Kaupallinen yhteistyö: XZ
Aika tarkalleen vuosi sitten aloitin suorastaan räjähdysmäisen suosion saavuttaneen curly girl -metodin noudattamisen. Mikä on vuoden aikana muuttunut? Entä mikä on hiustenhoitorutiinini nykyään?
Teen tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen XZ:n kanssa ja sen myötä tuun höpöttelemään hiusjutuista vähän enemmänkin. Näin alkajaisiksi halusin koota paljon toivotun päivityksen kiharatilanteestani, sillä edellisestä raportista on vierähtänyt huomaamattani sen verran aikaa, että sellaisen perään on ehditty jo huutelemaankin.
Teille, joille curly girl -metodi on vielä ennestään tuntematon käsite: kyseessä on siis luonnonkiharan hiuksen hoitoon kehitetty hellävarainen rutiini, jonka pääpaino on kosteuttamisessa. Mun ensimmäisiä postauksia aiheesta ennen & jälkeen -kuvien kanssa pääset kurkkaamaan kätevästi täältä, täältä sekä täältä, lyhyen sekä ytimekkään askel askeleelta-ohjeistuksen metodiin löydät puolestaan täältä.
Palataan vuosi taaksepäin. Mun hius oli kehnosti hoidetulle luonnonkiharalle ominaiseen tapaan kuiva, karhea ja pörröinen ja kymmenen vuoden päivittäinen suoristaminen oli jättänyt siihen jälkensä. Kärsin rajusta hormonaalisesta hiustenlähdöstä ja jäljellä olevaa tukkaani suojellakseni halusin jättää hiuksen rasittamisen vähemmälle. Samoihin aikoihin bongasin netistä mielenkiintoisen kuuloisen hiustenhoitorutiinin, jonka tarkoituksena oli heivata suoristusrauta kaapin perälle ja hoitaa luonnonkiharaa sille sopivimmalla tavalla. Kahlatessani netin läpi kerätäkseni itselleni kaikki mahdolliset tiedonjyväset aiheeseen liittyen löysin niin upeita hiusmuodonmuutoksia, etten voinut muuta kuin käydä tuumasta toimeen. Siispä huolellisen tietotankkauksen jälkeen kipaisin lähikauppaan hankkimaan aloitukseen sopivat tuotteet ja hyppäsin suihkuun.
Muistan vieläkin elävästi sen hetken, kun ensimmäisen pesun ja muotoilun jälkeen katsoin peiliin ja tukka oli kuin olikin kihara. Pörröinen, sotkuinen ja sekainen kihara, mutta kihara kuitenkin. Sellainen, josta olin aina salaa haaveillut, mutta jollaista en olisi uskaltanut edes toivoakaan omaavani. Niin monta vuotta olin suoristanut suoristamistani, koska en vaan ollut tiennyt paremmin.
Ensimmäisinä viikkoina suorastaan puhkuin intoa ja käytin paljon aikaa imeäkseni kaiken mahdollisen lisäinformaation itseeni. Olisin halunnut pestä hiuksiani jatkuvasti, jotta pääsisin testaamaan erilaisia juttuja ja löytämään itselleni sopivimmat rutiinit mahdollisimman pian. Kyseisiin viikkoihin mahtui paljon iloa ja onnistumisia, mutta myös ärsytystä ja pettymyksiä. Uusien rutiinien opettelu oli aikaavievää, eikä turhautumisiltakaan säästytty. Monesti ihmettelin, kuinka samat hiukset voivatkaan näyttää niin erilaiselta tismalleen samanlaisen käsittelyn jälkeen ja välillä jopa mietin, että tätäkö loppuelämäni nyt sitten on: arpapeliä siitä, että voiko tukan kanssa mennä ihmisten ilmoille vai onko vaan parempi vetää suosiolla hattu epäsiistien hiusten peitoksi. Oli nimittäin enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tärkeää menoa edeltävä hiustenpesukerta meni aivan penkin alle, kun taas kotipäivien merkityksetön rutiinipesu sai aikaan mitä upeimmat kiharat.
