Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia, Lifestyle, Lookbook • 11 lokakuun, 2018

11/10/18

 

 

 

 

 

 

 

 

Moi.

 

Tällä viikolla on taas ollut vähän vaikeaa. Siksi oon ollut poissa täältä useampana päivänä kuin olisin ehkä halunnut, mutta kuitenkin juuri niin monena kuin on tarvinnut. Tuntuu ihan sanoinkuvaamattoman urpolta, että suurinpiirtein joka toisessa postauksessa kirjoitan siitä, kuinka mulla on oikeestaan ihan hyvä olla ja joka toisessa puolestaan raapustan fiiliksiä aivan toisesta ääripäästä, mutta sellaista on tämä elämä. Etenkin, kun mukana kulkee mörkö nimeltä masennus. Yhtenä päivänä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta jo heti seuravaana päivänä saattaakin tulla jäävesisaavista niskaan.

 

Kuten jo mainitsin, niin tää viikko ei oo ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä. Rintaa on puristanut ikävästi jo jonkin aikaa ja eilen kaikki kulminoitui voimakkaaseen ahdistuskohtaukseen, jonka aikana makasin lähinnä sängyssä hyperventiloiden ja lohduttomasti itkien. Tää vuosi on mennyt kokonaisuudessaan varsin mallikkaasti ja paranemisen suhteen on tapahtunut suuria sekä lupaaviakin harppauksia ja siksi oonkin erityisen harmissani tästä tilanteesta. Toki tiedän, että relapsivaiheet on tosi yleisiä, mutta silti tää tuntuu niin raskaalta. Sitä tunnetta on vaikeaa yrittää pukea sanoiksi, mutta tavallaan tuntuu siltä, kuin olisin jo melkein saamassa kiinni tavoitteen paidanhelmasta, kunnes jalat alkaakin painamaan niin kovasti, että vauhtini hidastuu huomattavasti ja tavoite lipuu hujauksessa otteeni ulottumattomiin. Pahinta tässä on tunne tietynlaisesta epäonnistumisesta (miten on mahdollista, että oon taas tässä jamassa?) ja ikävä ajatus siitä, että entä jos tää jatkuukin tällaisena elämäni loppuun saakka.

 

Eilen sattui sopivasti olemaan Maailman mielenterveyspäivä ja sen vuoksi kirjoitin aiheesta muutaman sanasen Instagramiin. Haluan kirjoittaa aiheesta pitkästä aikaa tännekin, mutta en oo vielä jaksanut yrittää pukea niitä kaikkein monimutkaisimpia ajatuksiani sanoiksi. Sain eilisten julkaisujen myötä sadoittain toinen toistaan koskettavampia viestejä ja tulin vähän surulliseksi siitä, että niin moni kärsii samojen asioiden kourissa. Samaan aikaan se kuitenkin vahvisti sitä tunnetta, että mielenterveysongelmista pitää edelleenkin yrittää puhua enemmän ja avoimemmin, sillä sellainen suhtautuminen aiheeseen on vielä tosi kaukana normista. Siksi aion jatkossakin kirjoittaa niin hyvistä kuin huonommistakin hetkistä, vaikka niitä tulisi sitten joka toinen päivä vuorotellen.

 

Tää riittäköön tältä erää, sillä nyt haluan vaihtaa yökkärin päälle ja käpertyä sohvalle viettämään Lukan viimeistä iltaa nelivuotiaana. Tuli vaan näin torstai-iltana sellainen tunne, että halusin tulla kertomaan missä täällä oikein mennään. Hyvää yötä. <3

 

 

 

 

1

14 Comments

Related Posts

(ALMOST) READY TO GO
Jouluvalmiudessa
GILEISTÄ IHANIN
Kesälomalla pohjoisessa
Next Post:
Elämäni koiralle
Previous Post:
Noin viikko kuvina

Comments

  1. Reetta says

    11 lokakuun, 2018 at 22:26

    Hirveästi tsemppiä ja jaksamista <3 Jonain päivänä se on ohi. Voi kumpa voisit mahdollisimman hyvin <3

