Koska en huikannut vuodenvaihteen toivotuksia täällä vielä aikaisemmin, niin se tapahtukoon nyt – ihanaa uuden vuoden alkua teille jokaiselle. Lämmintä, rentoutunutta ja toiveikasta sellaista.
En aio tällä kertaa tehdä niitä perinteisiä kertauskatsauksia edelliseen vuoteen kahdesta syystä – siksi, että ne tuntuu tulevan kaikilta jo korvista ulos ja siksi, että vaikka vuosi 2018 olikin kokonaisuudessaan ihan mukiinmenevä, niin oon nyt jotenkin poikkeuksellisen valmis jättämään menneen taakse ja keskittymään täysin rinnoin tulevaan.
Oon kirjoittanut täällä ennenkin (mm. tasan vuosi sitten tänään) siitä, kuinka paljon uudet alut mulle merkitsee ja se korostuu etenkin näin vuoden vaihtuessa. Vaikka mikään ei luonnollisestikaan muutu sen yhden yön aikana maagisesti, niin vuoden ensimmäiseen aamuun herätessä olo on yleensä keveämpi. Tuntuu melkein siltä, kuin harteilleni kertyisi kuukausien mittaan painoa pikkuriikkinen hippu päivässä ja jouluun mennessä kertynyt paino painaa jo selkärangan senttejäkin lysyyn, mutta vuoden ensimmäisenä päivänä se kaikki on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Arki näyttää samalta kummankin vuoden puolella, mutta se kaikkein pohjimmainen tunne on erilainen. Joku saattaisi ehkä kutsua tätä hölynpölyksi, mutta jos se hölynpöly saa oloni paremmaksi, niin otan sen avosylin vastaan.
Viime vuoteen sisältyi poikkeuksellisen paljon surua ja suurin toiveeni olisi, että tulevana vuonna päästäisiin helpommalla. Toivon myös, että alkava vuosi toisi tullessaan vähän enemmän tasapainoa. Aika paljonkin, itseasiassa. Kuukausien pituisen vauhdikkaan vuoristoratakyydin jälkeen vähän pidempi jonotusaika ennen seuraavia, vatsanpohjasta kouraisevia syöksypudotuksia tekisi hyvää.
En tykkää (vieläkään) tehdä uudenvuodenlupauksia, sillä ajatuskin sellaisista saa mielen solmuun. En halua ahdistaa itseäni nurkkaan, sillä oon muutenkin taipuvainen vajoamaan epäonnistuneisuuden tunteeseen, joten tässä muutama asia, joita lupaamisen sijaan haluaisin:
Haluaisin opetella kuvaamaan filmille ja rohkaistua menemään Lukan kanssa ensimmäisiin agilitykisoihimme. Haluaisin kirjoittaa paperista päiväkirjaa edes kerran viikossa ja vähentää oman itseni ja tekemiseni liiallista ruoskimista. Haluaisin vierailla parhaan ystäväni luona hänen vaihtokaupungissaan ja pitää kasvit hengissä mahdollisimman menestyksekkäästi. Haluaisin harjoittaa olematonta stressinsietokykyäni paremmaksi ja lukea enemmän kuin viime vuosina yhteensä. Haluaisin yrittää olla sellainen ystävä, jollaisen itsekin haluaisin ja poistattaa viisaudenhampaani, vihdoinkin (asia, jonka päätin jo viime vuonna, mutta tässä sitä ollaan edelleen…). Haluaisin käyttää vähemmän aikaa kuluttavaan murehtimiseen ja alkaa tekemään jotain uutta, vaikka en tiedä vielä mitä. Haluaisin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa, sillä aika on lopulta katoavaista ja katsoa klassikkoelokuvia, joita en oo vieläkään nähnyt. Haluaisin olla valmis siihen, että kolmen vuoden terapiajaksoni tulee päätökseen ja tehdä enemmän ruokaa ulkonasyömisen sekä kotiintilaamisen sijaan. Haluaisin opetella tuntemaan oloni mukavaksi myös vähän vieraammassa seurassa ja etsiä uuden harrastuksen. Haluaisin tulla kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi ja päästä kokonaan irti puhelinriippuvuudesta. Haluaisin olla hyvä kumppani huonompinakin päivinä ja oppia pitämään kotimme siistinä. Ja terveyttä, sitä haluaisin oikein kovasti.
Olkoon tämä vuosi ennen kaikkea onnentäyteinen, niin mulle kuin myös sullekin. Tervetuloa, 2019 – en malta odottaa mitä tuot tullessasi.
8
