Arvatkaa mitä? Mä oon nyt kotona. Oon itseasiassa ollut jo viikon, enkä kyllä ees ihan virallisesti ”kotona”, mut takaisin Helsingissä kuitenkin. Ja oon ollut onnellisempi kuin vähään aikaan. Niinkin onnellinen, että avasin koneen vasta tänään ekaa kertaa Indonesiasta lähdön jälkeen. Helmikuun ensimmäinen taisi olla sopiva aika sille.
Hommahan meni niin, että mä en voinut kirjoittaa missään tulevani kotiin, sillä en ollut kertonut asiasta melkein kellekkään mun vanhinta siskoa ja paria kaveria lukuunottamatta. Meidän perheellä ei ollut pienintäkään aavistusta mun tulosta, joten kun kerrankin tällainen mahdollisuus tuli, niin mun oli pakko yllättää ne vaan ilmestymällä yhtäkkiä kotioven taakse. Tasan viikko sitten keskiviikkona olin tähän aikaan junassa matkalla Lahteen mun siskon luokse, josta iltapäivällä pamahdettiin sydän pamppaillen meidän kotikotiin ja se hetki oli kyllä kaiken odottamisen ja salailun arvoista. Laitoin videon siitä Snapchattiin ja sain liioittelematta varmaan 200 viestiä, kuinka itse kukin oli tihrustellut itkua sitä jälleennäkemistä katsellessaan 😀
Melkein sitäkin enemmän mä ootin kuitenkin sitä, kun meidän perheen näkemisen jälkeen lähdin hakemaan Lukaa. Muiden kanssa oon sentään voinut skypetellä ja tekstailla, mutta jo pelkkä Lukan näkemisen miettiminenkin sai mut melkein purskahtamaan itkuun. En ollut kertonut mummillekkaan tulevani, mutta koska halusin kuitenkin välttää mahdolliset sydänkohtaukset, niin soitin vähän etukäteen, että mä muuten tuun kohta käymään. Perille saapuessani Luka oli ulkona, joten menin olohuoneen nurkkaan piiloon, annoin sen etsiä mut ja se hetki, kun se lopulta löysi mut… En osaa ees sanoin kuvailla sitä tunnetta. Onneks siitäkin kohtaamisesta on video muistona, sillä en haluu unohtaa sitä ikinä. Siinä odotellessani ehdin jo miettiä, että entä jos se ei vaikka muistakkaan mua enää, mutta no, se oli turha pelko.
Erityisesti noilla hetkillä aattelin, etten ois voinut tehdä muutama viikko sitten oikeempaa päätöstä ostaessani lentoliput kotiin.
Ja vaikka mä aattelin, että tuun olemaan kotiinpaluusta aika fiiliksissä, niin tää ensimmäinen viikko on ollut niin paljon enemmän kuin mitä osasin ikinä kuvitellakkaan. Löysin reissultani myös jotain, jonka takia kotiin tuleminen ja täällä oleminen on vielä aika paljon ihanampaa. Nyt on ihan tosi hyvä olla.
Tää arkeen ja rutiineihin palaaminen vaatii kuukausien tyhjäntoimittamisen jälkeen vähän totuttelua, mutta otin aika pehmeen laskun kaikkeen ja nyt tuntuu siltä, että alan olemaan valmis niiden kohtaamiseen. Tää kirjoittaminenkin tuntuu pitkästä aikaa jotenkin tosi helpolta ja tutulta – siltä, miltä sen aina pitäiskin.
Long story short: mieletöntä olla taas Suomessa.
5
Mies? 😉
?
<3*
Ihanaa ku sun kotiinpalu sujui hyvin! Laitatko noita videoita johonkin että myös me jotka ei olla snäpissä nähtäisi ne?! 🙂
Voiskohan niitä laittaa johonkin muualle ku Youtubeen? Sinne ei oikein huvittais laittaa, mut toisaalta en kyl tiiä oikeestaan muitakaan paikkoja minne ne voisi ladata… Jos jollain on idiksiä, niin saa vinkata! 🙂
Blogin facebook sivu? 🙂
Mikä sun snäppi on? Voisin kyl ”aikuistuu” ja tehä sen, mut ei niitä taida näkeä jälkeenpäin? Äh! Ei kai oo muita kun se, instagram, sitten facebook ja youtube 🙂
Minäki haluaisin niin kovasti nähä ne snäppivideot kun vaikka sua snäpissä seuraanki, on ne jostaki syystä jääny multa huomaamatta.. miten ois just jos vaikka sun facebooksivuilla julkasisit tms.?
