title image

Annika Ollila

Kirjavinkkejä loppuvuoteen

 

 

 

 

Oon innostunut tänä vuonna, erityisesti kuluneena syksynä, kirjoista uudelleen. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että kirkkaan ruudun parissa vietettyjen lukemattomien työtuntien lisäksi tein tismalleen samaa myös suurimman osan “vapaa-ajastani” ja se alkoi ahdistamaan – samalla liiallisen ruutuajan sivutuotteena oli myös esimerkiksi silmäsärkyä. Oon maininnut täällä muutamaan otteeseen siitä, kuinka oon halunnut alkaa tietoisesti vähentämään turhaa näytöntuijotusta esimerkiksi puhelimen liiallista käyttöä vähentämällä ja samalla oon luonnollisesti halunnut keksiä itselleni jotain korvaavaa tekemistä. Ja mikäpä siihen sopisi paremmin kuin kirjat!

 

Oon ollut nuorempana varsinainen lukutoukka ja viettänyt suuren osan ajastani erilaisia kirjoja ahmien. Sain lukioaikana jonkunlaisen yliannostuksen kirjoista, sillä pakollisen, välillä puuduttavankin, luettavan lisäksi ei huvittanut tarttua kirjoihin enää vapaa-ajalla ja sen jälkeen menikin vuosia, jolloin en avannut kirjoja kertaakaan. Muutaman viime vuoden aikana oon alkanut pikkuhiljaa kiinnostumaan ajatuksesta uudelleen ja oonkin lueskellut aina silloin tällöin kadehdittavan laajoja kirjakokoelmia omaavilta ystäviltäni lainaamiani satunnaisia opuksia. Alkusyksystä päädyin lopulta hankkimaan ensimmäiset omat kirjani vuosiin ja no, se oli taas menoa se.

 

Rakastan mukaansatempaavia sarjoja ja elokuvia toki vieläkin suuresti, mutta kirjat on niin eri asia. Tykkään siitä, että kirjaa lukiessaan voi uppoutua ihan toiseen maailmaan ja päästää mielikuvituksensa valloilleen täysin eri tavalla kuin monen muun asian kanssa. Koen lukemisen vaikuttavan kirjoitusinnostukseeni ja -taitooni myönteisesti, sillä välillä tuntuu jollain oudolla tavalla siltä kuin omien sanojen käydessä vähiin saisin muiden tekstiä lukemalla lisää sellaisia varastoon. Toki lukeminen kehittää kirjoitustaitoa, -tyylejä ja niiden moninaisuutta noin muutenkin ja sillä onkin ollut varmasti suuri vaikutus tähän lukuinspiraatiooni: oon kehittynyt viime vuosina kirjoittajana huomattavasti ja haluankin tehdä mahdollisimman paljon sen eteen, että kehitys jatkuisi samaan tahtiin tulevaisuudessakin. Pidän kirjoittamisesta tosi paljon ja mulle hyvän, mukavalukuisen tekstin aikaansaamisen tuoma kokonaisfiilis on niin tolkuttoman palkitseva, että jo se itsessään on suuri motivaattori.

 

Ootte kyselleet multa aina silloin tällöin lukuvinkkejä ja ajattelinkin, että näin joulukuun kynnyksellä voisi olla sopiva aika niille! Tässäpä siis muutamia luettuja, kuunneltuja ja vielä lukulistallani olevia teoksia.

 

 

 

 

 

 

 

Luettu:

 

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti) // Romaani, jonka ahmin muutamassa hassussa illassa. Helppolukuinen satiiri on inhimillinen ja samaistuttava ja etenee niin letkeästi, että sen parissa viihtyy helposti vähän liiankin hyvin.

 

Kaikki rahasta (Julia Thurén) // Viihdyttävä “talousopas”, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Ostin tämän kuultuani sen hehkutusta vähän joka tuutista ja koska raha ja siihen liittyvät asiat nyt kiinnostavat aina, eikä niistä voi koskaan tietää tarpeeksi. Käytännönläheiset vinkit ja sekä tavallisten tallaajien että kokeneiden ammattilaisten kommentit sai pohtimaan omaa rahankäyttöä uudelta kantilta.

