Tervetuloa kurkistamaan miltä näyttää meidän uusi koti! Tänään pääsette vihdoin näkemään jotain muutakin kuin ainoastaan satunnaisia räpsyjä sieltä sun täältä ja viestien perusteella tätä on jo odotettukin.
Näin pari kuukautta muuton jälkeen koti on edelleen muotoutumisvaiheessa, joka tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään, sillä kiirehtimisen sijaan halutaan kerrankin katsoa rauhassa millaisille kalusteille ja ratkaisuille missäkin olisi tarvetta. Siitä huolimatta täällä ei oo enää sellaista keskeneräisyyden tunnetta, joka saa jatkuvasti pyörittelemään mahdollisia vaihtoehtoja ja tehtävälistoja päässään, vaan tässä vaiheessa malttaa jo nostaa jalat pöydälle ja pysähtyä vaan nauttimaan omasta kotikolosta. Siitä kotikolosta, joka tuntuu ensimmäistä kertaa väliaikaisuuden sijaan pysyvältä. Meidän kodilta.
Speksit pähkinänkuoressa: kolmiossa on käytännöllinen pohja, noin 75 neliötä sekä pieni eteläpiha, eikä pikkuruisia yksityiskohtia lukuunottamatta olla rempattu täällä yhtään mitään. Meillä kävi tuuri sen suhteen, että kodin pinnat sekä yksityiskohdat on tosi kivasti laitettu ja ne näyttävät ihan meiltä.
Ensimmäisenä sisään tullessa eteen aukeaa mukavan kokoinen olohuone, jossa vietetään kaikkein eniten aikaa. Huoneen taaimmaiseen nurkkaan, lepakkotuolin taakse, on tulossa pitkään matkalla ollut kirjahylly. Haaveissa on myös uusi löhösohva, mutta sen(kään) etsimisellä ei ole kiire. Nykyinen Ikean Norsborg on palvellut meitä monen monta vuotta ja näyttääkin jo siltä, mutta tänä syksynä oon alkanut kaipaamaan vähän jotain muuta.
Olohuoneen seinät on maalattu Tikkurilan sävyllä mulperi.
Olohuoneen oikealle puolelle jää työhuone. Pariovien takaa löytyy piano, koko seinän levyiset säilytystilaihme-kaapit sekä poikaystävän tietokonepöytä. Oon ihan erityisen iloinen siitä, että viimeiseksi mainitulle on tässä kodissa oma syrjäisempi paikkansa, sillä aiemmissa kodeissa tietokonepöytä kaikkine härpäkkeineen on ollut pakon sanelemana keskellä olohuonetta. Työhuone kaipaa vielä mattoa ja kenties tauluja seinille, mutta muuta sinne tuskin enää tulee.
Olohuoneen vastakkaisella seinällä on telkkari sekä vinyylisoittimet, joita reunustaa tämänhetkinen inhokkisisustuselementtini: megasuuret monitorit epämääräisine telineviritelmineen 
Tässä vaiheessa silmä on alkanut hiljalleen tottumaan niihin ja myönnän, että täydellisen kuuloinen äänentoisto vähentää niiden rumuutta jonkin verran, mutta odotan silti sitä päivää, jolloin raaskitaan hankkia tilalle vähän pienemmät vastaavat, jotka kiinnitetään ylös seinälle.
Tv-tason oikealle puolelle jää pieni ruokailutila, johon teimme toivomamme kaltaisen ruokapöydän itse – postaus sen tekemisestä löytyy täältä. Kirppiksiltä metsästetyt tuolit kaipaavat uutta maalipintaa ja ihana, ruokapöydän päälle laitettu lamppu ei ehtinyt mukaan kuviin, mutta se suorastaan kruunaa pöydän. Näytän senkin ihan pian!
Taaimmaisessa nurkassa on tällä hetkellä pieni kukkapöytä, jonka tähti on rakastamani kasvoruukku sille täydellisesti sopivalla soihtuköynnös-tukalla. Sen näkeminen tuo mulle joka ikinen päivä niin hyvän mielen, että haluaisin jossain vaiheessa laittaa sen johonkin paraatipaikalle. Tilasin ruukun täältä! (Linkki on mainoslinkki.)
