Nyt harmittaa. Niin kovasti, että tänään tuli tirautettua itkutkin.
Eilistä postausta kirjoittaessani pohdiskelin, että mistä sen oikean tunteen tunnistaa. Asuntoja läpi kahlatessani vastaan on tullut kivoja koteja, jotka ovat varmasti oikein hyviä, mutta eivät syystä tai toisesta ole aiheuttaneet sen kummempia tuntemuksia. Tänäkin viikonloppuna kalenterissa oli kourallinen ihan kivojen kotien näyttöjä alueilla, jonne voisin meidät mahdollisesti kuvitella ja odotin niitä kohtalaisen innolla.
Kunnes jotain tapahtui. Eilen illalla tehdessäni lähtöä kohti ystävän kanssa sovittua tapaamispaikkaa päivitin asuntoilmoitussivua ja näin uusimpana jotain, joka sai sisälläni läikähtämään. Enkä edes liioittele – tuntui nimittäin siltä, että tässä se nyt on. Tää on se tunne, jota kaikki ovat tarkoittaneet, ajattelin.
Asunto oli täydellinen. Neliöitä oli juuri sopivasti, pohja mieleinen ja valoa suorastaan tulvi sisään. Ja mikä parasta: se sijaitsi paikalla, jonka ohi käveltyämme oon sanonut monet kerrat, että mun unelma olisi asua juurikin siinä. Soitin välittäjälle empimättä tiedustellakseni, milloin asuntoa pääsisi katsomaan ja sovittiin näyttö heti seuraavalle päivälle. Intoa puhkuen lähdin illanviettoon, jossa en paljon muuta voinut ajatellakaan. Myöhemmin poikaystäväkin innostui asiasta ja jopa vitsaili, että pitäisikö tehdä siitä tarjous samantien. Yritettiin kuitenkin nauttia illasta ja malttaa tähän päivään saakka, vaikka poskia kovasti kuumottelikin.
Aamulla heräsin jo kukonlaulun aikaan, sillä en malttanut nukkua – odotin vaan, että pääsisin jo katsomaan asuntoa. Aikaisen aamulenkin jälkeen koneelle istahdettuani päivitin asuntoilmoitussivua ja jouduin hieraisemaan silmiä huomatessani, että ilmoitus oli poistunut palvelusta. Muutamassa minuutissa kävi ilmi, että asunnosta sokkona tehty tarjous oli hyväksytty heti edellisenä iltana ja näytöt olivat sen vuoksi peruttu. Ja musta tuntui melkein kuin sydämeni olisi särkynyt.
Yritin hakea lohtua naputtelemalla Googleen ”kun täydellinen koti menee sivu suun” ja päädyin Jennin aiheeseen liittyvään postaukseen, jonka sanat olivat kuin suoraan omasta päästäni. Tunne oli kuin olikin verrattavissa sydänsuruihin ja siihen valtavaan pettymykseen, joka iskee tilanteessa, jossa kuvittelemasi the one valitseekin sijastasi jonkun toisen. Ehdin jo nähdä meidät kotona, jossa asusteleekin pian joku muu.
Peruin osan tälle päivälle sovituista näytöistä, sillä tunsin jo etukäteen, etten näin pettyneenä pysty olemaan kovin avoimin mielin. Yhtä kävin katsomassa vaan huomatakseni, että vaikka asunto kaunis olikin, niin se ei tuntunut musta miltään. Siispä täytyy jatkaa etsintöjä ja odotella, että tunne tulee uudelleen. Voi olla, että pettymyksen yli pääsemisessä menee hetkinen ja lähiaikoina vastaan tulevia asuntoja tulee verrattua sivu suun menneeseen kotiin, mutta täytyy jaksaa uskoa siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Aamulla se oli lähes mahdotonta, mutta nyt jo vähän helpompaa. Tätä ei oltu tarkoitettu meille ja joku ihanampi vaihtoehto on vasta tuloillaan.
Uumoilin koko ajan, että koska oon tosi herkästi innostuvaa sorttia, niin tällaiseen tilanteeseen joudutaan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Pettymykset kuuluvat matkaan ja niitä tulee varmasti vielä lisääkin. Ehkä tarinan opetus oli se, että jos joku tuntuu noin vahvasti oikealta, niin on syytä toimia – vaikka sitten asuntoa näkemättäkin.
Ja jos jotain hyvää, niin ainakaan en joudu enää miettimään miltä sen kuuluisi tuntua. 
