Kaupallinen yhteistyö: XZ
Aika tarkalleen vuosi sitten aloitin suorastaan räjähdysmäisen suosion saavuttaneen curly girl -metodin noudattamisen. Mikä on vuoden aikana muuttunut? Entä mikä on hiustenhoitorutiinini nykyään?
Teen tänä vuonna yhteistyötä kotimaisen XZ:n kanssa ja sen myötä tuun höpöttelemään hiusjutuista vähän enemmänkin. Näin alkajaisiksi halusin koota paljon toivotun päivityksen kiharatilanteestani, sillä edellisestä raportista on vierähtänyt huomaamattani sen verran aikaa, että sellaisen perään on ehditty jo huutelemaankin.
Teille, joille curly girl -metodi on vielä ennestään tuntematon käsite: kyseessä on siis luonnonkiharan hiuksen hoitoon kehitetty hellävarainen rutiini, jonka pääpaino on kosteuttamisessa. Mun ensimmäisiä postauksia aiheesta ennen & jälkeen -kuvien kanssa pääset kurkkaamaan kätevästi täältä, täältä sekä täältä, lyhyen sekä ytimekkään askel askeleelta-ohjeistuksen metodiin löydät puolestaan täältä.
Palataan vuosi taaksepäin. Mun hius oli kehnosti hoidetulle luonnonkiharalle ominaiseen tapaan kuiva, karhea ja pörröinen ja kymmenen vuoden päivittäinen suoristaminen oli jättänyt siihen jälkensä. Kärsin rajusta hormonaalisesta hiustenlähdöstä ja jäljellä olevaa tukkaani suojellakseni halusin jättää hiuksen rasittamisen vähemmälle. Samoihin aikoihin bongasin netistä mielenkiintoisen kuuloisen hiustenhoitorutiinin, jonka tarkoituksena oli heivata suoristusrauta kaapin perälle ja hoitaa luonnonkiharaa sille sopivimmalla tavalla. Kahlatessani netin läpi kerätäkseni itselleni kaikki mahdolliset tiedonjyväset aiheeseen liittyen löysin niin upeita hiusmuodonmuutoksia, etten voinut muuta kuin käydä tuumasta toimeen. Siispä huolellisen tietotankkauksen jälkeen kipaisin lähikauppaan hankkimaan aloitukseen sopivat tuotteet ja hyppäsin suihkuun.
Muistan vieläkin elävästi sen hetken, kun ensimmäisen pesun ja muotoilun jälkeen katsoin peiliin ja tukka oli kuin olikin kihara. Pörröinen, sotkuinen ja sekainen kihara, mutta kihara kuitenkin. Sellainen, josta olin aina salaa haaveillut, mutta jollaista en olisi uskaltanut edes toivoakaan omaavani. Niin monta vuotta olin suoristanut suoristamistani, koska en vaan ollut tiennyt paremmin.
Ensimmäisinä viikkoina suorastaan puhkuin intoa ja käytin paljon aikaa imeäkseni kaiken mahdollisen lisäinformaation itseeni. Olisin halunnut pestä hiuksiani jatkuvasti, jotta pääsisin testaamaan erilaisia juttuja ja löytämään itselleni sopivimmat rutiinit mahdollisimman pian. Kyseisiin viikkoihin mahtui paljon iloa ja onnistumisia, mutta myös ärsytystä ja pettymyksiä. Uusien rutiinien opettelu oli aikaavievää, eikä turhautumisiltakaan säästytty. Monesti ihmettelin, kuinka samat hiukset voivatkaan näyttää niin erilaiselta tismalleen samanlaisen käsittelyn jälkeen ja välillä jopa mietin, että tätäkö loppuelämäni nyt sitten on: arpapeliä siitä, että voiko tukan kanssa mennä ihmisten ilmoille vai onko vaan parempi vetää suosiolla hattu epäsiistien hiusten peitoksi. Oli nimittäin enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tärkeää menoa edeltävä hiustenpesukerta meni aivan penkin alle, kun taas kotipäivien merkityksetön rutiinipesu sai aikaan mitä upeimmat kiharat.
