title image

Pienenpieni hiushistoriikki

 

Kaupallinen yhteistyö: Garnier

 

Yksi asia on ollut aina selvä – hiukset on mulle kuin kuvitteellinen kruunu, jota en koskaan ota pois. Melkein 23 ikävuoteen on mahtunut aika monenlaista tukkaa ja erilaisia hoitotapoja, mutta kauniit hiukset tulee varmasti aina olemaan mulle yksi tärkeimpiä juttuja ulkonäössäni.

 

 

Ihan pikkuisena mulla oli korkkiruuveille taipuvat blondit kiharat, jotka lähti sittemmin tummenemaan ja ne kaikkein itsepäisimmät kiehkurat jäi ensimmäisen kunnon hiustenleikkauksen myötä kylppärin lattialle. Ala-asteella aloin kiinnittämään hiuksiini enemmän huomiota ja kuvioihin tuli ensimmäiset (kauan kinutut) raidat sekä kevytvärikokeilut. Sittemmin on tullu testattua punertavia, vaaleita, tummempia ja monivärisiäkin sävyjä, mutta aina oon palannut siihen lopputulemaan, että tällainen nytkin päästä löytyvä lämpimähkö keskiruskea vaan on yksinkertaisesti se mun juttu. Ja mahdollisimman pitkänä mielellään! Muutama vuosi sitten kyllästyin pitkään reuhkaan ja kävin nappaamassa siitä reilut 20 senttiä pois, mutta nykyisenpituisen mallin oon tuntenut mulle aina kaikkein omimmaksi.

 

Mun hiuslaatu ei oo ehkä se kaikkein perisuomalaisin vaihtoehto, sillä “lasisen” sijaan se on tosi karhea ja kuiva, pörröinen luonnonkihara ja villiintyy kosteudesta totaalisesti. Tykkään yleensä pesun jälkeen föönata hiukseni suoraksi, jolloin tukka muuttuu helpommin käsiteltäväksi, hiukset saa vähän kiiltoa ja yleislook on huomattavasti siistimpi, mutta välillä annan hiusten levätä ja jätän kaikki lämpökäsittelyt kokonaan tekemättä.

 

 

Myös mun hiustenhoitorutiinit on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana jonkin verran. Teininä leikkasin ja värjäsin tukkani aina itse (varsinkin sen jälkeen, kun mun sisko kävi mummin suosittelemalla kampaajalla ja palasi kotiin tismalleen tällaisen – joskin vähän pidemmän – lopputuloksen kanssa. Siitä vitsaillaan edelleen :-D), enkä omistanut hiusharjaa ollenkaan. Mun hiukset ei yksinkertaisesti takkuuntuneet koskaan ja jokunen leuka loksahti aina, kun kerroin harjanneeni tukkani viimeksi kolme kuukautta takaperin. Pesin hiukset noin 4-6 päivän välein ja välillä saattoi mennä viikkokin ilman shampoota, sillä mun hiuspohja ei rasvoittunut tohon aikaan lähes ollenkaan.

 

Nykyään oon edelleen ahkera tukan kotivärjääjä, mutta hiustenleikkuut jätän hätätapauksia lukuunottamatta muille. Takkuja taas ilmaantuu aikaisemmankin edestä, joten hiusharja on entisestä poiketen yksi mun päivien käytetyimmistä esineistä, enkä lähde ilman sitä kuin koiran kanssa lenkille. Hiustenpesuväli on tällä hetkellä vaan muutama päivä, sillä vaikka rasvaisuus ei kuulemma vieläkään näy ulospäin, niin pesemättömät hiukset tuntuu musta tosi epämiellyttävältä. Viime aikoina oon kuitenkin yrittänyt pidentää pesuväliä pikkuhiljaa ja kolmantena päivänä sutaisenkin tukan yleensä vaan suosiolla kiinni.

 

Viime vuonna Australiassa autossa asuessani en pessyt hiuksiani yli kymmeneen päivään (!!!) ja se oli mun ylivoimainen hiustenpesuennätys, mutta meriveden ja suolaisen ilman vuoksi tilanne ei ollut yhtään niin katastrofaalinen kuin olisi voinut kuvitella. Tosi kihara ja vähän hallitsematon kylläkin!

