Torstai. Kaikille tutun sanonnan mukaan kyseinen päivä on toivoa täynnä ja pakko myöntää, että tänään tuntuu tismalleen siltä.
Alkuviikon mielettömistä aurinkoisista pakkaskeleistä huolimatta viime päivät on menneet vähän sumuisissa ja osittain alakuloisissakin fiiliksissä, mutta tänään mieli on jo vähän kirkkaampi – ironisesti juuri nyt, kun sää vuorostaan vaihtui sumuisempaan. Tän päiväinen vuoden ensimmäinen terapiasessio teki varmasti sekin tehtävänsä, mutta jo aamukahdeksalta aamukävelylle lähtiessäni olo oli erilainen. Jollain tapaa selkeämpi. Tollaisina päivinä monet tavallisetkin asiat tuntuu poikkeuksellisen turhauttavilta ja hankalilta, eikä ne oo koskaan mukavia, mutta ne toimii aina silloin tällöin hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka kokonaiskuva näyttääkin jo huomattavasti paremmalta, niin vielä on tehtävää. Hitaasti, mutta varmasti – niin se onnistunein lopputulos yleensä saavutetaan.
Kuluneella viikolla oon saanut myös lähipiiristäni muutamia kurjia uutisia, jotka on muistuttanut miettimään omaa elämää vähän eri kantilta. Etenkin sellaisia juttuja, joita pitää tuikitavallisena arkipäivänä itsestäänselvyytenä, mutta jotka loppujen lopuksi onkin aivan kaikkea muuta. Koen kyllä nykyään arvostavani (ja ennen kaikkea tiedostavani) monia asioita huomattavasti enemmän kuin ennen, mutta silti tällaiset satunnaiset muistutukset saa jotenkin vielä entistäkin enemmän hetkeen kiinni. Mun torstaissa kaikki on oikein hyvin – kun viikon huonoimmat asiat on tietystä kuukaudenajasta johtuvat ohimenevät vatsakrampit ja se, että kasvipöytämme urheinkin sinnittelijä on nyt nuupahtanut, niin tietää, että mikään ei oo kovin kurjasti. Se tekee mut onnelliseksi.
Mun teki alunperin mieli säästellä näitä postauksen kuvia jotain parempaa tarkoitusta varten, mutta tänään tuntui siltä, että haluan julkaista nämä just nyt. Näissä kuvissa mun silmistä paistaa onnellisuus ja siksi ne oli täydellinen valinta juuri tähän päivään.
Yritetäänhän kaikki muistaa arvostaa niitä elämän pienimpiäkin asioita ihan päivittäin, jopa ilman erillistä muistutusta. <3
Coat R-Collection // jeans Levis // knit Mango // hat H&M // boots Dr. Martens
1
Ihanan pirteet kuvat, tulee katellessa itellekki hymy huuleen! Täällä tää torstai tuntuu myös hyvältä! Aamulla kävely auringonpaisteessa ihaillen valkosen huurun peittämiä puita ja maata. Poikaystävän kotiin paluu reissulta ja myöhemmin monen ruokalajin illallinen. Ei hassumpi vapaapäivä 🙂
Kuulostaa kyllä täydelliseltä vapaapäivältä. Ihanaa viikonloppua, Sanni!
Ihana toi eka kuva!!
Niin mustakin, vaikka itse sanonkin! Nää kuvat on pitkästä aikaa poikaystävän ottamia ja huomaa kyllä, että hymy on silloin vähän herkemmässä 😀
Mä niin tykkään susta Annika <3
Kuule, samat sanat <3
Sulle sopii ihanasti toi punanen väri!
Kiitos! Värit tuo kyllä ihan eri tavalla hehkua esimerkiksi kasvoille. Siks punainen huulipunakin pelastaa monet “huonot naamapäivät” <:
Juurikin silloin kuin kuulee kurjia uutisia, osaa olla iloinen pienistäki asioista ja tajuaa miten isoja ne loppujen lopuksi on. Pitäisi osata iloita niistä asioista päivittäin. Katsoin juuri maraton putken tuosta uudesta kaudesta Elossa 24h sarjasta, se jos mikä pistää miettimään asioita.
