Home
Contact
Categories
- Ajatuksia
- Lifestyle
- Lookbook
- Matkailu
Archives
- 2019
- 2018
- 2017
- 2016

Contact

Rakkauskirjeet, palaute ja yhteistyöpyynnöt: / Love letters, feedback and business inquiries:

[email protected]

Arkistot

Arkistot

Search

tiistaina mustana tulvivaan kuvavirtaan osanottami

tiistaina mustana tulvivaan kuvavirtaan osanottaminen oli monelta (itseni mukaanlukien) helppo solidaarisuuden osoitus, mutta mitä sen takana tapahtuu? mitä sitten, kun mustat ruudut on postattu ja somekeskustelun huippu on ohitettu?

mietin hetki sitten, että otanko aiheeseen lainkaan kantaa, sillä niin moni muu on jo tehnyt niin ja jo nyt pelkkä ajatuskin siitä hävettää. mulla kynnys kannanottamiseen on monesti suuri, sillä pelkään, etten tiedä tarpeeksi, jonka myötä saattaisin tehdä sen jollain tapaa väärin. eräs kuitenkin sanoi eilen hyvin: ”me kaikki mokaillaan, mutta tärkeintä on, ettei annettaisi pelon estää tärkeää toimintaa”. hiljaisuus saattaa olla tietynlainen helppo tie ulos, mutta niin päättäessään täytyy muistaa, että se tekee muiden työn vähintään kahta vaikeammaksi. jo pelkästään tollaisen valinnan tekeminenkin on valkoinen etuoikeus: se, että voi päättää, tekeekö aiheesta itseään koskettavan vai ei - monilla sellaiseen ei oo tahdostaan riippumatta mahdollisuutta.

meillä suomessa rasismiongelma ei oo tänä päivänä ehkä yhtä räjähtänyt kuin jossain muualla, mutta se ei muuta sitä fatkaa, että se on täälläkin suuri ja moniulotteinen ongelma. rakenteellisesta rasismista kadulla tapahtuvaan huuteluun, ajattelemattomista kysymyksistä hiljaiseen hyväksyntään ja kaikkeen siltä väliltä. yhteistä rasismin kaikilla muodoilla on se, että niistä on päästävä eroon ja sen saavuttaminen vaatii meidän kaikkien osallistumista.

viime viikot ovat laittaneet miettimään. kaikki tutkimani artikkelit, kuuntelemani podcast-jaksot ja käymäni keskustelut ovat avanneet silmiäni entistä enemmän sekä muiden että omaa käytöstä ja ajatuksia kohtaan. oon kuvitellut tietäväni paljon, mutta nyt tiedän enemmän ja tätä seuraavina päivinä vielä nykyistäkin enemmän. (jatkuu alla ⬇️)

🖤 #blackouttuesday

🖤 #blackouttuesday

rakastan näitä vuoden ekoja kesältä tuntuvia p

rakastan näitä vuoden ekoja kesältä tuntuvia päiviä, jolloin niin kovin hartaasti odotettu aika on viimeinkin täällä. festarit ja ulkomaanreissut on ehkä peruttu, mut extempore-piknikkejä, paahtavaa lämpöä, pitkiä kesäöitä, puistokippistelyä, mökkeilyä, laiturin nokassa hengailua, sadekuurojen tuoksua, ympäri kaupunkia pyöräilyä, kiireettömyyttä, yllättäviä uintiretkiä ja auringonnousuun päättyviä päiviä ei voi kukaan viedä.
useimpina iltoina tekee tiukkaa malttaa käydä nukkumaankaan, kun ihan kutkuttaa ajatus siitä, että tää kaikki on vasta edessä.
tästä tulee varmasti ihana kesä 🌻

se aika vuodesta, kun koivet vois kauneimpina pä

se aika vuodesta, kun koivet vois kauneimpina päivinä päästä nauttimaan päivänvalosta ekaa kertaa yhdeksään kuukauteen, mut jalkojen keväthuolto on vielä tekemättä. siispä pitkät lahkeet it is 🤘🏻
(kengät saatu - kiitos @kauppahuone_agency 💛)

paras hetki kotona: kello 7 aamulla, kun aurinko t

paras hetki kotona: kello 7 aamulla, kun aurinko tulvii pienen hetken ajan suurista ikkunoista sisään. tavallaan toivon, että se kestäis edes vähän pidempään, mut sillon se ei varmaan tuntuis näin spesiaalilta 🌻

heipä hei kesätukka, likainen puhelimenkuori j

heipä hei kesätukka, likainen puhelimenkuori ja ensimmäinen instagram-kuva noin sataan vuoteen 👋🏻

Copyright © 2020 Annika Ollila • Design by LuxiBee