Se opettikin mulle lopulta yhden kiharamatkani tärkeimmistä opeista: sen, että kaikkein parhaiten onnistuu yleensä silloin, kun ottaa vaan rennosti, eikä yritä liikaa. Niin hiustenlaitossa kuin elämässä yleensäkin.
Tähän vuoteen on mahtunut monenlaisia hetkiä. On ollut aikoja, jolloin oon ollut ihan superinspiroitunut ja innostunut siitä, millainen tukkani voikaan oikeanlaisella hoidolla ja muotoilulla olla. On myös ollut aikoja, jolloin ei oo yksinkertaisesti ollut energiaa tehdä tukalle mitään, joten oon vaan pitänyt hiuksiani ponnarilla viikosta toiseen koskematta muotoilutuotteisiin. Ja on myös ollut kaikkea niiden väliltä.
Vuoden aikana oon kokeillut lukuisia erilaisia tuotteita sekä tapoja toteuttaa metodia ja silti välillä vielä tänäkin päivänä yllätän itseni. Oon löytänyt mulle toimivimmat tuoteyhdistelmät sekä toimintatavat, vähentänyt kikkailun minimiin ja todennut, että yksinkertaisuus todellakin on pop. Oon oppinut, että erilaisilla muotoilutavoilla kiharastani tulee vähän erilainen ja löytänyt niiden joukosta suosikkini. Oon huomannut, että pelkkä vuodenaikakin voi tosiaan vaikuttaa tukan kuntoon merkittävästi (onneksi talvi on pian ohi!). Ja oon myös ymmärtänyt, että jos pesupäivä ei mee syystä tai toisesta nappiin, niin se ei ole maailmanloppu. Kukaan muu kuin sinä ei todennäköisesti edes huomaa päässäsi yhtään mitään eroa.
Tällä hetkellä tunnen löytäneeni hiustenhoidon suhteen mukavan tasapainon. Jos haluan hemmotella itseäni ja tuntea oloni erityisen upeaksi, niin varaan hiuksille aikaa, panostan niiden muotoiluun ja nautin kiharapilven tuomasta itsetuntoboostista. Jos taas laiskottaa ja haluan päästä mahdollisimman helpolla, niin pesen hiukset normaaliin tapaan, mutta jätän muotoilun kokonaan välistä. Kumpikin vaihtoehdoista on ihan yhtä hyvä – tärkeintä on se, että teen juuri niinkuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Silloin puuha pysyy mielekkäänä viikosta ja kuukaudesta toiseen, eikä siitä tuu taakanomaista pakkopullaa.
Nykyään pesen hiukset noin kerran viikossa – joka toisella kerralla sulfaatittomalla shampoolla ja joka toisella kerralla pelkällä pesevällä hoitoaineella. Pesun jälkeen laitan hoitoainetta, jonka vaikuttaessa selvittelen takut harvapiikkistä kampaa apuna käyttäen ja muutaman minuutin jälkeen pesen hoitoaineen viileällä vedellä pois. Puristelen hiuksista valuvimman veden t-paitaan, ennen kuin rutistelen hiuksiin jätettävän hoitoaineen sekä mahdollisen geelin. Lopuksi puristelen ylimääräisen veden t-paitaan ja kuivaan hiukset diffuuserin avulla kuivaksi. Kun tukka on täysin kuiva, niin rutistelen geelikuoren rikki ja lopuksi sipaisen hiuksiin pari tippaa hiusöljyä.
Aloittaessani edellämainitun kaltaiseen pesurutiiniin saattoi mennä pitkiäkin aikoja, sillä toimintatavat hakivat vielä muotoaan, mutta nyt suihkuun menosta diffuuserikuivauksen aloittamiseen kestää korkeintaan vartin verran. Siinä missä aikaisemmin pesin hiukset vähintään joka toinen päivä ja vielä suoristin niitä pieteetillä, niin reilusti pidemmän pesuvälin ansiosta aikaa hiustenlaittoon kuluu nykyään paljon vähemmän kuin ennen metodia.
