1. Tää oli yksi niistä harvinaisista päivistä, jolloin tukka näytti heti pesun jälkeen kivalta, joten sitä ei yksinkertaisesti voinut jättää ikuistamatta. Toinen tai kolmas päivä pesun jälkeen on mulle yleensä kaikkein paras!
2. Käytiin Lintsillä testaamassa uusi Taiga-vuoristorata ja se oli MIELETÖN. Meni heittämällä elämäni parhaiden vuoristoratakokemusten kärkeen, vaikka olin aivan varma, ettei se pystyisi voittamaan Universal Studiosin kyytejä. Jos ette oo vielä testannut sitä, niin tehkää se viimeistään nyt – Lintsi on Valokarnevaalien tiimoilta vielä tämän viikon auki ja paikka on kauniimpi kuin koskaan.
3. Tää kuva on vaan parin viikon takaa, mut nyt lehdet ovat jo tipotiessään. It was fun while it lasted!
4. Joo Luka, tiedän, mullakin on tästä sairastelusta ihan yhtä pitkästynyt fiilis. Ei jaksaisi makoilla enää sekuntiakaan.
1. – 2. Tällaisia aurinkoisia syyskelejä meinaa olla vähän ikävä. Ei haittaisi tippaakaan, vaikka lämpötila putoaisi kymmenellä asteella, kunhan auringonsateita saisi edes vähän nykyistä useammin.
3. Viime viikonlopun synttärisankari, joka ei tunnu vanhenemisen myötä viisastuvan, vaan… No, eiköhän sen näe kuvastakin 😀
4. Tästä käppäillään joka ikinen päivä ainakin kertaalleen.
1. – 4. Kävin vähän aikaa sitten kampaajalla freesaamassa kesän jäljiltä kulahtanutta tukkaa. Ensimmäisessä kuvassa demonstroin sitä miksi luonnonkiharaa ei kannata harjata kuivana, sillä lopputuloksena on tällainen Hermione-lookki.
Värjättiin tyvi, taitettiin pituudesta vähän keltaisuutta pois, leikattiin huonokuntoisimmat latvat veks ja uskokaa tai älkää: suoristettiin vielä lopuksi! Halusin tehdä niin osittain siksi, etten ollut suoristanut hiuksia helmikuun jälkeen (oon nähnyt jopa pariin kertaan unta siitä, miltä tuntuisi juoksuttaa sormia suoristetun pehkon läpi), mutta pääasiassa siksi, että olisin kuitenkin halunnut muotoilla kiharan omalla tavallani kotiinpääsyn jälkeen. Halusin tehdä myös pienen empiirisen tutkimuksen siitä, miten kertaluontoinen suoristaminen vaikuttaisi hiukseen ja kiharan muodostumiseen.
Pidin suoraa muutaman päivän ajan ja vaikka se olikin kivaa vaihtelua (ja silkkisen pehmeää tukkaa tuli hipelöityä jatkuvasti), niin pakko myöntää, etten tuntenut oloani niin omaksi itsekseni kuin kiharalla tunnen. Se oli jännä tunne, sillä ei oo kuitenkaan kauaakaan siitä, kun suoristin hiukseni joka ikinen päivä! En oo tyyliltäni kovin sliipattu saati viimeisen päälle laitettu ja suoristetun tukan kanssa tulee helposti vähän liian “siisti” olo pörröiseen kiharaan verrattuna.
Seuraavan pesun jälkeen sain ilokseni huomata, ettei kertaluontoinen suoristus vaikuttanut kiharan muodostumiseen mitenkään – päinvastoin, tukka näytti mielestäni jopa paremmalta kuin aikoihin. Kenties kampaajalla käytetyillä tuotteilla oli jotain osuutta asiaan, sillä värjäyksestä huolimatta tukkaani käytettiin ainoastaan tuotteita, jotka eivät (omien tuotteideni tavoin) sisältäneet mitään ylimääräistä tai hiukselle “haitallista”. Oli miten oli, lopputulos oli täydellinen!
1. – 2. Kävin alkuviikosta Porvoossa lounastreffeillä Jannin kanssa. 
3. Naapuruston kenties kaunein puu, jota ihailin aina ohikävellessäni. Punainen väri oli levittynyt nätin tasaisesti joka ikiseen lehteen ja oksille laskeutuvat auringonsäteet tekevät siitä vielä entistäkin upeamman. Tätä kun saisi ihailla omasta ikkunasta…
4. Meiltä on jäänyt useampi agilitytreenikerta reissun ja sitä seuranneiden sairasteluiden vuoksi väliin, mutta tänään on vihdoin aika palata esteiden pariin. Vähän tosin hirvittää, että tuleekohan sydän rinnasta ulos juostessa, mutta täytynee pakata ainakin astmapiiput reppuun…
1. – 2. Extempore-keskiviikkoillallinen Tannerissa. Sieltäkin saa nykyään pimientos de padroneja!
3. Kirja, jota luen just nyt. Sairastaessa ois ollut aikaa lukea vaikka millä mitalla, mutta särkevien silmien takia suosin enemmänkin äänikirjoja. Tällä hetkellä kuuntelen Eleanorille kuuluu ihan hyvää-kirjaa, jota luin muistaakseni viime keväänä, mutta jota en jaksanut lukea ihan loppuun saakka – se toimii musta paremmin näin kuunneltavana versiona.
4. Yksi niistä Luka ja sohva-kuvavariaatioista, joita puhelimestani löytyy noin seitsemäntoista miljoonaa. Vähintään.
1. – 3. Sunnuntaina oli niin kauniit kävelylenkkimaisemat, että melkein itketti. Kovin montaa ruskanihailulenkkiä en ehtinyt heittämään, mutta tuona päivänä sää oli niin upea, että se hymyilytti vielä pitkään lenkin jälkeenkin.
4. Näin rennosti ottaa kuuden vuoden ja parin päivän ikäinen herra, jolla ei oo vielä hajuakaan siitä, että ilmoitin meidät juuri elämämme ensimmäisiin (epävirallisiin) agilitykisoihin! Jännitän kisoja niin paljon, etten oikein tiedä miten päin olla, vaikka sisimmässäni tiedänkin, että ne tulee varmasti menemään hyvin. Se päivä näyttää, että jääkö meidän kisat yhteen kokeiluun vai palataanko kisailemaan ehkä vielä uudelleenkin…
112