 

Viis veisaamisen elämänmullistava taika (Sarah Knight) // Kirja, joka suorastaan huusi yliempaattisen murehtija-Annikan nimeä, enkä voinut jättää sitä hankkimatta. Monien tuntema KonMari on mulle vielä vieras, mutta tässä oppaassa on kuulemma vähän samanlainen idea – materian sijaan järjestetään vaan ajatuksia. Teoksen teksti on mielestäni ajoittain vähän itseään toistavaa, mutta koin tän olevan silti hyödyllistä, kiinnostavaa ja mulle hyvin sopivaa luettavaa.

 

 

Lukulistallani:

 

Onnen algoritmi (P. Z. Reizin) // Viihdyttävä romaani, joka on mulla kesken. Teos kertoo romanttisella vivahteella siitä, mihin tekniikan kehittyminen voi tulevaisuudessa mahdollisesti johtaa. Kevyttä, joskin silti ajatuksia herättävää sisältöä.

 

Lujasti lempeä – mielen työkirja (Maaret Kallio) // Mielen hyvinvoinnin sekä hyvän elämän tueksi tehty harjoituskirja, jota en myöskään voinut jättää hankkimatta. Kahdentoista kuukauden pituinen työkirja kyselee sekä kyseenalaistaa ja siihen löytyy myös nettiharjoituksia.

 

Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Gail Honeyman) // Mukavalukuinen kirja, jonka aloitin viimeisimpänä. Paljon kehuja saanut humoristinen romaani kertoo siitä, kuinka yksi pieni ystävällinen teko voi muuttaa koko elämän.

 

Loistava ystäväni (Elena Ferrante) // Neliosaisen Napoli-sarjan ensimmäinen osa, joka on lukulistallani seuraavana ja jonka aloittamista en meinaa malttaa odottaa, mutta ennen sitä haluan saada toisen keskenolevista kirjoista luettua. Tästä oon kuullut paljon hyvää.

 

Veitola (Maria Veitola) // Tämäkin odottaa vielä aloitustaan. Myöskin kirja, joka on herättänyt paljon ihastusta ja se sai lopulta mutkin kiinnostumaan.

 

 

 

 

 

 

 

Välillä kirjaan uppoutumisen sijaan tykkään laittaa kuulokkeet korville ja äänikirjan pyörimään. Äänikirjojen kuuntelu toimii mulle mukavana ajankuluna jotain tehdessä – ne on musta kivaa vaihtelua musiikille esimerkiksi kotona siivotessa tai kävelymatkaa taittaessa. Tässä muutamia suosikkejani:

 

 

Kevyempää:

 

Minä, Simon, Homo sapiens (Becky Albertalli) // Tätä kuuntelin lentokoneessa ja yhtäkkiä aikaa oli kulunut miltei viisi tuntia. Helppoa kuunneltavaa, joka tempaisee mukaansa ja pistää hymyilyttämään. Tästä ilmestyi tänä vuonna myös samanniminen elokuva!

 

Jos olisit tässä (Jojo Moyes) // Kerro minulle jotain hyvää -teoksen koskettava ja surumielinen jatko-osa, joka käsittelee sitä, kuinka elämistä pitää välillä opetella uudelleen. Oon lukenut aika monia Jojo Moyesin hömppäkirjoja ja pidän niiden sujuvalukuisesta tekstistä.

 

Bikinirajatapaus (Henriikka Rönkkönen) // Kirja, johon moni sinkku (tai ylipäätään sinkkuelämää elänyt) osaa varmasti samaistua. Kirjailijan aikaisempi teos Mielikuvituspoikaystävä nauratti välillä niin paljon, että tää ei ihan yltänyt samalle tasolle, mutta tätä kuunnellessa ne kaikkein kurjimmatkin kotiaskareet sujui kuin siivillä.

 

 

Kiinnostavaa:

 

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (Mark Manson) // Ajatuksia herättävä menestysteos, joka oli viime vuonna Jenkkien myydyin tietokirja. Tää on aika samaa luokkaa kuin ylempänä vinkkaamani kirja viis veisaamisesta, mutta vähän rehellisempi, hauskempi ja ehkä jopa viisaampikin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän!

