Annika Ollila

Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä & Asennemedia

Tervetuloa meidän pihalle!

Menneet kuukaudet oon odottanut suorastaan sormet syyhyten sitä, että lämpöasteet nousisivat sen verran mukaviin korkeuksiin, että pääsisin upottamaan kädet pihamultiin ja viime viikolla oli vihdoin sen aika. Haaveilin ikiomasta pihasta pitkään ja nyt meillä on ensimmäistä kesää sellainen. Eikä suinkaan ihan mikä tahansa piha, vaan enemmän kuin osasin toivoakaan: nimittäin mitä kaunein ja vehrein, aivan mun näköinen kesäkeidas.

Lähdin hakemaan värikkäitä kesäkukkia, syötäviä hyötykasveja sekä rönsyilevää vehreyttä ja niitä täältä nyt myös löytyy. Pääsin laittamaan meidän pihaa kesäkuntoon yhdessä Kekkilän kanssa, enkä liioittele sanoessani, etten olisi parempaa kumppania siihen voinut toivoa. Kekkilältä löytyy laadukkaita multia, lannoitteita ja muuta tarpeellista jokaiseen pihaan ja puutarhaan, joten mitä heiltä ei löytyisi, sitä ei myöskään tarvittaisi. Kattavien tykötarpeiden lisäksi yksi parhaista asioista tällaiselle “puutarhanoviisille” oli kuitenkin se, että aina kun mulla oli mitä tahansa kysyttävää tai pohdittavaa, niin sain siihen puutarha-asiantuntijan vastauksen.

Halusin tehdä pienestä pihastamme niin kutsuvan paikan, ettei sieltä haluaisi lähteä pois lainkaan ja vaikka ollaankin vasta kesän kynnyksellä, niin uskallan melkein jo sanoa onnistuneeni. Oon tästä niin innoissani, että saatan vielä haljeta onnesta. Katsokaa nyt!

 

Vaikka huonekasvit ovatkin mulle ennestään varsin tuttu juttu, niin pihahommista mulla ei ollut lumen luontia, nurmikon leikkuuta ja haravointia enempää kokemusta. Kun nyt keväällä oli sitten aika alkaa suunnittelemaan istutuksia ja kaikkea muuta pihalle halajamaani, niin ihan aluksi meinasi mennä sormi suuhun – ei kuitenkaan sen takia etten tiennyt mitä sinne haluaisin, vaan lähinnä siksi, että erilaisia vaihtoehtoja on loputtomiin. Miten pitäisi osata tehdä päätöksiä toinen toistaan kauniimpien mahdollisuuksien väliltä?!

Päätin sitten lähteä samalle linjalle kuin usein muutenkin elämässä: en suunnittele liian tarkasti etukäteen, vaan teen enemmänkin fiiliksen mukaan. Kuviot selkiytyvät kyllä ajan kanssa ja menevät aina lopulta parhain päin, vaikkei lopputulos olisikaan välttämättä täysin sitä mitä alunperin oli tullut ajateltua. Puutarhanhoitoa ja kasvien kanssa puuhastelua ylipäätäänkään ei kannata ottaa liian vakavasti, sillä stressin aiheen tai murheenkryynin sijaan sen kuuluisi olla ennenkaikkea hauskaa, ilahduttavaa ja terapeuttista ajanvietettä. Kaikki ei aina (tai no, useinkaan) mene heti ensiyrittämällä nappiin, mutta se ei menoa haittaa – tekemällähän sitä oppii ja jos jotain menee vikaan, niin aina voi onneksi yrittää uudestaan.

Ennen työn touhuun ryhtymistä ja sen aikana kävin muutamaan otteeseen inspiroitumassa Kekkilän nettisivuilla, josta löytyy kaikki vastaukset mieltä askarruttaviin kasvikysymyksiin: kasvikirjastosta löydät loputtomasti hoito-ohjeita kaikille mahdollisille puutarha- ja huonekasveille, ideat & ohjeet -osiosta saat parhaat vinkit puutarhaunelmiesi toteuttamiseen oman ruuan kasvatuksesta kukkien istuttamiseen ja pihan viimeistelyyn. Tästä tietopankista oli (ja tulee varmasti jatkossakin olemaan) mulle suuri apu!

