Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Koti • 26 tammikuun, 2021

Mahdollisimman vähän sähköä, kiitos

Kaupallinen yhteistyö: Väre & Asennemedia

Elämää uudessa kodissa on takana pian viisi kuukautta. Kuinka pitkään ”uutta kotia” voi muuten kutsua uudeksi? Niin pitkään kuin tietynlainen uutuudenviehätys jatkuu? Jos niin, niin teen sitä varmaan vielä meidän ensimmäisenä vuosipäivänäkin, sillä alkuhuumalle ei meinaa näkyä loppua.

Viimeiset 9 vuotta elelin kerrostaloelämää tasaiseen tahtiin vaihtuvissa keskustakodeissa, kunnes viime syksynä päädyttiin kaupungin laitamille rivitaloasunnon omistajiksi. Se toi elämäämme paljon uutta: aiempaa reilummin tilaa ja rauhaa, kovasti toivottua luonnonläheisyyttä, oman pihan sekä saunan… Ja suuremman sähkölaskun. Mut on pienestä pitäen opetettu välttämään turhaa tuhlailua, mutta on myönnettävä, että aiempien kerrostaloasuntojen minimaalisia sähkölaskuja maksellessani en ajatellut aihetta useinkaan sen enempää. Siitä kertonee jo se, että kun uuteen asuntoon muuttaessamme oli aika siirtää sähkösopimus, niin huomasin viisi vuotta sitten tehdyn sopimukseni olleen miltei kallein mahdollinen – en ollut missään vaiheessa tajunnut päivittää sitä ajan tasalle, kun laskut olivat ”ainoastaan” parinkympin luokkaa. (Olin todennäköisesti ollut juuri se sähkömyyjän unelma-asiakas, joka maksaa kallista hintaa kiltisti sen kummempia kyseenalaistamatta. Apua.)

Uuden kodin kuvioiden (ja ensimmäisen, suurin piirtein leuan lattiaan loksauttaneen, sähkölaskun) myötä tilanne muuttui kertaheitolla. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin alettiin todenteolla kiinnittämään huomiota siihen, että mistä sitä oikeasti maksaakaan ja millaisilla toimilla sähkölaskut voisi kutistaa mahdollisimman pieniksi, sillä kulutus oli asumismuodon muuttumisen vuoksi aiempaa suurempaa ja no, kukapa nyt haluaisi heittää euroja taivaan tuuliin.

 

Viimeisen vuoden aikana ollaan sattuneista syistä vietetty entistäkin enemmän aikaa kotona ja tietenkin silloin myös sähköä kuluu. Pienillä arkipäiväisillä toimilla voi kuitenkin minimoida ylimääräistä sähkönkulutusta, joka vähentää kukkaron keventymisen lisäksi myös luonnon kuormittumista. Tässä muutamia hyväksi todettuja tekoja hävikkisähkön vähentämiseksi, joiden omaksumisen myötä ollaan päästy sähkölaskuissamme jopa yli 30% (jep!) pienempiin lukemiin:

Säädä kodin lämpötila sopivaksi. Tiesitkö, että yhden asteen sisälämpötilan lasku vähentää sähkönkulutusta jopa viisi prosenttia? Jo asteen tai parin lasku vähentää energiankulutusta huomattavasti ja tarkoittaa samalla selvää rahallista säästöä. Meille mukavin kodin sisälämpötila on noin 20 astetta, makkarissa puolestaan noin 17 tai jopa hieman vähemmän. Mieli pysyy virkeämpänä, kun lämpötila on maltillisempi ja villasukkien lisäksi myös läheisyys lämmittää.

Maltillinen lattialämmitys. Innostuttiin lattialämmityksen olemassaolosta heti muutettuamme niin kovasti, että pidettiin niitä suorastaan kuumina, kunnes ensimmäinen sähkölasku tipahti postilaatikkoon. Sen jälkeen todettiin, että vähempikin riittää – nyt minivessassa ja toisessa makkarissa varpaita lämmittää pääasiassa pehmoiset villamatot, kylpyhuoneessa se saa (ja pitääkin) lämmittää reilummin.

