Koti juuri sellaisena kuin se on

 

 

 

 

 

Viime viikolla Julia heitti ilmoille hauskan haasteen, jonka tarkoituksena oli tyypillisen siistittyjen ja aseteltujen kotikuvien sijaan paljastaa, miltä kotimme näyttää juuri tällä hetkellä – likapyykkeineen, roskapusseineen ja arkisine sotkuineen. Kovin moni blogeja lukeva ei oo varmasti välttynyt näiltä postauksilta, sillä haasteeseen on ehtinyt osallistumaan yksi jos toinenkin tyyppi ja nyt on viimein munkin vuoro. Jaksattekohan vielä lukea?

 

Tällä hetkellä kotimme on sen näköinen kuin yleensäkin arkisin. Nurkissa lojuu mm. parin viikon takaiset telttailuvarusteet, jotka odottelee maagista siirtymistään kellarivarastoon, Berliinin reissun purkamaton matkalaukku, keskelle olkkaria jämähtänyt mökkireissukassi sekä vasta hajonnut sohvapöytä, jota en oo saanut aikaiseksi viedä pois. Me ei kuuluta siihen luonnostaan siistien ihmisten ryhmään ja esimerkiksi vieraiden kylään kutsumista edeltää useimmiten vähintään 10 minuutin hikinen pikasiivousoperaatio. (Se on tosin yksi syy sille, miksi tykkään kutsua ystäviä säännöllisesti kotiimme, sillä pyörremyrskyn kaltainen pikasiivous on taloudessamme yleensä se kaikkein tehokkain siivoushetki.)

 

En oo tainnut koskaan esitellä nykyistä kotiamme kunnolla, mutta pari aiempaa vilausta siitä löytyy sekä täältä että täältä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkymä, joka pamahtaa eteen heti ensimmäisenä ovesta sisään astuttua. Pursuavan kenkähyllyn epäjärjestys vielä menettelee, mutta entäs toi kulman taakse “piilotettu” pahvilaatikko täynnä kaulahuiveja, pipoja ja muuta talvihärpäkettä? Se on ollut siinä viime talvesta saakka ja muodostunut tähän mennessä jo kotimme surullisenkuuluisaksi vakiovarusteeksi. Sen päälle kasaantuu yleensä jumppakasseja ja rotseja, kuten toi siellä tälläkin hetkellä oleva toppatakki, jolle on ollut viime kuukausina ihan hirveen kova käyttö. Not.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niin monta kertaa oon kulkenut noiden retkikamppeiden ohi jaksamatta kuitenkaan siirtää niitä mihinkään. Ehkä osittain siksi, että pelkään, ettei ne edes mahdu kellarivarastoomme… :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eteisen lipaston päältä löytyy tällä hetkellä liian isossa ruukussa oleva kaktus, joka on ainoa tossa hämäryydessä selviytyvä kasvi, muutama kirja sekä kasa lippulappusia. Ja tietty myös jokapäivän suosikkimme, eli teippirulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No se mökkikassi…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sohvan taakse on piilotettu Ikea-kassissa oleva vanha päiväpeitteemme tyynyineen, sekä niinkin arkipäiväinen asia kuin hajonnut sohvapöytä. :-D

 

