Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lifestyle • 24 tammikuun, 2021

Diagnoosina neuloosi

Mä oon hurahtanut. (Taas.) Tällä kertaa neulomiseen, kuten ilmeisesti lähes koko muukin Suomi.

Läpi syksyn näkökenttääni suorastaan tulvi erilaisia neulomisjuttuja. Jouluun mennessä kiinnostus oli kasvanut niin suureksi, että kyllästyin lopulta ainoastaan katselemaan muiden tekeleitä vierestä, joten ostin ihailemani pipo-ohjeen ja laitoin langat sekä puikot tilaukseen. Mainittakoon, että neulomistaustani oli samaa luokkaa kuin varmaan suurimmalla osalla meistä: puikot olivat olleet käsissä viimeksi ala-asteen kässäntunneilla, eikä niiltä ollut koskaan valmistunut mitään käyttökelpoista. ”Aika kunnianhimoinen tavoite tällaisella kokemuksella”, mietin, mutta päätin silti lähteä kokeilemaan.

Vuoden viimeiset päivät vietin nenä tiukasti ruudussa katsellen tutoriaalivideoita ihan silmukoiden luomisesta lähtien (luojan kiitos siitä, että nykyään käytännössä mihin tahansa löytää ohjevideoita netistä) ja yritin virkistää muistiani siitä, että mikä nyt olikaan se oikea ja mikä taas nurja. Aika monen videon jälkeen aloin vihdoin päästä vähän kärryille hommasta, mutta todellakin vain vähän: ihkaensimmäisen tekeleeni jouduin nimittäin aloittamaan alusta kokonaiset 10 kertaa ja ihan muutaman kerran saatoin sen parissa hampaat irvessä ähertäessäni sanoa, että puikot lentää kohta pysyvästi jorpakkoon. 11. yrityksellä homma lähti kuitenkin vihdoin luistamaan, kaksi päivää myöhemmin sain ensimmäisen piponi valmiiksi ja tunsin ihan käsittämättömän suurta ylpeyttä itsestäni. Jopa siitäkin huolimatta, että piposta tuli niin löysä, että parin käyttökerran jälkeen sinne olisi mahtunut vähintäänkin kaksi päätä.

Ensimmäiset neljä pipoa tykitin puikot viuhuen parin päivän tekotahdilla, nyt viimeisimpänä puikoilla ollut laventelin värinen pipo oli tekeillä viikon verran. Kävi nimittäin niin, että saatoin aloittaa neulomistaipaleeni vähän turhankin innokkaasti, sillä onnistuin saamaan käteni tosi kipeäksi, enkä enää ihmettele sitä yhtä varoittavaa viestiä, jossa kerrottiin samanlaisen aloituksen päättyneen jännetupentulehdukseen. Nyt oon yrittänyt malttaa ottaa hieman rauhallisemmin ja pitää kunnolla taukoa aina silloin kun kädet meinaavat alkaa kipuilemaan, jotta ei tarvitsisi ottaa totaalistoppia kaikkeen käsillä tekemiseen. Jos jotain hyvää tässä pakkohidastelussa, niin ainakin saan nyt myös töitä ja muita velvollisuuksia hoidetuksi – ne kun meinasivat jäädä paitsioon pahimman neulomishuuman aikaan. Siis sen, jolloin en meinannut malttaa nukkuakaan, kun halusin vaan päästä neulomaan. Ei sitä oo turhaan neuloosiksi kutsuttu.