    Vastaa
    • Annika says

      11 lokakuun, 2018 at 22:41

      Niin on. <3

      Vastaa
  2. Inkeri says

    11 lokakuun, 2018 at 22:37

    Tee just niin ku milläki hetkellä hyvältä tuntuu äläkä ressaa tästä blogista. Annika oot <3

    Vastaa
    • Annika says

      11 lokakuun, 2018 at 22:41

      Valitettavasti se on helpommin sanottu ku tehty 😀 Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa! Suurimpana ongelmana on ollu tietynlainen turhautuminen siitä, että motivaatiota ja ideoita ois kovasti, mut jaksamista ei yleensä niinkään. Tulee sellanen olo, että heitän tavallaan aikaa hukkaan olemalla ”heikko”, sillä haluaisin niin kovasti pystyä toimimaan toisin.

      Vastaa
  3. Kati says

    11 lokakuun, 2018 at 23:56

    Samat fiilikset, että mitä jos tää tulee olemaan tällasta aina. Mut ihan samalla tavalla kun ei voi tietää jatkuuko tää vuoristoradan kyydissä matkustaminen elämän loppuun saakka, ei voi myöskään tietää, mitä hienoa tulevaisuudessa voi tapahtua. Vaikka kuinka ois vaikee olla just nyt, voi silti jaksaa tsempata seuraavaan hyvään päivään, jolloin on taas voimia uskoa siihen, et kaikki tulee olemaan vielä joskus hyvin. Juju on siinä, että opettele kuuntelemaan ja uskomaan ajatuksiaan silloin, kun mieli on palautunut ja toimii järkevästi. Vaikeeta se on, mutta jokainen askel eteenpäin on osoitus siitä, että suunta on oikea.

    Vastaa
  4. Karo says

    12 lokakuun, 2018 at 08:46

    Kiitos kun puhut näistä asioista <3 itsekin masennuksesta kärsivänä on jotenkin helpottavaa lukea näistä samoista tuntemuksista vaikken tätä tietenkään kenellekään muulle toivoisi. Tulee vain sellainen olo ettei ole yksin. Varsinkin tuo kolahti miten yhtenä päivänä aurinko paistaa ja toisena voi rintaa puristaa niin ettei haluaisi edes sängystä nousta. Se kuulostaa ehkä typerältä, mutta sitä tämä on. Tsemppiä kaikkeen ja kiitos ihanasta blogista! Onpa kauniita kuvia, syksy on niin upeaa aikaa 🙂 ja lukalle terkut, se on niin söpö!

    Vastaa
  5. Maiju K. says

    12 lokakuun, 2018 at 09:22

    Hirmuisesti tsemppiä jaksamiseen! Masennukseen en pysty täysin samaistumaan, mutta olen elänyt viimeiset kymmenen vuotta jaksoittain tulevien paniikkikohtauksien ja voimakkaan ahdistusen kanssa. Tämä aika on opettanut mulle kuitenkin monta asiaa. Tärkein niistä on ehdottomasti se, että mä en ole epäonnistunut, koska mun heikoimmat hetket ei määrittele mua eikä mun onnistumisia tässä maailmassa. Ahdistuksen aikana mulla on ollut pitkään tapana sulkeutua, koska tiedän ajatusteni ja pelkojeni olevan irrationaalisia ja niiden ääneen sanominen hävettää. Kuitenkin yllättävästi joka kerta läheiset jaksaa ymmärtää ja joskus jopa samaistua.
    Tämän kymmenen vuoden aikana olen viettänyt pitkiä jaksoja, kun olen voinut yksinkertaisesti hyvin. Pidempään jatkunut kiire, oman ajan puute ja uudet tilanteet kuormittavat mua edelleen psyykkisesti siinä määrin, että saatan ajautua ahdistuksen ja paniikkikohtauksien kierteeseen. Täytyy vaan jaksaa olla itselleen armollinen ja olla läsnä omassa kehossaan. Itse saan voimaa siitä, kun välillä pysähtyy miettimään, miten paljon paremmin ymmärrän itseäni nykyään. Se, että ymmärtää hiljentää tahtia oikeaan aikaan, on jo todella paljon.

