title image

Annika Ollila

Onko tavallisuus huono juttu?

 

 

 

 

 

Monesta eri lähteestä on tullut viime viikkoina kuultua meneillään olevan syksyn täyttävistä ennätyskiireisistä päivistä, suurensuurista projekteista ja piinaavan jännittävistä asioista, mutta mun syksy näyttää arkiselta ja varsin rauhalliseltakin. Taustalla ei kyde jättimäisiä salaprojekteja, eikä sähköpostilaatikosta löydy lentolippuja maailman ääriin, vaan päivät täyttyy lähinnä verkkaisesta arjen pyörittämisestä ja ihan tavallisista jutuista. Yksinkertainen arki on mun makuun, mutta valehtelisin väittäessäni, ettenkö olisi ajoittain potenut tietynlaista huonommuuden tunnetta siitä, että elämäni on tällä hetkellä sitä tuttua ja turvallista meininkiä samalla, kun muut suitsuttavat vieressä mahtipontisista jutuistaan ja suurista hankkeistaan. Älkää ymmärtäkö väärin – oon toki iloinen muiden onnistumisista ja menestyksestä, mutta just nyt tuntuu siltä, että seuraavan kerran vastaavaa kuullessani tekee mieli vajota johonkin mahdollisimman syvään maanrakoon. Oon aina ollut kovin itsekriittinen tekemistäni sekä toimintaani kohtaan ja etenkin niinä vähän heikompina hetkinä painostava ääni pääni sisällä kiljuu, että miksi! Miksi mun elämässä ei tapahdu edellämainittuja asioita ja miksi ihmeessä tyydyn tasaisuuteen?

 

Mähän tykkään siitä tasaisesta tavallisuudesta, enkä koe olevani sellainen höyryjunan lailla puskeva, uusia haasteita ympärilleen tauotta haaliva tyyppi. Jatkuva härdelli uuvuttaa mieleni silmänräpäyksessä, enkä edes pysty toimimaan täysillä paukuilla pitkään kestäneen paineen alaisena, jolloin en välttämättä ehdi saada tarvitsemaani aikaa palautumiseen. Mutta siitäkin huolimatta oon onnistunut ympäristön vaikutuksen alaisena iskostamaan päähäni sellaisen mielikuvan, että sellainen mun pitäisi olla. Kehittelemässä jatkuvasti jotain uutta, viimeistelemässä jättimäisiä salaisia sopimuksia ja painamassa maantiekiitäjän vauhdilla eteenpäin niin, että silmissäkin sumenee. Just nyt täytyy tehdä tavallista enemmän hommia sen eteen, että muistaisin jatkuvasti, ettei me kaikki olla samanlaisia, eikä hyvinvointi vaadi kaikilta samankaltaisia elementtejä. Siinä missä yksi saa energiansa vauhdikkaan noususuuntaisesta etenemisestä, niin toiselle puhtia antaa ihan toisenlaiset asiat. Kuuntelen parhaillaan mielenkiintoista Idiootit ympärilläni -äänikirjaa, joka sekin itsessään on ollut varsin ajankohtainen muistutus siitä, että ihmistyyppejä on tosiaan moneen lähtöön. Kirja on vielä vaiheessa, mutta se on antanut jo nyt lukuisia hyödyllisiä oivalluksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutama suurempi huoli ja poikkeuksellisen kurja sattumus on varjostanut meidän alkusyksyä, jonka vuoksi oon tuntunut olevan vähän tavallista enemmän hukassa ja se on tietenkin vaan ruokkinut näitä auki kirjoittamiani tuntemuksia. Koitan parhaillaan saada vähän vankempaa otetta käsieni ulottumattomiin lipuneesta inspiraatiosta, sillä haluaisin taas kirjoittaa, luoda ja mikä tärkeintä, pystyä olemaan tyytyväinen jälkeeni. Ostin viime viikolla uuden tietokoneen, sillä sen hankinta on ollut jo jonkin aikaa ajankohtainen, mutta läppäri makaa vielä koskemattomassa paketissaan olohuoneen nurkassa, koska onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, etten oo vielä ansainnut sitä. Saattaa kuulostaa hömelöltä, mutta vaadin itseltäni jonkun fyysisen tai henkisen onnistumisen ennen kuin saan vaihtaa nykyisen rotiskoni uuteen – olipa se sitten yhtäkkinen työteliäisyyden puuska, tekemättömänä roikkuneen asian suorittaminen tai vaikka vaan pääni sisällä tapahtunut hyvä suoriutuminen. Joku juttu, jonka saavuttamisen jälkeen voin tuntea tyytyväisyyttä itseeni ja tekemiseeni.