Laita Vimeoon 🙂
Siis mua itketti niin paljon ne sun molemmat snäppivideot ja ku luin tota tekstiä nii alko kyyneleet tulla silmiin uudestaan 😀 hah hassuu miten voi niin jotenki myötäelää tollasis jutuissa! Mut ihanaa et teit itelle oikeen päätöksen ja tulit takas Suomeen ku siltä tuntu 🙂 toivottavasti arki lähtee rullailee hyvin!!
Sama täällä 😀
Mulla myös ihan sama! Katoin ne snäppivideot moneen kanssa mun parhaan kaverin kanssa ja molemmat tihrustettiin itkua!:D tekstiä lukiessa rupes taas itkettämään!
Tuli jotenkin tosi hyvä fiilis että olit ilmestynyt kotiin, ymmärsin koti-ikävän niin hyvin. 🙂
Ja voi niitä videoita! Täälläkin tihrustettiin niitä katsoessa :’)
Mä annan ääneni myös facebookille – että videon/videon laitat sinne, haluan ehdottomasti saada myös pari tippaa linssiini, sillä en omista snappia kun se ei oikein toimi mun puhelimessa 🙁
Ihanaa että olet Suomessa ja sulla on kaikki hyvin!
Voi että mäkin haluisin nähä ihan hirveästi noi videot!!:)
Mahtavaa että oot takasin! Reissu oli kyllä varmasti ihana mutta tiiän ton tunteen kun pääsee viimeinkin kotiin, se on ihan mahtava! 😀 Ps. WP:lle pystyy itsessään yleensä latailemaan videoita, joten muokkaat ne vaan yhteen ja lataat sitä kautta niin ei Youtubea tartte sotkea mukaan!
hanna
http://www.hannamariav.com
Löysitkö miehen?? ? 🙂
Jotenkin nuo siun aikaisemmat postaukset kotiinpaluuta enteili. 🙂
Itsekin palan halusta nähdä noi videot – ei oo snäppiä! 🙁
Ihanat kuvat! Onko sun rusketus lähtenyt nopsaan pois, kun snapeissä et näytä näin ruskealta vai onko näissä kuvissa iteruskettavaa tms muita taikoja?:D
Onnea, jos uudesta poikaystävästä on kyse!
Haha, rusketus alko lähtemään jo lentokoneessa matkalla kotiin ja nyt viikon jälkeen siitä ei oo melkein mitään jäljellä. Ei tuolla paljon itseruskettavia voi/tarvitse käytellä 😀
Ihana postaus Annika, huokuu sun onnellisuus ja ihan itekkin tuun onnelliseksi tätä lukiessa! :’)
Tosta videon lataamisesta tubeen, eikö sen voi laittaa silleen salaiseksi, että vaan ne jotka linkin kautta sinne päätyy näkrr sen? Ja sit on toki vimeo olemassa mutta en tiedä että miten se sitten toimii. 😀
Ja onnea nyt vielä tästä salaperäisestä ”löydöstä” 😉 😀
Liityn kanssa noihin sun videoille pillittäneisiin. Mulle tuli niin onnellinen olo niistä ja niistä oikeasti huokui sellainen onnellisuus ja rakkaus. Mun oma kotiinpaluu aikanaan vaihdosta ei mennyt ihan niin pehmeästi. Äiti ja isä tuli hakemaan kentältä ja heti, kun heidät näin niin purskahdin itkuun ja totesin: ”Haluun takas!” :’DD Joskus niinkin päin!
Mun on aivan pakko kommentoida ja jakaa omia kokemuksia:D vaihtovuoden aikana ja sen jälkeen ymmärsin kuinka ihanaa mun elämä Suomessa on kuinka hyvin täällä on asiat. Kotiinpaluun jälkeen oon osannut arvostaa asioita enemmän ja nauttia arjestakin (ei tietysti aina, mutta enää en ajattele että muualla ois paremmin). Eli kaipa se sanonta on ihan totta ”pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle”. Tervetuloa takaisin Suomeen 🙂
Allekirjotan tän kyllä täysin! Tuota sanontaa tuli mietittyä kun palasi kotiin. Ihanaa oli ja ihania muistoja vaihdosta. Tosin, nyt kun on kotona suomessa taas ollut reilu puoli vuotta, niin matkahammasta on alkanut kolottaa 🙂
Me katottiin niitä mun poikaystävän kanssa itku silmässä?? t.se tyyppi, jonka itseruskettavat levisi naamassa
Haha, awww!
PS: tää lagaa jotenkin ja ne mustat sydämet näkyy sekä tekstissä että kommenteissa kysymysmerkkeinä 😀