Oon kainostellut haaveistani ääneen puhumista niin pitkään kuin muistan, mutta sen tekeminen on usein ensimmäinen askel kohti niiden toteutumista. Kun toiveitaan uskaltaa pukea sanoiksi, niin niitä on helpompaa lähteä työstämään. Siispä täältä se nyt sitten tulee: oma koti. Me halutaan oma koti.
Viime vuoden puolella kypsyteltiin pikkuhiljaa ajatusta oman asunnon hankkimisesta (kirjoitin fiiliksiäni yhteistyössä OP:n kanssa täällä) ja selailtiin asuntoilmoituksia epäsäännöllisen säännöllisesti. Nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että oon saanut vähän epäluuloisen kumppaninkin vakuuttuneeksi siitä, ettei asunnon ostaakseen tarvitse olla huipputuloinen, lainan maksaminen on käytännössä kuin omaan taskuun säästämistä ja parhaassa tapauksessa omistusasujan kuukausittaiset kulut voivat olla jopa vähemmän kuin vuokrakämpässä asuessaan. Tällä hetkellä ei kulu päivääkään ilman aiheesta puhumista ja myyntiin ilmestyvien kotien listauksia tulee päivitettyä heti ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja moneen kertaan siinä välissä. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani oon päivittänyt Oikotien jo useaan otteeseen.
Oon jo pidemmän aikaa seurannut lähipiirissä toteutuneita asuntokauppoja vierestä ja huomannut, kuinka nopeasti kaikki voikaan lopulta tapahtua. Etenkin täällä Helsingin alueella liikehdintä tuntuu olevan ihan ennätysnopeaa ja jos jotain haluaa, niin ostopäätös on tehtävä monesti jo ennen asunnon näkemistä. Tällaiseen verkkaiseen asioiden kypsyttelyyn tottuneena oon vähän kauhistunutkin siitä, että noin isoja päätöksiä pitäisi pystyä tekemään parhaimmillaan (tai pahimmillaan) muutaman tunnin sisällä. Mä oon nimittäin juuri se tyyppi, joka pähkäilee yhden kenkäparinkin ostoa helposti viikkokaupalla, joten miten niinkin iso päätös kuin asunnon hankkiminen pitäisi pystyä tekemään lähes samalta istumalta? Mahaa kipristelee jo pelkästä ajatuksestakin. Ehkä se vaan tapahtuu sitten, kun joku tuntuu niin oikealta, ettei tilaisuuden halua antaa valua ohi?
Tällä hetkellä en tiedä ihan varmaksi, että mitä etsitään. Ollaan avoinna aika monille erilaisille vaihtoehdoille. Suurpiirteiset kriteerit on kyllä jotenkuten hahmotettuna (joskin nekin tulevat vielä matkan varrella muuttumaan, sillä kompromisseja on varmasti tehtävä), mutta sijainti mietityttää. Vielä viime syksynä olin aivan varma siitä, että seuraava kotimme tulisi sijaitsemaan jossain kauempana keskustan hälinästä, mutta juuri ajatukseen totuttuani aloinkin ajattelemaan, etten tiedä, haluaisinko sittenkään jättää keskusta-asumista ihan vielä. Uskon, että viihdyttäisiin vähän syrjemmässä vallan mainiosti, mutta samaan aikaan haluaisin ehkä sittenkin nauttia kaupungista vielä vähän pidempään – luulen nimittäin, että kun kertaalleen päädyttäisiin kauemmas hälinästä, niin paluuta keskustaan ei enää olisi. Tällä hetkellä kaikkein ihanteellisin vaihtoehto sijainnille olisi vähän nykyistä syrjemmässä, kuitenkin raitiovaunu- tai metrolinjojen varrella, mutta voi olla, että se löytyykin lopulta jostain aivan muualta.
On varauduttava henkisesti siihen, että sen oikean löytyminen voi ottaa aikansa ja näillä ajoittain järjettömänkin tuntuisilla asuntomarkkinoilla yksi jos toinenkin potentiaalinen vaihtoehto menee varmasti jollekin nopeammalle, röyhkeämmälle, paksumman lompakon omaavalle tai muuten vaan sopivammalle kandidaatille. Mutta täytyy vaan sinnikkäästi yrittää olla lannistumatta, sillä meidän tuleva asuntomme tulee varmasti vastaan juuri silloin kun on niin tarkoitettu. Ties vaikka jo seuraavassa muutossa kannettaisiin laatikoita ihan ikioman kotimme lattialle!
Kaiken asuntolainojen vertailun, myynti-ilmoitusten välillä pallottelun ja vastikkeiden tutkailun pyörryttämänä mielessä on päällimmäisenä se, että missä ihmeen välissä meistä tuli tällaisia oikeita aikuisia?
Kuvat: Elisa Lepistö
149
sairaan sulosia!!?
<3
Oi onpa jännää! Toivottavasti löytyy joku kiva asunto teille 🙂
On kyllä jännää! Pidä sormet ristissä meidän puolesta 🙂
Vahva suositus Larulle ??????