Ei surkeus, oisittepa saanut kyseisen asunnon! Tässä muuten vinkki (mikäli ette ole vielä kokeilleet), jonka siskoni havaitsi toimivaksi asuntoa ostaessa: käykää tiputtelemassa postiluukusta lappuja, että olisitte kiinnostuneita ostamaan kyseisestä taloyhtiöstä (tai alueelta, kadulta yms.) asunnon. Monet asuntoa myymässä olevat säästävät mielellään välittäjäpalkkion maksamisen, ja näin saatatte saada yksityisiä ”myynti-ilmoituksia” ja näyttöjä asunnoista, jotka muuten päätyisivät julkiseen myyntiin. Tsemppiä asunnon metsästämiseen! Se oikea osuu varmasti vielä kohdallenne, ennemmin tai myöhemmin. 🙂
No sanoppa muuta.
Ja hei kiitos, täytyykin laittaa toi korvan taakse! 🙂 Vähän tosin epäilyttää vieraissa rappukäytävissä hiipparointi, mutta ehkäpä se olisi tällaisessa tapauksessa ihan sallittua?
Kannattaa ehdottomasti käydä laittamassa lappuja! Kerrostalot ”helmpompaa” myydä kuin omakotitalot, jonka takia aina ei tarvitse välittäjää 🙂
Serkun rapussa on yhtäaikaa montakin lappua joissa kerrotaan halukkuudesta ostaa asunto! Asuvat tosi halutulla alueella ja ainakin itse ymmärsin, että hyvin yleinen käytäntö! 🙂
Kilahti korvaan tuo siun miehesi ”pitäskö tehdä tarjous” ja olin IHAN varma että teitte, mutta hö!
No niimpä! Ois pitänyt mennä rohkeasti oman tunteen mukaan, eikä odotella seuraavaan aamuun. Ei vaan rehellisesti sanottuna käynyt mielessäkään, että vaikka kauppa nopeasti käykin, niin ympyrä voisi avautua ja sulkeutua ainoastaan parissa hassussa tunnissa. Ainakin opittiin, että jos vielä joskus jatkossa tuntuu tolta, niin ei oo mitään syytä odotella sekuntiakaan.
Oon miettinyt nyt paljon sitäkin, että millaisiin aikoihin kiinteistövälittäjiä kehtaa tavoitella, sillä tässäkin tapauksessa kyse oli lauantai-illasta ja sunnuntaiaamusta. Mutta tästä edespäin aion heittää liialliset ”kehtaanko vai enkö kehtaa”-pallottelut romukoppaan ja tunkeutua niihin puhelimiin juuri silloin kun asiaa on – jos aika on sopimaton, niin puhelin on luultavasti kiinni ja vastaus tulee heti sitten, kun välittäjä on taas tavoitettavissa.
Me etittiin asuntoa väliaikasesti vuokralle, ennenkuin saatiin oma, ja mieheni pommitti välittäjää viesteillä jatkuvasti ja saatiin kyseinen asunto parin päivän sisään! Joten todellakin kannattaa laittaa viestiä, jos siltä tuntuu. Nuo asunnot menee helsingissä todella nopeasti.
Kannattaa ehdottomasti pyytää välittäjää olemaan yhteydessä, mikäli kauppa jostain syystä peruuntuu. Tällaistakin tapahtuu! 🙂
Kiitos vinkkauksesta, Jenna <3
Voi itku! Mä tiedän ton tunteen. Ollaan täällä samassa tilanteessa. Tehtiin jopa tarjous siitä täydellisestä kodista. No, joku muu sai sen silti. Uskon, että kaikilla menee se yksi täydellinen sivuun ennenkö vastaan tulee THE ONE. Samanlaisia tarinoita oon ainakin kavereilta kuullut. Eli ehkä nyt olettekin askeleen lähempänä sitä oikeaa 🙂
Eikä! Toi tunne on ihan kamala – en olisi aiemmin osannut kuvitellakaan, että tällainen tilanne voisi aiheuttaa noinkin suuren pettymyksen. Mutta ei auta muu kuin laittaa uutta matoa koukkuun ja jatkaa sinnikkäästi etsintöjä, vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä, että mikään ei näytä sen sivu suun menneen rinnalla miltään. Toivottavasti pian taas näyttäisi!
Ja joo, yritetään ajatella noin – vastaavia tarinoita oon itsekin kuullut paljon. Kovasti tsemppiä myös teidän etsintöihin, Norppa – jotain parempaa tulee vielä! <3
Ehkä nämä ostajat olivat myös aikaisemmin törmännyt vastaavaan tunteeseen ja siitä vahvistuneina osasivat tehdä kylmänviileän pelisiirron :0 🙁 Tosiaan ei näistä asioista muuta kuin opi, mikä on hienoa. Tsemppiä, tuuria ja onnea ?