 

Ennen tätä kevättä en tiennyt kesäkukista paljonkaan, eikä moni sellainen ollut mulle edes nimeltä tuttu. Vielä hetki sitten jostain selittämättömästä syystä jopa kuvittelin, etten muka olisi puutarhakukkaihmisiä lainkaan! Sitten aloin tutustumaan kesäkukkatarjontaan tarkemmin ja aiemmat luuloni vaihtuivat silmänräpäyksessä “mitenköhän saisin mahdutettua mahdollisimman paljon näitä meidän pihalle”-tyyppisiin päässälaskukaavoihin.

Mä halusin lämpöä ja vehreyttä eri puolille terassia, joten päädyin hankkimaan muutaman suuremman ruukun vaihtelevilla korkeuksilla (sellaiset ruukkurykelmät mielessäni), laittamaan niiden pohjalle reilun kerroksen ruukkusoraa juurien ilmavoittamiseksi, täyttämään ruukut kesäkukkamullalla ja istuttamaan kuhunkin ruukkuun 4-5 kukan rykelmiä. Kesäkukat kuulemma viihtyvät vähän paremmin näin yhdessä kuin omissa miniruukuissaan, mut musta tollaiset runsaat ruukkuistutukset myöskin näyttävät tosi kauniilta.

 

Tää ylläoleva oli ihan ensimmäinen istutuskokeiluni ja samalla yksi suosikeistani! Siinä oranssinpunaisen gerberan sekä keltaisen marketan juurella on hopeavitjan lisäksi myös timjamia. Tiesittekö muuten, että kesäkukkia ja yrttejä voi hyvin istuttaa samaan ruukkuun sulaan sopuun? Mä en nimittäin tiennyt!

 

Pihan toisella seinustalla meillä on leveä kukkapenkki, jossa kasvaa muhkeita tarhapioneja (ja toistaiseksi myös rikkaruohoja). Musta pionit on yksiä kauneimmista kukista, joten en halunnut lähteä kajoamaan niihin ja koska muutettiin vasta viime syksynä, niin en oo nähnyt niiden vielä kukkivankaan – siksi olisi ollut suorastaan vääryys koskea niihin vielä. Penkin multa on kuitenkin painunut sen verran tiiviiksi, että seuraavana tehtävälistalla meillä on mullan möyhiminen sekä pionipuskien nostaminen. Siinä vanhan mullan joukkoon sekoitetaan reilusti tuoretta puutarhamultaa sekä lannoitetta ja lapion avustuksella nostetaan yksi juurakko kerrallaan ilmaan, täytetään alle tuoretta multaa, lasketaan juurakko takaisin ja tiivistetään kasvupohjaa sen ympäriltä. Näin juuret saavat vähän kaivattua lisätilaa ja pionit kukoistavat toivottavasti jatkossakin.

 

Minikasvihuoneessa kasvaa varsinainen tomaattiarmeija luonnonmukaiseen tomaattimultaan istutettuna. Mä rakastan tomaattia kaikissa muodoissaan, joten en pidä juurikaan liioitteluna sitä, että kahden suuremman kasvin lisäksi kasvihuoneessa kasvaa seitsemän pienempää tomaatin alkua, jotka kylvin aiemmin keväällä siemenistä. Jos kävisi niinkin kivasti, että vaikka viisi niistä kasvaisi kunnon kasviksi saakka (se on jopa todennäköistä, sillä tomaatit ovat varsin sitkeitä – helppoja kasvatettavia kuulemma!), niin ehkä siitä liikenisi jokunen läheisillekin.

Joo ja niin, löytyy sieltä tomaattien lisäksi vähän chiliä ja basilikaakin. Alla näkyvään ruukkuun istutin kesäkukkien lisäksi myös nipun persiljaa.

 

Vaikka satunnaisia yrttejä löytyy nyt kukkaistutuksien joukosta, niin reilummin niitä kasvaa seinustan viherlaatikossa. Tukevasta laatikosta löytyy rosmariinia, korianteria, basilikaa, thaibasilikaa, tilliä, minttua ja ruohosipulia (sekä muutamat täytekukat) reilun ruukkusorakerroksen päälle luonnonmukaiseen yrttimultaan istutettuna. Oon jo muutamaan kertaan ehtinyt käydä napsimassa yrttejä milloin minkäkin leivän päälle tai ruuan joukkoon, enkä tiedä miten se voikin ilahduttaa niin kovasti. Nää yrtit ei oo vielä edes itsekasvatettuja! Jokaisesta välipalaleivästä tulee varmaan suuremmankin juhlan aihe siinä vaiheessa, kun itse kylvetyt basilikat ja korianterit alkavat nekin tuottamaan satoa.