 

 

Yksi juttu on kuitenkin pysynyt samana – se, etten tänäkään päivänä käytä hirveesti muita hiustuotteita kuin pelkkää shampoota ja hoitoainetta. Tykkään yksinkertaisuudesta ja siitä, että tukka voi näyttää nätiltä mahdollisimman vähilläkin tököteillä. En oo koskaan ollut tuoteuskollinen shampoiden ja hoitsikoiden suhteen, mutta tänä vuonna useita eri tuotteita testaillessani oon ilokseni löytänyt selvästi muutamia suosikkeja ylitse muiden ja nää uudet värjätyille hiuksille tarkoitetut Fructis Color & Shine -tuotteet toimii mun tukalle mielettömän hyvin. Ne sisältää luonnollista alkuperää olevia hedelmäuutteita, on silikoonittomia ja saa värjäyksen rasittamat hiukset näyttämään terveiltä ja hyvinvoivilta. Huono hiuspäivä on mulle nykyään enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö, mutta vääränlaisilla tuotteilla tilanne voisi olla aivan toinen.

 

 

Mun mielestä tukka on väristä tai mallista riippumatta upeimmillaan mahdollisimman luonnollisena, laittamattomana, kiiltävänä, hyvinvoivan näköisenä ja vapaana hulmuavana ja tuntuu siltä, että alan pikkuhiljaa päästä tohon aiempaa useammin myös oman reuhkani kanssa.

 

Millainen suhde teillä on hiuksiinne? Vaikuttaako hyvä hiuspäivä teidän itsetuntoon huomattavasti?

127. kerta

 

 

 

 

jeans Glamorous (here*) // sweater Samsøe Samsøe (here*) // coat Nelly (here*) // sneakers Adidas // bag Gina Tricot

* adlinks

 

Keskiviikko, eikä oikeestaan mitään sanottavaa. Harvoin pää on näin tyhjä, mut onneks sitä ei tänään sen kummemmin tarvitsekaan. Sen ainakin tiedän, että koska eilinen oli niin läpeensä surkea, niin tästä ei voi tulla muuta kuin rutkasti parempi päivä. Se on jotenkin ihanan rohkaiseva ajatus.

 

Kuvissa on lähes kaikki tän hetken lempparit ympättynä päälle samalla kertaa. Vaikka tollaista baggy to baggy -stailia harvoin suositellaan (etenkään tennareihin yhdistettäväksi), niin ei niitä ainakaan mukavuudessa voi voittaa. Tollaisissa vaatteissa mulle tulee aina vähän sellainen olo, kuin oisin kotona viltin alla (eikä toi neule pehmoisuutensa puolesta nyt ihan kovin kaukana siitä viltistä olekaan). Sana luottovaate aiheuttaa mulle nykyään lähinnä vilunväristyksiä, mutta jos mä käyttäisin sitä, niin se tulis varmaan esiin tänkaltaisten vaatekappaleiden yhteydessä – kun mistään ei koskaan kiristä, purista ja sun on kaikin puolin hyvä olla.

 

PS: Mulle tulee näistä kuvista sellainen fiilis, kuin samat ois näkyneet täällä jo ainakin satakakskytkuus kertaa aiemminkin.

26 x puhelimesta

 

Lähdettiin Suomesta pimeän tullen ja aamulla herättiin tällaisiin maisemiin. Noiden kuvien välillä on musta täydellinen lomakontrasti!

 

 

Mijaksen kylä oli niiin kaunis, kuten täällä jo vähän kirjoittelinkin. Ajettiin sinne juuri ja juuri autonmentäviä mutkittelevia kujia ja koska kylä oli niin korkealla vuorenrinteessä, niin korvatkin meni matkan aikana monta kertaa lukkoon! Toi jälkimmäinen kuva on ehkä mun suosikki koko reissulta, sillä se kuvaa kyseistä paikkaa niin hyvin.

 

 

Meidän uskollinen menopeli, jolla kilometrit taittui ihanan sutjakkaasti tuulen tuivertaessa tukassa ja roadtrip -musiikkia soitellessa. Aloin jo melkein haaveilemaan tällaisen hankkimisesta, kunnes palasin takaisin todellisuuteen, jossa Suomessa avoautolla voisi ajaa ehkä max. 10 päivää vuodesta. Ja silloinkin villapaita päällä :-D // Käytiin joka päivä pyörähtämässä eri kaupungeissa, mutta Vansit ja kylmä valkkari pysyi samana päivästä toiseen.

 

 

Ihan kovin montaa ravintolasuositusta mulla ei oo tarjota, mutta El Patio de Mariscal Marbellan vanhassakaupungissa oli ihana illallispaikka. Ruuat oli mielettömän hyviä (valittiin talon suositukset ja etenkin toi mun jättikokoinen salaatti karamellisoidulla vuohenjuustolla ja omenalla oli huippu!), palvelu harvinaisen hyvää ja itse paikkakin tosi tunnelmallinen. Pöydän etukäteenvaraus ei onnistunut suosion vuoksi, mutta tuurilla saatiin juuri vapautunut pöytä paikanpäälle mennessämme. Täällä kannattaa käydä!

