title image

Annika Ollila

Luurin läpi: viikko 31 & 32

 

 

 

 

 

1. Meidän Airbnb-kämpässä oli maailman kauneimmat ikkunat ja loputon valo. Me muutetaan vielä tässä kuussa naapuriin astetta valoisampaan kotiin, mutta kuvankaltaiset mielettömät ikkunat jää silti vielä kaukaiseksi haaveeksi.

 

2. Berliini oli varsin vähäkuvainen, mutta sitäkin mieluisampi. Postaus reissusta löytyy täältä.

 

3. Klunkerkranichin kattoterde oli mitä parhain paikka auringonlaskujen bongaamiseen ja vietettiinkin siellä useampi ilta.

 

4. Tän kesän aikana pätkäpaastohommat on jääneet kokonaan ja oon taas syvällä herkullisten aamiaisten maailmassa. :-D Niin paljon hyvää ruokaa, niin vähän aikaa! Voi olla, että talven tullen palailen taas totuttuun rytmiin, mutta toistaiseksi on ollut hyvä näin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Vieraileva tähti, eli Bongo-pentu! Luka harvoin ystävystyy meille kylään tulevien koirien kanssa, sillä oma reviiri on sille tosi tärkeä, muta tästä kaksikosta tuli heti ensinäkemällä ylimpiä ystävyksiä.

 

2. Vähän viiveellä valmistunut synttärikakku heinäkuun syntymäpäiväsankarille, eli poikaystävälle. Hän sai luonnollisesti toivoa kaikkein mieluisimman kakun ja eräänä iltana pyöräyttämäni pavlova menikin melkein yhdeltä istumalta, vaikka syötiin se ihan vaan kahdestaan.

 

3. Rakkaat nauttimassa kuuman päivän tuulenvireestä merellä.

 

4. Arttu ja Sanni <3

 

 

 

 

 

 

 

 

1. – 4. Ei niin tavallinen keskiviikko – vietettiin ilta nimittäin Sailor Jerryn järkkäämissä vauhdikkaissa bileissä Stidilässä. Upeita vanhoja autoja, rommidrinkkejä, tatuointeja, hyvää musaa ja vielä sitäkin parempaa seuraa. Mä tosin skippasin uuden tatskan ottamisen, vaikka se olikin alunperin vähän kiinnostellut…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Ehkä koko viikonlopun kuvatuin spotti.

 

2. Yritettiin ottaa meistä asiallista yhteiskuvaa, kun juuri tämän kuvan jälkeen kameran takana häärännyt kaveri peruutti epähuomiossa takana olevaa miestä päin kaataen hänen juomansa maahan. Korvattiin luonnollisesti kaatunut juoma, muttei kehdattu enää jäädä ottamaan lisäkuvia. :-D

 

3. Viikonlopun paras annos oli ehdottomasti Shelterin Iberico -possu. Myös Fat Ramenin bao bunit vei kielen mennessään, kun taas Pizzariumin pizzat oli tällä kertaa harmillinen pettymys.

 

4. Kolmannelle festaripäivälle luvattiin koleaa keliä ja sadetta, joten vedin hameen sijasta päälle pitkät housut (a.k.a. discopantsit) sekä kollarin. Ei mitään kovin erikoista, mutta silti (tai jopa siksi?) pidin tästä lookista kaikkein eniten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Luka oli Flow’n ajan hoidossa ja saatiin pitkin viikonloppua kuvapäivityksiä sen menoista ja meiningeistä. Tässä kuvassa meneillään oli illallinen, joka oli katettu Lukallekin pöydän ääreen serveitteineen kaikkineen! <3 Ja pssst, huomasitteko muuten ton taustalla illallistavan oravakaverin?

 

2. <3

 

3. Mun puhelimen kuvasaldo viikonlopulta oli suurinpiirtein tätä luokkaa. Lämpimiä muistoja, vaikkakaan ei oikeestaan mitään julkaisun arvoista.