XZ:n valikoimasta löytyy liuta metodiin sopivia tuotteita, eivätkä ne ole suosittuja syyttä. Helsingin Herttoniemessä kehitettyjä sekä Heinävedellä valmistettuja tuotteita löytyy lähes jokaisesta pienemmästäkin kaupasta kuluttajaystävälliseen hintaan. Niin ikään lähimarketistamme löytynyt Natura-sarjan Kanerva-hoitoaine oli ensimmäisiä metodia varten hankkimiani tuotteita ja se on kylppärimme vakiokalustoa vielä tänäkin päivänä. Kaura-hiusöljy on puolestaan ollut käytössäni jo ennen metodin aloittamista ja se onkin ainoa nykyisin käyttämistäni tuotteista, joka on pysynyt matkassa jo monia vuosia.
XZ myös kuuntelee kuluttajien toiveita mielellään ja juuri niin alkunsa sai tänä vuonna valikoimaan lisätty, paljon kysytty hiusgeeli. Otin geelin kokeiluuni alkuvuodesta ja se on yksi harvoista (tarkemmin sanottuna kahdesta) kelpuuttamistani geeleistä – miedosti hajustettu tuote antaa kunnon pidon tahmaamatta ja jättää hiukset ihanan pehmeiksi. Toinen toivottu tuote, Energisoiva Hedelmä -hoitovoide, oltiin kysynnän kasvamisesta huolimatta jo päätetty lopettaa, mutta se tuotiin takaisin markkinoille tuotteeseen ihastuneiden jättämän suuren palauteryöpyn ansiosta. Se kertoo musta sekä brändistä että sen pidetystä maineesta paljon!
Oon saanut vuoden aikana muutamia epätoivon sävyttämiä viestejä siitä, että miten metodin noudattamisesta saisi tehtyä mielekästä, kun tähän mennessä se on tuntunut raskaalta ja aiheuttanut lähinnä itkua, hampaiden kiristystä ja jatkuvaa pelkoa siitä, että tekee jotain väärin. Mun vastaus on aina sama: ota rennommin. Uusiin rutiineihin tottuminen vie aina aikansa, mutta jos se on pelkkää itkua ja hampaiden kiristystä, niin teet jotain väärin. En pidä fraasista ”ne on vaan hiukset”, sillä monelle meistä ne on niin paljon enemmän kuin vaan hiukset, mutta sen sijaan voisi kenties sanoa, ettei se oo niin vakavaa. Monen muun asian tavoin myös hiusten hoitamisesta tulee mielekästä siinä vaiheessa, kun et tee sitä kenellekään muulle kuin itsellesi.
Jos saisin nyt sanoa pari juttua vuoden takaiselle itselleni, niin sanoisin seuraavasti:
Älä vertaile. Me kaikki ollaan erilaisia ja niin myös meidän hiuksetkin. Se, mikä jollain toisella tapahtui viikossa, saattaa viedä sulta kuukausia. Se saattaa myös olla tapahtumatta kokonaan, eikä se tarkoita sitä, että sun ”lopputulos” olisi yhtään huonompi.
Ota rennommin ja lopeta ylisuorittaminen. Parhaat asiat tapahtuu harvoin liikoja yrittäessä.
Löydä juuri sulle toimivat jutut. Toiselle toimiva ei oo välttämättä sulle paras mahdollinen ratkaisu ja sen vuoksi jokaisen täytyy löytää itselleen sopivat rutiinit. Se voi viedä aikaa, mutta odotus palkitaan kyllä.
Ole kärsivällinen. Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä oikotietä onneen ole.
