Mä oon hurahtanut. (Taas.) Tällä kertaa neulomiseen, kuten ilmeisesti lähes koko muukin Suomi.
Läpi syksyn näkökenttääni suorastaan tulvi erilaisia neulomisjuttuja. Jouluun mennessä kiinnostus oli kasvanut niin suureksi, että kyllästyin lopulta ainoastaan katselemaan muiden tekeleitä vierestä, joten ostin ihailemani pipo-ohjeen ja laitoin langat sekä puikot tilaukseen. Mainittakoon, että neulomistaustani oli samaa luokkaa kuin varmaan suurimmalla osalla meistä: puikot olivat olleet käsissä viimeksi ala-asteen kässäntunneilla, eikä niiltä ollut koskaan valmistunut mitään käyttökelpoista. “Aika kunnianhimoinen tavoite tällaisella kokemuksella”, mietin, mutta päätin silti lähteä kokeilemaan.
Vuoden viimeiset päivät vietin nenä tiukasti ruudussa katsellen tutoriaalivideoita ihan silmukoiden luomisesta lähtien (luojan kiitos siitä, että nykyään käytännössä mihin tahansa löytää ohjevideoita netistä) ja yritin virkistää muistiani siitä, että mikä nyt olikaan se oikea ja mikä taas nurja. Aika monen videon jälkeen aloin vihdoin päästä vähän kärryille hommasta, mutta todellakin vain vähän: ihkaensimmäisen tekeleeni jouduin nimittäin aloittamaan alusta kokonaiset 10 kertaa ja ihan muutaman kerran saatoin sen parissa hampaat irvessä ähertäessäni sanoa, että puikot lentää kohta pysyvästi jorpakkoon. 11. yrityksellä homma lähti kuitenkin vihdoin luistamaan, kaksi päivää myöhemmin sain ensimmäisen piponi valmiiksi ja tunsin ihan käsittämättömän suurta ylpeyttä itsestäni. Jopa siitäkin huolimatta, että piposta tuli niin löysä, että parin käyttökerran jälkeen sinne olisi mahtunut vähintäänkin kaksi päätä.
Ensimmäiset neljä pipoa tykitin puikot viuhuen parin päivän tekotahdilla, nyt viimeisimpänä puikoilla ollut laventelin värinen pipo oli tekeillä viikon verran. Kävi nimittäin niin, että saatoin aloittaa neulomistaipaleeni vähän turhankin innokkaasti, sillä onnistuin saamaan käteni tosi kipeäksi, enkä enää ihmettele sitä yhtä varoittavaa viestiä, jossa kerrottiin samanlaisen aloituksen päättyneen jännetupentulehdukseen. Nyt oon yrittänyt malttaa ottaa hieman rauhallisemmin ja pitää kunnolla taukoa aina silloin kun kädet meinaavat alkaa kipuilemaan, jotta ei tarvitsisi ottaa totaalistoppia kaikkeen käsillä tekemiseen. Jos jotain hyvää tässä pakkohidastelussa, niin ainakin saan nyt myös töitä ja muita velvollisuuksia hoidetuksi – ne kun meinasivat jäädä paitsioon pahimman neulomishuuman aikaan. Siis sen, jolloin en meinannut malttaa nukkuakaan, kun halusin vaan päästä neulomaan. 
Ei sitä oo turhaan neuloosiksi kutsuttu.
Sanoin tän jo kertaalleen, mutta sanon uudelleenkin: mä oon niin ylpeä itestäni. En lannistunut, vaikka silmukat putoilivat vähän väliä ja sekoilin laskuissa niin, että rivit pomppivat ihan miten sattuu. Jatkoin sinnikkäästi yrittämistä, kunnes käsiala alkoi näyttämään muultakin kuin harakanvarpailta ja jo nyt oon saanut aikaiseksi sellaisia tekeleitä, joita voisin hyvin ostaa kaupastakin. Alkukankeuden selättämisen jälkeen tää on todella ollut rentouttavin juttu aikoihin ja käsillä puuhastelu tekee tunnetusti hyvää myös mielelle. En tiedä kumpi on ollut parempaa: se, että ruutuaikani on vähentynyt eksponentiaalisesti, kun neuloessa ei voi (tai edes halua) plärätä puhelinta vai se fiilis, kun on eteisessä vetämässä pipoa päähän ja kroppaan lehahtaa sellainen lämmin tunne siitä, että mä tein tän ihan itse. Tiukka kisa, mutta jälkimmäinen saattaa viedä voiton.