Ps. ihania kuvia, oot tosi kaunis ?
Niimpä. Mä en oo koskaan kuullutkaan tollaisesta sarjasta, mutta täytynee pistää se korvan taakse! Kiitos. <3
I really like you in your cosy and comfy look!
xx Rena
Thanks, Rena!
Kiitos tästä blogista. Niin hienoja ja aitoja kuvia sekä ennen kaikkea kirjoituksia. <3
Ja toi viimenen lause on niin hyvä muistutus kaikille meille. Viime vuonna mun elämässä aika moni asia meni uusiksi, kun oppi elämästä niin paljon uutta läheisen vakavan sairauden myötä. Oon onnellinen, että opin arvostamaan asioita niin eri tavalla, mutta samalla myös toivon, että ihmiset hoksaisivat samoja asioita elämästä – pientenkin hetkien ainutlaatuisuudesta – ilman yhtäkään muistutusta.
Kiitos sulle, että palaat tänne aina uudestaan. <3
Ja voi että, tiedän tunteen omasta kokemuksesta. Ois parasta, jos jengi muistais arvostaa pieniä juttuja ihan ilman erillisiä muistutuksiakin - yleensä ne on nimittäin kurjia.
Oon seurannu siun blogia jo todella kauan, mut jotenkin kuluneen vuoden aikana siit on tullu viel niinku extralemppari. Täällä on lämmin ja inhimillinen meininki, vaikka onkin kampanjapostauksia sun muita, jotka voi helposti “kaupallistaa” blogia joittenkin mielestä liikaa. Siulla on homma selvästi todella hyvin hallussa ja muutenki. Ai että <3
Kiitos, Hanna! <3
Mäkin tulin tästä postauksesta tosi hyvälle tuulelle, sun hymy tarttuu!
Oma torstai on ollut kyllä niin tavallinen ja arkinen kuin olla voi, mutta oon silti onnellinen juuri tästä(kin) päivästä. Vaikka alkava kevättalvi koulussa näyttää tällä hetkellä kiireiseltä, saan silti olla tyytyväinen siihen, että opiskelen itselleni mieluista alaa ja muutenkin arjessa on niitä mun näköisiä juttuja.
Auringonpaistetta sinnekin!
Oikee asenne. Kiitos ja samoin! <3
Haluaisin mennä terapiaan mutta en tiedä miten tulisi toimia… Mistä sinä aikoinaan hait apua?
Helsinki mission : nuorten kriisipiste. Sieltä kannattaa aloittaa! Saat 5-10 ilmaista psykoterapia käyntiä 🙂 kannattaa googlata. Ti-to on päivystys klo 9-11!
Mä hakeuduin aikanaan yksityiselle terapeutille ottamalla häneen suoraan yhteyttä ja tilanteeni kerrottuani pääsinkin ensimmäiselle käynnille jo samalla viikolla. Myöhemmin hain Kelan korvauksen psykiatrin kautta. Ylempi kommentoija antoikin jo oikein potentiaalisen aloitusvinkin – kovasti tsemppiä tulevaan! <3
Annika… Kiitos tästä muistutuksesta <3 Ps. Näytät niin onnelliselta näissä kuvissa!
Kiitos – onnellinen oli olokin! <3
Annika <3 Jälleen kerran ihana postaus ja kuvat, oot ihan mielettömän kaunis!
<3 <3
Harvoin oon kommentoinut sun blogia, vaikka oonkin ollut lukijana jo noin 8 vuotta ja täytyy kyl sanoa että sun blogis on ainoa mitä oon koskaan jaksanut seurailla ”säännöllisesti”. Oot niin aito ja rehellinen. Ja sun teksteihin on helppo samaistua. Toivottavasti jatkat samaan malliin!
Mutta tähän postaukseen liittyen, sain itsekkin tänään huomata että torstaissa on näköjään toivoa. Oon jo välillä meinannut menettää toivoni terveyteni ja parantumiseni suhteen, mutta onneks on torstaipäivät olemassa.
