Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere
Kotimaanmatkailu on tänä vuonna ihan erityisen pop ja hyvä niin.
Musta on ollut ihanaa huomata, kuinka ihmiset ovat tänä kesänä keskittyneet kesäreissuillaan koluamaan kotimaamme kolkkia läpi, sillä haastavan ja eriskummallisen kevään jälkeen jokainen kaupunki, yritys ja ravintola on joka ainoasta asiakkaastaan aivan erityisen kiitollinen. Vallitsevan tilanteen vuoksi musta ei tuntuisi vielä mukavalta lähteä viettämään kesääni mihinkään merta edemmäs, joten lähimatkailu on tuntunut kaikkein luontevimmalta vaihtoehdolta kesäseikkailuihin. Onneksi täällä Suomessakin on toinen toistaan houkuttelevampia kesäkaupunkeja ja rutkasti tekemistä vaikka kesän jokaiselle päivälle.
Visit Tampere kutsui mut tutustumaan kesäiseen Tampereeseen ja niinpä pakkasin perjantaina laukkuni ja lähdin viettämään kauan odotettua tyttöjen viikonloppua! Tampereella asuva ystäväni aloitti kesälomansa sopivasti juuri samaisena päivänä ja pääsi polkaisemaan lomansa käyntiin pienellä staycationilla omassa kotikaupungissaan. Suunnitelmissamme oli Tampereen ravintolatarjonnan varsin perusteellista läpikoluamista, muutamia hauskoja aktiviteetteja sekä reilusti yhteistä laatuaikaa ilman kiirettä minnekään. Aika täydellisen kuuloinen viikonloppu, mikäli multa kysytään!
Tässä vanha kunnon kuvapäiväkirja meidän kesäviikonlopusta Tampereella. Jos mietit vielä kohdetta ja/tai tekemistä kesälomareissullesi, niin ehkäpä tästä postauksesta löytyisi inspiraatiota?
Tällä kertaa en normaalista poiketen mennyt ystäväni sohvalle nukkumaan, vaan yövyttiin yhdessä Kalevassa, Visit Tampereen ja Forenomin #MyHomeTampere -asunnossa. Uudenkarheassa kämpässä oli kaikki mitä vaan toivoa saattaa ja vähän enemmänkin – saatiin käyttöömme jopa bussi- sekä taksikortit, joista ensimmäisiä käytettiin läpi viikonlopun ympäri kaupunkia suhatessamme. Kodikas asunto oli sisustettu Iskun kotimaisilla kalusteilla, joista ihastuin erityisesti tuohon ensimmäisessä kuvassa näkyvään tammiviiluiseen sohvapöytään. Aika nätti, vai mitä?
Viikonlopun sääennuste näytti koko ajan niin epävakaalta, että perjantai-illan yllätykseksi saapunut auringonpaiste ilahdutti vielä tavallistakin enemmän ja pian sateen väistyttyä auringossa kylpevä Koskipuisto olikin jo iloisia viikonlopun viettäjä pullollaan. Jos meillä ei olisi ollut matka illalliselle, niin olisi ollut ihana hakea viereisestä kauppahallista eväät matkaan ja jäädä puistoon hengailemaan.
Suunnatessamme ensimmäiselle illalliselle ravintola Kajoon en oikein tiennyt mitä tuleman pitäisi. Tai siis, en todellakaan tiennyt mitä tuleman pitäisi. Olin kuullut Rautatienkadulla sijaitsevasta, uudehkosta ravintolasta paljon hyvää ja ystävänikin kertoi pohtineensa siellä vierailua tovin, joten odotukseni olivat jo etukäteen suhteellisen korkealla.
Vuoden 2019 viiniravintolaksikin valittu Kajo tarjoilee luonnonläheisiä makuja erinomaisilla viineillä ja välittömällä palvelulla höystettynä ja näiden yhdistelmä toimi siellä saumattomasti. Syötiin “Oodi luonnolle”-nimiset menut, enkä oikeastaan osaa kuvailla sitä sen paremmin kuin mitä itse nimikin jo kertoo – joka ikinen suupala alkudrinkistä ketunleivillä höystettyyn jälkkäriin saakka oli nimenomaan kuin oodi luonnolle. Ruokien ja viinien maut oli mätsätty täydellisesti yhteen ja lämpimän asiantunteva palvelu hymyilytti vielä pitkään jälkikäteenkin. Ja kuinka kaunis on toi eräs, jopa melkein maalausta muistuttava, annos?
Kajo kiilasi heti elämäni parhaiden ravintolakokemusten kärkikahinoihin, ellei jopa ihan ykköseksi. Tänne haluan ehdottomasti palata ruokafiilistelijä-poikaystäväni kanssa takaisin!