 

Sanoin tän jo kertaalleen, mutta sanon uudelleenkin: mä oon niin ylpeä itestäni. En lannistunut, vaikka silmukat putoilivat vähän väliä ja sekoilin laskuissa niin, että rivit pomppivat ihan miten sattuu. Jatkoin sinnikkäästi yrittämistä, kunnes käsiala alkoi näyttämään muultakin kuin harakanvarpailta ja jo nyt oon saanut aikaiseksi sellaisia tekeleitä, joita voisin hyvin ostaa kaupastakin. Alkukankeuden selättämisen jälkeen tää on todella ollut rentouttavin juttu aikoihin ja käsillä puuhastelu tekee tunnetusti hyvää myös mielelle. En tiedä kumpi on ollut parempaa: se, että ruutuaikani on vähentynyt eksponentiaalisesti, kun neuloessa ei voi (tai edes halua) plärätä puhelinta vai se fiilis, kun on eteisessä vetämässä pipoa päähän ja kroppaan lehahtaa sellainen lämmin tunne siitä, että mä tein tän ihan itse. Tiukka kisa, mutta jälkimmäinen saattaa viedä voiton.

Oon salaa haaveillut villapaidan neulomisesta ja toisin kuin vielä kuukausi sitten, nyt alkuun päästyäni se tuntuu jo jopa ihan realisoitavissa olevalta haaveelta. Siispä tämän vuoden tavoitteenani on neuloa muhkea villis. Ehkäpä lähden yrittämään jotain Reetan tekemistä, pitkään ihastelemistani ohjeista?

Ennen villapaitaprojektiin ryhtymistä aion kuitenkin tehdä tätä samaa pipomallia vielä muutamissa eri väreissä, sillä oon tunnetusti aina ollut pipojen rakastaja. Kuvien beige pipo päätyi siskolle yllätyssynttärilahjaksi ja hän tykästyi siihen niin kovasti, että toivoi samaa mallia jossain toisessakin värissä. Tänä talvena oon löytänyt myös käytännöllisten kaulureiden ihanuuden, joten ehkäpä joku sellainenkin voisi olla toteutuslistalla…

Eli jos joku siellä miettii, että mitä mä teen tällä hetkellä kaiket päivät, niin mitä todennäköisimmin tätä.

 

217

18 Comments

Related Posts

KAIKKENSA ANTANUT
Keväthangilla
VIKA KESÄVIIKONLOPPU
Vaate, jollaisia pitäisi olla enemmän
Next Post:
Mahdollisimman vähän sähköä, kiitos
Previous Post:
Talven lapsen onnenpäivät

Comments

  1. himpsis says

    24 tammikuun, 2021 at 20:22

    Mahtavaa. Mä taisin eilen ostaa samaisen ohjeen. Lankojen osto onkin haastavampaa puuhaa, kun kaikki ohjeessa suositellut on loppuneet nettikaupoista. Ainakin ne värit, joita itse haluaisin tehdä.

    Ootko sä ostanut lankoja nettikaupoista vai livekaupoista?

    Vastaa
    • Annika says

      24 tammikuun, 2021 at 23:59

      Joo, ne on ollu nyt viime aikoina tiukassa – joskin varastot täyttyy ilmeisesti ihan hyvään tahtiin, koska mäkin olin hetken kytiksellä ja ehdin jo tilaamaan täydennyksestä lempivärini itselleni. Oon siis ostanut ne ohjeissa suositellut langat Adlibrikseltä! Muutamia muita lankoja oon ostanut kivijalkakaupoista, Menitasta ja Snurresta 🙂

      Vastaa
  2. Linnea says

    25 tammikuun, 2021 at 11:14

    Moikka!

    Aivan ihania pipoja. Hipovat täydellisyyttä! Itse olisin ihan kiinnostunut ostamaan sinulta yhden pipon. Tekisin itse jos vaan riittäisi keskittyminen ja oikeastaan kiinnostus neulomista kohtaan 😀 Oletko miettinyt, että alkaisit myymään noita pipoja?

