Juuri kun ehdin mielessäni päättämään, että alan tekemään enemmän spontaaneja juttuja tai kesä lipuu pian huomaamattani ohi, niin Sara soitti ja sanoi tomerasti, että ”nyt lähdetään Porvooseen”. Ja niin tehtiin! Yksi aikatauluton iltapäivä, kaksi siskoa ja koira, 98 kilometriä, jäätelöä, ihana kesäkaupunki, hyvää ruokaa, iloinen mieli ja auringonpaistetta. Tällaisista päivistä muistan viime kesän ja tällaisia haluan nähdä päässäni myös tätä kesää muistellessa.
En ois sillon pienenä 15-vuotiaana voinut kuvitellakkaan, että meistä tulee vielä joskus näin läheisiä sen vanhimman pikkusiskoni kanssa, jonka kanssa lainailtiin vaatteita salaa ristiin ja tapeltiin harva se päivä. Silloin se tuntui maailman utopistisimmalta ajatukselta (sekä meistä että vierestä katsoneista vanhemmista), mutta niin ne asiat vaan muuttuu. Vanheneminen on (vielä toistaiseksi) ihan kiva juttu.
1
Ihanan näköistä, Porvoo on kyllä valtavan kaunis kesäkaupunki! 🙂
Ihania kuvia! Missä kävitte syömässä hampparin ja salaatin? Näyttää hyviltä ja ollaan menossa heinäkuussa, niin voisi ehkä testailla tuota paikkaa. Vai onko suosituksen arvoinen?
Ah, tältä kesän pitäisikin näyttää! Suurin osa näteistä kesäpäivistä on hurahtanut laittoman nopsaa ohitse, töissä vipeltäen – lomaa odotellessa!
Extempore reissut on parasta, samoin siskot. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen enemmän niitä kiusanhenkiä osaa arvostaa. 😉
Porvoo on kyllä niin ihana kesäkaupunki! Itse suuntaan sinne sukuloimaan kuukauden päästä, enkä malttaisi odottaa.
Ihania kuvia <3
https://heidi-karoliina-a.blogspot.fi
Sun blogissa on viime aikoina ollut tosi kiva fiilis! Mulla jäi tän lukeminen jossain vaiheessa melkein kokonaan, kun tuntui ettei enää oikein kolahtanut mulle, mutta nyt oon taas seurannut ahkerasti. Jotenkin blogi tuntuu taas enemmän siltä johon aikoinaan koukutuin, jee! 😀
Mistä tuo ihana valkoinen farkkutakki? :>