Oon salaa haaveillut villapaidan neulomisesta ja toisin kuin vielä kuukausi sitten, nyt alkuun päästyäni se tuntuu jo jopa ihan realisoitavissa olevalta haaveelta. Siispä tämän vuoden tavoitteenani on neuloa muhkea villis. Ehkäpä lähden yrittämään jotain Reetan tekemistä, pitkään ihastelemistani ohjeista?
Ennen villapaitaprojektiin ryhtymistä aion kuitenkin tehdä tätä samaa pipomallia vielä muutamissa eri väreissä, sillä oon tunnetusti aina ollut pipojen rakastaja. Kuvien beige pipo päätyi siskolle yllätyssynttärilahjaksi ja hän tykästyi siihen niin kovasti, että toivoi samaa mallia jossain toisessakin värissä. Tänä talvena oon löytänyt myös käytännöllisten kaulureiden ihanuuden, joten ehkäpä joku sellainenkin voisi olla toteutuslistalla…
Eli jos joku siellä miettii, että mitä mä teen tällä hetkellä kaiket päivät, niin mitä todennäköisimmin tätä.
Mahtavaa. Mä taisin eilen ostaa samaisen ohjeen. Lankojen osto onkin haastavampaa puuhaa, kun kaikki ohjeessa suositellut on loppuneet nettikaupoista. Ainakin ne värit, joita itse haluaisin tehdä.
Ootko sä ostanut lankoja nettikaupoista vai livekaupoista?
Joo, ne on ollu nyt viime aikoina tiukassa – joskin varastot täyttyy ilmeisesti ihan hyvään tahtiin, koska mäkin olin hetken kytiksellä ja ehdin jo tilaamaan täydennyksestä lempivärini itselleni. Oon siis ostanut ne ohjeissa suositellut langat Adlibrikseltä! Muutamia muita lankoja oon ostanut kivijalkakaupoista, Menitasta ja Snurresta 🙂
Moikka!
Aivan ihania pipoja. Hipovat täydellisyyttä! Itse olisin ihan kiinnostunut ostamaan sinulta yhden pipon. Tekisin itse jos vaan riittäisi keskittyminen ja oikeastaan kiinnostus neulomista kohtaan 😀 Oletko miettinyt, että alkaisit myymään noita pipoja?
Hehe, tällä samalla ohjeella ei saa valitettavasti tehdä pipoja kaupalliseen tarkoitukseen, mutta reseptin luoja Iines ottaa kuulemma aina silloin tällöin pipotilauksia vastaan <3
http://instagram.com/iinesdiy
Hei! Suosittelen villapaidan teon alottamista! Itse kanssa hurahtanut taas pienen tauon jälkeen neulomiseen ja teen juurikin Reetan Original-villapaitaa. Ohjeet on tosi selkeät ja se on yksinkertanen tehdä. Sanoisin että jos noita pipoja pystyy tekemään niin se onnistuu varmasti myös kun etenee rauhassa kohta kerrallaan 🙂
Joo, ehdottomasti! Kerrytän ensin vähän kärsivällisyyttä näiden pipojen muodossa, mut sitten villapaidan tekoon 🙂 Ehkä ihan hyväkin vähän vetreyttää (tai totuttaa) tätä kättä ennen villisprojektia, sillä siinä jos jossain onkin sitten hetkeksi neulottavaa 😀
Ihania pipoja! Jos löydät jonkun hyvän (ja ymmärrettävän) kauluriohjeen, niin jakaisitko sen täällä tai ig:ssä? 🙂
Voin! Mä bongasin just eilen tai tänään yhden – en muista enää nimeä, mut löysin sen lovaknitting.comista <3 Käy kurkkaamassa sieltä ensihätään!
Kiitos, käyn tsekkaamassa! 🙂
Ihania värejä!? Ohje meni heti ostoon ja langat myös kunhan niitä vaan tulee lisää. Mitä lankoja oot käyttänyt keltaiseen pipoon?
Hehe, nää värit on kyllä mustakin tosi herkullisia! Keltaiseen pipoon käytin niitä ohjeen suosituslankoja (kahden yhdistelmä), molempia sävyssä vaaleankeltainen 🙂
Niin söpöjä! Asiasta ihan toiseen. Miten nopeasti sun kolmevuotisen psykoterapiajakson aikana huomasit että se auttaa ja mikä olo oli esimerkiksi ensimmäisen vuoden päättymisen jälkeen? Itsellä tulee täyteen pian ensimmäinen vuosi ja hyvin epävarma olo kannattaako jatkaa. Tuntuu, että en ole saanut juurikaan apua/olisi edistytty kauheasti. Mietin että olenko luovuttamassa liian aikaisin vai pitäisikö säästää mahdollista tulevaa tarvetta varten tukikuukaudet, jos joskus tulee uudelleen tarve. Tarve tosin on edelleen ja olen miettinyt myös voisiko terapeutin vaihto auttaa, mutta kaikki potentiaaliset ovat niin varattuja että ei toivoakaan.. Niin olisi kiva kuulla mitkä oli sun kokemukset ja fiilikset ensimmäisen vuoden jälkeen?
