Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia • maaliskuu 12, 2021

Eläinlääkärireissuja, huolta ja epäilyttäviä patteja

Kun helmikuun toisella viikolla aloitin naputtelemaan tekstiä näiden kuvien oheen, niin vähänpä tiesin mitä tulevat viikot toisivatkaan tullessaan.

Ensin oli päiviä täynnä onnea ja vailla huolen häivää – mitä kauneimmat, runsaslumiset talvipäivät toivat valtavasti energiaa arkeen ja valo lisääntyi kuin silmissä. Aurinko alkoi muutaman kuukauden talvitauon jälkeen paistaa taas kotiinkin ja jos en ollut ulkona nauttimassa säästä, niin istuskelin kotona vaihdellen paikkaa hiljalleen liikkuvan aurinkopläntin mukaan. Odotin 26-vuotissyntymäpäivääni, hauskojen ideoiden toteuttamista ja kevättalviseen arkeen vaihtelua tuovia pieniä juttuja – eväsretkiä, leffailtoja ja talvilajien parissa vietettyjä hetkiä.

Sitten tuli päivä, jona löydettiin Lukan jalasta pieni patti. Ihan pikkuruinen vain, mutta huolestuttavan kova sellainen. Kun lääkärin tutkimuksissa tuli esiin varovainen epäily kasvaimesta ja lähdin yksin kotiin koiran jäädessä sairaalaan ohutneulanäytteen ottoon, niin päälleni laskeutui epätietoisuuden ja huolen sekainen paksu sumu. Patologin arviota patista piti odotella lähes kaksi viikkoa ja ne tuntuivat pisimmiltä viikoilta koskaan. Oli päiviä, jolloin pystyin kuin ihmeen kaupalla pysyttelemään positiivisin ja jopa luottavaisinkin mielin, mutta myös päiviä, jolloin olin niin lamaantunut, etten saanut ahdistukseltani mitään muuta kuin kauhuskenaarioiden läpikäymistä tehtyä.

Kuun vaihteessa saatiin vihdoin tietää, että epäily osoittautui kuin osoittautuikin oikeaksi ja patti todella oli kasvain. Mitä todennäköisimmin hyvälaatuinen sellainen, mutta kasvain leikattaisiin pian pois ja vasta sen jälkeen selviäisi enemmän. Se oli kiinnittynyt vähän hankalaan paikkaan, sillä pienen koiran kapoisessa jalassa ei ole paljonkaan massaa poisleikattavaksi, mutta yritin olla murehtimatta sitä liiaksi. Ei auttanut kuin pitää sormet tiukasti ristissä ja toivoa parasta. Patista huolimatta Luka oli yhtä iloinen ja energinen itsensä kuin normaalistikin ja jos toimenpiteitä varten ajeltuja koipia tai itse pattia ei huomaisi, niin minkään ei edes tietäisi olevan vinksallaan. Se toi itsellekin edes pikkuriikkisen mielenrauhaa, sillä jos tilanne olisi ehtinyt äitymään pahaksi, niin se näkyisi varmasti voinnissakin.

Ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä lähtien jossain mun rinnan ja nielun välissä tuntui olevan pala, joka painoi välillä niin kovasti, etten meinannut henkeä saada. Rintaa puristi, kurkkua kuristi ja kyyneleet kihosivat silmiin monta kertaa päivässä. Usein silloin Luka tuli tiukasti kylkeen kiinni ja kuivasi kyyneleeni ihan kuin sanoakseen, että “älä huoli, kaikki menee kyllä parhain päin”. Kunpa me ihmisetkin osattaisiin olla edes vähän enemmän koirien kaltaisia: elää hetkessä, nauttia jokaisesta päivästä täysillä ja olla murehtimatta tulevaa. Kaikki menee kyllä parhain päin, hoin itselleni. On pakko mennä.

Nyt, muutama viikko patin löytämisen jälkeen, kasvain on viimeinkin leikattu pois ja pääni sisäinen sumukin alkanut sen myötä pikkuhiljaa hälvenemään. Leikkaus sujui hienosti ja nyt aluillaan on parin viikon pituinen toipilasvaihe, joka yritetään viettää koiraa silminnähden harmittavasta lenkkikiellosta sekä suurta inhoa aiheuttavasta kaulurista huolimatta mahdollisimman mukavissa merkeissä. Kahden viikon päästä on tikkien poiston aika ja samoihin aikoihin saadaan patologilta analyysi poistetusta patista – siitä, mitä se nyt lopulta olikaan, miten hyvin se saatiin poistettua ja että riittikö leikkaus vai pitääkö jatkohoitoa alkaa suunnittelemaan.

