Oon innostunut tänä vuonna, erityisesti kuluneena syksynä, kirjoista uudelleen. Havahduin jossain vaiheessa siihen, että kirkkaan ruudun parissa vietettyjen lukemattomien työtuntien lisäksi tein tismalleen samaa myös suurimman osan “vapaa-ajastani” ja se alkoi ahdistamaan – samalla liiallisen ruutuajan sivutuotteena oli myös esimerkiksi silmäsärkyä. Oon maininnut täällä muutamaan otteeseen siitä, kuinka oon halunnut alkaa tietoisesti vähentämään turhaa näytöntuijotusta esimerkiksi puhelimen liiallista käyttöä vähentämällä ja samalla oon luonnollisesti halunnut keksiä itselleni jotain korvaavaa tekemistä. Ja mikäpä siihen sopisi paremmin kuin kirjat!
Oon ollut nuorempana varsinainen lukutoukka ja viettänyt suuren osan ajastani erilaisia kirjoja ahmien. Sain lukioaikana jonkunlaisen yliannostuksen kirjoista, sillä pakollisen, välillä puuduttavankin, luettavan lisäksi ei huvittanut tarttua kirjoihin enää vapaa-ajalla ja sen jälkeen menikin vuosia, jolloin en avannut kirjoja kertaakaan. Muutaman viime vuoden aikana oon alkanut pikkuhiljaa kiinnostumaan ajatuksesta uudelleen ja oonkin lueskellut aina silloin tällöin kadehdittavan laajoja kirjakokoelmia omaavilta ystäviltäni lainaamiani satunnaisia opuksia. Alkusyksystä päädyin lopulta hankkimaan ensimmäiset omat kirjani vuosiin ja no, se oli taas menoa se.
Rakastan mukaansatempaavia sarjoja ja elokuvia toki vieläkin suuresti, mutta kirjat on niin eri asia. Tykkään siitä, että kirjaa lukiessaan voi uppoutua ihan toiseen maailmaan ja päästää mielikuvituksensa valloilleen täysin eri tavalla kuin monen muun asian kanssa. Koen lukemisen vaikuttavan kirjoitusinnostukseeni ja -taitooni myönteisesti, sillä välillä tuntuu jollain oudolla tavalla siltä kuin omien sanojen käydessä vähiin saisin muiden tekstiä lukemalla lisää sellaisia varastoon. Toki lukeminen kehittää kirjoitustaitoa, -tyylejä ja niiden moninaisuutta noin muutenkin ja sillä onkin ollut varmasti suuri vaikutus tähän lukuinspiraatiooni: oon kehittynyt viime vuosina kirjoittajana huomattavasti ja haluankin tehdä mahdollisimman paljon sen eteen, että kehitys jatkuisi samaan tahtiin tulevaisuudessakin. Pidän kirjoittamisesta tosi paljon ja mulle hyvän, mukavalukuisen tekstin aikaansaamisen tuoma kokonaisfiilis on niin tolkuttoman palkitseva, että jo se itsessään on suuri motivaattori.
Ootte kyselleet multa aina silloin tällöin lukuvinkkejä ja ajattelinkin, että näin joulukuun kynnyksellä voisi olla sopiva aika niille! Tässäpä siis muutamia luettuja, kuunneltuja ja vielä lukulistallani olevia teoksia.
Luettu:
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Sisko Savonlahti) // Romaani, jonka ahmin muutamassa hassussa illassa. Helppolukuinen satiiri on inhimillinen ja samaistuttava ja etenee niin letkeästi, että sen parissa viihtyy helposti vähän liiankin hyvin.
Kaikki rahasta (Julia Thurén) // Viihdyttävä “talousopas”, joka jokaisen olisi hyvä lukea. Ostin tämän kuultuani sen hehkutusta vähän joka tuutista ja koska raha ja siihen liittyvät asiat nyt kiinnostavat aina, eikä niistä voi koskaan tietää tarpeeksi. Käytännönläheiset vinkit ja sekä tavallisten tallaajien että kokeneiden ammattilaisten kommentit sai pohtimaan omaa rahankäyttöä uudelta kantilta.
Viis veisaamisen elämänmullistava taika (Sarah Knight) // Kirja, joka suorastaan huusi yliempaattisen murehtija-Annikan nimeä, enkä voinut jättää sitä hankkimatta. Monien tuntema KonMari on mulle vielä vieras, mutta tässä oppaassa on kuulemma vähän samanlainen idea – materian sijaan järjestetään vaan ajatuksia. Teoksen teksti on mielestäni ajoittain vähän itseään toistavaa, mutta koin tän olevan silti hyödyllistä, kiinnostavaa ja mulle hyvin sopivaa luettavaa.
Lukulistallani:
Onnen algoritmi (P. Z. Reizin) // Viihdyttävä romaani, joka on mulla kesken. Teos kertoo romanttisella vivahteella siitä, mihin tekniikan kehittyminen voi tulevaisuudessa mahdollisesti johtaa. Kevyttä, joskin silti ajatuksia herättävää sisältöä.