Älä läträä vedellä turhaan. Rakastan kuumia suihkuja etenkin näin talviaikaan. Veden lämmittäminen on merkittävä sähkönkulutuksen kohde, mutta veden käytön sääntely on helppo tapa kontrolloida omaa energiankulutustaan. Nautin lämpimistä suihkuistani jatkossakin, mutta muistan sulkea hanan aina hoitoaineen vaikutuksen tai hampaiden pesun ajaksi. Avantouimaria musta tuskin koskaan tulee, mutta tänä syksynä oon ottanut kokeiluun kylmän veden hyödyt suihkujen päätteeksi – se kirkastaa sumuisia ajatuksia, saa hiukset kiiltämään ja tekee sähkölaskullekin hyvää.

Valaise vain tarpeeseen. Sammuta valot aina tilasta poistuessasi. Hehku- ja halogeenilamput kannattaa myös korvata energiatehokkaammilla ledeillä tai energiansäästölampuilla. Hankin vastikään muutamia kasviledejä auttamaan viherkasvejani kukoistamaan (tai edes selviämään tästä pimeästä talvesta) ja ne ovat toimineet samalla kivana tunnelmavalaistuksena aina silloin, kun kirkasta valaistusta ei tarvita.

Käytä kodinkoneita järkevästi. Helppo keino säästää on katkaista kodin sähkölaitteista valmiusvirtatila silloin, kun niitä ei käytetä: kytke sähkölaitteet virtakytkimellä varustettuun jatkojohtoon, jonka saa napsautettua helposti off-asentoon. Pese täysiä koneellisia mahdollisimman matalissa lämpötiloissa, hyödynnä kokkaillessa uunin esi- sekä jälkilämpöjä, äläkä jätä liesituuletinta hurisemaan turhaan.

Lämmitä saunaa maltillisesti. Saunominen on monelle ihanaa arjen luksusta ja ollaankin otettu uudesta saunanomistajuudestamme kaikki irti. Sauna voi kuitenkin olla varsinainen energiasyöppö, jos se hohkaa sata-asteisena pitkään ja pahimmassa tapauksessa vielä tyhjänä. Lämmitä sähkösauna 80 asteeseen – silloin löylyt ovat usein pehmeimmillään, eikä turhaa sähköä kulu ylilämmittämiseen – ja optimoi löylyhetket niin, ettei sitä tarvitse pitää tuntikaupalla lämpimänä.

Kilpailuta sähkön toimittaja. Älä tee niinkuin mä tein, vaan niinkuin mä sanon Kalleimmat sopimukset voivat suurimmillaan olla jopa kaksi kertaa edullisimpien hintaisia, joten pieni tutkailu todella kannattaa. Myös vihreää (eli 100% uusiutuvista energianlähteistä tuotettua) sähköä saa nykyään edulliseen hintaan ja sen ottaminen on yksi tehokkaimmista tavoista pienentää ilmastopäästöjäsi.

Pysy kartalla sähkönkulutuksestasi. Tänä päivänä se on onneksi tehty helpommaksi kuin koskaan: Väreen uudella Väppi-sovelluksella omaa sähkönkulutusta voi seurata kätevästi puhelimesta käsin ja sen avulla voi havaita, miten konkreettinen vaikutus sähkönsäästötoimilla todella on.

 

Mobiilissa ja selaimessa toimiva Väppi on kätevä tapa nähdä, mihin sitä sähköä oikeasti kuluukaan ja mistä voisi kenties vielä nipistää. Väppi antaa kuukausittain selkeän yhteenvedon sähkönkulutuksestasi ja käytännöllisiä täsmävinkkejä sen pienentämiseen. Sovelluksen voi asettaa ilmoittamaan, mikäli kulutuksesi tai markkinahinta poikkeaa normaalista ja se helpottaa kodin sähkösyöppöjen tunnistamista. Väpissä sopimustiedot sekä laskut ovat kätevästi selattavissa, sopimuksensa saa päivitettyä yhdellä ainoalla napinpainalluksella ja tietojen lukuoikeudet saa jaettua myös talouden muillekin jäsenille, jotta kaikki voivat pysyä tilanteen tasalla.