 

Idiootit ympärilläni (Thomas Erikson) // Kirjailija-tutkijan konkreettinen ja viihdyttävä avaus erilaisista persoonallisuustyypeistä, joka auttaa meitä ymmärtämään kanssamme eläviä idiootteja. Tai sitä, miksi he eivät välttämättä olekaan niin idiootteja kuin aluksi kuvittelimme… Myös tätä pidin hyödyllisenä ja myös tietyllä tapaa lohdullisena kuunneltavana.

 

Keisari Aarnio (Minna Passi & Susanna Reinboth) // Kuunneltiin kesäisellä ajomatkallamme Pohjois-Norjaan mukaansatempaava kirja aiheesta, joka on varmasti jokaiselle kanssasuomalaiselle tuttu. Mua kiinnostaa kaikki tällaiset rikostarinat suuresti ja tää kuulosti jollain tapaa vähän siltä kuin olisit lukenut jonkun päiväkirjaa salaa. PS: Kirja oli mielestäni kymmenen kertaa mielenkiintoisempi kuin samasta aiheesta tehty sarja!

 

 

 

 

 

 

 

Antoisia luku- ja kuunteluhetkiä!

 

 

Vähän erilainen reissu – lomakohteena Gran Canaria

Kaupallinen yhteistyö: TUI

 

 

 

 

 

Aurinkoa, lämpöä ja lähes epätodellisen kirkasta valoa. Pehmeää merentuoksua, palmuja ja avoautoilua musiikin pauhatessa. Kiireettömiä aamiaisia, myöhäisiä lounaita ja hitaita illallisia. Peiton alla katsottuja sarjoja, pitkiä yöunia ja mielenkiintoisia kirjoja. Ystäväaikaa, uusia pisamia ja pikkuruinen ripaus koti-ikävää. Hulmuavia kesämekkoja, sandaaleita ja värikkäitä uimapukuja. Kylmää valkkaria, sitäkin kylmempiä mangosmoothieita ja litratolkulla vettä.

 

Pääasiassa niistä oli kulunut marraskuinen viikkomme tehty. Ei yhtään hullumpaa, vaikka itse sanonkin.

 

 

 

 

 

 

 

Kuten suurin osa teistä varmaan jo tietääkin, lähdettiin viime viikolla hakemaan vähän valoterapiaa. TUI kutsui meidät tutustumaan uutta tuloaan tekevään Gran Canariaan ja nauttimaan lämmöstä kesken ankean marraskuun. Ja sitä me toden totta päästiinkin tekemään – lähtöä edeltävänä iltana laukkuja pakatessani heitin mukaan lähinnä pitkää housua, neulepaitaa ja takkia, sillä jossain mielenhäiriössä kuvittelin kohteen sään olevan suhteellisen viileä, mutta mitä vielä: lämpöasteet kohosivat päivittäin melkein 25 asteeseen. Iltaisin nappasin neuleen tai ohuen takin niskaan, mutta suurin osa housuista pysyi visusti laukun pohjalla.

 

Voin rehellisesti myöntää olleeni matkan suhteen hieman skeptinen, sillä reissu oli hienoine viiden tähden hotelleineen ja puolihoitoineen mulle tyyliltään vähän vieraampi, eikä kohdekaan ollut sellainen, jota olisin välttämättä tullut ensimmäiseksi ajatelleeksi. Kanariansaarethan on tunnetusti helppo kohde niin lapsiperheille kuin vanhuksillekin, sillä sää siellä on lähes poikkeuksetta hyvä, lämpöä riittää ja kaikki hoituu sujuvasti. Aluksi pohdiskelin, että kävisiköhän meillä siellä aika pitkäksi, mutta lopulta kuitenkin ajattelin, että hitto vie, mikseipä sinne voisi näin nuorempanakin lähteä.