    Vastaa
  6. Nimetön says

    12 lokakuun, 2018 at 13:41

    Itsellä täällä tippa vähän linssissä; ollut monta raskasta vuotta, kun työrintamalla ei vaan onnistu – peräjälkeen kusetusta ja karensseja. Silti yrittää vaan päästä pois pusikosta. Mulle ei ole masennusta todettu – en tosin tiedä mitä kaikkia oireita siinä on, mutta ei kamalan kaukana olla. Oon aina ollu tosi ilonen persoona, mutta heti kun kaveripiiri pieneni huomattavasti ja muutto toiseen kaupunkiin tuli, niin meni aika vaikeaksi. Ei tähän auta kun aika!

    Vastaa
  7. Ninnu says

    12 lokakuun, 2018 at 14:17

    Tsemppiä! Syksy tuo ehkä omat haasteensa mukaan kuvioon. Jos se yhtään lohduttaa, voin sanoa, että myös näin ihan terveen ihmisen (ei masennusta) elämään kuuluu rintaa puristava alakulo ajoittain, eli älä liiaksi vaivu epätoivoon siitä, kuinka tilanteesi olisi ”romahtanut”. Itse olen viime viikkoina kokenut suunnatonta ahdistusta, myös muulloinkin elämäni aikana, mutta aina niistä on selvitty ystävien ja rakkaiden tuen saattelemana tai ammattilaisen auttamana. Ei ole millään tavalla alla tarkoituksena vähätellä masennustasi, vaan ehkä lähinnä muistuttaa siitä, että myös ahdistuksen tunteet vahvistaa ja kasvattaa osana elämää, meitä kaikkia. Jälkeenpäin sen ehkä aina vasta tajuaa. ?

    Vastaa
  8. Pilvi says

    12 lokakuun, 2018 at 15:49

    Oot rohkea ja vahva, toivon sulle paljon onnellisia päiviä. Tsemppiä! <3

    Vastaa
  9. Nimetön says

    12 lokakuun, 2018 at 23:16

    Samoja fiiliksiä.. 🙁 aivan mahtavaa että pidät tämän aitona ja kerrot myöskin niistä huonoista hetkistä!

    Vastaa
  10. Julia says

    12 lokakuun, 2018 at 23:36

    Annika, oot ihana<3

    Vastaa
  11. Hauras says

    13 lokakuun, 2018 at 22:05

    Itse samaistun hyvin tuohon saamattomuuden tunteeseen. Kärsin myös masennuksesta ja välillä päivät tuntuu ylitsepääsemättömän raskailta. Sitä yrittää peittää ja näyttää että kaikki olisi hyvin, vaikkei olekkaan. Muistan hyvin noi pahat paniikki/ahdistuskohtaukset. Se on joka kerta niin pelottavaa, vaikka tietääkin ettei siihen kuole. Myöskin se, että vaikka kuinka ulkona paistaa aurinko ja lempi vuoden aika syksy loistaa väreissään, silti tuntuu niin vaikealta saada itseään ulos. Onneksi on myös koira, jonka takia sinne on mentävä ja aina se sillä hetkellä tuntuukin hyvältä. On tosi hienoa, että kerrot kokemuksistasi, koska vertaistuki ja se että ei ole yksin, helpottaa monia. Itseäni myös. Tsemppiä Annika, kyllä me täällä pärjäämme yhdessä,