Lujasti lempeä – mielen työkirja (Maaret Kallio) // Mielen hyvinvoinnin sekä hyvän elämän tueksi tehty harjoituskirja, jota en myöskään voinut jättää hankkimatta. Kahdentoista kuukauden pituinen työkirja kyselee sekä kyseenalaistaa ja siihen löytyy myös nettiharjoituksia.
Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Gail Honeyman) // Mukavalukuinen kirja, jonka aloitin viimeisimpänä. Paljon kehuja saanut humoristinen romaani kertoo siitä, kuinka yksi pieni ystävällinen teko voi muuttaa koko elämän.
Loistava ystäväni (Elena Ferrante) // Neliosaisen Napoli-sarjan ensimmäinen osa, joka on lukulistallani seuraavana ja jonka aloittamista en meinaa malttaa odottaa, mutta ennen sitä haluan saada toisen keskenolevista kirjoista luettua. Tästä oon kuullut paljon hyvää.
Veitola (Maria Veitola) // Tämäkin odottaa vielä aloitustaan. Myöskin kirja, joka on herättänyt paljon ihastusta ja se sai lopulta mutkin kiinnostumaan.
Välillä kirjaan uppoutumisen sijaan tykkään laittaa kuulokkeet korville ja äänikirjan pyörimään. Äänikirjojen kuuntelu toimii mulle mukavana ajankuluna jotain tehdessä – ne on musta kivaa vaihtelua musiikille esimerkiksi kotona siivotessa tai kävelymatkaa taittaessa. Tässä muutamia suosikkejani:
Kevyempää:
Minä, Simon, Homo sapiens (Becky Albertalli) // Tätä kuuntelin lentokoneessa ja yhtäkkiä aikaa oli kulunut miltei viisi tuntia. Helppoa kuunneltavaa, joka tempaisee mukaansa ja pistää hymyilyttämään. Tästä ilmestyi tänä vuonna myös samanniminen elokuva!
Jos olisit tässä (Jojo Moyes) // Kerro minulle jotain hyvää -teoksen koskettava ja surumielinen jatko-osa, joka käsittelee sitä, kuinka elämistä pitää välillä opetella uudelleen. Oon lukenut aika monia Jojo Moyesin hömppäkirjoja ja pidän niiden sujuvalukuisesta tekstistä.
Bikinirajatapaus (Henriikka Rönkkönen) // Kirja, johon moni sinkku (tai ylipäätään sinkkuelämää elänyt) osaa varmasti samaistua. Kirjailijan aikaisempi teos Mielikuvituspoikaystävä nauratti välillä niin paljon, että tää ei ihan yltänyt samalle tasolle, mutta tätä kuunnellessa ne kaikkein kurjimmatkin kotiaskareet sujui kuin siivillä.
Kiinnostavaa:
Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (Mark Manson) // Ajatuksia herättävä menestysteos, joka oli viime vuonna Jenkkien myydyin tietokirja. Tää on aika samaa luokkaa kuin ylempänä vinkkaamani kirja viis veisaamisesta, mutta vähän rehellisempi, hauskempi ja ehkä jopa viisaampikin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän!
Idiootit ympärilläni (Thomas Erikson) // Kirjailija-tutkijan konkreettinen ja viihdyttävä avaus erilaisista persoonallisuustyypeistä, joka auttaa meitä ymmärtämään kanssamme eläviä idiootteja. Tai sitä, miksi he eivät välttämättä olekaan niin idiootteja kuin aluksi kuvittelimme… Myös tätä pidin hyödyllisenä ja myös tietyllä tapaa lohdullisena kuunneltavana.
Keisari Aarnio (Minna Passi & Susanna Reinboth) // Kuunneltiin kesäisellä ajomatkallamme Pohjois-Norjaan mukaansatempaava kirja aiheesta, joka on varmasti jokaiselle kanssasuomalaiselle tuttu. Mua kiinnostaa kaikki tällaiset rikostarinat suuresti ja tää kuulosti jollain tapaa vähän siltä kuin olisit lukenut jonkun päiväkirjaa salaa. PS: Kirja oli mielestäni kymmenen kertaa mielenkiintoisempi kuin samasta aiheesta tehty sarja!
Antoisia luku- ja kuunteluhetkiä!
9
Thanks! I see you love reading – I do the same 🙂
xx Rena
Täällä toinen joka herättelee lukuharrastusta uudelleen vuosien tauon jälkeen, joten iso kiitos lukuvinkeistä! 🙂
Mahtava juttu! Tää lukuinnostus on tuonut mukanaan myös sellaisia vahvoja “tunneflashbackeja” menneisyyden niistä ajoista, jolloin lukeminen oli mulle jokapäiväinen harrastus. 🙂
Kiitos kirjavinkeistä! Pitäisiköhän Mark Ronsonin tilalla lukea Mark Manson? Olen ainakin lukenut hänen englanninkielisen teoksensa, varmaan sama kirja kyseessä 🙂 kivaa viikkoa!
