Sitä seuranneet kuukaudet meni omaan malttamattomaan makuuni vähän turhan verkkaisesti, sillä seuraavia aikoja piti odottaa parhaimmillaan 6 viikon verran ja aikaa tuntui valuvan “hukkaan”. Loppuvuodesta etuhampaisiini tehtiin vielä muovikerrostukset, jota seurasi taas pieni odottelujakso. Nyt alkuvuodesta alahampaisiini laitettiin retentiolanka ja sain käsiini paketin passiivisia muotteja, joita pidän suussa pääasiassa öisin seuraavan vuoden ajan – sen jälkeen myös ylös liimataan retentiolanka ja saan mukaani vielä lopulliset yömuotit. Long story short: mun aktiivinen hoitovaihe kesti kokonaisuudessaan noin 10 kuukautta.

Sattuuko hoito?

Ei satu! Hoidon alku tuntuu tosin vähän epämukavalta, koska suussa on jotain sinne kuulumatonta ja hampaat lähtevät tekemään aktiivisesti töitä, mutta aristus menee ohi muutamassa päivässä. Ensimmäisten kalvojen vaihtopäivinä suu kipeytyi hetkellisesti, mutta sen jälkeen kalvoja ei käytännössä edes huomannut!

Onko lopputulos pysyvä vai lähtevätkö hampaat hakeutumaan vanhoille paikoilleen?

Oikomishoito vaatii pitkää sitoutumista ja kun hampaistaan sitoutuu huolehtimaan myös hoidon jälkeen, niin lopputulos pysyy. Mun suusta korjattiin vinojen hampaiden lisäksi koko hammaskaaren muotoa, jolloin tilanne lähtisi ilman jatkohuolenpitoa elämään – siksi paras ratkaisu oli ottaa käyttöön passiiviset muotit, jotka totuttaa hampaat rauhassa uusiin paikkoihinsa ennen retentioon siirtymistä. Ehdin jo henkilökohtaisesti todistamaan, kuinka nopeasti hampaat lähtevätkään liikkumaan: alkuvuodesta alahampaideni taakse asennettiin retentiolanka, jonka jälkeen jätin alakalvon pois passiivisten muottien saapumista odotellessani. Kun kuukautta myöhemmin palasin hakemaan muotteja, niin yläkalvo istui suuhun edelleen moitteettomasti, mutta alakalvo tuntui kireältä, sillä takahampaat olivat jo ehtineet alkaa liikkumaan. Eli kunhan ylläpitotoimenpiteet vaan hoitaa tunnollisesti, niin myös lopputuloksesta saa nauttia pitkään, eikä hampaiden “palautumista” tarvitse pelätä.

Paljon hoito maksaa? Maksetaanko koko summa kerralla?

Mun Invisalign Full-hoidon kokonaishinta tuli lopulta olemaan piirun verran vajaa 6000€, jonka päälle tuli vähän lisäkuluja muovikerrostusten vuoksi. Koko summaa ei missään tapauksessa makseta kerralla, vaan alkuun tulee yksi suurempi erä (muistaakseni noin 800€), jonka jälkeen jokaisella käynnillä maksetaan pienempiä siivuja kerrallaan. Ja mikäli hinta mietityttää, niin eSmile tarjoaa myös erilaisia rahoitusvaihtoehtoja oikomishoidolle. Sijoitus oli valehtelematta suuri ja muutama sitä jo kauhistelikin, mutta itse ajattelen, että on sitä tullut laitettua rahaa vähän hölmömpiinkin juttuihin. Tää on vieläpä asia, jonka oon aina halunnut tehdä, joten miksipä en sijoittaisi itseeni ja hymyyni. Sen kanssa tuun kuitenkin viettämään vielä lukuisia vuosikymmeniä, joten mielummin teen sen nauttien!

 

 

Tässä sitä nyt siis ollaan – alle vuotta myöhemmin ja oikomishoidon jälkeen. En oo katunut hammasprojektin aloittamista hetkeäkään ja se oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiä koskaan. Nyt mulla on vihdoinkin se hymy, josta oon aina haaveillut, enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

100