    Vastaa
    • Annika says

      25 tammikuun, 2021 at 19:03

      Hehe, tällä samalla ohjeella ei saa valitettavasti tehdä pipoja kaupalliseen tarkoitukseen, mutta reseptin luoja Iines ottaa kuulemma aina silloin tällöin pipotilauksia vastaan <3

      http://instagram.com/iinesdiy

      Vastaa
  3. Eltsu says

    25 tammikuun, 2021 at 11:36

    Hei! Suosittelen villapaidan teon alottamista! Itse kanssa hurahtanut taas pienen tauon jälkeen neulomiseen ja teen juurikin Reetan Original-villapaitaa. Ohjeet on tosi selkeät ja se on yksinkertanen tehdä. Sanoisin että jos noita pipoja pystyy tekemään niin se onnistuu varmasti myös kun etenee rauhassa kohta kerrallaan 🙂

    Vastaa
    • Annika says

      25 tammikuun, 2021 at 19:05

      Joo, ehdottomasti! Kerrytän ensin vähän kärsivällisyyttä näiden pipojen muodossa, mut sitten villapaidan tekoon 🙂 Ehkä ihan hyväkin vähän vetreyttää (tai totuttaa) tätä kättä ennen villisprojektia, sillä siinä jos jossain onkin sitten hetkeksi neulottavaa 😀

      Vastaa
  4. Pinja says

    25 tammikuun, 2021 at 12:07

    Ihania pipoja! Jos löydät jonkun hyvän (ja ymmärrettävän) kauluriohjeen, niin jakaisitko sen täällä tai ig:ssä? 🙂

    Vastaa
    • Annika says

      25 tammikuun, 2021 at 19:06

      Voin! Mä bongasin just eilen tai tänään yhden – en muista enää nimeä, mut löysin sen lovaknitting.comista <3 Käy kurkkaamassa sieltä ensihätään!

      Vastaa
      • Nimetön says

        29 tammikuun, 2021 at 01:33

        Kiitos, käyn tsekkaamassa! 🙂

  5. Jasmin says

    25 tammikuun, 2021 at 15:22

    Ihania värejä!? Ohje meni heti ostoon ja langat myös kunhan niitä vaan tulee lisää. Mitä lankoja oot käyttänyt keltaiseen pipoon?

    Vastaa
    • Annika says

      25 tammikuun, 2021 at 19:07

      Hehe, nää värit on kyllä mustakin tosi herkullisia! Keltaiseen pipoon käytin niitä ohjeen suosituslankoja (kahden yhdistelmä), molempia sävyssä vaaleankeltainen 🙂

      Vastaa
  6. Sininen says

    25 tammikuun, 2021 at 18:57

    Niin söpöjä! Asiasta ihan toiseen. Miten nopeasti sun kolmevuotisen psykoterapiajakson aikana huomasit että se auttaa ja mikä olo oli esimerkiksi ensimmäisen vuoden päättymisen jälkeen? Itsellä tulee täyteen pian ensimmäinen vuosi ja hyvin epävarma olo kannattaako jatkaa. Tuntuu, että en ole saanut juurikaan apua/olisi edistytty kauheasti. Mietin että olenko luovuttamassa liian aikaisin vai pitäisikö säästää mahdollista tulevaa tarvetta varten tukikuukaudet, jos joskus tulee uudelleen tarve. Tarve tosin on edelleen ja olen miettinyt myös voisiko terapeutin vaihto auttaa, mutta kaikki potentiaaliset ovat niin varattuja että ei toivoakaan.. Niin olisi kiva kuulla mitkä oli sun kokemukset ja fiilikset ensimmäisen vuoden jälkeen?