 

Mainittakoon meistä vielä sen verran, ettei kumpikaan olla mitään bilehirmuja ja joku voisi jopa sanoa, että ollaan niinkutsuttuja henkisiä mummeleita. Ei kaivata ympärillemme jatkuvaa menoa tai meininkiä ja rauhaisa hiljaisuus vie voiton hälinästä mennen tullen. Ja juuri sellaiselle ihmiselle saaren etelärannikolla sijaitseva Meloneras oli paikkana täydellinen – ympärillä oli iltaisin hiljaista, mutta menojalan vipattaessa taksi vei muutamalla hassulla eurolla lähistöllä sijaitseviin vähän vauhdikkaampiin keskittymiin. Meitä ei tosin vienyt kertaakaan, sillä oli niin paljon houkuttelevampaa käpertyä illallisen jälkeen hotellin lakanoihin realityhömppää katsomaan, mutta ainakin se mahdollisuus oli olemassa…

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen hotellin baareista, Blue de Mar. Noilla sohvilla istuttiin lukemattomia kertoja, välillä läppärin sekä smoothien ja välillä taas kirjan sekä viinilasin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Majoituttiin TUI:n omassa RIU Palace Meloneraksessa, joka oli ehkä yksi kivoimmista hotelleista, joissa oon koskaan majoittunut.

 

Hotellialue oli suuri ja siihen kuului muunmuassa neljä uima-allasta (yksi niistä oli infinity pool meren rannassa!), kolme ravintolaa sekä kaksi baaria. Hotellilta löytyi myös sekä spa-osasto että kuntosali, joista kumpaakaan ei lopulta suurista suunnitelmistamme huolimatta ehditty käyttämään. Ravintoloista yksi, Magnolia, oli herkuista notkuva buffet-ravintola mukavan vaihtuvalla tarjonnalla, johon kuuluu käytännössä kaikkea grillatusta kalasta erilaisiin lihoihin, pizzoista rapeisiiin ranskalaisiin, itse koottavista salaateista kasviksiin ja perinteisistä espanjalaisista ruuista vähän kansainvälisempiin vaihtoehtoihin. Myös jälkkäreitä oli tarjolla sen verran, ettei makeanhammasta jäänyt varmasti kolottamaan – eräästä pöydästä löytyi esimerkiksi hedelmävartaita sekä suklaaputous. Kaksi muuta ravintolaa oli puolestaan espanjalaista ruokaa tarjoilevia Á la carte -ravintoloita, joista kumpainenkin kuului puolihoidon hintaan. Jokaista testattiin, mutta useimmiten päädyttiin monipuolisen buffetin pariin, johon voitiin mennä omiin aikatauluihimme parhaiten istuviin aikoihin – välillä iskettiin sinne heti ravintolan auettua, kun taas välillä päästiin syömään vasta iltayhdeksän maissa.

 

Oon yöpynyt aikaisempien reissujeni aikana parhaimmillaan euron yöltä maksavissa homestayissa, enkä siis oo yksinkertaisesti kokenut välttämättömäksi pulittaa yöpaikasta hirveen suuria summia. Kunhan sänky, (edes jotenkuten toimiva) suihku sekä katto löytyy, eikä lattialla vilise epämääräisiä pieneliöitä, niin oon ollut tyytyväinen. Tällä kertaa mulle tuli kuitenkin ekaa kertaa sellainen ahaa -elämys, että totta, tällaistakin se voisi joskus olla. Palvelu pelasi jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, kaikki oli heti käden ulottuvilla ja sait itse keskittyä ainoastaan siihen asiaan, eli lomailuun. Lukemattomat pienet jutut toi meille viikon aikana erityisen hyvän mielen: esimerkiksi se, kun perille saapuessamme saatiin heti tervetuliaisjuomat kouraan, kun laukut kannettiin puolestamme huoneeseen ja kun vuokra-auton palautus hoitui ilman ylimääräistä häslinkiä jättämällä avaimet respaan ja auton parkkipaikalle, josta se sittemmin noudettiin. Kaikki oli tehty mahdollisimman helpoksi sekä mukavaksi ja se jätti lomailijalle mukavan huolettoman fiiliksen.

 

Tää oli tosiaan mulle ennestään vieras kokemus, mutta nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi monet suosii matkoillaan upeita resort-alueita puolihoitoineen ja tarpeellisine palveluineen. Ne on niin ihanan helppoja, että se tuo lomalle täysin erilaisen, täydellisen huolettoman vivahteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maspalomasin kuuluisat hiekkadyynit.

 

 

 

 

Noin 90% mun muistikortin kuvista liittyi tavalla tai toisella palmuihin.

 

 

 

 

Meidän hotellin aula oli peilipäällysteisine tolppineen upea! 

 

 

 

 

 

Ehdittiin nähdä viikon aikana toinen toistaan upeampia auringonlaskuja.