 

4. Aina yhtä ihana festarimiljöö! Tänä vuonna sää ei suosinut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kauniiksi viimeistelty Suvilahti on upea vähän ankeammallakin kelillä.

 

 

 

 

 

Koti juuri sellaisena kuin se on

 

 

 

 

 

Viime viikolla Julia heitti ilmoille hauskan haasteen, jonka tarkoituksena oli tyypillisen siistittyjen ja aseteltujen kotikuvien sijaan paljastaa, miltä kotimme näyttää juuri tällä hetkellä – likapyykkeineen, roskapusseineen ja arkisine sotkuineen. Kovin moni blogeja lukeva ei oo varmasti välttynyt näiltä postauksilta, sillä haasteeseen on ehtinyt osallistumaan yksi jos toinenkin tyyppi ja nyt on viimein munkin vuoro. Jaksattekohan vielä lukea?

 

Tällä hetkellä kotimme on sen näköinen kuin yleensäkin arkisin. Nurkissa lojuu mm. parin viikon takaiset telttailuvarusteet, jotka odottelee maagista siirtymistään kellarivarastoon, Berliinin reissun purkamaton matkalaukku, keskelle olkkaria jämähtänyt mökkireissukassi sekä vasta hajonnut sohvapöytä, jota en oo saanut aikaiseksi viedä pois. Me ei kuuluta siihen luonnostaan siistien ihmisten ryhmään ja esimerkiksi vieraiden kylään kutsumista edeltää useimmiten vähintään 10 minuutin hikinen pikasiivousoperaatio. (Se on tosin yksi syy sille, miksi tykkään kutsua ystäviä säännöllisesti kotiimme, sillä pyörremyrskyn kaltainen pikasiivous on taloudessamme yleensä se kaikkein tehokkain siivoushetki.)

 

En oo tainnut koskaan esitellä nykyistä kotiamme kunnolla, mutta pari aiempaa vilausta siitä löytyy sekä täältä että täältä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkymä, joka pamahtaa eteen heti ensimmäisenä ovesta sisään astuttua. Pursuavan kenkähyllyn epäjärjestys vielä menettelee, mutta entäs toi kulman taakse “piilotettu” pahvilaatikko täynnä kaulahuiveja, pipoja ja muuta talvihärpäkettä? Se on ollut siinä viime talvesta saakka ja muodostunut tähän mennessä jo kotimme surullisenkuuluisaksi vakiovarusteeksi. Sen päälle kasaantuu yleensä jumppakasseja ja rotseja, kuten toi siellä tälläkin hetkellä oleva toppatakki, jolle on ollut viime kuukausina ihan hirveen kova käyttö. Not.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Niin monta kertaa oon kulkenut noiden retkikamppeiden ohi jaksamatta kuitenkaan siirtää niitä mihinkään. Ehkä osittain siksi, että pelkään, ettei ne edes mahdu kellarivarastoomme… :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eteisen lipaston päältä löytyy tällä hetkellä liian isossa ruukussa oleva kaktus, joka on ainoa tossa hämäryydessä selviytyvä kasvi, muutama kirja sekä kasa lippulappusia. Ja tietty myös jokapäivän suosikkimme, eli teippirulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No se mökkikassi…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sohvan taakse on piilotettu Ikea-kassissa oleva vanha päiväpeitteemme tyynyineen, sekä niinkin arkipäiväinen asia kuin hajonnut sohvapöytä. :-D

 