Ruokailutilan vasemmalle puolelle jää keittiö, johon pääsee kulkemaan myös eteisen puolelta. Ja mä rakastan tätä keittiötä. Ne yläkaapittomat trendikeittiöt marmoritasoineen ja mikrosementteineen ovat kerrassaan upeita, mutta en jostain syystä näkisi itseäni sellaisessa. Kaipaan lämpöä sekä kodikkuutta ja sitä tässä mielestäni on.
Muistan, kuinka keväällä asuntonäytössä käydessämme välittäjä mainitsi varovaisesti, että välitilan vihreät käsintehdyt kaakelit saattavat jakaa mielipiteitä, mutta musta ne ovat kauniit ja vieläpä sopivasti lempiväriänikin. Kaappien nupit ja vetimet vaihdettiin mieluisampiin, mutta mitään muuta ei olla keittiössä tehty.
Kuvissa näkyvän seinän vastakkaisella puolella, jääkaapin vieressä, on hieman lisää laskutasoa sekä vitriinikaappi, jonka vaihtamista avohyllyihin pohditaan. Tiedän avohyllyjen olevan pölyn kertymisen suhteen varsinainen pain in the ass, mutta ylimääräiset astiat voisi laittaa muihin kaappeihin ja pitää hyllyjä enemmänkin koristetarkoituksessa. Ne voisivat samalla tuoda keittiöön vähän lisää avaruutta.
Eteiskäytävästä on kulku sekä makkariin että vessaan. Käytävässä on suuret peilikaapit ja niiden vieressä (siihen täysin tarpeeton) kokovartalopeili, jonka tilalle kaipaisin kenties jotain penkkiä tai tasoa. Sopivan maton etsintä on myös käynnissä – muuten en välttämättä edes laittaisi tohon mattoa, mutta paljailla lattioilla liukastelevalle Lukalle se olisi mieluinen lisä.
Makuuhuoneessa ei oo paljonkaan ylimääräistä, eikä sinne sellaista tarvitsekaan. Sopivan siro sängynrunko on sekin vielä etsinnässä, yöpöydän asiaa ajaa vanha viinilaatikko ja seinällä on taulu, joka ripustettiin siihen muuton yhteydessä kaivatessamme seinälle jotain täytettä, mutta silti huone näyttää suurinpiirtein siltä miltä se varmasti jääkin näyttämään. Makkarista on myös käynti pieneen vaatehuoneeseen.
Makuuhuoneen seinät on maalattu Tikkurilan harmaanruskealla sävyllä ajopuu.
Vessa näkyikin ihan vasta omassa postauksessaan täällä, joten se tuskin kaipaa enää sen suurempia esittelyjä. Seinä on maalattu niin ikään Tikkurilan maalilla, tällä kertaa sävyllä jade.
Ruokailutilan taakse jää kylpyhuone ja sauna. Tää on yksi suosikkijutuistani uudessa kodissa – rakastan pintoja, tilavuutta sekä sitä, että ikkunan vuoksi myös kylppäri kylpee luonnonvalossa ja parhaimpina päivinä suihkussa voi käydä kirjaimellisesti auringonpaisteessa. On ollut parasta saada vihdoinkin vaihtelua kylpyhuoneen pintoihin, sillä viidessä edellisessä kodissani on ollut tismalleen sama kylppärin sisusta harmaine lattioineen ja valkoisine seinineen.
Saunan ovi on vanha kajuutan ovi ja se kätkee taaksensa kauniin simppelin saunan, jossa tällaisesta ei-saunojaihmisestäkin on tulossa kovaa vauhtia saunoja.
Ja sitten on vielä suojaisa takapiha: suuri osittain katettu terassi sekä kuvista pois rajautuneet nurmialue ja istutuslaatikot, joissa kasvaa talviunille käyneitä pionipuskia. Hankittiin terassikalusteet heti muuton jälkeen, sillä haluttiin päästä nauttimaan omasta pihasta vielä tämän syksyn aikana ja ehdittiinkin viettää pihalla monet tunnelmalliset illat. En silti malta odottaa ensi kevättä, jolloin saadaan piha taas päivittäiseen käyttöön ja päästään istuttamaan sinne sekä kukkia että syötäviä juttuja. Vaikka ollaan nautittu pihasta jo nyt, niin uskon sen pääsevän täyteen loistoonsa vasta ensi kesän kynnyksellä.
Sellainen on meidän uusi koti. Ja oikein ihana koti onkin. 