Voi kuule, mulla oli ensimmäisen vuoden jälkeen ihan tismalleen samat fiilikset. Muistan musta tuntuneen tosi vahvasti siltä, että miksei mikään vieläkään tunnu miltään ja että jos kerran ollaan edistytty vuodessa niin minimaalisesti, niin heitänkö sitten vaan kolme vuotta elämästäni hukkaan. Mutta. Koin, että lopulta niillä kaikilla vuosilla oli (suuri ja tärkeä) tarkoituksensa ja edistystä tapahtui silloinkin, kun kaikki tuntui junnaavan paikoillaan – kaikki se aluksi tehtävä ns. perustusten tukeminen on vaan niin sairaan hidasta. Vielä toisenkin vuoden loppuessa mietin, että vaikka olinkin jo paremmassa kunnossa, niin tunsin silti, että tekemistä olisi jäljellä niin paljon, ettei viimeinen vuosi voisi millään riittää siihen kaikkeen. Mutta niin se vaan riitti ja kolmannen vuoden päättyessä se aika oli juuri sopiva.
Mikäli jatkaminen tuntuu tosi hankalalta, niin terapeutin vaihtamista voisi olla syytä miettiä, mutta missään nimessä en suosittele jättämään projektia kesken. Oot jo tehnyt niin suuren homman tohon pisteeseen päästäksesi ja se vaatii todella paljon, mutta maksaa itsensä moninkertaisena takaisin myöhemmin. Mun ymmärtääkseni samat tukikuukaudet voi saada myöhemmin tulevaisuudessa uudestaan mikäli tarve uudelle terapiajaksolle tulee (tää ei oo välttämättä 100% ajantasaista tietoa), eli en ainakaan tukien säästelyn vuoksi jättäisi hoitojaksoa kesken.
Kovasti, kovasti, kovasti tsemppiä sun talveen <3
Kiitos paljon ja samoin! <3
Lohduttavaa kuulla että nämä tuntemukset on normaaleja ja kannustaa kyllä jatkamaan. Oli tosi vaikea ottaa terapeutin kanssa puheeksi, että tuntuu että en oo saanut apua ja oon jopa huonommassa jamassa kuin ennen aloitusta, mutta toisaalta tämä on ollut myös niin poikkeuksellinen ja rankka vuosi että ei voi ehkä ihan verrata.
Unohdin sanoa, että olit yksi vaikuttaja mikä sai mut vihdoin hakeutumaan psykoterapiaan, vaikka sitä on vuosia koitettu mulle ehdottaa. Ajattelin että jos ihminen kenellä on hurjasti lukijoita uskaltaa kertoa kokemuksistaan ja terapiasta avoimesti, ja on kokenut myös saavansa apua, niin miksi itsekin ei voisi kokeilla.. Uskon että olet rohkaissut monia muitakin tässä asiassa, iso kiitos siitä!
Heippa!
Se mitä tässä olen miettinyt, on toi “neuloosi” sanan käyttö, ja ehkä myös vielä kun otsikossa luki “diagnoosina neuloosi”, se pisti hieman silmään. Neuloosi selkeästi viittaa sanaan neuroosi, ja siihen että tästä neulomisesta on tullut ns. pakkomielle. Koska oikeat neuroosit on kuitenkin mielenterveyden häiriöitä, jotka voi rajoittaa suurestikin elämää, oon miettinyt että onko kovinkaan ajattelevaista sinänsä “verrata” tällaista leikkisää innostusta neulomiseen, johonkin sellaiseen, joka voi oikeasti aiheuttaa paljon henkilökohtaista kärsimystä toisille. Toisin sanoen se saattaa joillekkin tuntua siltä, että neuroosia vähätellään vertaamalla sitä ns. harrastukseen.
Tämä ei todellakaan ole mitenkään syyttävää, vaan yleistä pohdintaa ja mietin, että onkohan tuota neuloosi-sanaa käyttävät miettineet tällaista ylipäätään, varsinkin kun se on aika pinnalla just nyt! Mitä mieltä itse olet asiasta?
Oot ihan täysin oikeassa!
Pahoittelut, mikäli joku pahoitti tästä käyttämästäni sanasta mielensä – vältän sen käyttöä jatkossa. 🙂