Ensimmäisen annos koronarokotetta. Se pistettiin olkavarteeni muutama viikko sitten, kun myös nuorempia 2. riskiryhmäläisiä alettiin rokottamaan ja se oli heittämällä yksi kevään ilahduttavimmista jutuista! Se oli mulle pikkuruinen mutta silti konkreettinen askel kohti parempia aikoja.
Kevätkelit. Sehän tarkoittaa nimittäin sitä, että ihan pian pääsee laittamaan terassia ja pihaa kesäkuntoon! Talven kurat on jo pesty terassilta veks, mutta kukkien ja muiden viherjuttujen istuttamista saa odotella vielä vähän lämpimämpiin keleihin saakka. Ensi viikon sääennuste näyttää tosin siltä, että ehkäpä sitä pääsisi aloittelemaan jo ennen kuin osaan arvatakaan…
Pitkään kauniina kestävät kukat. Ostin hetki sitten Plantagenista leikkokukkanippuja, jotka koristivat maljakkoa ihan tuoreen näköisenä yli kaksi viikkoa! Niitä hankkiessani huomasin, että Plantsun kimpuilla on laatutakuu – jos kukat nuupahtavat 5 päivän kuluessa, niin kuittia vastaan saat uudet tilalle. Aika kiva juttu, vaikka vielä kivempaa onkin tietty tämä, että kimppu säilyy kauniina viikkotolkulla.
Talviuniltaan heräilevä luonto. Puiden oksat ovat täyttyneet vaaleanvihreistä silmuista, tienvierustat ovat luonnonkukkaröykkiöiden valloittamat ja lenkkipoluilla tekee mieli hyppiä tasajalkaa, kun kaikki se loputon vehreys on taas ihan pian täällä. Meidän kukkapenkin pionipensaatkin ovat alkaneet puskemaan talven jälkeen uuteen kasvuun – toivottavasti onnistun pitämään niistä hyvää huolta!
Värikkäät vaatteet. Pukeudun useimmiten lähinnä harmaaseen ja muihin yhtä mitäänsanomattomiin väreihin, mutta kevään myötä oon innostunut kaivamaan kaapista niitä harvoja värillisiä vaatekappaleita päälleni. Ja hitto, miten paljon eloa ja iloa yksi punainen pusero voikaan tuoda! Siitä inspiroituneena valitsin eilen myös kynsiini kirkkaan oranssia sävyä ja onneksi niin, sillä pelkästään niiden näkeminenkin alkaa hymyilyttämään.
Tällaista listaustahan ei voi tehdä ilman Lukan mainitsemista. Ollaan oltu yhdessä jo 7,5 vuotta (anteeksi nyt vaan, mutta mihin tää aika menee?!) ja vaikka aina ajattelenkin, että oon jo saavuttanut jonkinlaisen maksimaalisen rakkauden määrän, niin silti se vaan kasvaa joka päivä entisestään. Alkuvuoden terveyshuolista muistuttaa enää pieni, tumma arpi vain, mutta muuten hän on taas suorastaan elämänsä kunnossa.
Hotellintuntua tuovat lakanat. Löysin hetki sitten taivaalliset puuvillaperkaalilakanat (Familonin Percale-sarjaa), jotka mullistivat mun yöunet kertaheitolla! Epäröin niiden hankkimista suolaisen hinnan vuoksi pitkään, mutta jo ensimmäisen yön jälkeen mietin, että jos vaan olisin tiennyt niiden ylivoimaisuudesta aiemmin, niin en olisi epäröinyt niihin satsaamista hetkeäkään. Ainoa miinus niissä on se, että niiden jälkeen vanhat lakanat eivät tunnu enää miltään 
Kivojen juttujen sanominen ääneen. Olipa kyseessä sitten erityisen hehkuvalta vaikuttava tuttava, arkea ilahduttanut ele tuntemattomalta tai ahkeralla työllään ylpeyttä aiheuttanut ystävä, niin sano se ääneen! Siitä tulee hyvä mieli, niin itselle kuin hänellekin. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka haluavat tuottaa toisille hyvää mieltä ja sen inspiroimana oon itsekin yrittänyt kiinnittää erityishuomiota siihen, etten jäisi hautomaan vastaavia juttuja pelkästään oman pääni sisään.
Kohtaamiset pitkän tauon jälkeen. Päästiin viime viikolla tapaamaan poikaystävän ulkomailla asuvaa äitiä ensimmäistä kertaa melkein 16 (!!!) kuukauteen! Vaikka tilanteen vuoksi en oo hetkeen päässyt viettämään aikaa omankaan perheen kanssa kunnolla, niin lähes 1,5 vuoden erossaolo menee jo aivan eri sarjaan.
Kohtaamiset ylipäätäänkin. Kävellään joka aamuisella kävelyllämme naapuruston vanhemman, päivästä riippumatta pihallaan puuhastelevan rouvan ohi, jonka kanssa moikataan aina kohdatessamme iloisesti ja se on nykyään yksi aamujen suosikkihetkiäni.
Kukoistavat viherkasvit. Jos lista olisi tärkeysjärjestyksessä kasattu, niin tää kohta ois pitänyt nostaa ihan kärkeen, sillä mähän oon ollut menneen vuoden aivan viherkasvipäissäni! Se(kin) on jäänyt täällä blogissa vähän vähemmälle huomiolle, mutta muissa kanavissa hullaantumiseni ei oo varmastikaan jäänyt huomaamatta. Ihan pian esittelen silmäteräni täälläkin!
Kolmen euron ripsiväri, joka peittosi kaikki tyyriimmät kilpakumppaninsa 100-0. Ping kaikki entistä Lumene-suosikkiamme kaipaamaan jääneet; Essencen Maximum Definition Volume Mascara vedenkestävänä on ihan todella toimiva korvaaja sille. You’ll thank me later!
