Auringonkukkameri

 

 

 

 

 

Huomenta!

 

Haluaisin uskoa, etten oo ihan ainoa, jolla on ollut vähän tahmea arkeenpaluu näin kesän jälkeen? Mieli vaeltelee jatkuvasti jossain ihan muualla, kirjoitus ei ota luistaakseen ja asioiden hoitaminen vie noin kolme kertaa kauemmin kuin normaalisti. Toivottavasti rytmi normalisoituisi mahdollisimman pian, sillä ei huvittaisi yhtään heittää päiväkausia hukkaan pelkän ajatustenkarkailun ja väsymyksen vuoksi.

 

Koska syksy on aina uusien juttujen aikaa, niin me muutetaan reilun viikon päästä uuteen kotiin! Kävi nimittäin niin, että meidän naapurista vapautui kämppä. Tykätään meidän nykyisestä kodista tosi paljon, mutta sisäpihoille suuntautuvista ikkunoista johtuen ainoa täältä puuttuva asia on luonnonvalo, jonka puute on meinannut ajaa ajoittain hulluksi. Ennen tätä kotia oon asunut aina viidennen kerroksen valoisissa kämpissä, enkä tänne muuttaessa osannut jotenkin edes ajatella, ettei se luonnonvalo oo todellakaan mikään itsestäänselvyys. Ollaan tosiaan harmiteltu, kuinka kotimme on muuten miltei täydellinen uutuudenkarheuksineen, rauhallisine sijainteineen ja mukavine naapureineen, eikä muualle muutto oo tuntunut niiden vuoksi houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka valoa onkin ollut ikävä. No, nyt samasta talosta vapautunut kämppä on lähes samanlainen (tosin vähän eri mallinen), mutta siinä on jättimäiset, lähes lattiasta kattoon ylettyvät ikkunat. <3 Neliöitä saadaan muutama hassu lisää, mutta säilytystilaa tulee olemaan hieman nykyistä vähemmän – ajateltiin tosin ratkaista se ongelma ostamalla sinne sellaista. Jos joku toinen muutto tulisi näin lyhyellä varoitusajalla, niin olisin varmaan yksi kävelevä hermoraunio, mutta tällä kertaa mieli on yllättävän seesteinen. Tää operaatio ei nimittäin tunnu yhtään niin pahalta, kun huolellisen pakkaamisen sijaan tavarat voi kirjaimellisesti vaan kantaa kaapista muutaman metrin päässä sijaitsevaan uuteen sellaiseen, eikä matkalla oo edes yhden yhtä porrasta. Jännittävää!

 

Oon muuten vähän huvittuneena lueskellut, kuinka jengi on hihkunut heti elokuun alkuhetkistä lähtien kaikkea syksyn ensimmäisistä päivistä, sillä elokuuhan on vielä kesää parhaimmillaan. Mutta pakko ihan rehellisesti myöntää, että se syksyinen fiilis on pikkuhiljaa hiipinyt munkin matkaan! Ehkä se on ollut se, kun et voi enää heittää automaattisesti pikkumekkoa päälle pihalle lähtiessäsi, vaan joudut tarkistamaan sääennusteet ennen ovesta ulos astumista. Tai se, kun auki unohtuneet ikkunat ja parvekkeenovet joutuu sulkemaan keskellä yötä, sillä sisään tulviva ilma on liian viileää paahtavan helleaallon jälkeen. Oon viettänyt suurimman osan kuluneesta viikosta hämärissä sisätiloissa ja sen vuoksi ”syysfiilikseni” on vaan vahvistunut, kunnes eilen hikisenä Mustikkamaalla käppäillessäni (en tarkistanut säätä etukäteen, vaan heitin päälle pitkät housut ja paksun hupparin… Virhe.) bongasin rannan täynnä auringossa makoilevia ja meressä iloisesti polskivia ihmisiä. Vaikka en oo itse käynyt koko kesänä rannalla kertaakaan, niin se näky tuntui jollain tapaa palauttamaan muhun sellaisen kesäisen tunteen. Täytynee ottaa ryhtiliike ja viettää arkeenpalaamisesta huolimattakin aikaa ulkona, niin ei tuu harpattua syksyyn ihan liian etuajassa.

 

Tänään lähdetään tutulla porukalla viettämään jo perinteeksi muodostunutta Blockfest-viikonloppua Tampereelle! Tulin aamulla työhuoneelle naputtelemaan konetta ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen, sillä kotona en oo saanut oikein mitään järkevää tehtyä ja jo nyt oon saanut melkein enemmän aikaan kuin aikaisemmin tällä viikolla yhteensä. Kohta täytyy kuitenkin kiitää takaisin kotiin pakkailemaan kamppeita, jotta en myöhästy kyydistä. Aurinkoista viikonloppua – moikataan, jos törmätään!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS: Nää postauksen kuvat on otettu Haltialan auringonkukkapellolta, josta kuka vaan saa käydä poimimassa oman kukkakimpun. Sain vasta tänä kesänä tietää, että pääkaupunkiseudulla on itseasiassa useampikin pelto, josta kukkienkeräys on sallittua. Ihana juttu!

 

 

 

 

 

 

 

 

sweatshirt from *here (*adlink/mainoslinkki)

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

 

1