    Vastaa
    • Annika says

      25 tammikuun, 2021 at 19:18

      Voi kuule, mulla oli ensimmäisen vuoden jälkeen ihan tismalleen samat fiilikset. Muistan musta tuntuneen tosi vahvasti siltä, että miksei mikään vieläkään tunnu miltään ja että jos kerran ollaan edistytty vuodessa niin minimaalisesti, niin heitänkö sitten vaan kolme vuotta elämästäni hukkaan. Mutta. Koin, että lopulta niillä kaikilla vuosilla oli (suuri ja tärkeä) tarkoituksensa ja edistystä tapahtui silloinkin, kun kaikki tuntui junnaavan paikoillaan – kaikki se aluksi tehtävä ns. perustusten tukeminen on vaan niin sairaan hidasta. Vielä toisenkin vuoden loppuessa mietin, että vaikka olinkin jo paremmassa kunnossa, niin tunsin silti, että tekemistä olisi jäljellä niin paljon, ettei viimeinen vuosi voisi millään riittää siihen kaikkeen. Mutta niin se vaan riitti ja kolmannen vuoden päättyessä se aika oli juuri sopiva.

      Mikäli jatkaminen tuntuu tosi hankalalta, niin terapeutin vaihtamista voisi olla syytä miettiä, mutta missään nimessä en suosittele jättämään projektia kesken. Oot jo tehnyt niin suuren homman tohon pisteeseen päästäksesi ja se vaatii todella paljon, mutta maksaa itsensä moninkertaisena takaisin myöhemmin. Mun ymmärtääkseni samat tukikuukaudet voi saada myöhemmin tulevaisuudessa uudestaan mikäli tarve uudelle terapiajaksolle tulee (tää ei oo välttämättä 100% ajantasaista tietoa), eli en ainakaan tukien säästelyn vuoksi jättäisi hoitojaksoa kesken.

      Kovasti, kovasti, kovasti tsemppiä sun talveen <3

      Vastaa
      • Sininen says

        25 tammikuun, 2021 at 23:37

        Kiitos paljon ja samoin! <3

        Lohduttavaa kuulla että nämä tuntemukset on normaaleja ja kannustaa kyllä jatkamaan. Oli tosi vaikea ottaa terapeutin kanssa puheeksi, että tuntuu että en oo saanut apua ja oon jopa huonommassa jamassa kuin ennen aloitusta, mutta toisaalta tämä on ollut myös niin poikkeuksellinen ja rankka vuosi että ei voi ehkä ihan verrata.

        Unohdin sanoa, että olit yksi vaikuttaja mikä sai mut vihdoin hakeutumaan psykoterapiaan, vaikka sitä on vuosia koitettu mulle ehdottaa. Ajattelin että jos ihminen kenellä on hurjasti lukijoita uskaltaa kertoa kokemuksistaan ja terapiasta avoimesti, ja on kokenut myös saavansa apua, niin miksi itsekin ei voisi kokeilla.. Uskon että olet rohkaissut monia muitakin tässä asiassa, iso kiitos siitä!

  7. Roosa says

    26 tammikuun, 2021 at 15:20

    Heippa!

    Se mitä tässä olen miettinyt, on toi ”neuloosi” sanan käyttö, ja ehkä myös vielä kun otsikossa luki ”diagnoosina neuloosi”, se pisti hieman silmään. Neuloosi selkeästi viittaa sanaan neuroosi, ja siihen että tästä neulomisesta on tullut ns. pakkomielle. Koska oikeat neuroosit on kuitenkin mielenterveyden häiriöitä, jotka voi rajoittaa suurestikin elämää, oon miettinyt että onko kovinkaan ajattelevaista sinänsä ”verrata” tällaista leikkisää innostusta neulomiseen, johonkin sellaiseen, joka voi oikeasti aiheuttaa paljon henkilökohtaista kärsimystä toisille. Toisin sanoen se saattaa joillekkin tuntua siltä, että neuroosia vähätellään vertaamalla sitä ns. harrastukseen.

    Tämä ei todellakaan ole mitenkään syyttävää, vaan yleistä pohdintaa ja mietin, että onkohan tuota neuloosi-sanaa käyttävät miettineet tällaista ylipäätään, varsinkin kun se on aika pinnalla just nyt! Mitä mieltä itse olet asiasta?

    Vastaa
    • Annika says

      26 tammikuun, 2021 at 19:54

      Oot ihan täysin oikeassa!

