Hei! Mitä teille kuuluu? Miten heinäkuu on lähtenyt rullaamaan?
Mulla leppoisasti, rauhallisesti ja vähän väsyneesti, mutta silti ihan mukavasti. Alkukesän energiapiikin ja jatkuvan tekemisen jälkeen oon hieman rauhoittunut ja viettänyt suurimman osan ajasta kotona letkeää arkea elellen – Lukan kanssa puuhastellen, päikkäreitä sekä pitkiä yöunia nukkuen, kokkaillen ja sekä läheisiä että vähän kaukaisempia nurkkia läpi koluten. Epävakainen sää on toki vaikuttanut tähän jonkin verran, sillä viileämmällä sadekelillä linnoittaudun yleensäkin kotosalle, mutta koen, että tää on ollut sitä mitä oon vilkkaamman (ts. uuvuttavamman) alkukesän jälkeen tarvinnutkin. Välillä oisin kaivannut tekemistä ja etenkin seuraa, mutta koska muiden kesäsuunnitelmat on buukattu menoja täyteen, niin ollaan vietetty suurin osa ajasta ihan vaan keskenämme. Onneksi asun kahden parhaan ystäväni kanssa, joten on ollut hyvä näinkin.
Kunnon kesälomaa pidän tuskin tänä kesänä lainkaan. En enää nykyään ajattele, että voidakseen pitää lomaa pitäisi olla jotenkin aivan piipussa tai pahasti loman tarpeessa; paras tilanne lomailuun olisi sellainen, jossa koko aika ei menisi pelkkään työrupeamasta palautumiseen, vaan aikaa jäisi puhtaalle nauttimisellekin. Oon kuitenkin ollut koko alkuvuoden käytännössä “puolilomalla” ja tehnyt ainoastaan hieman töitä, joten ajattelin jatkaa samalla kaavalla läpi kesän. On hyvin mahdollista, että ehdin vielä muuttamaan mieleni ja haluankin myöhemmin pitää pienen kesäloman, mutta juuri nyt en koe sitä tarpeelliseksi. Nyt heinäkuussa kaikkien muiden lomaillessa sähköpostiinkaan ei kilahda käytännössä mitään reagoimista vaativaa, joten voin huoletta viettää tietokoneettomia päiviä ja jossain vaiheessa ajattelin pitää myös täysin puhelimettoman paripäiväisen. Ensimmäisiä on tullut vietettyä tänä vuonna jo ihan mukavasti, mutta ilman puhelinta en oo ollut pitkiin aikoihin.
Siinä missä alkukesästä kaikki ajatukset pyörivät uuden kodin ja tulevan muuton ympärillä, niin nyt tilanne on aivan päinvastainen, enkä suurimman osan ajasta meinaa edes muistaa koko asiaa tapahtuneeksi. Koska muuttoon on edelleen aikaa, eikä muuttolaatikoiden pakkaaminen oo ollut vielä ajankohtaista, niin elämä on jatkunut reilun kuukauden takaisten kauppojen jälkeen ilman pienintäkään muutosta ja sen myötä mitään ei tunnu edes tapahtuneen. Tällä hetkellä uusi koti tuntuu niin kaukaiselta ja epätodelliselta asialta, että välillä huomaan havahtuvani siihen, että ainiin, tällainen pikku muutos tosiaan odottelee meitä ihan lähitulevaisuudessa. Kuten kauppojen jälkeen kirjoitin, niin tää taitaa todella konkretisoitua vasta siinä vaiheessa, kun saadaan uuden kodin avaimet vihdoin kätösiin. Täytyy varmaan asettaa puhelimeen muistutus pakkaamisen aloittamisesta, sillä tätä menoa unohdan senkin tyystin.
Tänään aloitin päiväni poikkeamalla aamulenkin varrella kastelemassa kesälomailevan Jennin viherkasviviidakon – meillä on ollut jo vuosia sellainen kätevä järjestely, että toisen ollessa reissussa toinen käy pitämässä huolta siitä, että kasveilla on kotona hyvät oltavat. Aamun oon istunut koneen ääressä ja tämän postauksen naputtelun jälkeen siirryn pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja kasaan, sillä tää viikonloppu on koko kesän ainoa, jolle oon tehnyt suunnitelmia: lähden nimittäin pienelle viikonloppureissulle! En tosin mihinkään maailman ääriin, vaan muutaman tunnin matkan päähän Tampereelle. Meen viettämään viikonloppua ystäväni kotikaupunkiin ja suunnitelmissa on mm. Tampereen ravintolatarjonnan perinpohjaista läpikoluamista, saunomista, mahdollista vesiurheilua ja harvinaista laatuaikaa ilman kiirettä minnekään. Sääennusteet eivät oo luvanneet tuleville päiville kaikkein optimaalisimpia kesäkelejä, mutta ei anneta sen häiritä – it is what it is, joten sateenvarjo vaan mukaan ja menoksi. Virkistävää päästä pitkästä aikaa ihan muihin maisemiin ja viettämään kunnolla aikaa ystävän kanssa. Tää muistuttaa mua vähän siitä eräästä parin vuoden takaisesta, ikimuistoisesta kesästä, jolloin käytännössä asuttiin yhdessä, kun omista kodeista huolimatta vietettiin kirjaimellisesti kaikki aika yhdessä.
Mukavaa kesäviikonloppua – kuullaan taas 
Siitä huolimatta en raaski luopua, vaan käytän niitä säännöllisesti toivoen, että niistä tulisi vielä joskus edes vähän siedettävämmät…