Niimpä! Ehkä tämä matka muovaa vielä mustakin kylmänviileän pelinaisen, hahah. Sellaiseksi on melkeinpä pakko tulla mikäli haluaa päästä johonkin haluttuun kohteeseen käsiksi.
Kiitos paljon, V – sekä tuuri että onni tulee molemmat varmasti tarpeeseen! <3
Voi ei harmi että näin kävi mutta niinkun sanoit niin jotain parempaa on tulossa! Aivan varmasti! <3
Niimpä. Eilen aamulla sen uskominen tuntui ”vähän” hankalalta, mutta nyt jo onneksi helpommalta 🙂
Meillä meni myös muutama täydellistä kämppää ohi kun ei uskallettu tehdä heti tarjousta. No kuukausi sitten virheistä oppineena tehtiin tarjous sokkona 20min asunnon oikotiehen ilmestymisestä ja kämppä oli ihan mieletön löytö. Välittäjän numero numero oli soinut taukoamatta mutta koska tarjosimme 5000e hintapyyntöä enemmän muiden tarjotessa pyydettyä hintaa, saatiin tämä. Nyt takana toinen yö tässä ihanassa kämpässä.
Eli suosittelen olemaan nopea ja tarjoamaan vähän yli hintapyynnön jos asunto on alihinnoiteltu arvoon nähden (hinnan arviointiin harjaantuu melko nopeaa asuntoja seuratessa)
Voi vitsi, aivan ihana juttu! Oon tosi iloinen teidän puolesta, nauttikaa uudesta kodista täysillä.
Toi sokkona tarjoaminen kuulostaa musta tavallaan tosi karmivalta, sillä isot ja nopeat päätökset ei oo tunnetusti mun vahvinta alaa, mutta nyt tiedän, että tollaisen mainitsemani kaltaisen vahvan tunteen iskiessä voisin hyvinkin tehdä niin. Vaikka pettymys ja harmitus olikin tapahtuneen jälkeen tosi suuri, niin ilman tätä kokemusta en olisi ehkä oppinut tätäkään 🙂
Mä olen kuullut tästä samasta tosi paljon! Ostajaehdokas jos tarjoaa sen +1000€ niin se asunto on heti hänen. Koska silloinhan se välittäjä saa sen omaan taskuunsa suoraan kuukaudessa. Esim ihan sama vaikka jonossa ois 400 ihmistä – jos joku tarjoaa huomattavasti enemmän, on asunto samantien hänen. Valitettavasti :/
Totta puhut. Vaikkakin tällä hetkellä kyseessä taitaa olla enemmänkin kymmenien tuhansien korotukset kuin tonni tai pari, sillä kilpailua on niin paljon, että hinnat nousevat monesti tarjoustentekovaiheessa roimasti alkuperäisen pyyntihinnan yläpuolelle.
Voi harmi… ymmärrän että harmittaa! itsellä tapahtu sama eilen, vaan vuokra-asunnon kanssa. Se oli niin täydellinen, ja sisälsi kaikki asiat mitä olin asunnolta toivonutkin, ja vielä toivamani taloyhtiöltä. Meni ohi suun ja harmittaa vieläkin, vaikka sitten valittiinkin se toiseksi paras vaihtoehto (joka myös on hyvä).
Tsemppiä teille, varmasti tulee pian just teille kuuluva koti eteenne! ??
Eikä! Toivottavasti viihdytte pettymyksestä huolimatta myös siinä toiseksi parhaassa vaihtoehdossa, se oli varmasti juuri oikea teille <3
Hei! Tässä ensiasuntoa ostamassa ja voi niitä lukuisia pettymyksen fiiliksiä mitä tässä on tullut koettua.. tämä matka on kestänyt jo yli 6kk. Ja vielä vaan jatkuu. Mikään ei niin iske suoraan ytimeen, kun menet asuntonäyttöön jossa on 50 muutakin ihmisistä huutamassa kilpaa omaa tarjoustaan ja tajuat jääväsi jalkoihin, tai kun sen unelma-asunto on myyty tunnin kuluttua siitä, kun asunto on tullut oikotielle.
Kannattaa jossain vaiheessa lähteä vaan rohkeasti uusille aluille ja laajentaa sitä reviiriä. Hyvät asunnot viedään tunneissa, niissä ei voi jäädä arpomaan.
On paljon asioita mitä täytyy vaan ottaa huomioon ja pelkästään tunteella ei kannata ostaa, myös järki pitää pitää päässä.
Tsemppiä!