P.s. Vaikka postaus koskeekin kirjoja, niin olisiko sulla tämän hetkisiä Netflix -suosituksia? Blacklist ja the bodyguard jo katsottu </3
Hahaha, no pitäisi. Alkaa ilmeisesti olla liian pitkä päivä koneella takana… 😀 Ja tässäpä samalla muutama Netflix-suositus, ehkä näistä joku on vielä katsomatta: Black Mirror, Peaky Blinders, Rahapaja, Stranger Things, Ozark, Punisher, Designated Survivor, Eloonjääneet (eli The 100). Toivottavasti joku tärppää!
Jes ihanaa!! Oon just kaipaillu kirjavinkkejä.
Perfect, sittenhän tää tuli täydelliseen saumaan! Syksy ja talvi on muutenkin jotenkin erityisen otollista aikaa kirjoille, kun on melkein jopa poikkeuksellisen ihanaa vaan viettää aikaa kotosalla.
Sekä Savonlahden että Honeymanin kirjoissa miellytti tarinan ja kerronnan lisäksi se, että päähenkilö oli vähän erilainen antisankari.
Kovana lukijana kirjastolaitos on mulla suuressa arvossa, ja koenkin kirjojen kotiin ostamisen vähän kakspiippuisena juttuna. Monet kirjat on sellaisia, että niihin tuskin tulen koskaan toiste palaamaan, joten lainaaminen on ympäristölle ja kukkarolle (+säilytystilalle) kevyempi vaihtoehto.
Joo, ehdottomasti! Tollainen täydellisen samaistuttava tarinankerronta iskee muutenkin johonkin erityisen syvälle.
Kirjastot on kyllä upea juttu 🙂 Mä tykkään tosiaan lainata kirjoja myös ystäviltä ja ystäville – kirjastosta lainatessa kun edessä on aina se eräpäivä, jota ennen opus tulee kahlata läpi ja se aiheuttaa itselle monesti sellaisen pienen ahdistusmörön siitä, että jotain on nyt PAKKO tehdä.
Hyviä kirjavinkkejä! Muutama noista onkin jo luettu.. Niiden lisäksi kaipaan vinkkejä kilpipiilean hoitoon! Sun yksilö näyttää tosi hyvinvoivalta, omani taas hitaasti mutta varmasti ruskettaa lehtiä yksi kerrallaan ja kuolee.. Vinkit kehiin kiitos! ?
Voi kuule, mäkään en ota noista ihan täysin selvää 😀 Mulla on kaksi kilpipiileaa, toinen vähän pikkuruisempi (ja vanhempi) ja sitten tämä kuvissa oleva suurempi. Pienemmän kanssa meidän yhteinen matka oli pitkään pelkkää taistelua vaan, mutta lopulta sen kasvu lähti nousukiitoon ja se on pärjännyt sairaan hyvin käytännössä omillaan – välillä oon vähän “pöyhinyt” sen pintamultaa, sillä vesi on tuntunut imeytyvän siihen paremmin niin, mutta muuten en oo tehnyt sille kummempia. Toi isompi puolestaan on aikamoinen murheenkryyni, sillä se tiputtaa lehteä toisensa perään, eikä tunnu olevan yhtään mihinkään kastelutahtiin tyytyväinen…… Noi on ihan mun suosikkikasvejani, mutta hitto vie, että välillä osaakin olla hankalaa 😀
Kiinnostava postaus!:-) Mun tän vuoden isoin suositus on Eve Hietamiehen kolmiosanen sarja yksin vastasyntyneen vauvan kanssa jäävästä tuoreesta isästä, järkässä Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju! Ihan älyttömän hauska (toisin ku ekan kirjan kanssa samaa nimeä kantava leffa…) ja yllättävän mielenkiintonen siihen nähden, että aihepiiri ei vielä koske omaa elämää lainkaan. Oikeesti harmitti, kun lukiessa ties, että jossain vaiheessa tää loppuu!
Kiitos vinkistä, laitetaan ehdottomasti korvan taakse! Ton Yösyöttö-leffan traileri on tullut joskus jossain mainoksessa vastaan ja se ei oo vaikuttanut iiihan meikäläisen heiniltä, mutta kirjat voisikin napata 🙂
Hei kiitti vinkeistä! Oonkin miettinyt, et nyt olisi taas aika uppoutua ahkerammin kirjojen maailmaan, niin tää tuli just sopivaan saumaan. Tossa oli monia mielenkiintoisia kirjoja, jotka herätti mielenkiinnon. Pitääpäs ottaa niistä selvää, ja alkaa taas lukemaan ?
Kiva kuulla, että tuli tarpeeseen! <3