Pöydällä on aika pitkä historia: hankin sen melkein viisi vuotta sitten, jonka jälkeen se on asunut useammassa kodissa. Sen rakenne ei oo koskaan ollut kaikkein vahvinta tekoa ja joku kolmesta jalasta onkin aina silloin tällöin irronnut, mutta asia on yleensä hoitunut pelkällä uudelleenkiinnityksellä. Kuukausi takaperin kolautin jalkani pöytään, jonka seurauksena yksi jaloista KATKESI (jaksaa naurattaa edelleen), mutta sekin fiksattiin kaapista löytyneellä epoksiliimalla. No, päivää ennen Norjaan lähtöämme yksi jaloista irtosi taas ottaen niin suuren palan pöytälevyä mukanaan, että päätettiin, että nyt – viiden korjauskerran jälkeen – on aika päästää pöytä huonekalujen hautausmaalle. Eiköhän se oo tossa vielä ensi joulunakin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen purkamistaan odotteleva laukku. Niiden hoitaminen on ohjelmassa tänään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seinustalta löytyy kitaran taakse huomaamattomasti survottu kantokassi, Lukan ylitsepursuava lelukori ja random dekki, joka on joskus unohtunut meille ja on tuossa edelleen. Kiva muuten huomata näistä kuvista, kuinka paljon kotonamme on juuri ton kaltaista roinaa, jolle ei oo vaan saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään. :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Poikaystävän oma spotti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän keittiö on yleensä suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä vaikka muualla ollaankin “vähän sinne päin” -tyyppiä, niin keittiön kuuluu olla siisti. Tasolta löytyy edellisen illan uunivuoka, pari tyhjäksi käynyttä mehupulloa ja pestyjä kukkaruukkuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jääkaapissa on jopa yllättävän laaja kattaus kaikkea syömäkelpoista, kun ottaa huomioon sen, että palasin juuri viikon reissusta, eikä poikaystävä ollut sinä aikana ehtinyt kokata kuin muutaman hassun kerran. Riisinkeittimen kattila riiseineen (se löytyy jääkaapistamme lähes joka päivä), viiniä, vähän vihreitä, mummon mehua ja esimerkiksi dijonia, chipotle-chilejä, gochujangia, inkivääritahnaa sekä pullollinen seesamikastiketta. Ja ruokakerma, joka on ollut tuolla ihan liian kauan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eriparilakanat, myllätty petaamaton sänky ja seinällä surullisen yksinäinen skeittilauta, sillä toinen niistä putosi Norjassa ollessamme alas. (Tältä se näytti.) En ehkä uskalla enää luottaa noihin kiinnityskoukkuihin, joista aikaisemmin niin kovasti pidin… Pudonnut lauta on myös jäänyt senkkiä vasten nojaamaan, sillä tällä hetkellä on pikkuruinen mahdollisuus siihen, että muutaman viikon päästä asuttaisiin jo ihan toisessa kodissa. Se selvinnee pian!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän koko lattia-ala on yleensä vuorattu Lukan luilla ja leluilla, kuten makkaristakin näkyy. Toi paviaanin pylly-pehmo on koiramme ylivoimainen suosikki ja se on tosiaan jo ostamishetkelläkin ollut pelkkä puolikas paviaani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös meidän seinän “hyllyastelema” on muuttanut vähän muotoaan, sillä eihän ne kiinnikkeet pitäneet siinäkään vajaata puolta vuotta pidempään. Sängyn päädystä löytyy ihanan tehokas tuuletin, huoneen nurkassa on puolestaan eteenpäinlaittamistaan odotteleva Ikea-kirppiskassi (ja sen päällä pari omaa vaatetta, joita en oo näköjään nostanut kaappiin saakka).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kitarat, pahvilaatikot, muutamat laukut ja höyryttimet on hyvä kätkeä oven taakse. Meillä ei oo ihan liiaksi kaappitilaa, joten esimerkiksi höyrytintä ei edes saisi mihinkään muualle. Itseäni ne ei niinkään häiritse ja mahdollisten vieraiden kurkatessa makkariin ne jää näppärästi piiloon – win win!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun työpiste on yleensä ihan hyvässä järjestyksessä, sillä en pysty keskittymään tekemiseen, mikäli kyynärpäät kolistelee tielle jääneitä astioita ja pöytä pursuaa ylimääräistä krääsää. Koska pöytä on kuitenkin samalla mun meikkipiste, niin yleensä siitä löytyy myös toi meikkipeili.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ranskalaisen parvekkeen ovi on ollut viime viikkoina lähes yötä päivää avoinna ja Luka on löytänyt sen edestä suosikkinukkumapaikkansa. Eilen löysin sen jopa nukkumasta tolta oven välissä olevalta kynnyskorokkeelta, eli siis käytännössä ulkoa. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytetyimmät purnukat sekä hammasrautojenliotuslasi käsienpesualtaan reunalla, pian liitoksistaan ratkeava pyykkikori ja kasa likapyykkiä sen päällä. Nyrkkeilyhanskoja tietenkään unohtamatta… Vessa on yleensä se the juttu, jonka kimppuun hyökkään ensimmäiseksi, kun tiedän vieraiden olevan tulossa pian kylään. Rakastan siistiä kylppäriä, mutta useimmiten se näyttää silti kuvien kaltaiselta.

