title image

Muuttopäivä

dsc_3156dsc_7584dsc_3174dsc_7612dsc_3201dsc_7621dsc_3216 dsc_7591

 

Helsinki näyttää tänään kaikkea muuta kuin keväiseltä ja räntääkin tulee taivaan täydeltä (kivaa vappua vaan), mut mun mieli on siitäkin huolimatta yhtä värikäs kuin nää kuvat Ubudin riisiviljelmiltä – tänään on nimittäin vihdoin ja viimein se kauan ootettu muuttopäivä! Oon istunu edelliset kaks päivää aamusta iltaan tehopakkaamassa kotia laatikoihin, mut tänään päästään vihdoin roudaamaan kamat uuteen kotiin. I-ha-naa. Ei tosin se viidennestä kerroksesta ylös alas ramppaaminen, vaan uusi koti. Halkeen ehkä kohta onnellisuudesta.

 

Kivaa keskiviikkoa, harmaudesta huolimatta! Tästä tulee hyvä päivä.

3D MICROBLADING: 8 KUUKAUDEN JÄLKEEN

Mä oon aina ollut suhteellisen huoleton meikkaaja, mut yks asia ei oo koskaan muuttunut – kulmakarvat on mulle yks tärkeimpiä juttuja meikissä. Ne kehystää kasvoja tehokkaasti ja esimerkiks “meikittöminäkin” päivinä sudin kotoa lähtiessäni kulmat ojennukseen vähintään kulmageelillä.

 

Muutama teistä saattaa muistaakkin, että kävin viime kesän lopussa kokeilemassa kulmiini 3D -kestopigmentointia? Kirjoitin aiheesta silloin luokattoman huonoilla kuvilla varustetun pikkupostauksen, jossa selvensin vähän kyseistä toimenpidettä ja se löytyy täältä. Saan kuitenkin edelleen säännöllisesti kysymyksiä kulmistani ja niiden pysyvyydestä, joten nyt kun kävin uudelleen vahvistamassa kulmiani Annika Kakolla, niin aattelin laittaa vähän paremmat ennen ja jälkeen -kuvat aiheesta.

 

3D kestopigmentointi ei tosiaan oo nimestään huolimatta ikuinen ja vaikka se tehdään vähän samantyylisellä menetelmällä kuin tatuoinnit, niin lopputulos kestää ihotyypistä riippuen keskimäärin yhdestä kahteen vuotta. Mun ihan ekasta kulmienlaittokerrasta on nyt about kahdeksan kuukautta, jonka välissä elin reilut kolme kuukautta lähes vuorokauden ympäri auringossa ja jatkuvasti uiden sekä hikoillen ja se luonnollisesti kulutti niitä aika paljon. Nyt sitten koin, että koska olin tosi tyytyväinen koko “operaatioon” ja halusin jatkaa samalla linjalla, koska no, kukapa nyt ei haluaisi siistejä kulmia kellon ympäri, niin nyt oli sopiva aika niiden vahvistukselle.

 

dsc_0464

 

Tää oli mun kulmien lähtötilanne viikko sitten perjantaina: lähes meikittömät (vasemmanpuoleisen kulmakarvan sisäreunassa on vielä vähän aamulla laitetun kulmakynän jämiä) ja nyppimättömät, ylipitkät, joka suuntaan rehottavat kulmat. Ei mitään erityisen kaunista katsottavaa :-D Mun kulmat myös haalistui reissussa jonkin verran, joten siksikin ne näytti ihan erityisen kulahtaneilta.

 

dsc_0593

 

Välitilanne kolme päivää vahvistuksen jälkeen: tosi tummat ja Bepanthenin jämistä kiiltävät kulmat, joihin on alkanut jo muodostua rupea. Kulmien paranemisessa menee ihmisestä riippuen viikosta kahteen, jonka aikana kulmat vaalenee tulevaan, “oikeaan” sävyynsä. Tällä kertaa muutettiin mallia himpun verran, sillä halusin niistä ihan vähän aiempaa tuuheammat ja tehtiin sävystä asteen lämpöisempi sekä vaaleampi. Voi olla, että koska väriä laitettiin nyt myös kohtiin, jossa sitä ei aiemmin ollut, niin joudun käydä vahvistamassa niitä vielä ekan kuukauden jälkeen.

