Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia • 6 toukokuun, 2017

Lauantai

aaa

 

Kulunut viikko on ollut täällä niin hipihiljainen, että ehti jo tulla ihan ikävä, mutta silti vähintäänkin yhtä värikäs kuin ylläolevat kuvat yhteensä. Mieletön sää on tehnyt kaikesta vähän kivempaa: sängystä tekee oikein mieli pompata ylös, kun aurinko heijastaa vastapäisen talon seinästä sairaan kirkkaasti sälekaihtimista huolimatta, aurinkoisilla kaduilla kävely kuulokkeet korvilla on houkuttanut poikkeuksellisen paljon julkisten käyttämisen sijaan ja lounaatkin on maistuneet paremmalta viereisessä puistossa t-paita päällä syötynä. Kuten oon täälläkin moneen kertaan julistanut, niin sää vaikuttaa mun mielialaan vuodenajasta riippumatta niin paljon, että tällaisina aurinkoisina päivinä meinaan vaan haljeta onnesta.

 

Uusi koti on nyt ihan virallisesti koti, kun wifi (nimeltä fifi, lol) on vihdoinkin toiminnassa. Aikansa sen kanssa taisteltiin, eikä puhelimen netti toimi täällä neljän seinän sisällä edes somen selaamisen saati sitten koneeseen jakamisen verran, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Eilisen sisustuspäivän tuloksena myös verhot on paikallaan ja meillä asustaa kuusi uutta kasviasukasta, joiden elinajasta saa muuten heittää villejä veikkauksia – toivon niiden puolesta parasta, mutta pelkään samalla myös pahinta, sillä onnistun yleensä tappamaan kaktuksetkin ennätysnopeasti hellästä huolenpidosta huolimatta. Täytynee ehkä tutustua kasvienhoitoon vähän yksityiskohtaisemmin, ennenkuin istutetaan yrtit kasvamaan.

 

Tänään ois suunnitelmissa pyykkivuoren alle hautautumista, mut sitä ennen lähdetään Lukan kanssa nauttimaan hetkeksi tosta kelistä. Tehkää tekin samoin!

 

PS: Lukemisen pitäis olla nyt myös teille mobiilikäyttäjille vähän mukavampaa, sillä ulkoasua on säädetty niin, että kuva- ja tekstileveys on mobiilinäkymässä kumpainenkin vähän leveämpää. Toivottavasti tykkäätte!

0

14 kommenttia

Related Posts

Back in business
Taukoa ei tarvitse aina ansaita
Rakas päiväkirja
Kerrankin kunnon viikonloppu
Next Post:
7 x paras sarja just nyt
Previous Post:
Tervetuloa Toukokuu

Kommentit

  1. Piia sanoo

    6 toukokuun, 2017 14:51

    Vitsit miten ihana kuvakollaasi! 🙂

    Vastaa
  2. ..Maria sanoo

    6 toukokuun, 2017 17:17

    Ai kamala, meilläkin ollut nyt miehen kaksi bambua mitälie viherkasvia reilut 5vuotta ja kovasti yritän pitää ne elossa.. Isoäitini antaman rahapuun tapoin, en tiedä mitä tein väärin (vuoden se eli mulla! hänellä taas 5v :D) , veikkaan et tää kämpän lämpöaste (päivisin auringon paistaessa +28’c) oli liikaa sille – koska se piti säilyttää viileässä, joten se päätti lähteä paremmille ruohikoille 🙁 mutta tulevaan kämppään aiotaan kyllä hankkia helppohoitosia kasveja! Kasvit tekee niin paljon.

    Vastaa
    • Annika sanoo

      7 toukokuun, 2017 13:04

      Agreed! Mutta piru vie, että niistä huolehtiminen onkin kyllä vaikeeta. Noista uutukaisista en osaa vielä sanoa, että kuinka paljon hoitoa ne vaatii, mutta mulla oli ennestään yks tollanen maailman kestävin vahapintainenkasvi, orkidea (joka on pysynyt vähälläkin huolenpidolla jo sairaan kauan täydessä loistossaan, vaikka muuttaessa runnoinkin sen vahingossa seinään) ja yksi kasvi, joka nuupahtaa, jos se on päivänkin ilman kastelua 😀

      Vastaa
  3. emzi sanoo

    6 toukokuun, 2017 18:13

    Ihania kuvia ja ihanaa lauantai-iltaa sulle 😀

    Vastaa
  4. Iida sanoo

    6 toukokuun, 2017 19:40

    Oi miten kivoja kuvia! Pitäis muuten itsekin hankkia kotiin vähän viherkasveja, ne piristää niin kummasti 🙂

