Annika Ollila

Juhannusviikko on täällä. Vaikka virallisesti kyse onkin keskikesän juhlasta, niin pysyn tiukasti kannassani siinä, että kesäkuu on musta vielä alkukesää, jolloin koko kesä on vasta edessä. Ehkä päähänpinttymä juontaa juurensa siitä, että menneiden vuosien kesäkuut ovat painuneet mieleeni pääasiassa kylminä, sateisina, eivätkä oikeastaan kovin kummallisina. Juhannuksinakin oon perinteisesti vetänyt paksumpaa takkia niskaan ja siksi jouduinkin hieraisemaan silmiäni useampaan otteeseen katsellessani tulevien päivien sääennustetta, kun +10 asteen ja sateen sijaan luvassa onkin lämpöä sekä aurinkoa – kerrassaan ennenkuulumatonta! Meillä ei oo tälläkään kertaa mitään sen suurempia juhannussuunnitelmia, vaan vietetään tuleva viikonloppu tuttuun tapaan kotosalla nauttimassa hiljentyneestä kaupungista. Juhannuksena se on nimittäin hiljaisempi kuin minään muuna vuodenpäivänä.

Tänä vuonna kaikki on tuntunut olevan jotenkin normaalista poikkeavaa ja samaa epätavallista kaavaa tuntuu jatkavan myös se, että tässä vaiheessa kesä onkin jo kunnolla alkanut. Kaiken huipuksi kesäkuu on ollut mulle vieläpä tosi lempeä. Suurimman vaikutuksen fiiliksiin teki varmasti heti kuun alussa tapahtuneet, pitkään odotetut asuntokaupat, sillä sen jälkeen elämä on tuntunut ihan erityisen ihanalta. Jotenkin tosi leppoisalta. Enää ei tarvitse rämpiä loputtoman tuntuisessa suossa maalia (eli omaa kotia) kohti, vaan sen sijaan voi vaan olla.

Mitä kesäsuunnitelmiini tulee, niin niitä ei varsinaisesti ole. Ei ollut ennen tapahtumien peruuntumistakaan, mutta festarimerkintöjen poistamisen jälkeen koko kesän kalenterinäkymä on pelkkää tyhjää täynnä. Enkä rehellisesti sanottuna tiedä mitään parempaa kuin sen, että on vaan ja ainoastaan aikaa tehdä juuri sitä mitä kulloinkin huvittaa. Paitsi ehkä sen, että voi yhtä hyvin olla tekemättä mitään. Voisi kuvitella, että kotona vietetyn kevään jälkeen tekisi mieli täyttää kaikki viikot menoilla ja kissanristiäisillä toisensa perään, mutta mä nautin eniten yksinkertaisesta arjesta. Sellaisesta, jossa kalenteri on tyhjillään.

Menneinä kesinä ei olla päästy tekemään poikaystävän kanssa lainkaan yhteisiä kesäjuttuja, sillä työt ovat tulleet puuhasteluiden tielle, mutta tänä kesänä sellaiselle on tilanteen puolesta viimein mahdollisuus. Jo tähän mennessä ollaan tehty enemmän kuin viime vuosina yhteensä – käyty useampaan kertaan mökillä, avattu kesän pituinen moniotteluturnaus (tämänhetkinen tilanne: minigolfin murskavoitto osui mulle, mölkyn vei yllättäen Cliff), maattu riippumatossa puistossa, syöty pizzaa auringonlaskussa ja kruisailtu kesäautolla ympäriinsä. Aiemmin keväällä näytti vielä siltä, että kesäperinteeksi muodostuneelle Norjan-telttaretkellemme pitäisi heittää hyvästit, mutta viime aikoina ollaan uskallettu alkaa haaveilemaan sen toteuttamisesta uudestaan. Niihin maisemiin olisi upeaa päästä taas. Mutta vaikka pidempi roadtrip jäisikin meiltä tänä kesänä väliin, niin oltaisiin varmasti onnellisia ilmankin, sillä ehdittiin jo tottumaan ajatukseen siitä, että kunhan vaan ulos saisi mennä ja ystäviä nähdä, niin jo pelkästään se olisi enemmän kuin tarpeeksi. Sitä se onkin, eikä sitä voi enää koskaan pitää itsestäänselvyytenä.

 

Vaikka en suurempia kesäsuunnitelmia oo tänä vuonna tehnytkään, niin tulevina kuukausina haluaisin…

…nauttia kesäisestä Helsingistä. Polkea kaupunkipyörällä ympäriinsä, kävellä autioilla öisillä kaduilla ja löytää ihan uusia paikkoja.

…mennä dreijauskurssille. Alkuvuodesta mummin kanssa varaamamme viikonlopputyöpaja toteutuu vihdoin ensi viikolla!

…olla stressaamatta. Lähenevästä muutosta, työtilanteesta, tulevaisuudesta tai mistään muustakaan.

…uida meressä. Tällaisena vilukissana talviturkki tuli heitettyä järveen, mutta kun vesi lämpenee tarpeeksi, niin pulahdan varmasti myös mereen.

…ihailla auringonlaskua sekä -nousua saman yön aikana.

…tehdä kesäisen brunssin ja kattaa sen lähipuistoon.

…syödä herneitä. En malta odottaa kotimaisia herneitä!

…olla potematta huonoa omatuntoa siitä, jos ei huvita tehdä muuta kuin maata sohvalla tuijottamassa telkkaria. Silloin aion maata sohvalla tuijottamassa telkkaria.

…maalata taulun ulkoilmassa.

…käydä Tampereella viikonloppureissulla ystävän luona. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo liian pitkä aika.

…lukea ainakin pari kirjaa.

…viettää mahdollisimman paljon aikaa mökillä.

…muistaa käyttää aurinkorasvaa joka ikisenä aurinkoisena päivänä.

…käydä pitkällä kävelylenkillä rankkasateessa. Kaipaan kesäsateen tuoksua.

…ottaa tarpeeksi aikaa mitääntekemättömyydelle.

…syödä loputtomasti uusia perunoita sekä grillattua nektariinia (jos ette oo maistaneet jälkimmäistä, niin kokeilkaapa sitä seuraavalla grillauskerralla – ihanaa!)

…tehdä roadtrip-telttareissun johonkin kauniiseen paikkaan Suomessa. Kohde on vielä avoinna, mutta johonkin lähdetään.

…käydä aamu-uinnilla läheisessä rannassa.

 

Toivottavasti tää kesä kohtelisi meitä kaikkia mahdollisimman lempeästi, sillä kevät oli monelle ihan ennennäkemättömän rankka. Rentouttavaa juhannusta ja aurinkoisia päiviä!

 

132