Kauniit sanat. Viestibokseissa – niin Instagramissa kuin edellisessä blogipostauksessakin – on ollut nyt keväällä jotenkin erityisen lämmin sekä hyväntahtoinen meininki ja se on tuntunut musta tosi ihanalta. Kauas on tultu niistä ajoista, kun viestien avaaminen jopa pelotti, sillä koskaan ei tiennyt millaisia juttuja sitä joutuisikaan tänään lukemaan. Nykyään meininki on täysin päinvastainen ja kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan teille 
Hei Annika. En ole koskaan kirjoittanut tai kommentoinut sinulle, mutta nyt haluan jättää kommenttikentään kiitoksen siitä, että kirjoituksesi ilahdutti minua niin paljon. Olen hiljattain poistanut Instagramin seitsemän vuoden aktiivisen käytön jälkeen. En enää halua käyttää arvokasta aikaani siihen. Harmittaa, että blogeja ei enää juuri päivitetä, vaikka ymmärrän syyn siihen. Jotenkin blogeissa on kuitenkin tietynlaista rauhaa ja kiireettömyyden tuntua, en osaa selittää mitä tarkoitan sillä, mutta kaipaa blogeja.
Kiitos kuitenkin, että kirjoitat blogiisi. Kaikkea hyvää sinun kevääseesi ja tulevaan kesään 🙂
Heippa Sanna ja ihanaa, kun kommentoit! Näistä sanoista tuli tosi hyvä mieli <3 Toivottavasti mun blogijutut ilahduttaa sua jatkossakin edes näin satunnaisesti, vaikkei niitä enää päivittäin ilmestykään. Ja pakko muuten sanoa, että vitsi miten kiehtovaa ajatella elämää ilman Instagramia!
Aurinkoa sunkin kevääseen! 🙂
Sama juttu täällä, poistin Instagramin noin puoli vuotta sitten (oli tarkotus pitää parin kuukauden tauko, mutta ilman Instagramia oleminen tuntukin niin hyvältä, että en tiedä, palaanko sinne enää ollenkaan). 🙂 Tosi kiva Annika, että päivittelet välillä myös tänne, kun en enää nää mitään sun(kaan) juttuja Instagramista. Ihanaa kevättä! <3
Vitsi, toi on kyllä niin kiinnostavaa! Jo pelkkä ajatus Instagramittomasta elämästä (vaikka edes kokeilun verran) kuulostaa superhoukuttelevalta hehee. Niin helposti sitä aina ajattelee, että ei viitsi kirjoitella samoja juttuja tänne sekä Instagramiin, sillä moni varmasti seuraa molempia kanavia, mutta on tietty myös niitä, jotka eivät käytä IG:tä laisinkaan (ja toki myös niitä, joita ei puolestaan blogijutut niin kiinnosta). Uskon, että teidän joukko kasvaa nykypäivänä jatkuvasti, kun somesta on alkanut “paljastumaan” koko ajan enemmän ei-niin-viehättäviä piirteitä.
Mutta onpa tosi ihanaa, kun palaatte silti tänne aina silloin tällöin – toivottavasti “nähdään” täällä jatkossakin <3 Kivaa kevättä sullekin, Veera!
Itselläni ei ole ollut mitään some tiliä ikinä. Joskus hetken IRC-galleria 😀 blogeja olen seurannut, mm. Sinun alkuajoista lähtien.
Olen mietinyt kyllä, että jos olisi Instagram, niin löytäisi varmasti helpommin uusia juttuja esim. Reseptejä.
Tuskin tulisin pääsemään mihinkään markkinointitöihin, koska ei ole kokemusta sometileistä. Mutta onneksi on työ jossa sitä ei tarvitse.
Ihania juttuja ja kuvia Annika 🙂 Aivan mieletön tuo isoin/korkein kasvi mikä tuossa suihkukuvassa oli, mikä se mahtaa olla? Naurahdin myös kun näin tuon sun palmuvehkan, joka kasvaa nätisti ylöspäin kun mulla taas se tuntuu kasvavan vaakatasossa… 😀
Kiitos, kun kommentoit! <3
Isoin kasvi suihkussa on kolibrikukka (eli strelitzia nicolai) a.k.a. mun suurin silmäteräni hehee - se on kasvanut vuodessa jopa muakin pidemmäksi! Mä taas vuorostani naurahdin, kun mainitsit tosta palmuvehkasta, koska sittemmin siitä on tosiaan tullut entinen palmuvehka. Se oli pitkään ihan jättikokoinen, mutta viime talven aikana kuihdutti suurimman osan oksistaan ja tossa suihkukuvassa siitä jäljelle jääneet mukulat oli juuri istutettu multienvaihdon yhteydessä omaan ruukkuunsa. Voisinpa liittää tähän kommenttiin kuvan siitä miltä se näyttää tällä hetkellä, koska nätiltä tai edes hyvältä se ei ainakaan näytä 😀
Off topic mutta tärkeä kysymys; kun asuit vielä lahdessa vesijärvenkadulla niin oliko asunnossa hyvä äänieristys? Oliko muuten hyvä taloyhtiö/plussat ja mahd miinukset? Olisin kiitollinen vastauksesta 🙂
Nyt on kyllä pakko sanoa, että en meinaa enää muistaa kun siitä on jo niin kauan 😀 Sen kyllä muistan, että taloyhtiö oli siihen aikaan vähän rauhattoman puoleinen, mutta pari vuotta me siinä silti viihdyttiin. Nyt ihan hetki sitten kuulin, että kyseisessä talossa saattaisi olla jotain sisäilmahäikkää, mutta tästä en osaa valitettavasti kertoa sen enempää.
Onnea kodinetsintään! 🙂