Totta puhut. Yksityisnäytöt on kyllä tuhat kertaa parempi tapa tutustua kohteeseen mikäli sellaisen vaan saa järjestymään – joskin välillä on käynyt niinkin, että so called ”yksityisnäytössä” on myös ollut tupa täynnä 😀 Meillä on jo tällä hetkellä varsin ”laaja reviiri”, kun ei etsitä ainoastaan yhdeltä tai edes pariltakaan alueelta. Vaan ydinkeskusta (+ pari lähtiötä) on sijainteja, jota ei katsella lainkaan.
Tsemppiä myös teille, toivottavasti koti löytyy pian! <3
Voi ei, tosi harmi juttu teidän puolesta. Voin vaan kuvitella miten paljon tuo harmittaa ? Me tehtiin miehen kanssa pari viikkoa sitten kaupat meidän ensiasunnosta ja prosessi meni kyllä vauhdilla. Toki pk-seudun ulkopuolella ei ihan noin nopeita liikkeitä vaadita, mutta pian asuntonäytöstä muutaman päivän kuluttua varmistettiin asunto meille, kun ostotarjous hyväksyttiin. Huh.
Toi sokkotarjoaminen on tosi jännittävää, enkä ehkä itse siihen uskaltaisi lähteä. Toki pk-seudulla tilanne aivan eri ja kilpailu on kovaa.
Kyllä te löydätte vielä teidän unelmakodin, se on varmasti ihan kulman takana. ??
Voi että, onpa ihana kuulla! Onnea ensimmäiseen ikiomaan kotiin <3
Moikka! Meidän ostotarjous hyväksyttiin lauantaina ja oon onneni kukkuloilla uudesta kodista. Tunnistan nuo sokkotarjoajat kantakaupungissa, mutta itse en voi suositella asunnon ostamista ilman talonyhtiöpapereihin tutustumista. Ne paperit on syytä aina lukea huolella ja niihin pitää löytää keino päästä käsiksi, jotta on varma että haluaa sitoutua myös talonyhtiöön.
Muutama vinkki jatkoa varten, 1) liity itseäsi kiinnostavien asuinalueiden asukasfacebook-ryhmiin, mekin löydettiin meidän koti tätä kautta ilman välittäjää (ja kolmeakymmentä muuta innokasta ostajaa) 2) julkaise ostoilmoitus näissä facebook-ryhmissä 3) käytä omia sometilejäsi asunnon etsimiseen, itse julkaisisin ainakin ostoilmoituksen sinuna omassa somessa, saisit varmasti yksityishenkilöiltä tarjouksia uusista kohteista 4) mikäli tiedät tarkasti alueet, missä haluat asua, käy niillä alueilla isojen talonyhtiöiden näytöillä, jotta saat käsiisi välittäjältä talonyhtiön paperit ja saat käsityksen tulevista remonteista ja kuluista. Sitten yhtiössä vapautuessa asunnon, uskallat rohkeasti lähteä huutokauppaan mukaan.
Ihan sikaa säkissä ei missään tapauksessa kannatakaan lähteä ostamaan, mutta ”sokkotarjoamisella” tarkoitin itse asunnon ostamista sitä paikan päällä näkemättä. Ainakin mä oon saanut välittäjiltä paperit läpikäytäväksi heti sen jälkeen, kun oon ollut heihin yhteydessä.
Facebook-ryhmiin onkin jo liitytty, omilla sometileillä huhuiltu ja kokonaiskuvaa tiettyjen talojen nykyisistä sekä lähitulevaisuuden meiningeistä kasailtu.
Onnea uudesta kodista! 🙂
Tsemppiä sen oikean asunnon löytymiseen. Omakohtaista kokemusta on, etsimme mieheni kanssa melkein vuoden sitä omaa kotia. Minulla lopahti mielenkiinto jossain puolen vuoden kohdalla, en vain jaksanut enää innostua. Mies aktiivisesti jatkoi selailua ja tietenkin oli hakuvahti päällä. Kunnes se marraskuussa 2016 kolahti. Mies soitti, puolen tunnin päästä tuun sua hakemaan, lähdetään asuntinäyttöön. Siitä neljä tuntia ja tehtiin tarjous joka hyväksyttiin. Se oli ihana tunne ?. Muistan vieläkin sen tunteen kun kannettiin tavaroita sisään ihan omaan kotiin. Olimme lähdössä ullomaille kauppojen jälkeen ja mies ei osannut rentoutua kun mietti vain uutta taloa ?. Nyt meille on syntynyt myös esikoinen ja tämä on hänen lapsuudenkoti.