Oon tyhjentänyt kalenterini ja ottanut vähän vapaata, sillä suurimman osan ajasta on tuntunut mahdottomalta saada mitään järjellistä ajateltua saati sitten kirjoitettua. Sen sijaan oon viettänyt tavallistakin enemmän aikaa Lukan kanssa, sillä viime viikkojen tapahtumaketju muistutti taas siitä, ettei koskaan voi tietää milloin viimeinen yhteinen hetki koittaa. Parhaassa tapauksessa ei vielä pitkään, pitkään, pitkään aikaan, mutta sen tiedän varmaksi, että kun niin joskus tapahtuu, niin ajankohdasta riippumatta se tulee tuntumaan aivan liian varhaiselta. Onneksi sen aika ei ollut vielä, vaikka niissä kaikkein synkimmissä hetkissä ehdinkin jo niin pelätä.

Me jatketaan nyt sairaslomailua, halailua ja pidetään sormet tiukasti ristissä sen puolesta, että saataisiin patologilta parhaimpia mahdollisia uutisia Palataan seuraavan kerran toivottavasti vähän iloisemmissa merkeissä. Valoisaa maaliskuuta!

95

5 Comments

Related Posts

Hei lokakuu!
THE END OF AN ERA
Mun arki x 6
Kylmästä lämpimään
Next Post:
Makuuhuoneen facelift: DIY sängynpääty
Previous Post:
20 x arkihetki

Comments

  1. Anna says

    maaliskuu 12, 2021 at 19:40

    Voi ei miten kauhea tilanne! ? Omassa lapsuudenkodissa on ollut aikoinaan kultaisianoutajia, joten koiraihmisenä pystyn samaistumaan teidän tilanteeseen. Meidän koirat olivat pääsääntöisesti tosi terveitä ja elivät pitkän hyvän elämän. Toinen koiristamme eli melkein viisitoistavuotiaaksi. Tästä olen todella kiitollinen ja tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Toki yhteisen ajan päättyessä tuntui siitä huolimatta siltä, ettei siihen olisi ollut ollenkaan valmis.
    Pikaista paranemista Lukalle ja minäkin todella toivon, että saatte lopulta hyviä uutisia. Koirat on niin tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä. Voimia! ?

    Vastaa
  2. Nimetön says

    maaliskuu 13, 2021 at 14:03

    Aika helppo elämä on, kun voi ottaa kuukauden saikun ja irtioton kaikesta, kun koira sairastuu. No, eipä se paljon eroa muusta elämästäsi, lähinnä taidat muutenkin makoilla sohvalla rentoumassa ja keräilemässä voimia, että jaksat tehdä kuukausittaisen yhteistyöpostauksen instagramiin.

    Vastaa
    • Pinja says

      maaliskuu 17, 2021 at 21:31

      Onpa ilkeä kommentti. Tuliko tästä sulle hyvä mieli?

      Voimia teille Annika ja virtuaalirapsutuksia Lukalle, toivottavasti Luka toipuu hyvin!

      Vastaa
  3. Evanuela says

    maaliskuu 16, 2021 at 17:52

    Voimia Annika, tuo on raskas tilanne <3 Tosi ikävää, että joku haluaa pahoittaa sun mieltä lisää tommosella ylläolevalla typerällä kommentilla, josta paistaa läpi tyytymättömyys omaan elämään. Toivottavasti kasvaimen osalta kaikki kunnossa Lukalla 🙂

    Valoa xoxo

    Vastaa
  4. Hanna says

    maaliskuu 28, 2021 at 14:06

    Voi ei 🙁 Toivottavasti patti osoittautuu vaarattomaksi ja Luka jatkaa onnellista elämää vielä monen monta vuotta <3

    Mun edesmenneellä koiralla oli myös patti ja sitten tuli toinenkin. Ensimmäinen tuli selkään ja toinen sitten pari vuotta myöhemmin takareiteen. Molemmat olivat onneksi vain rasvapatteja, mutta kyllä mä pelästyin ihan tosi paljon. Koirat tuo elämään kyllä ihan tosi paljon sisältöä, pääsääntöisesti iloa, mutta valitettavasti myös surua ja huolta. Tiedän tunteen, kun huoli on kova eikä oikeen minhinkään voi keskittyä ja mieleen alkaa tulemaan kaikenmaailman kauhuskenaarioita. Mutta onneksi useimmiten kaikesta selviää.

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Sain eilen ensimmäisen annoksen koronarokotetta. Sain eilen ensimmäisen annoksen koronarokotetta. Eihän se mitään taikaiskun lailla muuta (I wish), mut sen jälkeen oon tuntenu pitkästä aikaa jotain mitä en oo koko alkuvuonna tuntenu: toiveikkuutta. 