Viherlaatikossa mulla on myös vihertuki, joka seisoo siinä vielä toistaiseksi tyhjänpanttina, mutta tomaattien kasvaessa suuremmiksi se tulee niiden tueksi. Hernekin tosin kiinnostaisi, joten ehkäpä siitä tulisikin tuki herneelle?

 

Toisella puolella terassia oleva sohvaryhmä on meidän suosikkihengailuspottimme niin arkiselle aamukahvihetkelle kuin illanvietolle ystävien kanssa. Taaimmaista nurkkaa koristaa parin ruukun ja amppelin lisäksi myös siro viherhyllykkö, johon saa joko monta pienempää ruukkua tai välihyllyjä poistamalla pari korkeampaa kasvia päällekkäin. Pitäisiköhän tuoda eräs kehnovointinen peikonlehteni tähän kesäksi aurinkolomalle?

 

Varrellisen marketan mullan päälle laitoin muutaman sentin kerroksen ruskeaa koristekatetta, jota meillä on itseasiassa myös tuon takana vilahtavan tuija-aidan juurella. Kate on silmänilon lisäksi myös hyödyllistä, sillä se pidättää kosteutta ja vähentää sen vuoksi kastelutarvetta. Kesäkukkien ja hyötykasvien kastelutarve on usein etenkin auringon paahtaessa suuri, joten pienestä katekerroksesta voisi kenties olla hyötyä myös muissakin ruukkuistutuksissa.

Jos kasvinsa tahtoisi saada elämään parasta elämäänsä, niin laadukkaan mullan lisäksi niille olisi hyvä antaa myös lannoitetta. Sekoittamalla kesäkukkaravinnetta tai kastelulannoitetta kasteluveteen säännöllisesti tarjoat niille paremman kasvun sekä kukinnan ja saat nauttia sadostakin pidempään.

 

Kun reilu viikko sitten vietin päiväni sormet mullassa kukkasia istutellen, ruukkuja eri nurkkiin sommitellen ja lopulta vaan kädenjälkeäni ihastellen, niin tunsin tosi suurta onnellisuutta. Mä oon niiin elementissäni näin, paljain varpain ja mullasta tummin kynsinalusin. Vihdoinkin oli sen aika!

Tällä hetkellä elelen vasta ensimmäisiä hetkiä pienen puutarhani kanssa, mutta odotan jo innolla sitä millaiseksi tää kaikki vielä kesän edetessä muotoutuu. Saankohan kukat ja yritit kukoistamaan? Tai ne pionipuskat, missäköhän värissä ne  kukkivatkaan? Miltähän täällä tulee kesän lopussa näyttämään, onkohan kasveja tullut lisää? Kuinkakohan tärkeä rutiini puutarhanhoidosta mulle muodostuukaan? Entä voinkohan lähteä koko kesänä mökille lainkaan, jos en malta laskea kastelukannua ja muita härpäkkeitä käsistäni päiväksikään?

Ah, mä oon niin täpinöissäni tästä alkavasta puutarhamatkasta ja kaikesta siitä mitä se tuokaan tullessaan. Lupaan pitää teidätkin ajan tasalla!

131

Kaupallinen yhteistyö: Väre & Asennemedia

Teidän ihkaoma sähköinfluensserinne taas äänessä, heippahei vaan!

Yhä useampi meistä on alkanut viime vuosien aikana tarkastelemaan oman elämäntyylimme vaikutusta ympäristöön vähän tarkemmin. Monelle ekologisuusasiat ovat olleet arkipäivää jo pitkään, mutta voin rehellisesti myöntää, että itse kuulun näiden myöhäisherännäisten suureen joukkoon. Aihe on ollut viime aikoina paljon esillä ja hyvä niin, sillä silmien ummistamisesta on tehty hankalampaa ja se on herättänyt monet tarkastelemaan valintojaan kriittisemmin.

Täydellisessä maailmassa me kaikki olisimme tietenkin virheettömiä superihmisiä negatiivisella hiilijalanjäljellä, mutta oikeassa elämässä todellisuus on toinen. Vielä hetki sitten tästä aiheesta kirjoittaminen olisi ollut tulenarkaa, mutta pikku hiljaa yleisen tason ilmapiiri siitä, että meidän tavan tallaajien pitäisi asettua jompaankumpaan ääripäähän ja olla joko kovemman luokan ekoguruja tai vaihtoehtoisesti vähät välittämättä yhtään mistään, on onneksi jäämässä vähemmälle. Rohkaisemalla pötkii nimittäin tuomitsemista pidemmälle ja yksikin kestävämpi valinta on parempi kuin ei yhtään, sillä pienistä puroista syntyy iso virta. 

