Arvosana viime viikolle?
6. Täällä en aiheesta vielä kertonutkaan, mutta kävi niin, että flunssasta selvittyäni ikävin osuus olikin vasta tuloillaan, sillä kroppaan jäänyt pöpö aiheutti viisaudenhampaaseeni yhdistettynä tulehduksen, jonka takia viikko menikin hammaspäivystyksessä istuen, apteekissa ravaten, erilaisia lääkkeitä popsien ja jäätävistä kivuista kärsien. Antibioottikuuri alkoi (luojan kiitos) tepsiä vihdoinkin loppuviikosta ja lauantaina oli viikon ensimmäinen päivä, jolloin viiltävä kipu ei pakottanut tihrustamaan itkua. Se tuntui monen päivän kärvistelyn jälkeen niin järjettömän ihanalta, etten ulkona käppäillessäni voinut muuta kuin hymyillä sarjakuvamaisen leveästi yksinäni 😀 Hammaskivut on kyllä sellainen kärsimys, joita en toivoisi yhtään kenellekään. Nyt vaan odottelemaan kalenteriin buukattua viisurinleikkausaikaa, joka ei jännitä ainakaan vähempää sen vuoksi, että hankalan sijainnin vuoksi leikkauksessa on kuulemma hermovaurion mahdollisuus… Suorastaan hammaslääkäripelkoisen unelma.
Viimeiset kaksi viikkoa meni siis poikkeuksellisen ankeissa merkeissä. Olin turhautunut, pitkästynyt ja yksinkertaisesti surullinenkin, sillä fyysinen kipuilu veti mielen todella matalaksi. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi, sillä en pystynyt pitkään aikaan tekemään yhtään mitään sosiaalisiin kontakteihin liittyvää ja seinätkin tuntuivat kaatuvan päälle. Äh. Mutta jos jotain hyvääkin, niin ainakin muistan taas arvostaa terveyttäni vähän enemmän – se kun ei oo todellakaan mikään itsestäänselvyys.
Mikä oli viikonlopun paras juttu?
Se, kun kipu alkoi vihdoinkin lievittämään ja sain monen päivän jälkeen syödäkseni niin, ettei suun avaaminen tuonut kyyneleitä silmiin. Niin yksinkertainen asia, joka tuntui siinä hetkessä maailman suurimmalta jutulta. Sen vuoksi olinkin viikonloppuna kuin Naantalin aurinko.
Miltä näytät tänään?
Tällä hetkellä istun hotellihuoneen työpöydän ääressä meikittä, pelkissä alusvaatteissa ja vastapestyt hiukset kuivumassa. Oon ollut maanantaista lähtien Tukholmassa erään kuvausprojektin tiimoilta ja vielä tänään on kuvattavaa ennen kuin huomenna palaan takaisin kotiin. Eilinen työpäivä kesti aamuvarhaisesta seuraavan vuorokauden puolelle ja vaikka aamukahden maissa nukkumaan kömpiessäni olinkin yllättävän virkeänä, niin tänään tummat silmänaluset loistavat kilometrin päähän ja olo on melkein kuin pahemman luokan krapulassa. Vaikka tääkin päivä tulee luultavasti venymään huomisen puolelle, niin onneksi aloitetaan vähän myöhemmin, jotta saatiin kunnolla nukutuksi.
Long story short: tällä hetkellä näytän väsyneeltä ja laittautumattomalta, myöhemmin toivottavasti vähän freesimmältä!
Päivän suunnitelmat?
Ihan kohta ajattelin pukea päälle ja lähteä etsimään lähistöltä jotain lounaspaikkaa. Mun kuvausvuoro on vasta vähän myöhemmin tänään, joten lounaan jälkeen ajattelin tulla takaisin hotellille katsomaan Jane The Virginiä kirjoittelemaan rästihommia valmiiksi. Iltapäivällä suuntaan kuvauspaikalle, jossa vierähtää päivän toinen puolisko ja yöllä hotellille palatessani pakkaan vähäiset tavarani aamun kotiinlähtöä varten valmiiksi.
Mitä odotat tältä viikolta?
Odotan tosi kovasti lauantaita, sillä silloin on meidän agilitykisapäivä! Erilainen ympäristö, Lukan käyttäytyminen ja kaikki muu härdelli jännittää jo nyt ihan sairaasti. Yritän valmistautua pitämään pääni kylmänä sitä varten, mutta valitettavasti se ei oo ihan mun suurimpia vahvuuksia…
Mitä aiot syödä tällä viikolla?
Mä oon ihminen, joka ei edes tiedä mitä syödä seuraavaksi. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin lauantai-iltana aion syödä burgerin, sillä Bonelessille tulee ihan pian myyntiin kenties kaupungin paras hamppari ja sitä juhlistetaan lauantaina.
Jotain, mitä haluat tehdä tällä viikolla?
Haluan saada aikaiseksi hankkia blenderiimme uuden kannun, sillä nykyinen hajosi jostain tietämättömästä syystä jo kuukausia sitten, enkä oo voinut tehdä smoothieita ihan liian pitkään aikaan. Haluan myös hankkia vihdoinkin salikortin, joka piti tehdä jo pari viikkoa sitten, mutta sattuneista syistä se vähän venähti. Kaipaan hikoilua elämääni.
Päivän ilonaihe?
Se, että nukuin koko yön sikeästi heräämättä ainuttakaan kertaa. Ja se, että saan vihdoinkin uuden postauksen julkaistua. Se on ollut viime aikoina jotenkin poikkeuksellisen haastavaa, jonka myötä oon alkanut stressaamaan asiaa, jonka myötä siitä on sitten tullut entistäkin vaikeampaa. Kaikki sujuu aina kaikkein helpoiten, kun jättää ylimääräisen murehtimisen ja huolehtimisen taka-alalle ja tekee juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Tiedän sen kyllä, mutta vielä kun muistaisin sen päivittäisessä elämässäkin.
Iloitsen tänään myös siitä, että on vaan jotenkin mukavan tavallinen olo. Eilinen oli pitkä ja rankka päivä, mutta parin viikon sairastelun ja kotona makaamisen jälkeen teki henkisesti tosi hyvää päästä vihdoin takaisin arkijuttujen pariin.
Kuvat: Janni Ehari
85
