Joogaa, sarjoja ja talvihaaveilua

Joululomani vierähti ohi parhaalla mahdollisella tavalla, eli varsin perinteisissä löhöilymerkeissä maaten, syöden ja vähän lisää maaten. Kaukosäätimen Netflix-pikanäppäin kului vähän tavallista enemmän, sohvan ja jääkaapin välinen matka tuli poikkeuksellisen tutuksi, eikä herätyskellollakaan ollut hetkeen mitään virkaa. Viikkoihin mahtui kuitenkin pari muutakin juttua: lomani aikana ehdin nimittäin myös…

…tykästyä yin-joogaan. Joku kenties muistaakin, etten vielä jossain vaiheessa kokenut joogaa kaikkein omimmaksi lajikseni ja kokeilemani tunnit olivat pitkään kaikkea muuta kuin miellyttäviä, mutta sittemmin ollaan alettu löytämään yhteistä säveltä. Oon käynyt viime aikoina rauhallisessa yinissä huoltamassa kehoani tietoista läsnäoloa harjoittaen ja se on ollut i-ha-naa. Ehkä uskaltaudun pian johonkin muuhunkin joogaan.

…unohtaa valokuvien ottamisen kokonaan. Sateinen keli ja miltei valkenemattomat päivät eivät varsinaisesti inspiroineet, eikä edes puhelimen kameran rullaan kertynyt paria hassua kuvaa enempää. Vuodelta 2020 toivoisin hieman edeltäjäänsä suurempaa kuvasaldoa, sillä niitä on niin mukavaa katsella jälkikäteen.

…käydä yksin lounaalla. Ulkona syöminen pelkässä omassa seurassani on musta arjessa jotenkin epämiellyttävää, vaikka ulkomailla teenkin sitä mielelläni ja kun kotona kokkaus ei syystä tai toisesta onnistu, niin nappaan ruuan yleensä vähintään mukaan. Keräsin kaiken rohkeuteni tähän tapahtumaan ja jälkeenpäin (tietenkin) ajattelin, ettei se lopulta niin kamalaa ollutkaan. Voisin jopa mennä uudelleenkin.

…nauttia hiljaisuudesta kotona. Siitä on ollut kuluneen syksyn ja talven aikana pulaa, kun remonttiäänet ovat kiusanneet lähes jokaista päivää jo kuukausia putkeen (luojan kiitos vastamelukuulokkeille). Joulun saapuessa myös naapurikadun rakennusmiehet jäivät lomailemaan, eikä hiljaisuus oo maistunut koskaan yhtä hyvältä.

…katsoa lukemattomia tunteja sarjoja. The Witcher ei ollut mun juttu, mutta You’n ja kotimaisen Sorjosen uusimmat kaudet ahmaisin silmänräpäyksessä. (Pienenä lohtuna suureen pettymykseen siitä, ettei rakastamani Million Little Thingsin toinen kausi tullutkaan C-Moreen vuoden viimeisenä päivänä, vaikka somessa alunperin niin kerrottiinkin. Nyyh.)

…viettää muutaman koti-illan ystäväseurassa ruokapöydän ääressä. Kivaa vaihtelua ravintolatreffeille ja mikä parasta, sen voi tehdä kotihousut ja villasukat jalassa. Aika moni juttu on parempaa edellämainitussa varustuksessa.

…jäädä koukkuun ruusukaaliin. Haluaisin syödä sitä joka ikinen päivä ja tein sitä jopa joulupöytäänkin. Ylivoimaisesti paras versio tulee, kun leikkaa kannat pois, keittää kaaleja 4 minuuttia kiehuvassa vedessä ja paistaa vielä pannulla voin, oliiviöljyn, sitruunamehun ja hunajatilkan kanssa. Lisää lopuksi päälle ripaus suolaa sekä pippuria ja nauti!

…potea flunssaa. (Taas.) Se oli tosin ihan odotettavissakin, sillä kotikotiin joulunviettoon mennessämme koko talous oli sairastanut vuoron perään ja osa oli läpi joulunkin toipilaana. Pöpö tarttui tietenkin myös muhun, mutta pahin oli onneksi jo muutaman päivän kuluttua ohi.

…haaveilla reissusta lumisempiin maisemiin. Talven tulo näyttää ottavan oman aikansa (vaikka myös viime vuonna lumi saapui pysyvästi etelään vasta näinä päivinä), joten tekisi kovasti mieli karata hieman pohjoisempaan nauttimaan talvesta. Lähdetään meidän perheen perinteiselle keväthankireissulle tänäkin vuonna, mutta sitä saa odotella vielä useamman kuukauden…

…jännittänyt ensi viikkoista viisaudenhammasleikkausta niin, että vatsaa kipristelee.

…värjätä hiukset tummemmaksi. Pysyttelin koko viime vuoden vähän luonnollisemmassa sävyssä värjäysvälejä venyttäessäni, sillä sen kanssa tyvikasvu ei pompannut niin pahasti esiin, mutta nyt oli vihdoin aika tummemmalle. Tunnen itseni vähän enemmän omaksi itsekseni.

…pohtia, että milloin joulukuusesta pitäisi viimeistään luopua. Yleensähän se on tapana tehdä viimeistään loppiaisena, mutta meidän kuusi seisoo olohuoneen nurkassa edelleen. Se tuo kotiin edes ripauksen talvitunnelmaa, kun ulkona sitä ei toistaiseksi ole. Ehkä pakataan se varastoon sitten, kun talvi viimeinkin saapuu!

 

Kuvat: Jenni Rotonen

Toivottavasti teidänkin lomapäivät sujuivat leppoisissa merkeissä 

Onko arkeen paluu sujunut uutta virtaa puhkuen vai onko ympärivuorokautisesta möllöttämisestä irtautuminen tuottanut vaikeuksia? Mä joudun kallistumaan jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta eiköhän tää lähde tästä taas rullaamaan. Pikkuhiljaa. Ehkä.

82