Itseni tavoin moni on myös ollut enemmän tai vähemmän pyörällä päästään informaatiotulvan keskellä siitä mitkä oikeasti ovatkaan niitä parempia valintoja, kun ensin kuulee yhtä, heti perään toista ja lopulta ei enää tiedä mikä nyt sitten onkaan edes totta. Hyvänä esimerkkinä case muovikassi: ensin ne parjattiin suurin piirtein alimpaan maanrakoon, kunnes pian sen jälkeen esiin nousikin tieto, että oikeastaan niin paperi- kuin kangaskassikin on ympäristölle muovikassia kehnompi valinta, sillä yhtä kangaskassia pitäisi uudelleenkäyttää jopa 840 kertaa ennen kuin sen ympäristöjalanjälki olisi samansuuruinen kuin kerran roskapussina uudelleenkäytetyllä muovikassilla. Vähemmästäkin menee pää pyörälle! Moni meistä kaipaa yksinkertaisia ja selkokielisiä käytännön vinkkejä, joiden avulla arjestaan voisi aloittaa tekemään kestävämpää ja tässäpä yksi sellainen. Let me introduce to you; vihreä sähkö.

 

Viime syksyisen muuton yhteydessä otettiin kotiimme sähkösopimus Väreeltä ja sähköntoimittajan lisäksi vaihdettiin samalla napinpainalluksella myös vihreään sähköön. Ai mihin vihreään sähköön?

Vihreä sähkö on maailman helpoin tapa tehdä arjesta ympäristöystävällisempää. Se on tuotettu 100% uusiutuvista energinlähteistä, eli tuuli- ja vesivoimasta sekä bioenergiasta, ja miettikääpä tätä; vihreän sähkön myötä säästämälläni päästömäärällä tekisi vuodessa neljä (!) lentomatkaa Kanarialle ja takaisin! Niin pieni ja vaivaton juttu, jolla on isossa mittakaavassa suurtakin suurempi vaikutus. 

Ja jos joku siellä nyt miettii, että “mitä sä oikein höpötät, samaa sähköähän sieltä pistorasiasta aina tulee”, niin totta, niin tuleekin. Sähköverkko tai pistorasia ei tiedä mitä sähköä juuri sun kodissa kaivataan, mutta sähköyhtiössä tiedetään: minkä verran vihreää sähköä me kuluttajat ostamme, sen verran alkuperätakuita myös sähköyhtiö ostaa. Alkuperätakuu on siis todistus, joka takaa asiakkaalle, että sähko on pelkän sanahelinän sijaan oikeasti peräisin sieltä mistä sen kerrotaankin olevan. Suomessa vihreän sähkön alkuperän varmentaminen on tarkasti valvottua ja alkuperätakuiden tarkoituksena on parantaa käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja kuluttamansa sähkön tuotantotavasta. Vihreän sähkön käytön yleistyessä sitä siis myös tuotetaan enemmän ja samalla uusiutumattomilla energialähteillä tuotetun sähkön kysyntä vähenee. 

Vihreän sähkön voit aktivoida joko uuden sopimuksen yhteydessä tai jo olemassa olevalle sopimukselle kätevästä Väppi -sovelluksesta. 

 

Vaikka aihe onkin yksi epämediaseksikkäimmistä mahdollisista, eikä ehkä yleisesti ihan niiden mielenkiintoisimpien puheenaiheiden kärkikahinoissa, niin yllättävän pienellä perehtymisellä siitä on alkanut hiffaamaan. Kun taas on oikeasti tajunnut, kuinka pienillä arkisilla jutuilla voi saada muutoksia aikaan, niin myös oma kiinnostus aiheeseen on herännyt ihan uudella tavalla! Täältä löydät muuten alkuvuodesta kirjoittamani postauksen jossa kerroin, kuinka pienellä vaivannäöllä me saatiin kutistettua asumismuodon muuttumisen myötä kasvanutta sähkölaskuamme jopa yli 30 prosenttia pienemmäksi ja jonka myötä ollaan säästetty niin rahaa kuin ympäristöäkin.

Jos sun sähkösopimusta ei oo päivitetty vuosikausiin (kuten mulla ei vielä viime syksynä todellakaan ollut), niin kannattaa laittaa se ajantasalle nyt. Ja jos kiinnostuit Väreen Vihreästä sähköstä, niin koodilla ANNIKA sitä saa uusiin sopimuksiin 3 kuukautta veloituksetta.  

52