Voi että mikä stoori! Onneksi edes toinen jaksoi sinnikkäästi jatkaa etsintää, sillä vaikka ”sen oikean” löytymisessä kestikin, niin lopulta kaikki meni juuri niinkuin oli tarkoituskin. <3
Älä hätäile asunnon oston kanssa. Ennen kaikkea: MIETI tarkasti, että haluatko oikeasti muuttaa tuon nykyisen kumppanisi kanssa ja ostaa yhteisen asunnon! Tuntuu, että ette pidemmän päälle sovi toisillenne yhtään.
Olipa tosi hyvä että sanoit, tätä ei olisikaan muuten tullut mietittyä! Täytyykin alkaa pohdiskelemaan asioita ihan uudelta kantilta kerran susta tuntuu tältä… 😉 😀
Voi eii! Miten inhottava tilanne! Täydellisen asunnon menettämisen järkytys on tosiaan yllätys – miten sitä VOIKIN tuntea NIIN kauheita tunteita sen jälkeen! Vähän hulluakin, koska ”asuntohan se vaan on”, mutta hetken tuntuu tosiaan siltä, kuin olisi ihan palasina. Tiedän siis tunteen isosti, tsemppiä!
Me ollaan tehty toistakymmentä asuntokauppaa Helsingissä ja muualla, käyty varmaankin sadoissa näytöissä ja seurattu parikymmentä vuotta markkinoita aktiivisesti, päivittäin tai viikoittain. Vaikkei pitkä kokemus olisikaan taustalla, niin sen uskallan sanoa, että jos todella, siis ihan todella tietää mitä haluaa, ja tietää mitä asioita papereissa pitää olla kunnossa, näkemättäkin voi uskaltaa tarjota. Uskalias temppu se on, koska fiilis tutussakin talossa tutullakin paikalla itse asunnossa sisällä voi olla jotain muuta kuin kuvista saatu mielikuva. Mieluiten siis kannattaa välttää sitä. Mutta pääseehän niistä aina eroonkin, jos vain on arvioinut jälleenmyyntiarvon huolellisesti, mikä kannattaa tehdä aina.
Näytöissä kuitenkin kannattaa ravata todella paljon jo siksi, että tietää mitä haluaa ja mitä ei halua. Ja miten ilmoitus ja todellisuus useimmiten kohtaavat. Miltä siis tuntuu kuvissa upea kohde, ja miten kuvissa ”ihan okei” -kohteessa voikin olla potentiaalia. Kun se näppituntuma on olemassa ja täydellinen tulee kohdalle, ei kannata aikailla 🙂
Me käydään usein näytöissä huvikseenkin, vaikkei edes etsittäisi mitään. Voi olla, etteivät välittäjät koe tätä ”turhaa katselua” aina ihan kivaksi, mutta hyvät välittäjät ymmärtävät, että nämä asiat on pitkäjänteisiä juttuja, ja välittäjät jäävät hyvässä ja pahassa vuosiksi mieleen. Aina näytöissä käyminen on opettanut tietämään, mitä haluaa ja solmimaan jopa suhteita hyviin välittäjiin. Viimeksi pari vuotta sitten löydettiin jopa ex tempore sunnuntaikävelyllä täydellinen koti, jossa nyt asutaan. Vaikkei yhtään ollut tarkoitus 😀 Ja ilmoituksen kuvissa asunto oli muuten kamala, by the way!
Paljon paljon tsemppiä asuntomarkkinoille, se on parasta! Odotan innolla mitä löydätte 🙂
”Ihanaa”, että jollekin muulle on käynyt tuo sama. Me ollaan myös ostamassa ensiasuntoa ja meillä meni asunto sivusuun siksi, että annettiin meidän tarjoukselle liian pitkä voimassaoloaika eikä kehdattu olla koko ajan soittelemassa välittäjälle, jotta saatais tietoja mahdollisista muista ostajista… Näin jälkiviisaana olis todellakin pitänyt soittaa ja antaa lyhyt aika tarjoukselle. Mutta se tunne, kun ei saatukaan asuntoa, oli ihan järkyttävä. Samalla tuli tyhmä olo, että miten se voi tuntua niin isolta, mutta helpotti kun huomas, ettei oo ainut joka on käynyt läpi niin suuria tunteita!
Mä oon kans miettinyt tuota sokkona ostamista tai niin nopeasti tarjouksen tekemistä. Musta se tuntuu jotenkin ahdistavalta, että täytyisi ostaa asunto, jota ei ole koskaan livenä nähnyt eikä tiedä, mitä yllätyksiä siellä voi tulla! Mutta toisaalta jos sitä ei uskalla tehä nii sen uskaltaa tehä joku muu… 😀
Tosi paljon tsemppiä asunnon etsintään!