Annika Ollila

1. Tänä talvena oon iloinnut siitä, että vaikka monet harrastukset ovatkin peruttu, niin meidän agilitytreenit on voineet jatkua normaaliin tapaan, vaikkakin toki maskilisällä. Tykkään siitä, että viikottain olisi edes pari säännöllisesti toistuvaa menoa, sillä ne rytmittävät muuten varsin rytmitöntä arkea mukavasti.

2. Yksi niistä muutamasta illasta, jolloin ei olla menty ruoan kanssa ihan sieltä mistä aita on matalin: ankkanuudelia, tonnikalatartaria ja paksoi-salaattia. Suurimman osan ajasta ollaan kiireen ja/tai laiskuuden vuoksi turvauduttu niihin kaikkein helpoimpiin ja nopeimpiin arkivakkareihimme, joten nää varsin harvakseltaan tapahtuvat panostukset tuntuvat aina spesiaaleilta.

3. Oon viime kesästä lähtien pitänyt kynsissäni geelilakkausta, johon oon tykästynyt ikihyviksi – sen avulla jopa mun alvariinsa lohkeilevat kynnet ovat päässeet kasvamaan pitkiksi! Tässä kuvassa ne ei kylläkään oo enää pitkät (lyhyempi tuntuu tällä hetkellä omemmalta), mutta lakkaus oli ehkä kaikkien koskaan ottamieni lakkausten lemppari.

4. Eräs aamu tältä viikolta. Yritän rauhoittaa päivän ensimmäiset tunnit ylimääräiseltä puhelimen näpräykseltä ja juuri nyt paras keino siihen on neulomishetki äänikirja kuulokkeissa. Uusi pipo lempivärissäni on ihan pian valmis!

 

1. Siskon vanha matto jouti uuteen kotiin ja mun onnekseni kyseessä sattui olemaan juuri se matto, jota oon hänen lattiallaan aina ihastellut. Ja mikä parasta, meidän makkarista puuttui sopivasti matto ja niinpä se löysi sieltä uuden paikkansa.

2. Harvinaista herkkua tää tällainen. Onneksi päivä pitenee taas tässä vaiheessa vuotta kuin silmissä ja ennen kuin huomataankaan, niin valosta saadaan taas nauttia pitkälle iltaan saakka. Ihan hetki enää.

3. Kiitos joululahjaksi saamani lahjakortin, pääsin viimein itsekin toteamaan, että a) Namina todella on kaikkien kehujen arvoinen paikka ja b) kuumakivihieronta on kerrassaan taivaallinen keksintö. Hyvin lahjottu, Cliff!

4. Myös mä tein joulun alla näitä joka paikassa näkyneitä kierrekynttilöitä, vaikka ensin ajattelinkin jättäväni ne muille. Suurimman osan kynttilöistä laitoin lahjapaketteihin, mutta muutamat jätin myös meidän kotia ilahduttamaan.

 

1. Sisko teki mulle joululahjaksi tällaiset söpöt meikki- ja toilettipussukat. Kivoja meikkipusseja sopivassa koossa on musta hankalaa löytää (ei sillä, että olisin tehnyt etsintää mitenkään kovin aktiivisesti) ja tää malli on siitä hyvä, että leveytensä ja pitkän vetoketjunsa ansiosta pussin sisältöön pääsee kätevästi käsiksi ilman, että se täytyy leväyttää koko komeudessaan pöydälle.

2. Hän, joka tulee mulle vielä seitsemänkin yhteisen vuoden jälkeen vaan päivä päivältä rakkaammaksi.

3. Yksi vuoden suosikkihankinnoistani: the peli.

4. Se päivä, jolloin kunnon ensilumi satoi maahan, vaeltelin päiväkävelyllä varmaan kaksi tuntia ja olin pakahtua tämän näyn kauneudesta.

 

1. Musta on tänä talvena tullut tyyppi, jonka päivän lempihetkiä on iltapäivällä juotu kahvikupillinen. Ottaen huomioon sen, että vielä ihan vähän aikaa sitten en voinut sietää kahvin makua, enkä ollut koskaan juonut yhtäkään kahvikupillista, niin tää on aivan todella erikoista, mutta kiva uusi rutiini silti.