    Vastaa
  12. Huong says

    14 lokakuun, 2018 at 08:24

    Oon samaa mieltä. Se on surullista huomata kuin monet voivat niin huonosti näin meidän hyvinvointivaltiossa.
    Välillä sitä ei saa vertaistukea toisista kaltaisistaan vaan lähinnä ahdistusta, että hukkuu sinne mössöön missä moni muukin lilluu. Häviää sille tunteelle, että eikö kipuni olekaan tärkeää kun kaikki muutkin niin kokevat. Turhaan tässä valittaa kun aina löytyy joku muu joka voi huonommin. Tää sumentaa omaa arvoa ja sairauden tuomaa kärsimystä. On ne todellisia, ei ne ole kuviteltuja. Eikä todellakaan turhia, itseään on hyvä kuunnella ja rakastaa <3 ei ole häpeä olla joskus heikko. Mie oon useimmiten heikko, mut emmä paska ihminen ole. En tunne sua, mut vaikutat lämpimältä ihmiseltä, jolla ei rakkaus puutu. Kokeile antaa sitä vähän itsellesi. Joka päivä pieni annos. Niinkuin D-vitamiinia. Jos vaikka joskus voisit rakastaa itseäsi ehjäksi <3

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Arjen pienet suuret ilot Arjen pienet suuret ilot
Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että ilma ja vesi ois jo vähän enemmän kuin 8-asteista. Sen sijaan käyn edelleen aamukävelyillä toppatakissa ja tänään satoi kaatamalla rakeita niskaan. Oh well 🥲
🌘 🌘
Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain h Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain huhtikuun ensimmäisestä päivästä, koska siltä tää tiistai jollain tapaa tuntui, vaikka viimeisiä ihan pian viedäänkin. 

Siispä uus yritys: olkoon tää vähän (tai jos totta puhutaan, niin mielellään paljon, kiitos) valoisamman kevään ensimmäinen päivä 🌞
Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official // Aina tähän aikaan vuodesta tapahtuu sama juttu: valon lisääntyessä tulee suorastaan pakottava tarve pyyhkiä talven pölyt nurkista ja freesata kotia keväisemmäksi. Täyttää kaikki liikenevä tila viherkasveilla, värikkäillä kukilla sekä kauniilla esineillä ja tehdä siitä maailman tärkeimmästä paikasta vielä entistäkin viihtyisämpi. Siispä juuri niin tein tänäkin keväänä 🌻 

Pentikiltä löytyy toinen toistaan kauniimpia kotimaisia vaihtoehtoja kodinsisustamiseen; maljakoista keramiikkaan, kattauksesta tekstiileihin ja upeisiin sisustuselementteihin. Tässä mun keväiset suosikit kotiin! Tiestitkö, että kaikki Pentikin keramiikka on valmistettu Suomessa, maailman pohjoisimmalla keramiikkatehtaalla Posiolla?

Kerro alle mikä sun kevätkotia piristäisi – kommentoineiden kesken arvotaan 100€ Pentik-lahjakortti! 💛 Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 17.4. asti ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.
#pentik #madeinposio #avainlippu #designfromfinland
Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko mun tapaan jatkuvasti lisää inspiraatiota kasvisruokakokkailuun? Tässä yksi simppeli ja toimiva resepti aurinkoiseen sunnuntaihin!

Valio Mifu -suikaleet on helppo, herkullinen ja runsasproteiininen ratkaisu ruoanlaittoon. Rapea paistopinta syntyy pannulla vain kahdessa minuutissa, joten valmis ruoka on hetkessä pöydässä. Aloita vaikkapa tästä 10 minuutin ohjeesta, johon kanan tapaan käytettävä uutuusmaku Mifu Tikka Masala sopii saumattomasti:

Täytetyt naanleivät 🥙

Lämmitä naanleivät uunissa. Paista Mifu ja paloiteltu lehtikaali pannulla Oivariinissa. Levitä chilihummus, Mifu-lehtikaaliseos, tomaattiviipaleet, hieman punasipulia, turkkilaista jugurttia sekä tuoretta minttua leiville ja mausta lopuksi sormisuolalla sekä pippurilla. Taita leipä kaksinkerroin ja nauti!

Copyright © 2022 Annika Ollila • Design by LuxiBee