 

Tällaisia ajatuksia tähän keskiviikkoaamupäivään. Sade ropisee ikkunalautaan ja tuuli riuhtoo puita siihen malliin, että ei haittaa yhtään viettää verkkarien ja teen täyteistä kotipäivää. (Apteekkiin täytyy tosin jossain vaiheessa lähteä, sillä tiputin astmapiippuni aamupöhnässä vessanpönttöön. Luonnollisesti.)

 

 

 

 

 

 

 

 

knit Peak Performance // skirt Sisters Point (*here* adlink) // bag & Other Stories // sneakers New Balance

 

 

 

PS: Postauksen kuvien ottohetki oli muuten sekin niin tuulinen, että ärhäkkä puuska meinasi viedä meidät muutamaankin otteeseen mukanaan. Ylläolevista kuvista ei välttämättä arvaisi, että oikeestihan suurin osa muistikortille tallentuneista kuvista näytti suurinpiirtein seuraavanlaiselta…

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Jenni Rotonen

 

 

Luurin läpi: viikko 37 & 38

 

 

 

 

 

1. & 2. Ollaan viimeaikoina käyty Lukan kanssa useammalla aamulenkillä tuulisessa Tervasaaressa. Vähän vaihtelua niihin ainaisiin samoihin kävelyreitteihin!

 

3. Sain viikko sitten uutta Muru -kaurajauhista testiin ja yllätyin positiivisesti – pasta bolognesessa en olisi erottanut sitä jauhelihasta. Myöhemmin tehtiin siitä pastaa myös voin, salvian ja tryffeliöljyn kanssa. Sittemmin oon yrittänyt ostaa kaurajauhista kaupasta, mutta jokaisella reissulla hyllyt on ammottaneet tyhjyyttään, eli ilmeisesti joku muukin on tykästynyt siihen…

 

4. Viimeksi kampaajalla käydessäni pätkäistiin mulle pitkät etuhiushapsut, joiden laittamista opettelen vielä. Jos (ja kun) opin niiden kanssa vähän kätevämmäksi, niin seuraavaksi suunnitelmissa ois pätkäistä niitä vähän lyhyemmäksi! Pikkuruinen muutos on piristänyt ilmettä kivasti ja tuonut pitkästä aikaa vähän tukkavaihtelua syksyyn. Ja psst… Pienimuotoisen yhteistyön tiimoilta saatte Torkkelinmäen Salon Camun Paulalta -15% alennuksen mun nimen mainitsemalla lokakuun loppuun asti. Oon käynyt Paulalla nyt vuoden verran ja voin suositella häntä jokaiselle “omaa luottokampaajaa” etsivälle lämpimästi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Toimistokoira Luka lempipuuhissaan. Keväällä otin sitä harvoin mukaan työhuoneelle, sillä se ei osannut rauhoittua siellä kunnolla, mutta nykyään sen aika kuluu lähinnä pöydän alla nukkuessa ja saan naputella konetta rauhassa.

 

2. Syksyn värejä on alkanut näkymään katukuvassa jo vähän enemmänkin! Ruskan ihana väriloisto on varmaan parhaimmillaan loppuviikosta sekä vielä ensi viikolla ennen kuin lehdet alkaa varisemaan vauhdilla maahan.

 

3. Iltakävelyllä kohti Lammassaarta. Heti tän kuvan jälkeen meidän yli lensi satoja (ja satoja, en oo koskaan nähnyt niin paljon lintuja kerralla!) äänekkäitä lintuja, jotka lähti auroissaan suunnistamaan kohti lämpimämpiä maita.