2. Rakastan lyyraviikunoiden massiivisia ja näyttäviä lehtiä ja haaveilen sellaisesta upeasta lyyraviikunapuusta, mutta nykyisellä track recordillani sellaisen ostaminen olisi käytännössä rahan heittämistä kankkulan kaivoon. Kuvan yksilö on sittemmin tiputtanut suurimman osan jäljellä olleista lehdistään ja pienempi lyyraviikunani on koko kasvikokoelmani surkein ilmestys, mutta tätä se talvi kuulemma noille teettää, joten yritän olla heittämättä ihan vielä kirvestä kaivoon. Puuhaaveet taidan silti haudata toistaiseksi.

3. Pitkä ja pimeä talvi alkoi näkymään muidenkin viherkasvieni voinnissa niin radikaalisti, että päädyin hankkimaan kasvivalot niiden eloa (tai edes hengissä pysymistä) helpottamaan. Luulin pitkään, että kasvivaloja saisi ainoastaan siinä karmivan pinkissä sävyssä, eikä sellainen tunnelmavalaistus kotona varsinaisesti houkuttanut, mutta nykyään niitä löytää myös neutraalin valkoisella valovärillä. Klipsilamput ostin Jyskistä ja niiden sisään hankin Airamin kasviledit (joita myydään myös pinkkeinä, eli sävy kannattaa muistaa aina tarkistaa). Valohoito on kestänyt nyt kuukauden päivät ja sen myötä suurin osa kasveista on lähtenyt heti kunnon kasvuspurttiin, mutta toisaalta, kukapa meistä nyt ei kunnon valohoidosta piristyisi?

4. Vinkki ramenkeittojen ystäville: etnisten kauppojen nuudeliosastolta löytyy sairaan hyviä valmiita ramenkeittosettejä, jotka sisältävät nuudelit ja liemen mausteen. Ja siis niinkin hyviä, että ne hakkaavat musta jopa jotkut ravintolaramenit mennen tullen! Ramenkeiton tekeminen alusta alkaen itse on työlästä ja näitä ensimmäistä kertaa maistaessamme todettiin nopeasti, että jos valmiista mausteseoksesta voi saada näinkin herkullisen ja täyteläisen liemen minimivaivalla, niin näinköhän sitä jaksaa enää koskaan tehdä lientä itse. Ainakin kynnys siihen on ennätyksellisen suuri

 

1. Sellaista tässä vaan mietin, että kuinkakohan monta talvea ajattelin vielä luistella luistimillani, jotka olisi pitänyt teroittaa jo ainakin viisi vuotta sitten? Alkaa nimittäin vaikuttaa siltä, että aika monta.

2. Meidän takapiha on yhtä päivä päivältä korkeammaksi kasvavaa lumikinosta ja Luka menee tasaisin väliajoin takaovelle odottamaan, että hänen korkeutensa päästettäisiin oven raosta lumeen piehtaroimaan. Ei oo hänkään vaikuttanut ikävöivän entistä kerrostaloelämäämme, kun vaihtoehtona on tällainen arki.

3. Mun puhelimessa on jo n. 16253 kuvaa tällaisista huurteen kuorruttamista puista, eikä sekään tunnu olevan tarpeeksi. Niin kauniita!

4. Välillä huvittaa ajatella, kuinka ”täysiverisenä kaupunkilaisena” oon aina itseäni pitänyt, sillä viime vuosina oon alkanut ymmärtämään, että oikeastaan tunnenkin itseni aika vähän kaupunkilaiseksi. Nykyään huomaan usein tuntevani eniten iloa sellaisista asioista, jotka liittyvät mahdollisimman vähän kaupunkielämään, vaikka myönnettäköön, että tänä viikonloppuna putkeen katsomani Aikuiset -sarjan uusi kausi ja kesäiset ex-kotikulmat saivatkin sydämessä läikähtämään. Onneksi voi aina olla edes pikkuriikkisen kaupunkilainen, vaikka suurimman osan ajasta viihtyisikin parhaiten muissa maisemissa.

132