Seuraava päivä aloitettiin luonnollisesti aamiaisen ääressä, kun suunnattiin Lillan Hotel Café Butikiin herkuttelemaan. Viinikan värikkäällä puutaloalueella sijaitsevan boutique-hotellin jokapäiväinen aamiainen on avoinna myös muille kuin hotellin vieraille ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen – tunnelmallisen ja viihtyisän miljöön lisäksi aamiaissetit olivat kovasti meidän molempien mieleen. Settejä on tarjolla kahdessa koossa, joista me syötiin isommat ja isot ne todella olivatkin. Lautasilta löytyi kaikkea sitä, jota kattavalta aamiaiselta kaipaisinkin: leipäkorin lisäksi tarjolla oli leikkele- sekä juustolajitelmat, savulohta, tuoreita vihanneksia, jugurttia tai tuorepuuroa, erilaisia tuoremehuja, croisanttia vadelmahillolla sekä kahvia ja teetä.
Jos Lillan aamiaisineen sijaitsisi Helsingissä, niin olisin todennäköisesti kolkuttelemassa ovea harva se päivä.
Aamiaisen jälkeen oli reissun ensimmäisen aktiviteetin aika, joten lähdettiin huristelemaan jännittyneinä uikkarit kassissa kohti kohdettamme ja pian saavuttiinkin Tohloppi Waken kontille. Oltiin menossa wakeboardaamaan! Wakeboarding saattaa näyttää hankalalta, mutta siihen pääsee mukaan tosi nopeasti ja esimerkiksi lumilautataustalla vieläkin nopeammin. Sää oli upeimman mahdollisen kelin sijasta enemmänkin Suomen kesälle tyypillinen, joten hypättiin veteen märkäpuvut niskassa. Tässä lajissa pieni sade ei kuitenkaan haittaa lainkaan, eikä ripsuttelua edes huomannut tekemisen huumassa. En olisi aiemmin ajatellut, että tällainenkin voisi olla kiva sadepäivän aktiviteetti, mutta nyt tiedän paremmin.
Oon kokeillut wakeboardingia yhden ainoan kerran monta vuotta sitten, joten olin varautunu siihen, ettei tästä kokeilusta tulisi välttämättä mitään menestystarinaa, mutta mitä vielä: sehän sujui varsin mallikkaasti! Muutaman kerran lensin niin mukkelis makkelis, että pärskin viimeisiä veden rippeitä sisuksistani vielä illallakin, mutta onnistuin myös ottamaan lentävän lähdön suoraan laiturilta radalle (ja onnistumisen tuuletukset olivat sen mukaiset). Tunnin tekemisen jälkeen fyysiset voimat alkoivat olemaan aika finaalissa, mutta intoa olisi riittänyt vaikka muille jakaa.
Tohloppi Wake on miltei 300-metrisine ratoineen tänä kesänä auki ensimmäistä kokonaista kauttaan. Paikalle voi pelmahtaa ilman ajanvarausta ja silloin radalle pääsee heti ensimmäiseen vapaaseen väliin, mutta halutessaan ajan voi myös varmistaa varaamalla slotin netistä etukäteen!
Syötiin viikonlopun aikana ainoastaan yksi lounas ja sen paikaksi valikoitui Ratinan helmi, ravintola Periscope. Vesiurheillessa oli tullut sen verran nälkä, että nautiskeltiin lounas pitkän kaavan mukaan alkupaloineen, pääruokineen ja jälkkäreineen.
Kenties kaupungin parhailla näkymillä varustettu Periscope oli (sekin) nappivalinta ja tykästyttiin ravintolaan kovasti. Viimeisen päälle mietitty miljöö, ystävällinen palvelu ja taivaalliset annokset veivät meidät niin tiukasti mukanaan, että jossain vaiheessa huomattiin istuneemme lounaalla miltei kolme tuntia. Maistamistamme annoksista suosikeiksimme ylsivät shisolehdellä tarjoiltu scampiceviche, härkätartar, Belgian perunat ja aioli sekä raparperijälkiruoka, vaikka kaikki muukin oli hyvää.
Periscopessa on myös sekä baari että terassi, mutta niihin tutustuminen jätettiin suosiolla seuraavaan kertaan – täytyyhän sitä jotain jättää tulevaisuudenkin reissuille…
Ja kun kerran maailman saunapääkaupungissa oltiin, niin päivän päätteeksi mentiin tietysti viettämään iltaa Saunaravintola Kuumaan. Ensin hikoiltiin maisemalöylyissä tovi jos toinenkin ja pulahdettiin muutamaan otteeseen uimaan vilvoittelemaan, sen jälkeen jäätiin vielä nauttimaan Kuuman herkullisesta illallisesta. Kuuman ravintolapuoli on itseasiassa meidän vanha tuttu, sillä ollaan käyty siellä aikaisemminkin yhdessä syömässä ja se on kuulemma ystäväni vakkaripaikka viinilasillisille.