 

4. Meidän pakastin näytti hetki sitten tältä, kiitos Kolmelta Kaverilta saadun jäätelölahjakortin. Oon aina tähän mennessä syönyt vaan taivaallista vadelma-valkosuklaata (miksipä vaihtaa hyvää?), mutta mustikka, lakritsi sekä paahdettu pähkinä-kinuski nousi nekin uusiksi suosikeiksi. On muuten suoranainen ihme, että jädeä on tässä jäätelörakastajien taloudessa vieläkin jäljellä :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Ylpeä Luka ja saalis, jonka metsästin hetki ennen kuvanottoa piilosta. Me ollaan aina annettu Lukalle jäädytettyä jauhelihaa joko kongissa tai lihapullina ja nyt tän kesän aikana koira on alkanut piilottelemaan niitä ympäriinsä sen vuoksi, ettei sen tarvitsisi nähdä ylimääräistä vaivaa, vaan herkkujen voisi antaa sulaa hetken ja käydä niiden kimppuun vasta niiden ollessa syöntivalmiita. Se vie vähän ideaa siltä, että jäisen ruuan kanssa touhutessa menisi aikaa ja energiaa, mutta viisas koira on tajunnut, että miksipä sitä tekisi ylimääräistä duunia, kun vähemmälläkin voi päästä…

 

2. Perjantai-iltana käytiin katsomassa Mamma Mia! Eihän se juoni mikään maailmaa mullistava ollut, mutta leffa sai hyvälle hyvälle fiilikselle ja se hymyilytti vielä jälkeenpäinkin. Seuraavaksi haluaisin nähdä sekä Blackkklansmanin että Crazy Rich Asiansin.

 

3. Syksy, ai laav juu.

 

4. Mun viimeisin hankinta, joka oli samalla myös paras ostos vähään aikaan: Bosen vastamelukuulokkeet. Ai että, miten oonkaan nauttinut noista – välillä oon jopa pitänyt niitä päässä ihan ilman mitään musiikkiakin, sillä ne blokkaa kaikki ulkopuoliset äänet niin tehokkaasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Olkkarin seinillä tanssivista auringonsäteistä on ollut sanoinkuvaamattoman suuri ilo aikaisemman pimeän kotimme jälkeen. Ei enää koskaan hämärää kämppää, kiitos.

 

2. Meidän naapurustossa on uusi ravintolatulokas nimeltään Tanner ja ainakin sen aamiainen sai täydet pisteet. Seuraavaksi täytyy käydä kokeilemassa sitä ilta-aikaan!

 

3. Kello 7:30, 6 lämpöastetta ja aamuaurinko. Viileämmissä syysaamuissa on vaan sitä jotain.

 

4. Tästä taloudesta löytyy ilmeisesti useampikin sohvaperuna…

 

 

 

 

 

30 kysymystä, 30 vastausta

 

 

 

Bongasin Jenniltä hetki sitten tällaisen hauskan pienen kyselyn, jonka ajattelin itsekin toteuttaa näin sunnuntain ratoksi. Seuraavaksi luvassa on siis 30 kysymystä sekä vastausta, joista osa saattaa olla teille jo ennestään tuttua tietoa, mutta ehkäpä seuraavien juttujen joukosta löytyy jotain teillekin uutta infoa. Rentoa sunnuntaita! <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Avioliittoja: nolla, kuten varmaan jo tiesittekin. Ehkä sitten joskus, kun ollaan oikeasti aikuisia. Pakko silti sanoa, että en oo ennen haaveillut naimisiinmenosta tai avioliitosta sen kummemmin, mutta nyt viime vuosina siitä on herännyt hiljalleen asia, jonka toivon vielä joskus tapahtuvan. Oon itseasiassa bongannut jo yhden varteenotettavan hääpaikankin, vaikka toistankin, että sellaiselle ei tuu olemaan tarvetta vielä vuosikausiin. :-D

 

Kihloissa: en sitäkään! Ei tässä oo kiire mihinkään.

 

Lapsia: yksi nelijalkainen, se riittäköön toistaiseksi. Haluaisin ehdottomasti lapsia vielä joskus tulevaisuudessa, mutta en näkisi sitä(kään) tapahtuvan vielä moniin, moniin vuosiin.

