Keskikesäksi kotiin

Me saavuttiin juuri sopivasti juhannukseksi kotiin. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kotiovi olisi avautunut vasta huomenissa, mutta kenties parasta tällaisessa aikatauluttomassa roadtrippailussa onkin, että voit tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntuu. Ja nyt parhaalta tuntui lähteä Lofooteille vyöryneitä rankkasateita karkuun. (Joskin jouduttiin samaisten sateiden yllättämäksi myös jossain Ruotsin perämetsässä yöpyessämme ja märkää telttaa on jouduttu kuivattelemaan Kallion kaduilla vielä tänäänkin.)

Lähes kahden teltassa nukutun viikon jälkeen myös oma sänky houkutti, vaikka siihen lopulta rojahtaessamme reaktio olikin koominen: alkeellistyyliseen nukkumisjärjestelyyn ja kovaan maahan tottuneena meidän (jopa suhteellisen kova) sänky tuntui miltei ahdistavan pehmeältä ja kaikki peitot sekä tyynykasat tuntui olevan vaan tiellä. Teki mieli kaivaa makuupussi esiin ja käydä olohuoneen lattialle nukkumaan, mutta onneksi en kuitenkaan tehnyt niin, sillä kun uni lopulta sitten tuli, niin nukuin 11 tuntia taukoamatta.

Saatiin poikkeuksellisen pehmeä lasku arkielämään, koska kaupunki on tällä hetkellä jopa aavemaisen hiljainen, sillä suurin osa ihmisistä on paennut landelle juhannuksen viettoon. Mä en niin kovasti tästä(kään) juhlasta perusta, mutta sen mukanaantuomasta hiljaisuudesta pidän senkin edestä. Juuri nyt on ihanaa vaan olla ja nauttia kaikista niistä muka-itsestäänselvistä mukavuuksista, joista telttaillessa jää paitsi. Kuten esimerkiksi juoksevasta vedestä ja jääkaapista. Ja siitä liian pehmeästä sängystä.

Mulla on niiin paljon kauniita kuvia näytettävänä, että tekee tiukkaa pysytellä niistä erossa maanantaihin saakka. Ajattelin kuitenkin yrittää nauttia tämän pienen lomani viimeisistä hetkistä kunnolla, ilman konetta. En oo katsonut pariin viikkoon yhtäkään sarjaa tai ainuttakaan videota, mutta nyt ajattelin laittaa Youngerin uusimman kauden ensimmäisen jakson pyörimään.

Rentouttavaa juhannusta!