Tällä kertaa menu oli aiemmasta poikkeava, mutta kokonaisuudessaan taas niin hyvän kuuloinen, että oli vaikeuksia tehdä päätöksiä. Erityismaininnat noille kuvissakin näkyville, taivaallisille piimämajoneesilla höystetyille perunakroketeille (ovat kuulemma yleensä kaikkien suosikkeja, enkä ihmettele syytä), Maria-drinkille sekä raikkaalle mansikkajälkkärille. Ja meitä palvelleelle ihanalle tarjoilijatytölle! 
Seuraavana aamuna sadepilvet olivat hälvenneet juuri sopivasti, kun lähdettiin kohti Pispalaa ja sunnuntaibrunssia. Oltiin varattu pöytä kovasti kehutusta Café Pispalasta, jota on vakiinnuttanut paikkansa paikallisten aamiaissuosikkina. Söpöllä puutaloalueella sijaitseva ravintola on supersuosittu ja jatkuvasti täynnä, joten herkkuhetken takaamiseksi sunnuntaibrunssille on suositeltavaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin etukäteen.
Listalla on muutamia erilaisia ja eri kokoisia settejä, joista suurin osa keskittyy kuuluisien pannukakkujen ympärille. Jos oot aamiaispannarien ystävä, niin tätä brunssia et voi jättää tätä välistä!
Brunssin jälkeen käytiin pienellä (ja sitäkin tarpeellisemmalla 
) ruuansulattelukävelyllä Hatanpään arboretumin täydessä loistossaan olevassa ruusutarhassa. Ihasteltiin kukkasia, nautittiin sateisen viikonlopun jälkeen ilahduttaneesta kauniista kelistä sekä siitä, että takana oli yksinkertaisesti niin sairaan kiva viikonloppu. Ihan vielä ei ollut kuitenkaan kotiinpaluun aika, sillä ohjelmassa oli vielä yksi juttu: inkkarikanoottiretki.
Lähdettiin liikkeelle vuokrausta, ohjausta ja erilaisia retkiä järjestävän Hiking Travel Hitin tukikohdasta Näsijärven rannalta, josta saatiin myös ammattilainen mukaamme. Melottiin inkkarikanootilla vajaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle pikkuruiselle Tapatoran saarelle, jossa keitettiin kahvit ja paistettiin letut. Jossain vaiheessa sää synkkeni sen verran, että vedettiin varmuuden vuoksi sadetakit niskaan, mutta kuin ihmeen kaupalla säästyttiin pahimmilta sateilta ja tuulikin pysyi niin maltillisena, että uskallettiin vähän myöhemmin lähteä hyvillä mielin lähteä melomaan takaisin. Tää taisi olla elämäni ihkaensimmäinen kerta kanootissa, mutta aloin heti miettimään, että olisipa joskus kiva yhdistää melontaan joku lyhyt telttaretki aution saaren omassa rauhassa.
Sunnuntai-iltapäivänä Helsinkiin ajellessamme kummankin hymyt ulottuivat korvasta toiseen. Yritettiin listata reissun suosikkiruokia ja lempparihetkiä, mutta varsin huonolla menestyksellä, sillä koko paripäiväinen oli kertakaikkiaan niin onnistunut. Yksi nousi kuitenkin ylitse muiden ja se oli wakeboarding, josta innostuttiin niin kovasti, että merkattiin jo kalenteriin seuraava yhteinen wake-hetkemme.
Tiedän jo nyt, että tää viikonloppu oli heittämällä yksi koko kesäni parhaimmista. Vaikka puuhasteltiin paripäiväisen aikana paljon, niin tehtävää ja koluttavaa olisi ollut niin reilusti enemmänkin, että Tampereella olisi voinut viipyä reilusti pidempäänkin. Suurkiitos mitä ihanimman kesäreissun järjestämisestä Visit Tampereelle sekä tietenkin ystävälleni, jonka kanssa viikonloppu oli vielä entistäkin hauskempi!
On meillä täällä Suomessa kyllä mielettömiä kaupunkeja.
Siitä huolimatta en raaski luopua, vaan käytän niitä säännöllisesti toivoen, että niistä tulisi vielä joskus edes vähän siedettävämmät…