 

Lemmikkejä: Luka, eli paras koira päällä maan. Luka täyttää muutaman viikon päästä jo viisi (!) vuotta, eli ollaan ehditty elämään yhdessä aika monet ylä- ja alamäet. Toivon niin kovasti, että se eläisi pitkän ja terveen elämän, jotta saataisiin nauttia vielä lukuisista vuosista yhdessä. Lapsena mulla oli myös hamsteri nimeltä Jassu. Tiedättehän ne kliseiset kouluselitykset tekemättömille läksyille, kuinka lemmikki söi vihkon ja niin edespäin? No, mulle kävi kerran oikeasti niin, kun Jassun häkin ovi oli unohtunut epähuomiossa raolleen ja se oli lähtenyt yöllä omille seikkailuilleen. Saksan läksyvihko oli saanut kyytiä, mutta mitään sen suurempaa vahinkoa ei onneksi ehtinyt tapahtumaan.

 

Leikkauksia: nolla, luojan kiitos. Pian olisi tosin edessä ensimmäinen “leikkaukseni”, kun kolme kappaletta viisaudenhampaita pitäisi käydä leikkelemässä veks. Yyh.

 

Tatuointeja: niitä löytyy yhteensä, öö, seitsemän vai kahdeksan kappaletta. Tällä hetkellä kiinnostelisi stick and poke -tatskat…

 

Lävistyksiä: yhdet reiät korvissa sekä yksi nenässä. Otin nenäkoruni pari vuotta sitten, enkä oikeestaan enää edes muista sen olemassaoloa, vaikka tuijottelisinkin naamaani peilistä pitkät pätkät. Välillä sen pois otettuani (esimerkiksi korua vaihtaessani) oon näyttänyt mielestäni siltä, että jotain olennaista jää puuttumaan, eli siitä on tullut jo oleellinen osa ulkonäköäni.

 

Muuttoja: pyöreät 10 – (muistaakseni) 5 elämäni ensimmäisten vuosien aikana ja loput 5 kotoa pois muutettuani, eli vuoden 2011 jälkeen.

 

Ottanut lopputilin: kaksi kertaa.

 

Ollut saaressa: olen, viimeksi tänä kesänä ystävien mökillä ollessamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Autosi: pieni ja näppärä kaara, johon oon kovin kiintynyt. Ihan näillä näppäimillä olisi järkevintä vaihtaa se toiseen, mutta pidän pienestä kotterostani kovasti. Keskustassa liikun julkisilla tai kävellen, mutta pidemmälle koiran ja kamppeiden kanssa lähtiessä oma auto on ollut tosi kätevä.

 

Ollut lentokoneessa: kyllä. Lukakin on ollut pienenä pari kertaa lentokoneessa, mutta enää se ei pääsisi kokonsa puolesta matkustamoon.

 

Onko joku itkenyt vuoksesi: on.

 

Ollut rakastunut: tälläkin hetkellä.

 

Ollut ambulanssissa: en oo itseasiassa ollut! Toivottavasti ei tuu tarvettakaan.

 

Luistellut: joo! Harrastin muodostelmaluistelua monen monta vuotta ja sen jälkeen olin hetkisen luistelukouluohjaajana pikkuruisille harrastajille, mutta sittemmin en oo kaivanut luistimiani naftaliinista kovin useasti. Toivottavasti tänä talvena meidän mökin järven jää jäätyisi ennen lumen tuloa, niin pääsisi luistelemaan järven kirkkaalle peilijäälle.

 

Surffannut: oon kyllä ja oma lautakin seisoo tossa olohuoneen nurkassa koristeena. En tiedä milloin tuun pääsemään seuraavan kerran surffille, mutta ehkä joskus ensi vuonna?

 

Ollut risteilyllä: olen. Viimeksi taisin olla abiristeilyllä viitisen vuotta sitten.

 

Ajanut moottoripyörällä: en oo koskaan ajanut, mutta ollut kyydissä kylläkin. Skootterilla oon sen sijaan ajanut vaikka millä mitalla etenkin Aasiassa ja teininä mulla oli sellainen kirkkaankeltainen sähköskootteri, jolla kuljin aina kouluun. Muistan vieläkin, kuinka silloin häpesin huomiotaherättävää skootteriani, vaikka nyt sellainen olisi yksi maailman siisteimmistä jutuista.

 

Ratsastanut hevosella: hmm, en ainakaan muistaakseni. Jos oon, niin se on luultavasti ollut sellainen talutuskierros jonkun talviriehan yhteydessä noin miljoona vuotta sitten. :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähes kuollut: en ainakaan tietääkseni.