 

Tässä tilanteessa heti laiton jälkeen kulmakarvat näyttää meikittömien kasvojen kaverina aika rajuilta, mut noin meikin kanssa ei onneksi läheskään niin pahalta, joten sisätiloissa ei sentään tartte piileskellä :-D

 

dsc_0819

 

Tässä kulmat on just nyt, 10 päivää laiton jälkeen ilman kulmageeliä tai mitään muutakaan ylimääräistä. Suurin osa kevyistä ruvista on lähtenyt itsestään, muutamissa kohdissa sitä on vielä pikkuriikkisen (näkyy parhaiten tossa vasemmanpuoleisen kulman yläreunassa) ja yöksi laitan niihin ohuen Bepanthen-kerroksen vaikuttamaan. Väri on vaalentunut ja pehmentynyt (vaikkei se ihan täysin oikealla tavalla kuvasta ilmenekkään) jonkin verran ja vaaleneminen jatkuu vielä siihen asti, kunnes vikatkin ruvet on lähteneet kokonaan.

 

Näitä kuvia ottaessa huomas muuten aika hyvin sen, kuinka paljon kuukaudenaika ja hormoonit oikeesti vaikuttaa ihan kuntoon. Oon aina ajatellut, että mulla se ero ei oo mitenkään merkittävä, mut toisin kuin reilu viikko sitten, nyt koko nassu ja etenkin otsa on pienenpientä näppyä täynnä.

 

dsc_0594

 

Että sellasta! Toivottavasti tää välipäivitys vastas ees jotenkuten muutamien mietteliäiden kysymyksiin – ainakin kuvat oli tällä kertaa vähän havainnollistavammat, kuin viime syksynä.

 

PS: Postauksen lopusta löytyy nykyään vihdoin ja viimein suora linkki kommentteihin. Wihiiii!

LOUNAS ETELÄSSÄ

Kuluneen viikon jokainen päivä on mennyt vaan ja ainoastaan pakkauksen merkeissä, mut keskiviikkona otettiin pieni breikki neljän seinän sisällä olemiseen ja käytiin lounaalla etelässä. Niinkin kaukana etelässä, kuin Tallinnassa, mut etelässä kuitenkin. Ja se teki niin hyvää.

 

dsc_0667dsc_0647dsc_0692dsc_0655 dsc_0778

 

Istuttiin laivassa lopulta pidempään kuin kerettiin edes olemaan perillä ja ehdittiinkin käydä vaan syömässä, ennenkuin kiirehdittiin takas satamaan, mut se oli just sellainen kiva irtiotto arjesta, jota tähän väliin tarvittiin. Käytiin yllätyssynttärilounaalla Rataskaevu 16:ssa, jonne oon yrittänyt päästä jo monta kertaa sen ollessa kuitenkin aina täynnä, mut odotus palkittiin – tällä kertaa oltiin varattu pöytä ja se oli just niin kiva kuin kuvittelinkin. Ja se ruoka, sekin oli yhtään liioittelematta taivaallista. Tulee ihan vesi kielelle vaan noita kuviakin kattoessa…

 

Mut se siitä haaveilusta – nyt laitan Netflixin taustalle pyörimään ja jatkan pakkaamista. Enää kaksi päivää tätä ennen uuteen kotiin muuttoa ja sit päästään tekemään sitä vähän mieluisampaa osuutta, eli purkamaan ja laittamaan asuntoa kuntoon. Me ei otettu näytössä käydessämme yhtäkään (!) kuvaa tulevasta kodista ja mielikuvat itse kämpästä alkaa olla jo aika hatarat, joten en meinaa pysyä pöksyissäni ootellessani keskiviikkoaamua, jolloin saadaan vihdoin avaimet kouraan ja päästään virkistämään muistia sen ulkomuodon suhteen. Can’t wait!