Pöydällä on aika pitkä historia: hankin sen melkein viisi vuotta sitten, jonka jälkeen se on asunut useammassa kodissa. Sen rakenne ei oo koskaan ollut kaikkein vahvinta tekoa ja joku kolmesta jalasta onkin aina silloin tällöin irronnut, mutta asia on yleensä hoitunut pelkällä uudelleenkiinnityksellä. Kuukausi takaperin kolautin jalkani pöytään, jonka seurauksena yksi jaloista KATKESI (jaksaa naurattaa edelleen), mutta sekin fiksattiin kaapista löytyneellä epoksiliimalla. No, päivää ennen Norjaan lähtöämme yksi jaloista irtosi taas ottaen niin suuren palan pöytälevyä mukanaan, että päätettiin, että nyt – viiden korjauskerran jälkeen – on aika päästää pöytä huonekalujen hautausmaalle. Eiköhän se oo tossa vielä ensi joulunakin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen purkamistaan odotteleva laukku. Niiden hoitaminen on ohjelmassa tänään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seinustalta löytyy kitaran taakse huomaamattomasti survottu kantokassi, Lukan ylitsepursuava lelukori ja random dekki, joka on joskus unohtunut meille ja on tuossa edelleen. Kiva muuten huomata näistä kuvista, kuinka paljon kotonamme on juuri ton kaltaista roinaa, jolle ei oo vaan saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään. :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Poikaystävän oma spotti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän keittiö on yleensä suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä vaikka muualla ollaankin “vähän sinne päin” -tyyppiä, niin keittiön kuuluu olla siisti. Tasolta löytyy edellisen illan uunivuoka, pari tyhjäksi käynyttä mehupulloa ja pestyjä kukkaruukkuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jääkaapissa on jopa yllättävän laaja kattaus kaikkea syömäkelpoista, kun ottaa huomioon sen, että palasin juuri viikon reissusta, eikä poikaystävä ollut sinä aikana ehtinyt kokata kuin muutaman hassun kerran. Riisinkeittimen kattila riiseineen (se löytyy jääkaapistamme lähes joka päivä), viiniä, vähän vihreitä, mummon mehua ja esimerkiksi dijonia, chipotle-chilejä, gochujangia, inkivääritahnaa sekä pullollinen seesamikastiketta. Ja ruokakerma, joka on ollut tuolla ihan liian kauan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eriparilakanat, myllätty petaamaton sänky ja seinällä surullisen yksinäinen skeittilauta, sillä toinen niistä putosi Norjassa ollessamme alas. (Tältä se näytti.) En ehkä uskalla enää luottaa noihin kiinnityskoukkuihin, joista aikaisemmin niin kovasti pidin… Pudonnut lauta on myös jäänyt senkkiä vasten nojaamaan, sillä tällä hetkellä on pikkuruinen mahdollisuus siihen, että muutaman viikon päästä asuttaisiin jo ihan toisessa kodissa. Se selvinnee pian!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän koko lattia-ala on yleensä vuorattu Lukan luilla ja leluilla, kuten makkaristakin näkyy. Toi paviaanin pylly-pehmo on koiramme ylivoimainen suosikki ja se on tosiaan jo ostamishetkelläkin ollut pelkkä puolikas paviaani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös meidän seinän “hyllyastelema” on muuttanut vähän muotoaan, sillä eihän ne kiinnikkeet pitäneet siinäkään vajaata puolta vuotta pidempään. Sängyn päädystä löytyy ihanan tehokas tuuletin, huoneen nurkassa on puolestaan eteenpäinlaittamistaan odotteleva Ikea-kirppiskassi (ja sen päällä pari omaa vaatetta, joita en oo näköjään nostanut kaappiin saakka).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kitarat, pahvilaatikot, muutamat laukut ja höyryttimet on hyvä kätkeä oven taakse. Meillä ei oo ihan liiaksi kaappitilaa, joten esimerkiksi höyrytintä ei edes saisi mihinkään muualle. Itseäni ne ei niinkään häiritse ja mahdollisten vieraiden kurkatessa makkariin ne jää näppärästi piiloon – win win!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun työpiste on yleensä ihan hyvässä järjestyksessä, sillä en pysty keskittymään tekemiseen, mikäli kyynärpäät kolistelee tielle jääneitä astioita ja pöytä pursuaa ylimääräistä krääsää. Koska pöytä on kuitenkin samalla mun meikkipiste, niin yleensä siitä löytyy myös toi meikkipeili.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ranskalaisen parvekkeen ovi on ollut viime viikkoina lähes yötä päivää avoinna ja Luka on löytänyt sen edestä suosikkinukkumapaikkansa. Eilen löysin sen jopa nukkumasta tolta oven välissä olevalta kynnyskorokkeelta, eli siis käytännössä ulkoa. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytetyimmät purnukat sekä hammasrautojenliotuslasi käsienpesualtaan reunalla, pian liitoksistaan ratkeava pyykkikori ja kasa likapyykkiä sen päällä. Nyrkkeilyhanskoja tietenkään unohtamatta… Vessa on yleensä se the juttu, jonka kimppuun hyökkään ensimmäiseksi, kun tiedän vieraiden olevan tulossa pian kylään. Rakastan siistiä kylppäriä, mutta useimmiten se näyttää silti kuvien kaltaiselta.

 

 

Entäs te, ootteko niitä ihmisiä, joiden koti on aina ihan viimeisen päälle järjestyksessä, vai näyttikö kuvien Ikea-kassit ja pyykkiröykkiöt tutulta?