Ps. Oon aina tykännyt sun tyylistäs tosi paljon, jo ihan sieltä blogis alkuajoista asti.
Nimenomaan – onneksi on torstait. Tsemppiä tulevaan ja kiitos ihanasta kommentista! <3
ihana postaus, taas! <3 Oon yks niistä tuhansista sun lukijoista, joka ei koskaan kommentoi mitään, mutta nyt oli pakko. Sun postaukset on vaan yksinkertaisuudessaan niin ihania! Kauniit kuvat, rennot, mutta ajatuksia herättävät tekstit ja sun ihana olemus on vaan ihan lyömätön kombo – ja on ollu jo pitkään! Go Annika <3
Kiitos, kiitos, kiitos! <3
Arvostan sua nii paljon ku jaat meille lukijoille myös ne arjen huonommat päivät, mutta samalla muistutat kuinka se olotila on ohimenevää ja myrksyn jälkeen on poutasää. Olet upea kaunis nuori nainen ja toimit loistavana esimerkkinä niin nuoremmille kuin vanhemmillekin. Itse ainakin saan voimaa kamppailla oman masennuksen ja ahdistuksen kanssa, kun luen sinun kokemuksiasi. Kiitos Annika blogistasi.
Ihania sanoja! Kiitos ja tsemppiä myös sulle – mahtavaa kuulla, että näistä jutuista on ollut apua. <3
Sinusta Annika välittyy aivan ihana kuva tänne ruudun toiselle puolelle <3. Oon lukenu sun blogia jo tosi kauan ja siltikään en oo varmaan koskaan kommentoinu mitään. Piti vaan tulla kertomaan, että tykkään sun blogista ihan älyttömästi ja siitä miten aito oot.
Ps. Oot todella kaunis näissä kuvissa! 🙂
Mahtavaa kuulla. Kiitos ensimmäisestä kommentistasi, tästä tuli hyvä mieli! <3
Jännä kuinka itsellä oli tänään samansuuntaisia ajatuksia! Kävelin päivällä bussipysäkiltä kotiin ja tuttuun (ennen tiedostamattomaan) tapaan katselin lähinnä edessäni olevaan maahan ja olin ajatuksissani. Sit katsoin ylös ja huomasin, että puut oli tänään ihan mielettömän kauniit ohuella lumikerroksella peitettyinä ja muistin taas, että ympärillä voi olla niin kaunista kunhan muistaa välillä katsoa vähän kauemmaskin 🙂
No nimenomaan. Katse pois maasta ja/tai puhelimesta, niin voi löytää vaikka mitä! <3
Voi miten ihania ja nimenomaan onnellisia kuvia! Muutenkin musta on niin ihanaa että nykyään kirjoittelet tänne nimenomaan niitä ihan oikeita fiiliksiä – niin hyviä kuin huonojakin ??
<3
Ihanan ilosia kuvia! Toi oranssin punanen väri sopii kyllä hyvin sulle 🙂
Kiitos paljon! <3 Värit tekee kyllä ihmeitä kasvoille.
Hei Annika! Minäkään en ole ikinä kommentoinut, mutta nyt halusin laittaa viestiä. Sun blogi on kertakaikkiaan ihana. Sisältö on todella monipuolista ja jaat myös niiden hyvien hetkien lisäksi niitä huonompia, tämä on ihanan raikasta nykyajan blogimaailmassa (joka ei itseä enää jaksa kiinnostaa) ja blogisi antaa vertaistukea sekä poistaa stigmaa esimerkiksi masennukselta.
Blogisi on ainut jonka kanssa teen saman kuin vuosia sitten, hidas aamupala ja kahvia juodessa selailen kaikki uudet postauksesi läpi. Oikein ihanaa alkanutta vuotta ja jatka samaan malliin! <3
Ihanaa, että laitoit viestiä ja vielä vähän ihanampaa, että kuulun sun aamuihin vielä tänäkin päivänä. Kiitos ja samoin, Marianna! <3
Nää kuvat… Oot vaan Annika mielettömän kaunis ja ihana <3