Kuukauden top-lista

 

Rutiini: Kävelytreffit. Ollaan kuluneen kevään aikana alettu Jennin kanssa yhdistämään reippailua treffeihimme ja käydäänkin viikottain päivittämässä kuulumisia reippaan iltakävelylenkin yhteydessä. Etenkin näin kevään tullen on tehnyt mieli vaihtaa sisällä istuskelu raittiiseen ulkoilmaan ja no, iltakävelyt on muutenkin mitä mainioin tapa tyhjentää päätä päivän jäljiltä ja aloittaa yöpuulle valmistautuminen. Mä käyn Lukan kanssa muutenkin lenkillä joka ilta, joten on ollut kivaa vaihtelua napata ystävä silloin tällöin naapurista matkaan.

Tunne: Onni. Viime viikkoina mulla on ollut suorastaan ihana olo. Tasapainoinen, seesteinen ja normaali. Sellainen, jonka oon toivonut saavuttavani pitkään. (*kop kop kop*) Sanoin hetki sitten allergiaoireiden uuvuttamana, että ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen oloni psyykkisesti hyväksi, vaikka fyysinen olo olikin sillä hetkellä vähän kehnompi – yleensä kun sairastelu on vetänyt mielen matalaksi, ellei se oo ollut jo valmiiksi pohjamudissa. Nyt kun pahimmat allergiakärsimykset alkaa vihdoin olemaan selätetty ja fyysinenkin puoli on ihan kunnossa, niin soisin tämän jatkuvan loputtomiin.

Hetki: Viime lauantai, joka oli juuri vaihtumassa sunnuntaiksi. Takana oli mitä ihanin päivä: olin alunperin suunnitellut viettäväni päivän kotosalla koneen ääressä, mutta yllätyksekseni päädyinkin pienen roadtripin kautta istuskelemaan lähipuistoon yhden vanhan ja yhden vähän uudemman ystävän kanssa. Hengailtiin auringossa piknik-eväitämme napostellen monen tunnin ajan, jonka jälkeen piipahdettiin vielä lähirannan terassilla viinilasillisilla. Päivä oli lämmin ja kun puolen yön aikaan käppäilin kotiin, tuntui jo ihan kesältä. Siinä hetkessä mut valtasi kokonaisvaltainen tunne siitä, että tulevasta kesästä tulee vähintäänkin tosi hyvä.

 

 

Tilanne: Puoliunessa syöty juustohamppari 😀 Poikaystävä tuli eräänä keskiviikkoiltana myöhään kotiin ja olin jo käynyt nukkumaan. Puhelimeeni oli kilahtanut viesti kysyen, josko olisin halunnut iltapalaa Mäkkäristä (tuplajuustot on suurin heikkouteni), mutta viestit olivat menneet multa täysin ohi, sillä olin ollut jo hyvän aikaa unten mailla. Yhdeltä heräsin siihen, kun mut ravisteltiin varovaisesti hereille ja edessäni oli käsi ojossa seisova poikaystävä tuplajuustohampurilainen kädessään. Olin unenpöpperössä hämmentynyt, mutta sen kummempia miettimättä nappasin hampparin käteeni, vedin sen ennätysnopeasti alas, join perään pullollisen vettä ja nukahdin samantien uudelleen. Aamulla kuvittelin tapahtuneen olleen unta, kunnes löysin keittiön pöydältä hampurilaisen käärepaperin.

Ruoka: Parsarisotto, joka onnistuu poikkeuksetta. Ja no, vihreät vihannekset ylipäätäänkin: parsan lisäksi myös ruusukaali ja broccolini on ollut viime aikoina niin ahkerasti lautasella, etten ihmettelisi, vaikka pian muuttuisin vihreäksi itsekin. Parsa on parasta ihan vaan sellaisenaan kypsennettynä, ruusukaali pikaisen kiehautuksen jälkeen voissa, sitruunassa sekä hunajassa paistettuna ja broccolini uunissa paahdettuna, kun se on ensin pyöritelty oliiviöljyssä, sitruunamehussa, habanerokastikkeessa sekä suolassa ja pippurissa. You’re welcome!

Juoma: Vinho verde, eli vihreä viini. Maistoin tätä portugalilaista viinityyppiä elämäni ensimmäistä kertaa ja vaikka juoman hento väri olikin hienoinen pettymys, sillä olin nimen perusteella odottanut jotain myrkynvihreää litkua (jälkeenpäin kuulin, että viinityyppi saa nimensä jostain ihan muusta kuin väristä), niin sen maku oli keveydessään ja pirskahtelevaisuudessaan ihanan kesäinen. Vähän kuin valkkarin ja skumpan hedelmäinen yhdistelmä! Tällä ajattelin kilistellä tänä kesänä.

Vaate: Käytettynä löytämäni vaaleansiniset Levikset. Pituutta niissä oli aluksi reilusti liikaa, mutta pikaisen saksikäsittelyn jälkeen ne oli mulle täydellisen sopivat. Kirppikset rulaa! Onneksi niitä tunnutaan järjestävän näin kesäajan lähetessä käytännössä jatkuvasti, joten ehkä pääsen tulevien kuukausien aikana tekemään muitakin hyviä kirppislöytöjä. (Oon tulevana viikonloppuna menossa myös itse myymään eräälle kirppikselle, mutta siitä lisää myöhemmin!)

 

 

Kosmetiikkatuote: Oranssihtavan punainen huulipuna (MACin Retro Matte sävyssä Dangerous). Oon punannut huuleni tässä kuussa varmaan useammin kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä ja tykästynyt kovasti lookkiin, jossa punahuulet on yhdistetty paljaisiin silmiin ja muutenkin varsin luonnollisen näköisiin kasvoihin. En koskaan meikkaa silmiä paljon, joten kirkkaalla huulipunalla saa helposti tuotua ilmeeseen jotain ekstraa.

Sarja: Mitä lapsesi tekisi! Löysin tän huikean uutuussarjan siskoni ansiosta ja oon jo tiukasti koukussa. Me syödään miltei joka ilta telkkarin edessä ja viime viikkoina tää on jopa syrjäyttänyt meidän illallisikisuosikin, eli Frendit. En oo noin ylipäätään mikään lasten ylin ystävä, mutta tää sulattaa sydämen joka ikinen kerta.

Leffa: Love, Simon. Olin kuunnellut samaisen kirjan jo äänikirjana, ennen kuin eräänä perjantaina pidettiin Jennin kanssa hömppäleffailta ja laitettiin edellämainittu elokuva pyörimään. Meillä kummallakaan ei ollut lainkaan odotuksia kyseisen leffan suhteen, mutta se oli kerrassaan ihana. Täydellinen valinta tyttöjen leffailtaan! Seuraavaksi haluaisin käydä elokuvissa katsomassa upouuden Five Feet Apart-tekeleen.

Podcast: Auta, Antti! Oon hehkuttanut tätä noin tuhanteen kertaan aiemminkin, mutta niin se vaan edelleenkin kiilaa kaikkien muiden podien ohitse. Sarjan toinen kausi tuli juuri päätökseensä ja oon säästellyt viimeisen jakson kuuntelua tähän saakka, mutta pian ajattelin käydä senkin kimppuun. Podcastin puhetta on musta jopa niin miellyttävä kuunnella, että nukahtamisvaikeuksia kohdatessani oon laittanut kammoksumieni ASMR-videoiden sijaan podin taustalle pyörimään ja nukahtanut nopeasti Antti Holman ääneen. Toimii todistetusti siis myös unilääkkeenä!

 

141