      Pahoittelut, mikäli joku pahoitti tästä käyttämästäni sanasta mielensä – vältän sen käyttöä jatkossa. 🙂

      Vastaa
  8. Stella says

    7 maaliskuun, 2021 at 19:02

    Hei mitä lankoja oot käyttänyt tohon lilaan pipoon, kun ne ei näytä olevan ne ohjeen suosituslangat? 🙂

    Vastaa
    • Annika says

      12 maaliskuun, 2021 at 14:02

      Lilassa pipossa käytin nimenomaan niitä ohjeen suosituslankoja 🙂

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Arjen pienet suuret ilot Arjen pienet suuret ilot
Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että Ekan kuvan perusteella vois melkein luulla, että ilma ja vesi ois jo vähän enemmän kuin 8-asteista. Sen sijaan käyn edelleen aamukävelyillä toppatakissa ja tänään satoi kaatamalla rakeita niskaan. Oh well 🥲
🌘 🌘
Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain h Meinasin ajatuksissani kirjoittaa tähän jotain huhtikuun ensimmäisestä päivästä, koska siltä tää tiistai jollain tapaa tuntui, vaikka viimeisiä ihan pian viedäänkin. 

Siispä uus yritys: olkoon tää vähän (tai jos totta puhutaan, niin mielellään paljon, kiitos) valoisamman kevään ensimmäinen päivä 🌞
Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official Kaupallinen yhteistyö & arvonta @pentik_official // Aina tähän aikaan vuodesta tapahtuu sama juttu: valon lisääntyessä tulee suorastaan pakottava tarve pyyhkiä talven pölyt nurkista ja freesata kotia keväisemmäksi. Täyttää kaikki liikenevä tila viherkasveilla, värikkäillä kukilla sekä kauniilla esineillä ja tehdä siitä maailman tärkeimmästä paikasta vielä entistäkin viihtyisämpi. Siispä juuri niin tein tänäkin keväänä 🌻 

Pentikiltä löytyy toinen toistaan kauniimpia kotimaisia vaihtoehtoja kodinsisustamiseen; maljakoista keramiikkaan, kattauksesta tekstiileihin ja upeisiin sisustuselementteihin. Tässä mun keväiset suosikit kotiin! Tiestitkö, että kaikki Pentikin keramiikka on valmistettu Suomessa, maailman pohjoisimmalla keramiikkatehtaalla Posiolla?

Kerro alle mikä sun kevätkotia piristäisi – kommentoineiden kesken arvotaan 100€ Pentik-lahjakortti! 💛 Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 17.4. asti ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.
#pentik #madeinposio #avainlippu #designfromfinland
Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko Kaupallinen yhteistyö @valiofi 💙 // Kaipaatko mun tapaan jatkuvasti lisää inspiraatiota kasvisruokakokkailuun? Tässä yksi simppeli ja toimiva resepti aurinkoiseen sunnuntaihin!

Valio Mifu -suikaleet on helppo, herkullinen ja runsasproteiininen ratkaisu ruoanlaittoon. Rapea paistopinta syntyy pannulla vain kahdessa minuutissa, joten valmis ruoka on hetkessä pöydässä. Aloita vaikkapa tästä 10 minuutin ohjeesta, johon kanan tapaan käytettävä uutuusmaku Mifu Tikka Masala sopii saumattomasti:

Täytetyt naanleivät 🥙

Lämmitä naanleivät uunissa. Paista Mifu ja paloiteltu lehtikaali pannulla Oivariinissa. Levitä chilihummus, Mifu-lehtikaaliseos, tomaattiviipaleet, hieman punasipulia, turkkilaista jugurttia sekä tuoretta minttua leiville ja mausta lopuksi sormisuolalla sekä pippurilla. Taita leipä kaksinkerroin ja nauti!

Copyright © 2022 Annika Ollila • Design by LuxiBee