Juhannukseton juhannusviikonloppu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti teillä on ollut mitä rentouttavin juhannusviikonloppu! Oon tainnut kirjoitella ennenkin, etten itse oo koskaan ollut tällaisten koko kansan juhlien suurin ystävä – pääsiäiset, vaput, juhannukset ja vuodenvaihteet kun on yleensä juuri niitä hetkiä, jolloin kaikkien muka pitäisi tehdä jotain erityisen siistiä, jota on suunniteltu vähintään viikkokaudet etukäteen ja se tietynlaisten paineiden aiheuttama stressi on jotain ihan muuta kuin mitä kyseisiin päiviin haluan yhdistää. Monesti oon sattunut olemaan reissussa juuri edellämainittuihin aikoihin, eikä se oo haitannut pätkääkään, mutta tänä vuonna vietettiin juhannusta ihan vaan tavallisen, joskin astetta hiljaisemman, viikonlopun merkeissä kaupungissa. Perheen mökillä olisi ollut kieltämättä mukava piipahtaa, mutta koska poikaystävä oli töiden takia kiinni kaupungissa myöhään aattoiltaan asti, niin päätettiin, että sinne ehtii paremmalla ajalla toistekin. Juhannuksen voi ihan hyvin viettää myös kaupungissa tekemättä mitään sen kummempaa.

 

Vaikkei melkein mitään spesiaalia olla tehtykään, niin tää pitkä viikonloppu on ollut jotenkin tosi mukava. Hidas, hiljainen ja rentouttava. Kuluneet neljä päivää on tuntuneet käytännössä pelkältä sunnuntailta toisensa perään, suurin osa kaupungista näyttää lähteneen muualle juhannuksen viettoon ja ajantajukin on mennyt omia menojaan. Herätyskellovapaat yöunet on venyneet useampana päivänä myöhään aamupäivään, ruokavalio on koostunut uusien pottujen ja lohen lisäksi myös McDonald’sin tuplajuustohamppareista sekä lukemattomista jäätelöistä ja kesämekkojen sekä kukkaseppeleiden sijaan päältä on löytynyt lähinnä villapaitoja ja muita mahdollisimman lämpimiä vermeitä. Toki yksi juhannusmainen juttukin tehtiin – syötiin nimittäin illallista ulkona aurinkovarjon suojassa, vaikka taivaalta tuli vettä niin kovaa, että varjokin lopulta petti. (Koska kyllähän me suomalaiset ollaan keskikesällä pihalla, oli sää mikä hyvänsä.) Koiranilmasta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) kyseinen illallinen oli yksi koko kesän ikimuistoisimmista hetkistä ja sen jälkeen ajattelin, että juhannukseni on ollut jo pelkästään sen ansiosta enemmän kuin olisin uskaltanut edes toivoa.

 

Meidän viikonlopulla on ollut kuitenkin yksi kantava teema, joka on ollut bailaamisen sijaan jotain aivan muuta – nimittäin drone! Ostettiin viime viikolla pitkään mietityttänyt Mavic Air -lennokkikamera lähinnä tulevaa Norjan-roadtrippiämme silmällä pitäen ja loppuviikko onkin mennyt enimmäkseen sen lennättämisen harjoitteluun. Lentoja on tehty vasta pari hassua ja treenattavaa on vielä rutkasti, mutta jo nyt on sellainen fiilis, että toi taskukokoinen vempele oli varmasti jokaisen pennin arvoinen hankinta. On ollut jo nyt mieletöntä päästä näkemään tuttuja maisemia niin eri perspektiivistä kuin mihin ilman ylimääräisiä apuvälineitä pystymme, joten sitä lisää jatkossakin.

 

Sellainen oli meidän vähän vähemmän perinteinen juhannusviikonloppu.

 

 

PS: Heti edellisessä postauksessa kesälomasta mainittuani koneeni näki ilmeisesti tilaisuutensa tulleen (“vihdoin”, se taisi ajatella), sillä osa tuulettimesta meni jumiin ja sen seurauksena se on ylikuumentumisen vuoksi käyttökelvoton ennen ensi viikkoista huoltoa. En ollut rehellisesti sanottuna ajatellut ihan näin totaalilomaa, sillä kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta ehkä tälle oli joku tarkoitus. Tänään naputtelen poikaystävän koneelta, mutta pian toivottavasti jo omalta.

 

 

 

 

 

1