Datan analysointi on musta sairaan kiinnostavaa ja etenkin tällaisissa tapauksissa, joissa sen tekeminen on tehty tavallisellekin tallaajalle helposti ymmärrettäväksi. Tykkään siitä, että sovellus näyttää laskelmat myös suoraan euroissa, sillä se on monelle meistä paljon kilowattituntien laskeskelemista selkeämpää ja euromäärien seuraaminen tuntuu hieman konkreettisemmaltakin.

Väreen tavoitteena on myydä mahdollisimman vähän sähköä, sillä edes edullisintakaan sähköä ei kannata tuhlailla turhaan. Ihanan nykyaikainen linjaus!

 

Pakko myöntää, että motivaatio oman sähkönkulutuksen optimoimiseksi on huomattavasti suurempi, kun on nähnyt kuinka konkreettisia vaikutuksia niinkin pienillä ja arkipäiväisillä toimilla voi olla – ja vieläpä ilman, että mistään tarvitsee luopua. Jo pelkkä sähkölaskun kutistuminen on oikein houkuttava kannustin itsessään, mutta pakko myöntää, että tällaiselle pikkuruisistakin onnistumisista iloitsevalle ne sovelluksen vihreänä vilkkuvat luvut tuottavat vielä vähän ylimääräistä mielihyvää.

Turha kuluttaminen on ollut jo hyvän aikaa so last season, joten ei tuhlata ylimääräistä sähköönkään. Näinköhän päästäisiin keväällä lämpöasteiden kohotessa vielä nykyistäkin pienempiin lukemiin? Haastan mut ja sut kokeilemaan.

85

11 kommenttia

Related Posts

Miltä unelmakotimme näyttäisi?
Pieni suuri valinta – vihreä sähkö
Vessan helppo kasvojenkohotus
Koti juuri sellaisena kuin se on

Lifestyle • 24 tammikuun, 2021

Diagnoosina neuloosi

Mä oon hurahtanut. (Taas.) Tällä kertaa neulomiseen, kuten ilmeisesti lähes koko muukin Suomi.

Läpi syksyn näkökenttääni suorastaan tulvi erilaisia neulomisjuttuja. Jouluun mennessä kiinnostus oli kasvanut niin suureksi, että kyllästyin lopulta ainoastaan katselemaan muiden tekeleitä vierestä, joten ostin ihailemani pipo-ohjeen ja laitoin langat sekä puikot tilaukseen. Mainittakoon, että neulomistaustani oli samaa luokkaa kuin varmaan suurimmalla osalla meistä: puikot olivat olleet käsissä viimeksi ala-asteen kässäntunneilla, eikä niiltä ollut koskaan valmistunut mitään käyttökelpoista. ”Aika kunnianhimoinen tavoite tällaisella kokemuksella”, mietin, mutta päätin silti lähteä kokeilemaan.

Vuoden viimeiset päivät vietin nenä tiukasti ruudussa katsellen tutoriaalivideoita ihan silmukoiden luomisesta lähtien (luojan kiitos siitä, että nykyään käytännössä mihin tahansa löytää ohjevideoita netistä) ja yritin virkistää muistiani siitä, että mikä nyt olikaan se oikea ja mikä taas nurja. Aika monen videon jälkeen aloin vihdoin päästä vähän kärryille hommasta, mutta todellakin vain vähän: ihkaensimmäisen tekeleeni jouduin nimittäin aloittamaan alusta kokonaiset 10 kertaa ja ihan muutaman kerran saatoin sen parissa hampaat irvessä ähertäessäni sanoa, että puikot lentää kohta pysyvästi jorpakkoon. 11. yrityksellä homma lähti kuitenkin vihdoin luistamaan, kaksi päivää myöhemmin sain ensimmäisen piponi valmiiksi ja tunsin ihan käsittämättömän suurta ylpeyttä itsestäni. Jopa siitäkin huolimatta, että piposta tuli niin löysä, että parin käyttökerran jälkeen sinne olisi mahtunut vähintäänkin kaksi päätä.