Se oli mulle askel lähemmäs halailua ja lähekkäin olemista (!!!), juhlia, isovanhempien seuraa, leveiden hymyjen näkemistä, livemusiikkia, ulkomailla asuvia läheisiä, samasta pullosta juomista, leffassa käymistä, aamuun asti tanssimista, vuoden kotoilun surkastuttamien kommunikaatiokykyjen eheyttämistä, ravintolaillallisia, sitä energiaa, mitä iloa ja onnea pursuavan ihmismassan keskellä oleminen tartuttaa (terkuin introvertti, joka ei ois ikimaailmassa kuvitellu kaipaavansa suuria IHMISJOUKKOJA) ja kaikkea sellasta elämää, joka ei oo enää pitkään aikaan ollu elämää.

Nyt tuntuu siltä, että kohta taas on 🥂

PS: tässä vielä toivottu listaus kaikista rokotteesta saamistani sivuoireista:
-
-
-
Kaupallinen yhteistyö & arvonta: @xzsuomi Mä oo Kaupallinen yhteistyö & arvonta: @xzsuomi 
Mä oon saanu ilon olla XZ:n brändilähettiläs myös vuodelle 2021! 💐 Me jaetaan samanlaiset arvot, ajatukset ja selkeesti myös mieltymykset, sillä kotimaisen hiustenhoitokonkarin tuotteet ovat kuuluneet mun(kin) elämään jo ihan lapsuudesta lähtien (Niiskuneidin selvityssuihke 💘). Me ollaan hyvä match. 

Ilmeisesti se välittyy myös ruudun läpi, sillä meidän aiempi tekeminen on kirvoittanut teiltä mielettömän paljon kauniita viestejä ja kiitoksena siitä haluttiin ilahduttaa muutaman onnekkaan kevätpäiviä tuotepaketilla, josta löytyy mukava setti pitkäaikaisia XZ-suosikkejani (ne näet profiilini Reels-osiosta!) sekä tämän kevään uutuuksia. Jos paketti ois sulle mieluinen, niin käy stoorin vastausboksissa kertomassa millaista hiussisältöä toivoisit tänä vuonna näkeväsi - kaikkien siellä vastanneiden kesken arvotaan yhteensä kolme tuotepakettia (arvoltaan n. 30€).

Ja hei, nää tuotteet tulee muuten Hertsikasta ja Heinävedeltä. Myös se on yksi syistä, jonka vuoksi XZ:sta niin tykkään. 

#xzsuomi #vahvasuomalainen
Blogissa on vihdoin (!) postaus siitä, miten me t Blogissa on vihdoin (!) postaus siitä, miten me tehtiin tää sängynpääty ja saatiin suhteellisen pienellä vaivalla tosi iso makkarimuutos aikaiseksi. Linkki profiilissa! 💫
Kaupallinen yhteistyö: @kaissufurniture 
Mites tää meidän makuuhuoneen glow up? 🤩 En liiotellu sanoessani, että tätä tuskin tunnistaa samaksi huoneeksi. Puoli vuotta muuton jälkeen makkari näyttää vihdoin siltä, että siellä tekee mieli hengatakin!

Ja mikä parasta, enää ei tartte nukkua lattialla. Virolaisen @kaissufurniture’n massiivitamminen Ehe-sängynrunko on kuin meidän makkariin tehty ja tismalleen sellainen kuin olin toivonutkin: siro, ilmava ja ihan sairaan nätti. Onneksi en syöksyny päätä pahkaa tekemään hätähankintoja, sillä sopivan löytymistä kannatti todella odottaa. Tää on upea! 

Kaissun sängynrunkoja jälleenmyy @tempursuomi & #tempurbrandstore 💫
Tänä keväänä takaraivossa pitkään kyteneet Tänä keväänä takaraivossa pitkään kyteneet ajatukset ottivat viimein muotonsa, kun lyötiin 13 päätä yhteen ja laitettiin tapahtumaan: syntyi ensimmäinen vaikuttajien itsensä perustama ja vaikuttajamarkkinointiin erikoistunut luova toimisto @contentcornerhelsinki. Jännät ajat takana, mutta on sellainen tunne, että ne kaikkein jännittävimmät ovat vasta tuloillaan.

Enkä muuten tekis tätä missään muussa seurassa mielummin. Viisaat, aina yhtä rohkaisevat, upeat monitaiturinaiset ja nyt myös yhtiökumppanit; te ootte timanttia 💫 Tähän tiimiin on ilo kuulua! 💛

📸: @johannarontu
Retkimuistoja viime kesältä 💌 (Vähän muute Retkimuistoja viime kesältä 💌

(Vähän muuten meinas jännittää toi hetki tokan kuvan takaa, kun lauma näitä tyyppejä tallusteli täysin yllättäen keskelle meidän illalliskokkailuja. Mut miten upee näky?!?)

Copyright © 2021 Annika Ollila • Design by LuxiBee