    Vastaa
    • Annika sanoo

      7 toukokuun, 2017 13:00

      Ne piristää kyllä tosi paljon ja siks meidänkin koti on nyt melkein täynnä kasveja ja kukkia! Ainoo vaan just se, että miten ne pysyy hengissä, mutta kunhan ahkerasti kastelee ja antaa valoa, niin luulis selviivän. (Aina saa luulla… :-D) Yks mun lempikasveista on tollainen Ikeasta ostettu vähän vahapintainen kasvi, jota pitää kastella ehkä kerran kuukaudessa. Siks se varmaan onkin pysynyt mulla hengissä viimeiset kaksi vuotta 😀

      Vastaa
  5. Jenni sanoo

    6 toukokuun, 2017 20:03

    Tykkään sun blogista, oon tykännyt sieltä ihan pienestä teini-iästä asti. Siksi en kysy tätä pahalla, vaan ihan mielenkiinnosta. Kun olet useampaan kertaan sanonut, että jos saisit uudestaan päättää niin et julkaisisi poikaystävästäsi kuvia. Nyt kun olet uudessa suhteessa, miten teit kuitenkin sen valinnan, että tuot miehesi kasvot julkisuuteen? 🙂

    Vastaa
    • Annika sanoo

      7 toukokuun, 2017 13:13

      Selitinkin tän jossain aikaisemmissa kommenteissa jo muutamaan kertaan! Mut tosiaan, asia nyt vaan on aina niin, että jos yrittää pitää jonkun asian salassa, niin ihmisiä kiinnostaa vaan entistä enemmän ja silloin aletaan juoruilemaan, kaivelemaan ja levittelemään sellaisiakin asioita, jotka ei kuulu muille missään määrin. Ja sit, kun ei varsinaisesti piilottele mitään, niin ei se enää jaksakkaan kiinnostaa ketään 😀 Päätin siis tehdä niin, että en esittele poikaystävääni somessa sen erityisemmin, mutta en mä sitä/sen olemassaoloa salailekkaan. Aikaisempaan verrattuna suurin ero on ehkä se, että silloin vuosia sitten aikaisemmasta poikaystävästä kertoessa kumpikaan ei osannut kuvitellakkaan, kuinka isoihin sfääreihin tää kaikki vois vielä jonain päivänä kasvaa ja se tuli lopulta aika odottamatta. Nykyään se on tiedossa, sitä osaa ”hallita” ja tietää kokemusten perusteella mihin kohtaan rajat on hyvä vetää.

      Eipä tohon oikeestaan mitään sen kummempaa selitettävää ole :> Koin vaan, että salailu saattaa olla loppujen lopuksi huonompi valinta. Se kun ei valitettavasti tarkoita sitä, että asiat pysyisi siltikään yksityisenä.

      Vastaa
      • Julia sanoo

        10 toukokuun, 2017 18:11

        Aika nerokas logiikka! Olen eri kommentoija kuin ylempi, mutta sama kysymys on käynyt mielessä kuin hänellä. Ihmiset muuttuu kyllä yllättävän viekkaiksi nettisalapoliiseiksi, kun jonkun yksityiselämää täytyy selvittää. 😀

  6. Emma sanoo

    6 toukokuun, 2017 20:47

    ihana postaus ??

    Vastaa
  7. Riina sanoo

    7 toukokuun, 2017 07:20

    Oikein on hyvä mobiilisti lukea. Kiva seurailla kotiutumistunnelmiasi! Laitahan taas jossain vaiheessa ravintola- ja kahvilavinkkejäsi!

    Vastaa
    • Annika sanoo

      7 toukokuun, 2017 12:58

      Hyvä! Ennen oli tosiaan vähän nihkeempää, kun kuvien ja tekstin sivuilla oli niin paljon tilaa, että tekstiosio oli tosi kapea ja kuvat pieniä. Mua se ei niinkään haittaa, kun tosi harvoin avaan blogia puhelimella, mutta about 70% lukijoista käyttää lukemiseen mobiililaitetta, joten ihan optimaalista, että myös mobiilinäkymä on tehokas.

      Ja joo, laitan kyllä! Täytyykin alkaa taas pitämään enemmän kameraa mukana ympäriinsä kulkiessa, niin saa sitten niitä kahviloita ja ravintoloitakin kuvattua muutenkin kuin puhelimella <:

      Vastaa
  8. Julia sanoo

    9 toukokuun, 2017 08:49

    Ihan huippua, että oot alkanu taas ahkerasti bloggaamaan. Tykkään sun kirjoitustavasta erityisen paljon :)<3

    Vastaa
    • Annika sanoo

      9 toukokuun, 2017 10:06

      <3

      Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään