Annika Ollila

1.  Ainoa helmikuussa ulkona syöty lounas: Lopez ý Lopezin tacot. Ja toimivat tacot muuten olikin! Oon tosi hyvilläni siitä, että turhaan ulkona syömiseen ei mee enää samaan malliin rahaa kuin ennen, jolloin oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ettei jääkaapistamme löytynyt lounasaikaan mitään fiksua syötävää tai kokattavaa. Niitä uuvuttavia nälkäkiukkuja ei oo ikävä.

2. 6731 shades of grey. Ei oo kyllä helpoks tehty tätä talvea, kun suurimman osan ajasta ulkona näyttää tältä…

3. & 4. …mutta nää hetket pitää mut järjissäni. Kun sadepilvet ovat tehneet pitkästä aikaa tilaa auringolle, niin oon vetänyt äkkiä ulkoiluvaatteet niskaan, kuulokkeet korville ja lähtenyt kävelemään. Viimeiset 12 ulkoiltua tuntia oon kuunnellut Kimppakämppä -äänikirjaa, josta mulla on enää murto-osa jäljellä, enkä haluaisi sen loppuvan koskaan. Ihana, mukaansatempaavan kepeä hömppä veti mut mukaansa niin vauhdilla, että oon tehnyt tällä viikolla ekstrapaljon lenkkejä ihan vaan jotta voisin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa.  Jos pidät Jojo Moyesista, niin pidät varmasti tästäkin!

 

1. Harvinainen aamulenkkinäkymä. Ei siis paikka, vaan sininen taivas ja horisontista pilkistävä oranssi möllykkä.

2. Parasta Lidlissä: paistotiski ja pastel de natat! Oon näihin todella pahasti koukussa – kävin ostamassa näitä leivoksia viime viikolla ainakin kolme kertaa…

3. Lukupiirimme ensimminen kirja oli Michel Houellebecqin kyyninen Serotoniini. Se ei ollut kirja, johon olisin itse tarttunut, eikä siitä tullut suosikkinikaan. Tuikitavallisessa tilanteessa en olisi välttämättä lukenut sitä edes loppuun, sillä päähenkilö ärsytti mua niin kovasti, mutta välillä on hyvä haastaa itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle. Oli mielenkiintoista kuulla, miten muut kanssalukijat olivat mielipiteitä jakaneen Serotoniinin kokeneet – keskustelu toi tajuntaani muutamia sellaisia ahaa-elämyksiä, joita en muuten ollut tullut edes ajatelleeksi.

4. Keskiviikkona meillä oli tosiaan lukupiirin ensimmäinen tapaaminen! Tai no, oikeastihan ensimmäinen tapaaminen oli jo joulukuussa, mutta vasta nyt suurin osa pääsi mukaan. Inspiroivia naisia, pizzaa, viiniä, mieltä avartavia kirjakeskusteluja ja seuraavan teoksen äänestystä – mitäpä muutakaan sitä voisi harmaalta keskiviikkoillalta toivoa? Ennustan jo nyt, että näistä läpi vuoden jatkuvista tapaamisista tulee kuukausien kohokohtia.

 

1. & 2. Luka pääsi mukaan joogatunnille, kun kotiimme painelleet huoltomiehet käskivät viedä koirat alta pois. Jos satunnaista tennispallojen varastelua ei lasketa, niin se käyttäytyi oikein kunnon koirakansalaisen tavoin ja kiersi ympäri salia antamassa kanssajoogeille pusuja. Paikasin sen sijainnin jopa silmät suljettunakin, kun vaan kuuntelin mistä suunnasta salia tassujen äänet ja niitä seuranneet hihitykset kantautuivat. 

3. Yksi parhaista jutuista Pranamassa: joka päivä auki oleva karkkibuffa! Tunnilta ei voi yksinkertaisesti lähteä nappaamatta muutamaa karkkia suuhunsa.

4. Kysynpähän vaan, että mites toi tukka?! Se kasvaa ennätysnopeasti, kiiltää kilometrien päähän, on paksu kuin hevosen häntä ja aiheuttaa mulle (ja varmaan aika monelle muullekin) pahemman luokan hiuskateuden joka ikinen päivä. Saisinpa edes puolet tosta omaan päähäni. 

 

1. & 2. Luka on päässyt viime viikkoina joogastudion lisäksi muihinkin uusiin paikkoihin, kun otin sen mukaan myös työhuoneellemme! Kun tiedustelin ensimmäisessä kuukausipalaverissamme koirien tervetulon laitaa, niin sain innosta kiljahtelevat myöntävät vastaukset jo ennen kuin ehdin saattaa lausettani loppuun. Luka on ollut mukana vasta yhden kerran (jolloin se hakeutui sohvalle sille ennestään tuntemattoman tyypin kylkeen kiinni nukkumaan), mutta pääsee maskotiksi varmasti silloin tällöin jatkossakin.

3. Helmikuun alussa oli uunifetapastapäivä, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä sinä päivänä syötäisiin. Paitsi melkein piti, sillä fetajuustohyllyt ammottivat joka ikisessä lähikaupassamme tyhjyyttään. Ei taidettu olla ainoita uunifetapastan tekijöitä.

4. Tykkään käydä Mustikkaamalla käppäilemässä paristakin eri syystä: se on lähellä kotia, siellä on aina tosi rauhallinen tunnelma ja mikä parasta, siellä lenkkeilee monesti myös neljän saksanpystykorvan (pahaa koirakuumetta aiheuttava) sympaattinen lauma.

 

1. – 4. Luka demonstroimassa poseerausrepertuaarinsa parhaimmistoa, ottamassa sateisena sunnuntaina rennosti ja tarkkailemassa, että olisiko takakonttiin nostetuissa kauppakasseissa mitään hänelle tarkoitettua. En osaisi päättää näistä kuvista suosikkiani, mutta onneksi ei tarvitsekaan.

 

1. Viiskulmassa bongattua. Aurinko paistoi ja oli jo ennestäänkin hyvä päivä, mutta tää pisti silti erityisen leveän hymyn huulille.

2. Meidän molempien mielipide siitä, että maha pitää suihkuttaa puhtaaksi jokaisen ulkoilukerran jälkeen.

3. Eräs ihana lauantai-ilta, jolloin oli tarkoitus lähteä pyörähtämään ihmisten ilmoilla, mutta jämähdettiinkin noutosushin pariin kotiin. Sitä sattuu nykyään kohtalaisen usein – kotiin jämähtämistä siis, mutta onneksi ei oo yhtään huonompi vaihtoehto sekään.

4. Reformer pilates-tunti, jonka meinasin peruuttaa, sillä jalkani olivat parin päivän takaisen treenin vuoksi lähes historiallisen kipeät ja pelkkä ajatuskin studiolle johtavien portaiden nousemisesta toi melkein kyyneleen silmäkulmaan. Lopulta kuitenkin taistelin portaat hampaat irvessä ylös ja hyvä niin, sillä ei se tunnin jumppa koiville ainakaan mitään huonoa tehnyt.

51

Kalenterin mukaan vedellään jo melkein helmikuun puolivälissä ja päivämäärät tuntuvat vilisevän silmissä – siinä missä tammikuu suorastaan mateli, niin helmikuu on vuorostaan hujahtanut ohi yhdessä silmänräpäyksessä. Ei kai oo kuitenkaan liian myöhäistä yhdelle kuukausipostaukselle? Oon tykännyt tehdä näitä koosteita aina kun vaan mahdollista, sillä näiden yhteydessä tulee monesti mainittua sellaisia juttuja, joita ei ehkä muuten tulisi kerrottua ja mitä ilmeisimmin näistä on myös pidetty. Ei siis anneta ajankohdan häiritä, vaan palataan vielä vihoviimeiseksi hetkeksi tammikuisiin juttuihin!

 

Kauneusjuttu: Kasvohoito, tarkemmin sanottuna kemiallinen happokuorinta. Kävin elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa viime vuoden tammikuussa ja mahtipontisissa suunnitelmissani oli alkaa käydä hemmottelemassa ihoani säännöllisesti, mutta palasin seuraavan kerran penkkiin vasta nyt vuotta myöhemmin. No, joku säännöllisyys kai siinäkin? Mun iho on ollut kuluneen talven aikana normaalia ärtyneempi ja jatkuvasti sellaista pientä röpelöä täynnä, joten ajattelin tarttua järeämpiin aseisiin ja käydä tekemässä kuorinnan suositeltuun tapaan muutaman kerran hoitojaksona. Jo ensimmäisen kerran jälkeen iho tuntui (ja myös näytti) huomattavasti kirkkaammalta.

Ruoka: Kermainen yhden pannun pasta, josta tuli nopeasti meidän uusi suosikkiarkiruoka ja kenties jopa uusi bravuurini. Helppoa, herkullista ja maistuu uudelleen lämmitettynäkin. Reseptissä mainittujen aurinkokuivattujen tomaattien sijaan tykkään tosin lisätä sekaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja. Mä jämähdän usein tekemään kokkausvuoroillani aina samoja ruokia, joten viime aikoina löytämäni uudet herkkureseptit ovat olleet oikein tervetullut lisä varsin suppeaan repertuaariini.

Vaate: Trikoot ja sateenkestävät ulkoiluhousut. True story. Valitsen mukavuuden ulkonäön yli ihan milloin tahansa, eikä kurjalla säälläkään oo kunnon pukeutumisen jälkeen kovin paljon väliä, mutta myönnän välillä naureskelleeni itsekseni, kun lampsin harva se päivä ruokakauppaan tuulipuvussani kuin mikäkin keski-ikäinen perheenäiti. (Ei toki pahalla muita tuulipukujen ystäviä kohtaan)

Sarja: Brooklyn 99. En olisi vielä hetki sitten kuvitellut vastaavani näin, sillä lämpenin sarjalle aluksi todella hitaasti, mutta se on nykyään iso osa meidän jokailtaisia ruokailuhetkiä, jolloin tykätään katsoa jotain helppoa ja hauskaa. Ollaan katsottu tähän mennessä kolme kautta ja se jaksaa naurattaa jakso jaksolta enemmän. Tää ei oo sellainen sarja, jonka kimppuun pääsyä odottaisin päivät pitkät, mutta ihan mukiinmenevää viihdykettä silti.