Yksi vuoden parhaista oivalluksistani on ollut se, että oon vihdoin ymmärtänyt, miksi en ole koskaan suoratukkaisena tuntenut oloani ihan täysin omaksi itsekseni. Hartaasti suoristetut hiukset ovat tuntuneet musta liian siisteiltä, sliipatuilta ja suorastaan tylsiltä ja omien kiharoiden makuun päästyäni ymmärsin heti miksi: mut on tarkoitettu tällaiseksi pörröpääksi.
Mun hiukset on vielä tänäkin päivänä pörröiset, sekaiset ja useimmiten myös vähän miten sattuu, mutta juuri sellaisina pidän niistä eniten. Ja se on kaikkein tärkeintä. 
Kerta kaikkiaan upeat hiukset! Myös väri on ihana. 🙂 Jäin myös ihastelemaan sun neuletakkiasi! Onkohan se mistä peräisin?
Kiitos, Vii <3
Neuletakki on siskon kaapista lainattu, mutta merkki on Pieces!
Itselläkin kohta vuosi takana, ja parasta tässä on ollut juuri sen tajuaminen, että mikä toimii toisella ei välttämättä itselle sovi lainkaan. Metodi on niin laaja, että KAIKILLE löytyy jotain, mitä voi soveltaa. Esim oma tukka ei kestä jätettäviä voiteita tai hoitoaineita, ja parhaat kikkurat tulee kun melkein pyyhekuivaan tukkaa iskee liukkari-geeliseoksen. Ja joo, kaikki luki oikein, liukkari. Cgm tytöt tietää ??? Mä palasin pitkästä aikaa pinkkiin väriin, tukka ei ollut moksiskaan ja kiharat on edelleen mukana, eli ei pienet ’repsahdukset’ (värjäys, suoristus tms) ole myöskään pahasta. Lohdutuksena niille, joilla on ikävä jotain tiettyä väriä tai ajoittaista suoristamista.
Sulla on Annika aivan ihanat kiharat. Niin nätit ja hybinhoidetut. Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää!
Ps, kiitos näin terveydenhuollon ammattilaisena, että tuot tasaisesti, sekä positiivisesti esille sitä, miksi me pyydämme ihmisiä olemaan kotona. Meno täällä kentällä on vielä hallinnassa ihan suht ok, mutta jännityksellä odotamme tulevaa.
Hahahah, liukkaritukka on kyllä niin #vaincurlygirljutut-kategoriaa! 😀
Mutta puhut ihan asiaa! Ja nimenomaan just toi, että jokaisen täytyy vaan löytää ne itselle sopivat jutut, eikä olettaa, että yhden rutiini on sullekin se paras vaihtoehto, sillä se tuskin on. Mullakaan esimerkiksi läpimärkänä muotoilu tai ploppaus ei vaan yksinkertaisesti toimi, vaan saan kauniimmat tulokset muilla tavoin. Myös värjäystä jännitin itsekin pitkään, mutta siihen vihdoin uskaltauduttuani huomasin, ettei tukka ollut siitä moksiskaan. Tavallisilla hiusväreillä värjääminen ei toki kuulu metodiin, mutta oon sitä mieltä, että tää ei oo niin vakavaa.
Ihanaa kevättä myös sulle ja jättimäinen kiitos siitä arvokkaasta työstä, jota meidän kaikkien eteen teet <3 Me taas pysytään teitä varten kotona!
Ois vielä kiva tietää mitä tuotteita tällä hetkellä käytät? 🙂
Muakin kiinnostais tää. 🙂 Tosi mielenkiintonen postaus jälleen Annika!
Tällä hetkellä käytössä on XZ:n Kanerva-hoitoaine, Energisoiva Hedelmä -leave in, hiusgeeli sekä Kaura-hiusöljy ja niiden lisäksi vaihtelevasti Briogeon Don’t Despair, Repair -shampoo sekä Cutrinin Bio+ Hydra Balance -co wash. Cantun Define & Shine Custard on ollut jo hetken aikaa loppu, enkä oo saanut aikaiseksi hankkia uutta, mutta sitä oon tykännyt käyttää pienen määrän toisen geelin alla. Se ei oo kuitenkaan mulle mikään välttämättömyys, eikä esim. postauksen kuvien tukassa oo käytetty sitä 🙂
Moi! Mikä fööni sulla on ja oletko ollut siihen tyytyväinen? Harkitsen itse diffuusorin ostamista.