 

 

 

 

 

Pääasiassa vietettiin aikaa lähinnä hotellin rauhallisilla lähialueilla käppäillen, mutta vuokrattiin myös auto kolmeksi päiväksi. Ajan harvoin ulkomailla itse, mutta tällä kertaa olin kuskina. Ilokseni huomasin pian, että saaren liikenne oli huojentavan rauhallista moniin muihin maihin verrattuna, eikä ratissaolo ollut lainkaan stressaavaa, joten turhaan jännitin sitäkin etukäteen. Oltiin suunniteltu lähtevämme saaren pohjoispuolelle seikkailemaan, mutta lopulta se jäi vaan haaveeksi, sillä muut jutut vei sen verran tehokkaasti mennessään, että aika loppui klassisesti kesken. Myös drone-lennot jäi tällä kertaa harmillisesti tekemättä, sillä vasta paikanpäällä saatiin tietää, että kopterikameran lennätys on lähes joka puolella saarta huimien sakkojen uhalla kielletty – Gran Canarialle matkustaessa kannattaa siis suosiolla jättää dronet kotiin.

 

Eräänä päivänä ajeltiin muutamien eri pikkukaupunkien läpi ja erityisesti Puerto de Mogán jäi meidän mieleen – moni tämän postauksen värikkäistä kuvista onkin itseasiassa juuri sieltä otettu! Se muistutti kovasti manner-Espanjan pienistä ja söpöistä kylistä, sillä se oli täynnä eri suuntiin poukkoilevia kapeita kujia, jyrkkiä rappusia, pieniä ravintoloita, värikkäiden kukkaköynnösten valtaamia katuja ja pikkuruisia rakennuksia. Nätti ja viihtyisä paikka, jossa olisi voinut viettää vähän pidemmänkin tovin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytiin roadtripillä pikkuruisessa Puerto de Mogánin kylässä, joka oli kaikkine yksityiskohtineen ja lukuisine kukkaköynnöksineen kerrassaan ihana.

 

 

 

 

Niitä värikkäitä kukkaköynnöksiä oli tosiaan ihan joka paikassa.

 

 

 

 

 

 

Merivesi oli niin houkuttelevan kirkasta, että olisi melkein tehnyt mieli hypätä vaatteet päällä veteen.

 

 

 

 

 

Meidän uljas valkoinen ratsu, VW:n avo-Beetle. 

 

 

 

 

 

Ennakkoluuloistani huolimatta meidän viikko oli ihana. Stressasin etukäteen enimmäkseen sitä, että kun aikaa ei kulu siihen yleiseen säätämiseen, sillä kaikki oli hoidettu valmiiksi, niin käyköhän meidän aika pitkäksi? Mitä sillä kaikella “ylijäämäajalla” kuuluisi tehdä? Ja miten ihmeessä sitä jaksaa viettää viikon vaan yhdessä paikassa? Pian kävi kuitenkin ilmi, että huolehdin aivan turhaan. Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi ja niinä työ-vapaina hetkinä oli ihaninta vaan nauttia olemisesta sen sijaan, että olisi pitänyt alkaa etsimään nälkäisenä ravintoloita tai selvittämään epäselvyyksiä autonvuokrausfirman kanssa. Ja mitä loman pituuteen tulee, niin viikko oli tollaiseen kerrassaan mainio aika – jopa muutama lisäpäiväkin olisi kelvannut. Myöskään vähän omaamme korkeampi keski-ikä ei haitannut missään vaiheessa kertaakaan, sillä rauhallisuus oli meille ainoastaan suuri plussa.

 

Jos kaipaat matkaltasi paikallista, ehkä vähän alkeellistakin seikkailutunnelmaa, etkä halua törmätä muihin turisteihin, niin valitse joku muu kohde. Mutta jos mielit varman lämmön ja auringon pariin, haet täydellistä rentoutumistilaa ja yksinkertaisesti helppoa lomaa jatkuvan menossaolemisen, näkemisen ja kokemisen sijaan, niin siihen Gran Canaria toimii moitteettomasti. Kuten mainitsin, niin en oo aikaisemmin oikeestaan tehnyt tällaisia reissuja, jonka agendalla ei oo käytännössä yhtään mitään. Tällaisia, jolloin voit herätä aamulla auringon pilkistäessä verhonraosta sänkyyn, suuntaat alakerrassa olevan buffet-ravintolan aamupalapöytään ja sen jälkeen istahdat loppupäiväksi aurinkotuoliin lukemaan kirjaa (tai naputtelemaan läppäriä, kuten me yleensä tehtiin), kunnes maha alkaa kurnia ja alat suunnittelemaan seuraavaa ruokailuhetkeä. Yksinkertaista, mutta aika pirun mukavaa. Vaikka kyseisen viikon aikana tulikin naputeltua enemmän töitä kuin monen muun loman aikana yhteensä, niin kotiinpalatessa olo oli silti virkeämpi kuin aikoihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Katsokaa nyt noita värejä!

