Maanantai ja uuden viikon uudet kujeet on taas täällä.
Tänään tuntuu jotenkin erityisen hankalalta pitää kaikkia lankoja samaan aikaan käsissä ja oon kuin yksi jatkuvasti kasvava stressipallo. Vaikka kuinka syksystä ja sen tuomasta kodikkaasta pimeydestä tykkäänkin, niin pakko myöntää, että tää päiväkausia putkeen jatkuva sade vaikeuttaa monia juttuja ihan hullun paljon. Optimaalisinta tällaisella kelillä ois vaan linnoittautua kotiin koneen ääreen näpyttelemään ja puuhastelemaan, mutta viime viikkojen kaatosateiden vuoksi kuvatoteutusta vailla olevia hommia on kerääntynyt niin paljon, että meinaa ihan mennä sormi suuhun. Säästä on mälsää valittaa, kun ei se siitä marmattamalla parane (niinkuin mikään muukaan), mutta kun pitäis saada kuvattua yhtä sun toistakin juttua ja vettä tulee vaan aamusta iltaan saavista kaatamalla, niin meinaa vähän turhauttaa. Täytynee varmaan alkaa kartoittelemaan katoksen alla olevia kuvauslokaatioita loppuvuoden varalle, sillä tää ei näytä ihan hetkeen hellittävän.
Mun tän vuoden tavoitteena on muuten oppia minimoimaan ylenpalttinen murehtiminen, tunnistamaan juuri itselleni sopiva stressin määrä ja hallitsemaan sitä sujuvasti. Sopiva stressi on ihmiselle todistetusti hyväksi ja mut se saa parhaimmillaan aikaansaavaksi sekä tehokkaaksi. Jos stressilevelit taas nousee yli sen häilyvän rajan, niin se tekee mut ahdistuneeksi ja lamaantuneeksi. Mun suurin ongelma on se, että alan helposti lietsomaan päässäni pahinta, enkä osaa ahdistuneena pitää asioita perspektiivissä – mua täytyy monesti muistutella, että vaikka joku asia meneekin välillä mönkään, niin se ei vaikuta koko elämään. Vaikeuksia kohdatessani alan helposti voivottelemaan ja ruoskin itseäni ankarasti, vaikka tyynenä pysyessäni huomaisin, että kyseessä tuskin lopulta on edes niin iso juttu kuin aluksi hätäpäissäni kuvittelin. Psykologin kanssa keskustellessani oon ymmärtänyt, että vaadin itseltäni jokapäiväisessä elämässä vähän liian paljon ja mun täytyy opetella olemaan itselleni armollisempi. Se varmasti edesauttaisi tätä stressiongelmaakin positiivisesti. No, pienin askelin eteenpäin…
Toivottavasti tästä tulee toimelias ja aikaansaava viikko. Muutaman pakollisen jutun lisäksi mulla on mielessä satunnaisia kivoja postausideoita, joista paria oon jo aloittanut toteuttamaan, enkä malttaisi odottaa niiden valmiiksisaamista. Tää on kyllä taas niin tyypillistä, että kun olkkarissa on laatikoittain läpikäymistä odottelevia kirppiskamoja ja to do -listalta löytyy muitakin vähän tylsempiä juttuja, niin muuhun iskee oikein kunnon inspiraatioaalto. Perus.
Sellaisia ajatuksia tän viikon alkuun. Energistä uutta viikkoa, harmaudesta huolimatta!
1
siis nyt on pakko kysyä että mistä housut?!:-D kerrankin hyvännäköiset löysemmät housut!:)
Ne on Kappahlista! 🙂
Olisiko mahsollista käydä kuvailemassa sateesta huolimatta sateenvarjon alla? 🙂 Uskon, että vaikeampaa kuin kivalla säällä, mutta voisi tulla hauskoja kuvia, joissa kontrastia toisi harmaa tausta ja ilosen väriset vaatteet. Ehkä:D
Ihan kiva idea kyllä (ja varmasti menee joskus toteutukseenkin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole), mut ei kuitenkaan välttämättä sovi ihan kaikkeen mahdolliseen… 🙂
Kiitos paljon viimeaikaisista postauksista! Ne on olleet tosi elämänmakuisia ja rehellisiä 🙂 On niin mukava lukea tätä blogii, että oli pakko kommentoida kiitokset sulle ?
Kiitos teille, että tuutte tänne aina uudelleen <3
Tykkään miten avoimesti kirjoitat psykologilla käynnistä, se on ihan turhaan ns. “tabu” , ja niin monen pitäisi tajuta ettei avun hakemista tarvii millään tavalla hävetä! Ja voi, toi Suomen sää.. Se on varmaan pääsyy siihen miksen voi kuvitella siellä enää asuvani, harmaus ja sade vaikuttaa mun mielialaan ihan kauheesti! 🙁 Kivaa iltaa! <3
xx Jenna
http://www.jennaclaudiat.com/
Mä oon kyllä ihan samaa mieltä tosta 🙂
Olin just tulossa kirjottamaan samaa tosta psykologilla käynnistä!
Moi Annika! Luin sun postauksen lumenen ripsarista ja mietin , että kun sullakin on suht koht pitkät ripset , että variseeko sulla ripsarit pitkin luomia? Kun mulla on tämä ongelma ja se on aika rasittavaa… en tiiä osaisiksä neuvoa tähän mitään tai onko jotain vinkkejä mitä vois kokeilla?
Mulla ei varise oikeestaan koskaan mikään ripsari, ellei kyseessä oo sitten jotkut kahden euron “leluripsivärit”… Eli en valitettavasti osaa auttaa ton asian suhteen. Sorry! 🙁
Mistä sun pipo on?:) vai onko toi edellisessä postauksessa näkyvä harmaa sama?
Toi näiden kuvien musta pipo on Bik Bokista.
Hei kannattaa hommata jonkinlainen pikkuflash! Sen kanssa kun pääsee hommasta jyvälle, on tosi helppo luoda sisätiloissakin pimeänä päivänä luonnonvalomainen fiilis. 🙂
Mulla on ollutkin sellainen vuosia, mutta se on jäänyt ihan käyttämättömäksi, kun en jotenkin pidä sen jäljestä. Sisällä saa kikkailtua onneks valoilla muutenkin, mut suurimmat ongelmat on tällä hetkellä kuvissa, jotka täytyis kuvata ulkona kaatosateessa 😀 🙂
where is your sweater from?
It’s from Bik Bok.