Mulla on Remingtonin D7777 Air 3D! Hankin sen aika tarkalleen vuosi sitten ja oon ollut siihen tyytyväinen. Joskin mallinsa puolesta se on sellainen, että hiuksia föönatessa täytyy varoa, ettei toisen puolen ”ilma-aukko” imaise epähuomiossa latvoja sisäänsä 😀
Sulla on kyllä ihan jumalainen tukka! Ja on jotenkin aivan ihana miten puhut hiuksistasi osana identiteettiäsi 🙂
Kiitos paljon, Pauliina! 🙂
Ja sitä ne ehdottomasti onkin! Mulla oli vuosi sitten pienimuotoinen identiteettikriisi, sillä olin tottunut niin pitkään näkemään itseni suoratukkaisena ja ”vallattomamman” tukan kanssa koko olemus muuttui. Oon vuoden aikana viettänyt pari kertaa muutaman päivän kampaajalla suoristetulla tukalla ja sen kanssa olo on ollut todella erilainen, jotenkin sellainen ”vanha minä”. Jopa ystävätkin ovat sanoneet, että siitä on tullut kummallinen fiilis, koska samaan aikaan se on ollut niin tuttua, mutta samaan aikaan tuntunut kuitenkin tosi vieraalta. Sitä on hankalaa selittää, mutta tollainen muutos voi kyllä tehdä tosi suuren eron 🙂 Täytyykin kirjoittaa tästä joskus vähän enemmän!
Moikka,huomasin tuon kommentin identiteettikriisistä. Taidan itse käydä sellaista läpi parhaillaan, en oikeastaan edes muista miltä tuntui katsoa peiliin ja heittää sen jälkeen itselleen hymy sen sijaan että huokasen syvään ja vaan ’hyväksyn’.
En tiedä löytyisikö omaan olemukseen vahvistusta hiuksista vai mistä, mutta tarkoitus oli vaan tulla sanomaan että on ihanan näköistä kun joku viihtyy itsensä kanssa ja vahvistuu. 🙂
Muistan lukeneeni kun kirjoitat usein armosta itseä kohtaan, jotenkin sen huomaa jo näiden postauksien kautta miten pitkälle olet päässyt.
Olen itse täysin vereslihalla oman pään sisäisen keskusteluni kanssa, en malta millään puhua itselleni yhtä nätisti ja kannustavasti kuin puhun ystävilleni. Tämä on ykkösaiheeni terapiassa nykyään.
Luen välillä vanhoja kirjoituksiasi ja muistutan itselleni niiden kautta, että elän täysin kuvitteellisessa todellisuudessa kun puhun itselleni kuin olisin arvoton.
Tuli myös mieleen, että onko ollut vaikeaa pysyä Uudenmaan puolella kun ei pääse tapaamaan läheisiä?
Olen itse myös Lahdesta alunperin ja läheiset on edelleen siellä puolella koronasulkua, ja esim eilen kaipasin ihan niinkin yksinkertaista asiaa kun auton pesemistä yhdessä isäni kanssa. 🙂
Kiitos aitoudesta ja armosta!
Lukalle isot onnittelut jatkuvasta seurasta kotona, oma pappa-koirani on lähinnä kiusaantunut kun ei saa rauhassa nukkua yksin koko päivää 😀
Suuren osan päivästä pyytelen koiralta anteeksi että herätin x)
Moikka, Terri! Vaikka tilanne on vaikea, niin pohdinta aiheeseen liittyen kuulostaa tosi fiksulta. Ja ihana kuulla, että ajatustyöskentelyn tukena on terapia – sitä kautta sain itsekin ihan sanoinkuvaamattoman paljon apua ja työkaluja myös tähän asiaan liittyen. Armollisuuden oppiminen ottaa todellakin aikansa ja sitä kohti pääseminen vaatii paljon aktiivista työskentelyä, mutta jos mäkin oon edistynyt, niin säkin kyllä pystyt siihen. <3
Me ei voida kovinkaan usein viettämään pidempiä aikoja yhdessä koko perheen voimin ja nyt pääsiäisviikolla oli tarkoitus lähteä jo vuosi sitten päätetylle, perinteiselle koko perheen lomalle Leville. Se jäi luonnollisestikin väliin, kuten myös esim. papan syntymäpäiväjuhlat juhlimatta (joskaan ei oltaisi tässä riskitilanteessa menty sinne, vaikka raja olisi aukikin). Kurjia juttuja, mutta kaikkein tärkeintä on, että pysytään kaikki terveinä - (jos ja) kun niin vaan tapahtuu, niin perhelomia, synttärijuhlia ja yhteistä aikaa ehtii viettää myöhemminkin 🙂
Paljon tsemppiä poikkeusaikaan sekä sulle että pappa-koiralle <3
Itse kansaa ollut kohta vuoden metodilla. Töiden takia joudun pitämään harsomyssyä, joka pilaa kiharan täysin. Yleensä hiukset on epämääräistä laine/korkkiruuvi sekamelskaa, jota ei saa freesaamalla kuin pahemman näköiseksi. Sitkeästi jatkan metodilla, vaikkei siitä tunnu mitään hyötyä olevankaan.
Siitä on varmasti paljonkin hyötyä – sun hiukset on luultavasti ainakin ihan järjettömän hyvässä kunnossa <3
Sinulla on kyllä ihanat kiharat! Itse joudun pitämään tukkaa paljon kiinni (eli tässä pituudessa letillä) ihan töiden takia, ja se tahtoo taivuttaa kutrit siihen tiettyyn muottiin vaikka omaa kiharaa yritän saada esiin…
Yksi ongelma on myös tuo että kun toistaiseksi olen aina ilmakuivannut hiukset, kihara pääsee ehkä suoristumaan tuon tukan painosta. Mitä luulet, onko pakko nyt hankkia diffuusorilla varustettu kuivain? Geeliinkään en ole saanut muodostumaan kunnon kuorta, kun hius on niin pitkään märkä.
(Ps. Kävin katsomassa tuon Q&A -postauksen. Et sattuisi muistamaan mikä huulipuna on käytössä alimmassa kuvassa? ??.)
Mä kuivaan tukan käytännössä aina hiustenkuivaajalla ilmakuivauksen sijaan, koska se on niiiin paljon nopeampaa ja koska kihara pysyy paremmin muodossaan, kun kosteuden paino ei venytä sitä tuntikaupalla suoremmaksi. Jotkut vannovat ilmakuivauksen nimeen ja osalla se varmasti toimiikin (riippuu paljon hiustyypistä), mutta itse en kyllä osaisi enää elää ilman diffuuseria 🙂
Kysymyspostauksen oranssinpunainen huulipuna on muuten MACin mattapuna sävyssä ”dangerous”!
PS: Jos tuntuu, ettei geelicast pääse muodostumaan, koska hius on niin pitkään märkä, niin kokeile muotoilla niin, että puristelet ensin ylimääräisen veden t-paitaan, lisäät sitten muotoilutuotteet ja vielä senkin jälkeen puristelet liian kosteuden paitaan. Vaikka mä kuivaankin tukkani föönillä, niin en jätä tota vaihetta koskaan välistä – jos heittäisin muotoilutuotteet suoraan valuvan märkään tukkaan, niin ne olisi märät varmaan vielä kahden päivän kuluttuakin.
Onko sun rutiini edelleen sama kuin aiemmin?
Kiinnostaisko tehdä joku postaus, missä kerrot esim. muotoilutekniikoista, freesauksesta, mitä tuotteita käytät ja millä tavalla? 🙂
Mites kuivaus, ootko huomannu eroa kun ”ilmakuivatat” vs kuivaat diffuuserilla?