Laruun ku päästäis <3 Harmiksemme 95% siellä olevista kämpistä on vaan reilusti yli meidän budjetin 😀
Ihanat nää kuvat! Tsemppiä asunnon etsintään <33
Kiitos, Pinja! <3
Entisenä rahoitusasiantuntijana ja itsekin ensiasunnon hankkineena voin lohduttaa, että sen oikean asunnon yleensä tunnistaa aika nopeasti. Ja jos joku asunto menee ohi – ei hätää, vielä parempaa on tulossa, ja kyseinen asunto ei vain ollut teille tarkoitettu. 🙂 Näin kävi itsellekin, että yksi kiva kohde meni ohi, mutta nykyisen löydettyämme ei ole harmittanut pätkääkään. Muistatte vain hakea lainatarjouksen etukäteen, niin ei tarvitse sitten odottaa pankin vastausta sopivan kohteen osuessa eteen, vaan voitte ryhtyä tuumasta toimeen. Tsemppiä oman kodin etsimiseen! <3
Niin mäkin oon kuullut! Nyt viime aikoina vastaan on tullut lähinnä kämppiä, joista suurin reaktio on ollut ”ihan ok” ja se on mulle no-no 😀 Haluun jotain kivempaa kuin pelkkää ihan ok’ta! Mutta eipä tässä kauaa oo vielä tosissaan etsittykään, eli täytyy vaan malttaa ottaa rauhassa ja tutkailla tarjontaa – kyllä se sieltä vielä jossain vaiheessa tulee. Ja ehdottomasti lainalupaus valmiiksi taskuun, niin ei jää ainakaan sen puuttumisesta kiinni sopivan kodin sattuessa eteen!
Kiitos tsempeistä, Mona! 🙂
Eikä nää kuvat!! Mun suurin haave on että joku katsoo mua joskus yhtä rakastavasti kun te kaks toisianne näissä kuvissa <3 !
Tsemppiä asunnon metsästykseen!
Ihanasti sanottu. Toivon lämpimästi, että sun haave käy pian toteen <3
Mies löyti ihan vahingossa asuntoarvonnan 3v sitten, jossa myytiin kantakaupungissa sijaitsevia omistusasuntoja ihan pilkkahintaan – täällä sitä ollaan eikä voitas olla tyytyväisempiä! Ei ole keskustan hälinää ja kaikki on ihan nurkilla 🙂 suosittelen siis tsekkaa HOAS:ia jne!
Wau, aikamoinen tuuri kyllä! Lucky you! 🙂
Täällä kans ensiasunnon (tai mulle ensiasunto, puolisolle ei) etsintä käynnissä. Alettiin käydä näytöissä jo viime syksynä, jotta nähtiin mitä missäkin on tarjolla meidän budjetilla – kuvissa kiva asunto ei välttämättä paikan päällä olekaan niin kiva.
Nyt sitten vaan mietitään tingitäänkö mieluummin vähän sijainnista vai neliöistä.
Mites hei pääradan varrelta esim. Käpylä tai Oulunkylä? (Tai Käpylähän on osin ratikkaverkostonkin varrella ja Mäkelänkadun varrelta menee busseja niin tiheästi, ettei aikatauluja paljon tarvitse katsella.)
Tota just, että monesti kuvissa kiva asunto ei vakuutakkaan omin silmin nähtynä, kun taas kehnoilla kuvilla varustetun ilmoituksen kämppä voi olla livenä tosi kiva. Mulla kävi noin esimerkiksi aiemman vuokrakotini kanssa, jonka kuvat olivat tosi keskinkertaisia, mutta niiden takana oleva koti ihan mieletön.
Meille sijainti ei oo keskeisyyden näkökulmasta ihan ykkösprioriteetti, mutta tavallaan on kuitenkin: on nimittäin alueita, joille en muuttaisi mistään hinnasta, vaikka kämppä olisikin muuten kuin meille tehty. Ja luonnollisesti juuri niiltä alueilta on paljon koteja myynnissä 😀 Käpylä/Kumpula/Koskela/Toukola -akseli on itseasiassa tällä hetkellä ihan meidän sijaintihaaveiden kärkipäässä – noi olisi juuri sopivan ”syrjässä” ja samalla silti tosi lähellä kaikkea. Mutta ollaan sijainnin suhteen varsin avoimin mielin ja katsellaan vaihtoehtoja tosi vaihtelevilla sijainneilla pitkin poikin lähiympäristöä – poissa laskuista on ainoastaan ydinkeskusta, eteläisin kantakaupunki sekä muutamat lähiöt 🙂
Omasta kokemuksesta voin suositella Vanhankaupunginkoskea / Viikinrantaa. <3 ihana rauha ja luonto mutta myös tosi lähellä kaupungin hälinää.
Ne on meidänkin sijaintitoiveiden kärkipäässä <3