 

 

Vähän lisää sympaattisia kokovalkoisia kyliä. Casaresiin ajettiin meidän toisiksiviimeisenä päivänä! // Niin paljon kivoja paikkoja, mut niin vähän aikaa. Seuraavalla kerralla mua kiinnostais esimerkiksi Cádiz, Zahara de la Sierra, Granada ja Sevilla…

 

 

Pastellinsävyisen auringonlaskun ja meren yhdistelmään ei kyllästy varmaan koskaan. // Yksi päivä oli pakko aloittaa altaalla vilvoittelemalla, koska edessä oli viikon kuumin päivä (35 astetta!), mut ei me tossa kauaa maltettu grillaantua, ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Auringossa makaaminen on ihan kuolettavan tylsää etenkin, jos kirjakin on unohtunut kotiin.

 

 

Löydettiin Nerjan läheltä pieniä ja tyhjiä biitsejä, joista yhdelle oli pakko pysähtyä pulahtamaan mereen siitä ohi ajaessamme. Toi kiemurteleva kävelyreitti alas oli ajoittain aika vaarallinen (ja sen ylöspäin tuleminen oli kerrassaan hirveää :-D), mutta virkistyminen teki terää! // Toinen kiva ruokapaikka oli meidän kodin lähettyvillä sijaitseva hollantilainen Studio 68. Mä syön harvemmin missään ulkona käydessä salaatteja, mutta tuolla oli ajoittain niin paahtavan kuuma, että ne tuntui monesti olevan ainoa alas menevä ruoka.

 

 

Yks reissun ainoista ostoksista oli mun suosikkipeitevoide, eli NARSin Radiant creamy concealer! Oon käyttänyt tota aiemminkin, enkä oo vielä koskaan törmännyt parempaan vastaavaan. Mulla on toi sävyssä custard. // Yhtenä iltana ajettiin pimeille vuorille viinipullon ja minieväiden kanssa katselemaan tähtiä. Avattiin katto, laskettiin penkit lähes makuuasentoon, laitettiin rauhallista musiikkia soimaan ja ihasteltiin sitä näkyä. Ja näin elämäni ensimmäiset tähdenlennot! En unohda sitä iltaa varmasti ikinä.

 

 

Juuri ennen reissuunlähtöä vietettiin päivä kuvaten Kookengälle syksykamppista Punavuoren kattojen yllä! Pian nähdään lopputulos… // Äiti lähetteli mulle yksi päivä (noin seitkytkahdeksan kappaletta) meidän parhaimpia lapsuuskuvia ja kattokaa mua ja Saraa tässä. Hahahahha, en kestä mikä kuva!

 

 

“No jos mä nyt vielä yhden mustikan saisin…” Juu, et saa. Puolet mun keräämästä saaliista meni jo Lukan suihin :-D // Ziggy Alberts julkaisi just uuden ihanan biisin.

 

 

 

Tukholmassa ollessamme otettiin suihkurusketukset elämämme ensimmäistä kertaa, enkä varmaan koskaan tuu lopettamaan nauramista tälle kuvalle :-D Suurin osa tosta karttaväristä lähti suihkussa pois (luojan kiitos), mut tossa vaiheessa näky oli vielä aika koominen. Harmi, ettei lopputulos kestänyt lopulta kovinkaan kauaa! // Nellyn 90’s -bileet oli ikimuistoiset. Etkojen jälkeen siirryttiin bailaamaan suureen taidehalliin, jossa oli muunmuassa pelihuone, teknoluola ja olohuonetta muistuttava jättikokoinen tila, jossa ilta huipentui Kelisin keikkaan!

 

 

Mun tänhetkiset suosikkifarkut on (ylläri, ylläri) revityt, täydellisen malliset, jämäkkää farkkua ja juuri sopivan siniset. Netistä tilatessa farkkuostokset harvemmin menee ihan täysin nappiin, mutta nää oli kyllä napakymppi! Farkut löytyy täältä. // Illallisella ystävän kanssa. Jos vaan löytyis jotkut hyvän hintaiset lennot, niin lähtisin jossain välissä jouluiseen Lontooseen moikkaamaan samaista kaveria…

 

 

Tulinen nuudelikeitto on parasta syksyyn! Jos ryhdistäytyisin lähiaikoina ruokapuolen suhteen täällä blogissa, niin voisin tulla (pienen kehittelyn jälkeen) jakamaan ton ohjeen myös teille… // Lukan fiilikset mummolareissun jälkeen, jossa kaverina oli parivuotias, energiaa täynnäoleva, ajoittain vähän turhankin innokas belgianpaimenkoiran pentu. “I’m done. Can I have some sleep now?”