Se opettikin mulle lopulta yhden kiharamatkani tärkeimmistä opeista: sen, että kaikkein parhaiten onnistuu yleensä silloin, kun ottaa vaan rennosti, eikä yritä liikaa. Niin hiustenlaitossa kuin elämässä yleensäkin.
Tähän vuoteen on mahtunut monenlaisia hetkiä. On ollut aikoja, jolloin oon ollut ihan superinspiroitunut ja innostunut siitä, millainen tukkani voikaan oikeanlaisella hoidolla ja muotoilulla olla. On myös ollut aikoja, jolloin ei oo yksinkertaisesti ollut energiaa tehdä tukalle mitään, joten oon vaan pitänyt hiuksiani ponnarilla viikosta toiseen koskematta muotoilutuotteisiin. Ja on myös ollut kaikkea niiden väliltä.
Vuoden aikana oon kokeillut lukuisia erilaisia tuotteita sekä tapoja toteuttaa metodia ja silti välillä vielä tänäkin päivänä yllätän itseni. Oon löytänyt mulle toimivimmat tuoteyhdistelmät sekä toimintatavat, vähentänyt kikkailun minimiin ja todennut, että yksinkertaisuus todellakin on pop. Oon oppinut, että erilaisilla muotoilutavoilla kiharastani tulee vähän erilainen ja löytänyt niiden joukosta suosikkini. Oon huomannut, että pelkkä vuodenaikakin voi tosiaan vaikuttaa tukan kuntoon merkittävästi (onneksi talvi on pian ohi!). Ja oon myös ymmärtänyt, että jos pesupäivä ei mee syystä tai toisesta nappiin, niin se ei ole maailmanloppu. Kukaan muu kuin sinä ei todennäköisesti edes huomaa päässäsi yhtään mitään eroa.
Tällä hetkellä tunnen löytäneeni hiustenhoidon suhteen mukavan tasapainon. Jos haluan hemmotella itseäni ja tuntea oloni erityisen upeaksi, niin varaan hiuksille aikaa, panostan niiden muotoiluun ja nautin kiharapilven tuomasta itsetuntoboostista. Jos taas laiskottaa ja haluan päästä mahdollisimman helpolla, niin pesen hiukset normaaliin tapaan, mutta jätän muotoilun kokonaan välistä. Kumpikin vaihtoehdoista on ihan yhtä hyvä – tärkeintä on se, että teen juuri niinkuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Silloin puuha pysyy mielekkäänä viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä siitä tuu taakanomaista pakkopullaa.
Nykyään pesen hiukset noin kerran viikossa – joka toisella kerralla sulfaatittomalla shampoolla ja joka toisella kerralla pelkällä pesevällä hoitoaineella. Pesun jälkeen laitan hoitoainetta, jonka vaikuttaessa selvittelen takut harvapiikkistä kampaa apuna käyttäen ja muutaman minuutin jälkeen pesen hoitoaineen viileällä vedellä pois. Puristelen hiuksista valuvimman veden t-paitaan, ennen kuin rutistelen hiuksiin jätettävän hoitoaineen sekä mahdollisen geelin. Lopuksi puristelen ylimääräisen veden t-paitaan ja kuivaan hiukset diffuuserin avulla kuivaksi. Kun tukka on täysin kuiva, niin rutistelen geelikuoren rikki ja lopuksi sipaisen hiuksiin pari tippaa hiusöljyä.
Aloittaessani edellämainitun kaltaiseen pesurutiiniin saattoi mennä pitkiäkin aikoja, sillä toimintatavat hakivat vielä muotoaan, mutta nyt suihkuun menosta diffuuserikuivauksen aloittamiseen kestää korkeintaan vartin verran. Siinä missä aikaisemmin pesin hiukset vähintään joka toinen päivä ja vielä suoristin niitä pieteetillä, niin reilusti pidemmän pesuvälin ansiosta aikaa hiustenlaittoon kuluu nykyään paljon vähemmän kuin ennen metodia.