Rutiini: Jokaperjantainen jooga Pranamassa. Sain viime vuoden lopulla kutsun läpi kevään kestävään Personal Rituals-workshoppiin, jonka tavoitteena on saavuttaa laaja ymmärrys joogan, hengitysharjoitusten ja meditaation vaikutuksesta kehoon sekä mieleen ja luoda jokaiselle osallistujalle omaa hyvinvointia tukeva henkilökohtainen rituaali. Sellainen voi olla esimerkiksi stressaavassa tilanteessa rauhoittava hengitysharjoitus, keuhkojen tehokkaamman toiminnan mahdollistava syvä taaksetaivutus tai mikä tahansa muu ajatuksella tehty lyhytkin ele, joka tuo sinut läsnä tähän hetkeen. Tällä hetkellä kurssia on takana kuukauden verran ja jo nyt toivoisin, ettei se päättyisi koskaan – niin kovasti oon siitä pitänyt ja oppinut. En voisi kuvitella parempaa tapaa viikonlopun aloitukseen.

 

Löytö: Facetime-maratoonit! Yhden läheisimmän ystäväni muutettua ulkomaille ollaan hengailtu yhdessä lähes yhtä paljon kuin ennenkin, mutta vaan Facetimen välityksellä. En oo puhelimessalörpöttelijätyyppijä (viikon aikana puhumani puhelut on useimmiten yhden käden sormin laskettavissa), mutta yhden ystäväni kanssa soittelen säännöllisesti ja se on juurikin hän. Jos silloin tällöin pätkivää yhteyttä ei lasketa, niin parituntisten puhelujen aikana tuntuu melkein kuin oltaisiin ihan konkreettisesti yhdessä. Silti toivon salaa, että seuraava puolivuotinen valuisi ennätysnopeasti ohi.

Aikaansannos: Viisaudenhampaiden poisto. Oon maininnut siitä jo ainakin seitsemän miljoonaa kertaa, mutta oon miettinyt päässäni vähintään yhtä moneen otteeseen, että oon vaan niin tyytyväinen siihen, että sain sen vihdoinkin hoidettua pois päiväjärjestyksestäni. Viikko sitten napsaisin vihoviimeiset tikit omin päineni veks, eikä suussa oo puuttuvia hampaita lukuunottamatta enää merkkiäkään leikkauksesta. Tulee aina niin mieletön fiilis, kun saa hoidettua tällaisia epämiellyttäviä asioita, joita on vältellyt pitkään.

Biisi: Yhden ainoan kappaleen sijasta tammikuun suosikkini oli tämä pätkä, Bon Iverin superkaunis studiosessio. Oikeastaan kyseinen puolituntinen on musta yksi kaikkien aikojen parhaista studiosessioista ja oon kuunnellut sen aikojen saatossa läpi varmaan yli 100 kertaa. Jokaisen kuuntelukerran jälkeen toivon aina vähän entistä enemmän, että seuraavassa kodissamme olisi tilaa mun vanhalle, kotikotona odottelevalle pianolle.

Leffa: Pelastakaa sotamies Ryan, sillä se oli yksi ainoista tammikuussa katsomistani elokuvista. Oon maininnut joskus aiemminkin, että yritetään katsoa säännöllisesti vanhempia klassikkoelokuvia, sillä yllättävän moni sellainen on jäänyt multa syystä tai toisesta näkemättä. Tää oli yksi niistä! Eilen katsottiin Catch Me If You Can, josta siitäkin tykkäsin tosi kovasti.

Lenkkireitti: Aina naapuruston ahkerasti kulutettujen kävelyreittien kyllästyttäessä hypättiin Lukan kanssa metroon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia Lauttasaaren rannoille ulkoilemaan. Käytiin siellä säällä kuin säällä ja joka ikisellä kerralla pysähdyttiin lähes samoille rantakallioille ihmettelemään sitä upeaa näkyä, vaikka meri olisi myrskynnyt ja maisema kylpenyt lukuisissa harmaan sävyissä. Monet kerrat on tullut myös mietittyä, että saarella olisi varmasti ihanaa asua, mutta ainakaan toistaiseksi sieltä ei oo löytynyt mitään kovinkaan kiinnostavaa tai meille sopivaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa!

Kuukaudesta jäänyt fiilis: Blaah ja blääh, kuten jo täällä kerroinkin. Oon onnellinen siitä, että se oli ja meni, enkä jäänyt ikävöimään. Nyt helmikuussa on onneksi tuntunut siltä, että vuosi on lähtenyt vihdoinkin kunnolla käyntiin.

 

57