Ensimmäiset neljä pipoa tykitin puikot viuhuen parin päivän tekotahdilla, nyt viimeisimpänä puikoilla ollut laventelin värinen pipo oli tekeillä viikon verran. Kävi nimittäin niin, että saatoin aloittaa neulomistaipaleeni vähän turhankin innokkaasti, sillä onnistuin saamaan käteni tosi kipeäksi, enkä enää ihmettele sitä yhtä varoittavaa viestiä, jossa kerrottiin samanlaisen aloituksen päättyneen jännetupentulehdukseen. Nyt oon yrittänyt malttaa ottaa hieman rauhallisemmin ja pitää kunnolla taukoa aina silloin kun kädet meinaavat alkaa kipuilemaan, jotta ei tarvitsisi ottaa totaalistoppia kaikkeen käsillä tekemiseen. Jos jotain hyvää tässä pakkohidastelussa, niin ainakin saan nyt myös töitä ja muita velvollisuuksia hoidetuksi – ne kun meinasivat jäädä paitsioon pahimman neulomishuuman aikaan. Siis sen, jolloin en meinannut malttaa nukkuakaan, kun halusin vaan päästä neulomaan. Ei sitä oo turhaan neuloosiksi kutsuttu.

 

Sanoin tän jo kertaalleen, mutta sanon uudelleenkin: mä oon niin ylpeä itestäni. En lannistunut, vaikka silmukat putoilivat vähän väliä ja sekoilin laskuissa niin, että rivit pomppivat ihan miten sattuu. Jatkoin sinnikkäästi yrittämistä, kunnes käsiala alkoi näyttämään muultakin kuin harakanvarpailta ja jo nyt oon saanut aikaiseksi sellaisia tekeleitä, joita voisin hyvin ostaa kaupastakin. Alkukankeuden selättämisen jälkeen tää on todella ollut rentouttavin juttu aikoihin ja käsillä puuhastelu tekee tunnetusti hyvää myös mielelle. En tiedä kumpi on ollut parempaa: se, että ruutuaikani on vähentynyt eksponentiaalisesti, kun neuloessa ei voi (tai edes halua) plärätä puhelinta vai se fiilis, kun on eteisessä vetämässä pipoa päähän ja kroppaan lehahtaa sellainen lämmin tunne siitä, että mä tein tän ihan itse. Tiukka kisa, mutta jälkimmäinen saattaa viedä voiton.

Oon salaa haaveillut villapaidan neulomisesta ja toisin kuin vielä kuukausi sitten, nyt alkuun päästyäni se tuntuu jo jopa ihan realisoitavissa olevalta haaveelta. Siispä tämän vuoden tavoitteenani on neuloa muhkea villis. Ehkäpä lähden yrittämään jotain Reetan tekemistä, pitkään ihastelemistani ohjeista?

Ennen villapaitaprojektiin ryhtymistä aion kuitenkin tehdä tätä samaa pipomallia vielä muutamissa eri väreissä, sillä oon tunnetusti aina ollut pipojen rakastaja. Kuvien beige pipo päätyi siskolle yllätyssynttärilahjaksi ja hän tykästyi siihen niin kovasti, että toivoi samaa mallia jossain toisessakin värissä. Tänä talvena oon löytänyt myös käytännöllisten kaulureiden ihanuuden, joten ehkäpä joku sellainenkin voisi olla toteutuslistalla…

Eli jos joku siellä miettii, että mitä mä teen tällä hetkellä kaiket päivät, niin mitä todennäköisimmin tätä.

 

383

18 kommenttia

Related Posts

Luurin läpi: viikko 19
Yöpöydän nurkalla
Arjen tärkein rutiinini
Kylppärikaapin vakkarit

Ajatuksia • 19 tammikuun, 2021

Talven lapsen onnenpäivät

Hello!

Vihdoin saatiin kunnon luminen talvi tänne eteläänkin. Viime talven pitkän odotuksen ja sitä seuranneen karvaan pettymyksen jälkeen se tuntuu tällä kertaa entistäkin erityisemmältä.