XZ:n valikoimasta löytyy liuta metodiin sopivia tuotteita, eivätkä ne ole suosittuja syyttä. Helsingin Herttoniemessä kehitettyjä sekä Heinävedellä valmistettuja tuotteita löytyy lähes jokaisesta pienemmästäkin kaupasta kuluttajaystävälliseen hintaan. Niin ikään lähimarketistamme löytynyt Natura-sarjan Kanerva-hoitoaine oli ensimmäisiä metodia varten hankkimiani tuotteita ja se on kylppärimme vakiokalustoa vielä tänäkin päivänä. Kaura-hiusöljy on puolestaan ollut käytössäni jo ennen metodin aloittamista ja se onkin ainoa nykyisin käyttämistäni tuotteista, joka on pysynyt matkassa jo monia vuosia.
XZ myös kuuntelee kuluttajien toiveita mielellään ja juuri niin alkunsa sai tänä vuonna valikoimaan lisätty, paljon kysytty hiusgeeli. Otin geelin kokeiluuni alkuvuodesta ja se on yksi harvoista (tarkemmin sanottuna kahdesta) kelpuuttamistani geeleistä – miedosti hajustettu tuote antaa kunnon pidon tahmaamatta ja jättää hiukset ihanan pehmeiksi. Toinen toivottu tuote, Energisoiva Hedelmä -hoitovoide, oltiin kysynnän kasvamisesta huolimatta jo päätetty lopettaa, mutta se tuotiin takaisin markkinoille tuotteeseen ihastuneiden jättämän suuren palauteryöpyn ansiosta. Se kertoo musta sekä brändistä että sen pidetystä maineesta paljon!
Oon saanut vuoden aikana muutamia epätoivon sävyttämiä viestejä siitä, että miten metodin noudattamisesta saisi tehtyä mielekästä, kun tähän mennessä se on tuntunut raskaalta ja aiheuttanut lähinnä itkua, hampaiden kiristystä ja jatkuvaa pelkoa siitä, että tekee jotain väärin. Mun vastaus on aina sama: ota rennommin. Uusiin rutiineihin tottuminen vie aina aikansa, mutta jos se on pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä, niin teet jotain väärin. En pidä fraasista “ne on vaan hiukset”, sillä monelle meistä ne on niin paljon enemmän kuin vaan hiukset, mutta sen sijaan voisi kenties sanoa, ettei se oo niin vakavaa. Monen muun asian tavoin myös hiusten hoitamisesta tulee mielekästä siinä vaiheessa, kun et tee sitä kenellekään muulle kuin itsellesi.
Jos saisin nyt sanoa pari juttua vuoden takaiselle itselleni, niin sanoisin seuraavasti:
Älä vertaile. Me kaikki ollaan erilaisia ja niin myös meidän hiuksetkin. Se, mikä jollain toisella tapahtui viikossa, saattaa viedä sulta kuukausia. Se saattaa myös olla tapahtumatta kokonaan, eikä se tarkoita sitä, että sun “lopputulos” olisi yhtään huonompi.
Ota rennommin ja lopeta ylisuorittaminen. Parhaat asiat tapahtuu harvoin liikoja yrittäessä.
Löydä juuri sulle toimivat jutut. Toiselle toimiva ei oo välttämättä sulle paras mahdollinen ratkaisu ja sen vuoksi jokaisen täytyy löytää itselleen sopivat rutiinit. Se voi viedä aikaa, mutta odotus palkitaan kyllä.
Ole kärsivällinen. Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä oikotietä onneen ole.
Yksi vuoden parhaista oivalluksistani on ollut se, että oon vihdoin ymmärtänyt, miksi en ole koskaan suoratukkaisena tuntenut oloani ihan täysin omaksi itsekseni. Hartaasti suoristetut hiukset ovat tuntuneet musta liian siisteiltä, sliipatuilta ja suorastaan tylsiltä ja omien kiharoiden makuun päästyäni ymmärsin heti miksi: mut on tarkoitettu tällaiseksi pörröpääksi.
Mun hiukset on vielä tänäkin päivänä pörröiset, sekaiset ja useimmiten myös vähän miten sattuu, mutta juuri sellaisina pidän niistä eniten. Ja se on kaikkein tärkeintä. 