 

 

Entäs te, ootteko niitä ihmisiä, joiden koti on aina ihan viimeisen päälle järjestyksessä, vai näyttikö kuvien Ikea-kassit ja pyykkiröykkiöt tutulta?

 

 

 

 

 

Niin paljon parempi elokuu

 

 

 

 

 

Ja niin se vaan yhtäkkiä on jo elokuu. Kesän reissut on alkaa olla reissailtu, paahtavimmat helteet on pian takana päin ja lähestyvä syksy siintää kaukana horisontissa. Elokuu on mun lempikuukausia, sillä ne kaikkein ihanimmat kesäpäivät (eli mukava lämpö yhdistettynä pimeneviin iltoihin) on vielä tuloillaan, kesän suosikkifestarit on aivan nurkan takana ja rinnassa kytee sellainen kutkuttava jännitys tulevasta. En kiellä, ettenkö odottaisi kirpeän kaunista syksyä innolla, mutta ennen sitä on vielä vaikka millä mitalla kesää elettävänä, joten en aio hypätä syksyfiiliksiin turhan aikaisin. Liian usein elämä on jonkin tulevan odottamista, vaikka nykyhetkikin olisi itsessään aika ihana.

 

On ollut hauskaa huomata, kuinka erilainen fiilis monella – itseni mukaan lukien – on tällä hetkellä verrattuna vuoden takaiseen elokuuhun. Silloin kesäkuukaudet oli olleet yhtä kesän alkamisen kärsimätöntä kärkkymistä, vähän parempien päivien toivomista ja lopulta karvasta pettymystä siitä, kuinka vuoden odotetuin ajanjakso jättikin lopulta kylmästi tulematta. Vaikken nykyään jaksakaan vaivata päätäni asioilla, joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa, niin on silti pakko myöntää, että sinä syksynä olo oli pettyneempi kuin hartaasti odotettujen, ohareihin päättyneiden treffien jälkeen. Sellainen, kun oot ollut jostain alkavasta jutusta tosi toiveikas ja jollain tapaa varma, mutta yhtäkkiä jalkojen alta vedetty matto kamppaakin sut kipeästi kyljelleen. Mutta kuten elämässä yleensäkin, kaikki tapahtuu aina tarkoituksella ja muutama pettymys saattaa olla juuri se syy siihen, että eteesi tulee pian jotain monin verroin parempaa.

 

Kenties senkin oli siis vaan tapahduttava, jotta tänä vuonna saatiin kuluneen kaltainen, mitä mielettömin kesä. Voisin melkein sanoa, etten onnistuneempaa olisi osannut edes toivoa. Tämä on ollut nimittäin helposti yksi elämäni parhaista kesistä, heti sen surkeimman jälkeen. Aika kepeä esimerkki, mutta muistuttanee juurikin siitä, että ottamisen jälkeen elämä muistaa aina myös antaa.

 

Syksy tulkoon kun on tullakseen, mutta ei kiirehditä sinne ennen aikojaan. Toivottavasti elokuu kohtelee meitä hyvin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dress Pull & Bear // sneakers Vans // bum bag from Bali // sunnies Asenne Surf

 

 

 

Kuvat: Jenni Rotonen