 

 

 

 

Meidän hotelli sijaitsi ihan rantapromenadin tuntumassa.

 

 

 

 

Yhtenä iltana buffet-ravintolassa oli meksikolainen ilta, eli olin luonnollisesti kuin seitsemännessä taivaassa. Olisin voinut lapata koko lautasen täyteen nachoja ja salsaa… 

 

 

 

 

 

Pikainen välistoppi Puerto Ricossa.

 

 

 

 

<3

 

 

 

 

 

Suurkiitos TUI:lle tästä täydellisen onnistuneesta viikosta – tää oli juuri sitä, mitä tähän hetkeen oli kaivattu. Energiavarastot on nyt ääriään myöten täynnä ja sitä jaksaa taas painaa kohti valoisampia päiviä. <3

 

 

 

 

Tulkaa kirppistelemään!

 

 

 

 

Kotihiiri on palannut sohvannurkkaansa! Päältä löytyy taas ne kaikkein pehmeimmäksi kulahtaneet verkkarit, jalasta mummin kutomat villasukat ja lautaselta monipuolisen aamiaisbuffan sijaan parhaat päivänsä nähnyt appelsiini, joka oli ainoa jääkaapistamme löytynyt aamupalakelpoinen asia (poikaystävän aamiaiset kun on yleensä luokkaa kana ja riisi).

 

Reissusta on musta aina ihanaa palata kotiin, eikä tääkään kerta ollut poikkeus. Lähipäiville on niin paljon tekemistä kaikkine jouluvalmisteluineen (tänään on luvassa joulukuusen pystytys!) ja muine menoineen, että jo senkin puolesta oli mukavaa palata takaisin “sorvin ääreen”. Varsinainen loma meidän matka ei ollut, sillä meillä oli lähes jatkuvasti hommia hoidettavana, mutta viikko valoa teki silti ihan sanoinkuvaamattoman hyvää ja tiukasta tahdista huolimatta olo on nyt virkeämpi kuin aikoihin. Ja mikä parasta, aurinkohan möllöttää taivaalla ihan täällä kotonakin! Kylmyys ei haittaa mua pätkän vertaa, kunhan valoa saisi edes tän muutaman tunnin päivässä.

 

Kotiinpaluulöpinät ei kuitenkaan olleet tämän postauksen pääasiallinen pointti, vaan se, että huomenna on kirppispäivä! Lupasin ilmoittaa täällä heti, kun jonkunlainen kirppariviritys tulee tapahtumaan ja se päivä onkin jo huomenna. Ihan pian käyn siis olohuoneen nurkassa kuukausikaupalla lojuneet kirppiskassit läpi, valikoin parhaat mukaani ja meen huomenna ne kainalossani Weekdayn pop-upiin tavoitteenani päästä edes osasta eroon. Myynnissä on hyväkuntoista peruskamaa kirpparihinnoin, mutta mitään kunnon merkkivaatetta multa ei valitettavasti löydy. Kirppistellään siis osoitteessa Mikonkatu 7 sunnuntaina 25.11. kello 12-17 ja paikalla on mun lisäksi muutamia muitakin myyjiä, kuten esimerkiksi Sanni – muut osallistujat ja tarkemmat tiedot löytyy tapahtuman Facebook -eventistä. Ottakaa siis käteistä mukaan ja tulkaa antamaan meidän vaatteille sekä asusteille uusi, ihana koti.

 

Vitsi, että muuten jännittää, sillä en oo ollut tällaisessa tilanteessa vuosiin. Apua! Nähdäänhän huomenna?

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Anni Korhonen