 

Ollut sairaalassa: en oo koskaan ollut sairaalassa kertakäyntiä pidempään. *kop kop kop* (Äiti laittoikin postauksen luettuaan viestiä, että oon joutunut lapsena viettämään öitä useammissakin sairaaloissa vaikean astman vuoksi. Hups!)

 

Suosikkihedelmä: passionhedelmä! Appelsiini, nektariini, Granny Smith-omput, mango, ananas… Ei tuu heti mieleen hedelmää, josta en välittäisi. (EDIT: tuli sittenkin, nimittäin durian.)

 

Aamu vai ilta: oon ehdottomasti aamuihminen. En oo koskaan ollut niitä kukonlaulun aikaan heräilijöitä, mutta aamulla ja aamupäivästä oon kaikkein tehokkaimmillani siinä missä iltaisin oon yleensä rättiväsynyt ja nukkumavalmis viimeistään kahdeksan maissa.

 

Lempiväri: kesäisin tykkään kirkkaista väreistä, joista suosikkejani on vihreä sekä keltainen, mutta näin syksyn tullen kallistun puolestaan enemmänkin murrettuihin väreihin, kuten tiilenpunaiseen, armeijanvihreään ja sinapinkeltaiseen. Oon iloinen siitä, että oon oppinut pukeutumaan vähän värikkäämmin, sillä värilliset vaatteet tuo heti ihan eri tavalla eloa olemukseen.

 

Viimeisin puhelu: torstaina, poikaystävälle. En oo puhelimessapuhujatyyppiä, vaan tykkään hoitaa asiani mieluiten kirjallisesti, joten nytkin edellisestä puhelusta on useampi päivä. Tälle viikolle on kertynyt yhteensä vaan viitisen puhelua, joiden soittajista muutamat on olleet lähettejä ja yksi puolestaan puhelinmyyjä.

 

Viimeisin viesti: ääniviesti parhaalta ystävältäni, jota en oo ehtinyt vielä kuuntelemaan. Viimeisin kunnon tekstiviesti oli sen sijaan aamupäivällä poikaystävältä, kun oltiin samaan aikaan salilla (olin itse naistenpuolella, siksi viestitseminen) ja hän kysyi, josko olisin halunnut mennä tekemään maastavetoa samaan aikaan. :-D

 

Kahvi vai tee: tee! En oo juonut koskaan hörppyä enempää kahvia, enkä tiedä tuunko koskaan oppimaankaan, vaikka vaihtaisinkin mieluusti kofeiinilähteeni energiajuomista kaffeen. Mun suosikkitee on ollut jo monta vuotta Clipperin sitruuna-inkivääritee (<3) ja tykkään myös rooiboksesta.

 

Kissa vai koira: oon koiraihminen henkeen ja vereen ja samaan aikaan oon myös vähän allerginen kissoille. Itseasiassa jopa pelkään vähän kissoja, sillä ne on musta vähän arvaamattomia ja monesti myös jotenkin pahansuovan oloisia. Kävellään monesti päivälenkillä sellaista pientä kujaa, jossa aidan toisella puolella on välillä kissa, joka on kerran meinannut hyökätä pahaa-aavistamattoman Lukan kimppuun aidan raosta niin aggressiivisesti, että slaagi ei ollut kummallakaan kaukana. Se(kään) välikohtaus ei varsinaisesti lämmittänyt tunteitani kissoja kohtaan… :-D Toki ihaniakin kissoja varmasti on, mutta koska meidän lähipiirissä ei oo koskaan ollut kissoja, niin en oo päässyt tutustumaan niihin sen lähemmin.

 

Paras vuodenaika: syksy, ehdottomasti. Mieluiten vieläpä tämä parhaillaan käynnissä oleva alkusyksy, kun ulkona on vielä kauniin värikästä, mutta ilma alkaa viilenemään ja illat pimenemään. Perjantai-ilta oli syysiltoja parhaimmillaan, sillä lämpötila pysyi myöhään yöhön kahdenkymmenen asteen tienoilla, mutta ulkona oli luonnollisesti pilkkopimeää. Jos mun pitäisi pysäyttää aika johonkin tiettyyn vuodenaikaan, niin valitsisin empimättä syksyn.