Hei itseäkin kiinnoistaisi nämä! Ja miten saat hiuksista juurista asti noin ”kuohkeat? itsellä latvoista samanlaista kiharatyyppiä kuin sulla, mulla aivan lättänät päältä ?
Liikuttele päätä kuivatessasi! Eräs kiharakampaaja antoi mulle vuosi sitten sellaisen vinkin, että hiuksia kuivatessa niiden ei pitäisi koskaan antaa valua päänmyötäisesti, vaan päätä olisi hyvä pitää 90 asteen kulmassa kuivatettavien hiusten roikkuessa ”kohti maata”, jolloin tyveen saa tuuheutta. Älä siis anna jakauksen seisoa ”paikallaan” hiusten valuessa painavina päätä myöten, vaan flippaa hiuksia puolelta toiselle niitä kuivatellessasi ja kuivaa välillä hetkellisesti myös pää alaspäin.
Munkin tukasta tulee aivan lättänä, jos laiskottaa, enkä jaksa tehdä kuivausvaihetta edellämainitulla tavalla, vaan pidän päätä tavallisessa asennossa hiusten valuessa päätä myöten.
Riippuu mitä tarkoitat aiemmalla – jos ihan alkua, niin ei ole. Silloin kokeilin kaiken maailman ploppauksia, pääalaspäinpesuja yms. muita kommervenkkejä vaan huomatakseni, ettei ne oo välttämättä juuri mulle parhaita vaihtoehtoja 🙂 En nykyään käytä mitään erikoisempia muotoilutekniikoita, vaan puristelen ylimääräiset vedet t-paitaan ja rutistelen muotoilutuotteet tukkaani, sillä se toimii mulla kaikkein parhaiten.
En ilmakuivaa hiuksiani käytännössä koskaan, koska se kestää loputtomiin (jonka myötä ”kihara” myös venyy kosteuden painosta suoremmaksi) ja koska tukasta tulee silloin lättänä kuin pannukakku. Diffuuserilla saan kimmoisamman kiharan, reilusti volyymia ja kaiken lisäksi se tapahtuu vielä suht nopeastikin. Mä vannon siis ehdottomasti hyvän föönin nimeen, vaikka monet ilmakuivauksesta pitävätkin! 🙂
Mäkin uskaltauduin kokeilemaan metodia. Oon inhonnut aina omaa kiharaa ja sen takia sitä yli 10-vuotta suoristellut. Mietin että tässä olisi nyt aikaa alkaa tykkäämään omasta tukasta ja olinkin tosi yllättynyt miten kivalta tukka näytti jo ekan pesun jälkeen. XZ:n tuotteeet ovat muuten aivan huippuja: hinta-laatusuhde, ihana tuoksu ja koostumus! En vaan löytänyt mistään Helsingistä sitä geeliä. Kävin Sokoksella, Stokkalla ja City Centerin Tokmannilla. Tyydyin sitten ostamaan four reasonsin geelin.
Onpa näyttävät kiharat, vau! <3
Mitä jätettävää hoitoainetta käytät?
Kiitos paljon! 🙂 Käytän tota tässäkin postauksessa näkyvää XZ:n Energisoiva Hedelmä-leave iniä.
Haluaisin alkaa kokeilemaan tätä metodia, mutta miten ihmeessä toimisin hiusten pesun kanssa, kun treenaan 4-5 kertaa viikossa?! Treenit ovat lähes aina hikiliikuntaa, jolloin hiukset ovat päänahasta alkaen viitisen senttiä hiestä märkänä. Jos jätän pesun tekemättä, niin seuraavana päivänä päänahkaa kutittaa. Kuivashampoolla pidennän joskus pesuväliä kahteen päivään. Onko sinulla/kenelläkään neuvoja tähän tilanteeseen?
Ps. Minulla on todella paksut puolipitkät luonnonkiharat hiukset, jotka ovat vähän turhan kuivat tällä hetkellä.