Oon käynyt viimeisen viikon aivan ylikierroksilla, kun oon ollut tästä talven ihmemaasta pikkulapsen lailla innoissani. Hyvä että oon saanut edes yöuniani kunnolla nukutuksi, kun oon jo iltaisin odottanut sitä, että pääsisin päivän ensimmäiselle kävelylle autioille kaduille. Täällä kaupungin laidalla talvitunnelma on noussut aivan uudelle levelille: kun aiemmin keskustassa asuessamme se oli lähinnä katujen varsille kolattuja likaisia lumiröykkiöitä, hektistä liikennekaaosta ja loputtomasti kuraa rappukäytävässä, niin nyt se on ollut enemmänkin suoraan saunasta tehtyjä lumienkeleitä, hyötyliikuntaa lumikolan kanssa, lumiukkotyöpajoja ja syviä huokailuja naapuruston kauneudelle. Melkein tirautin eilen itkun matkalla luistelukentälle, kun huurteen päällystämät valkoiset puut olivat niin sairaan upea ja lähes epätodellinen näky.

Vuodenvaihteessa muhun meinasi iskeä pieni kateuden piikki, kun kaikki (eli todellisuudessa noin 3 tuttavaani) tuntuivat olevan Lapissa nauttimassa parhaasta talvielämästään ja meillä etelässä satoi vaan loputtomiin vettä. Viime vuodesta oppineena olin jo varovasti totutellut ajatukseen siitä, että talvesta kotona saisi enää vain haaveilla, mutta ei mennyt lopulta kauaakaan ennen kuin se saapui meidänkin ikkunan taakse. Nyt jo pelkkä päiväkävelykin on voinut tuntua pieneltä Lappi-simulaatiolta, kun pakkanen kihelmöi poskilla, lumi narskuu kenkien alla äänekkäästi ja lumen alle hautautuneelle lähilenkkipolullemme on kaivettu yhden mentävä, kapoinen polku innokkaimmille käppäilijöille. Love it.

Juttelin juuri ystäväni kanssa siitä, että ollaan molemmat kuin kävelevät oppikirjaesimerkit kesän ja talven lapsista: siinä missä mä helmikuun lapsena rakastan tällaista kunnon talvea kirpeine pakkaspäivineen, kunnon vaatekerroksiin toppautumisineen, lasketteluineen sekä luisteluineen ja jopa lumitöineen ja valitsisin kauniin (ja kylmän) talvipäivän paahtavan hiostavan kesähelteen yli lähes koska tahansa, niin hän elokuun lapsena pysyttelee paukkupakkasilla visusti sisätiloissa ja viettäisi mieluiten jokaisen päivänsä ilmastossa, jossa ei tarvitse housuja tai kenkiä laisinkaan. Mä nautin suunnattoman paljon siitä, että meillä on neljä sairaan kaunista vuodenaikaa, joilla kaikilla on tarkoituksensa ja jotka kaikki ovat omalla tavallaan ihania. Ennen syksy oli vuodenaikojen ylivoimainen suosikkini ja kevät vähiten lempparini, mutta viime vuosi sai mut rakastamaan kevättäkin ihan uudella tavalla. Nykyään toivoisin eniten, että saataisiin nauttia jokaisesta vuodenajasta oman aikansa, sillä se rytmittää vuoden kulkua yhdeksi samaksi massaksi sumentumisen sijaan – harva jäi varmaankaan kaipaamaan sitä viime talvista, melkein puoli vuotta jatkunutta epämääräistä marraskuuta. Ja jos kesäihmisiä hirvittää kaikkein kireimmät paukkupakkaset, niin tarpokaa läpi talvipäivien sen uskomuksen voimalla, että kylmää talvea seuraa yleensä lämmin kesä. Ennen kuin huomataankaan, niin se kolkuttelee jo ovella.

Mutta siihen asti lisää tätä, kiitos: pakkasia, toppavaatteita, auringonpaistetta ja iltalenkkien varrella tehtyjä lumipesuja. Helmikuun lapsi ei voisi enempää toivoa.

 

PS: Katsokaa mikä ihana pipo! Tein sen itse, jäin koukkuun neulomiseen, enkä voi enää pitää näppejäni erossa puikoista. Edes silläkään uhalla, että tunnen jo jännetupentulehduksen lähenevän. Send help.

111

6 kommenttia

Related Posts

Kumpi todennäköisemmin?
Keskiviikkolista & kuulumisia
Syyskuussa aion
Haaveissa oma koti
  • « Edellinen sivu
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • 6
  • …
  • 186
  • Seuraava sivu »

Arkistot

Search

Follow on Instagram

Copyright © 2025 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2025 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään