title image

Annika Ollila

Hello Bali!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kokonainen päivä Balilla takana. Otettiin pienellä porukalla muutamaksi päiväksi ihana pikkuvilla, jossa on oma uima-allas, pari makuuhuonetta, ulkoilmaolohuone, riippumatto ja puitteet muutenkin kunnossa. Viime yönä meidän (tukalan) kuuman makuuhuoneen ilmastointi oli epäkunnossa ja nukuttuja tunteja kertyi sen vuoksi vaivaiset kaksi, mutta nyt sekin on onneksi toiminnassa, eikä tarvitse enää hikoilla myös sisälläollessa. Käytännön asiat on hoidettu, skootterit hankittu ja ensimmäiset ravintolasuosikitkin (Betelnut Cafe sekä Bro) käyty läpi – seuraavaksi ajattelin vetää peiton tiukasti korviin ja nukkua vajavaiseksi jääneen viime yönkin edestä.

 

Kirjoitan myöhemmin lisää, nyt silmät ei pysy enää auki. Kuullaan pian! <3

 

 

 

 

The party: juhlat toisen kulttuurin tapaan

 

 

 

 

 

Perjantaina koitti tosiaan päivä, jonka vuoksi alunperin reissuun lähdettiinkin: luvassa oli nimittäin suuret juhlat poikaystävän sukulaisperheen vanhempien 35. hääpäivän kunniaksi. Olin kuullut etukäteen millaisia juhlia perheellä on yleensä ollut tapana järjestää, mutta en tietenkään tiennyt täysin mitä tuleman pitää.

 

Juhlat alkoi iltapäivällä kirkossa vihkivalojen uusimisen merkeissä ja vaikka se olikin juhlien virallisin osa, niin oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään myös se osuus läheltä. Kuten oon aikaisemminkin kertonut, niin mä en oo itse kovin uskonnollinen ja edellisen kerran oonkin käynyt kirkossa vuosikausia takaperin, mutta täällä meininki on tosi erilainen: kirkossa käydään vähintään viikottain – joskus jopa päivittäin – ja esimerkiksi ruokarukous lausutaan aina ennen ruokailun aloittamista. Kirkkotilaisuus oli juhlaparille tärkeä osa päivää ja mielelläni osoitinkin kunnioitusta osallistumisellani, vaikkei vastaava omaan arkeeni kuulukkaan. Tunnelmallinen tilaisuus kesti reilun tunnin ajan ja siihen sisältyi paljon lauluja sekä rukouksia ja pappi, joka on vihkinyt saman suvun pareja jo kolmen sukupolven verran.

 

Vihkivalojen uusimisen jälkeen siirryttiin hotellista vuokrattuun jättimäiseen juhlatilaan, jossa monen ruokalajin illallinen oli katettu lukemattomille (siis jopa sadoille) osallistujille. Meidän pöydässä istui perheen lisäksi myös muutamia lasten ystäviä, joka sekin kertoi paljon siitä, että (etenkään) tuolla perhe ei oo pelkästään verisukulaisista koostuva, vaan monet muutkin otetaan lämpimästi osaksi yhteisöä. Ilta jatkui hyvän ruuan, silmäkulmien kostumista aiheuttaneiden puheiden, saken (eli riisiviinin, josta oon hiljalleen opetellut pitämään) ja skumpan, photobooth-hassuttelujen ja täpötäydelle tanssilattialle kerääntymisen merkeissä ja päättyi vasta myöhään aamuyöstä, kun oma sänky houkutteli klubia enemmän. Ilta, jota en tuu unohtamaan varmaan ikinä!

 

Illan aikana tuli mietittyä muutamaankin otteeseen meidän kulttuurien eroja, sillä ennen tätä kertaa en oo koskaan päässyt osallistumaan noin massiivisiin juhlallisuuksiin. Toki meininki on jo pelkästään sukujenkin välillä erilaista, mutta etenkin täällä, jossa suvut on lähes poikkeuksetta todella suuria (esimerkiksi eilen syötiin grilli-illallista lähimmän perheen kesken ja osallistujia oli melkein 50 pään verran) ja jaettu ilo on paras ilo -mentaliteetti tuntuu pätevän ihan kaikkeen, niin tällaiset jättimäiset juhlat on yleisempiä. Oman sukuni juhlat on olleet aina varsin vaatimattomia ja paljon intiimimpiä (joskin ihania nekin), eikä useimpien perheiden taloudellinen tilannekaan mahdollistaisi tällaista ilman loton päävoittoa. Elämä täällä tuntuu muutenkin olemaan paljon meidän menoa perhekeskeisempää, mutta ajattelin kirjoittaa siitä vielä myöhemmin vähän enemmän.

 

Ensimmäiset päivät Singaporessa on nyt takana päin ja tänään lennähdettiin jo Balille. Onneksi meillä on vielä kotiinpaluumatkalla useampi päivä Singaporessa, sillä tuntuu siltä, ettei ehditty vieläkään näkemään lähes mitään juhlatohinoiden- ja valmisteluiden vuoksi. Sitten siis lisää! Nyt mä siirryn muiden joukkoon villamme terassille, avaan kylmän oluen (en muuten juo bisseä missään muualla kuin täällä) ja nautin hämärtyvästä, lämpimästä illasta. Ihanaa olla taas täällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvaterveiset Singaporesta

 

 

 

 

Terkut Singaporesta! Tässä meidän viimeisin vuorokausi kuviin tiivistettynä.

 

Saavuttiin eilen perille iltakuuden maissa ja päästiin suoraan herkkuja notkuvaan  illallispöytään. Vaikka saatiinkin omien penkkirivien (tyhjän koneen parhaita puolia!) vuoksi hyvät yöunet yläilmoissa, niin matkaväsymys painoi sen verran, että oltaisiin oltu valmiita nukkumaan jo reilusti ennen yhdeksää, mutta päätettiin vielä illallisen jälkeen lähteä hierontaan, jotta unirytmi tasaantuisi heti alusta lähtien mahdollisimman normaaliksi. Mun niska- ja selkälihakset on ollut viime aikoina niin jumissa, että ne on aiheuttaneet jopa päänsärkyjä, joten ajattelin niiden hieronnan olevan täydellinen idea. Teoriassa se olikin, sillä jumit pehmenivät kertaheitolla, mutta samalla sain itselleni tummia ruhjeita täynnä olevan selän, joka on myös tosi kosketusarka. No, onneksi mun huomisten juhlien mekko ei oo selän paljastavaa sorttia…

 

Tänään ollaan vietetty rauhallista kotipäivää – nukuttiin pitkään ja vähän ennen lounasaikaa lähdettiin ulos aamiaiselle, joka olikin todellisuudessa aivan jotain muuta. Aikanaan poikaystävään tutustuessani mun oli hankalaa ymmärtää sitä, että hän söi usein aamiaiseksi meille tuttujen puurojen ja leipien sijaan kanaa sekä riisiä, mutta tapa on mitä ilmeisimmin täältä lähtöisin. :-D Nyt mä istuskelen terassilla koneella hoitamassa muutamia juttuja sillä aikaa, kun pojat lähti hikoilemaan nyrkkeilytreeneihin. Mulla on reissun aikana muutamia työjuttuja tehtävänä, mutta laitoin esimerkiksi sähköpostinotifikaatiot kokonaan pois päältä minimoidakseni niissä kiinni roikkumisen muina kuin tällaisina sille tarkoitettuina hetkinä.

 

Sää on kuuma ja vähän sateinenkin, mutta paahtava lämpö tuntuu silti pitkästä aikaa taivaalliselta. Aina sitä ehtii jotenkin unohtamaan, että millaista oikeesti onkaan, kun pukeutumistakin täytyy miettiä sen kannalta, että mitä voi pukea päällensä olematta läpimärkä hiestä. Yleensä tykkään käyttää itseruskettavaa ennen kesävaatteisiin ja paljaisiin koipiin siirtymistä, sillä päivettynyt iho saa mulle paljon itsevarmemman olon, mutta tällä kertaa päätin jättää sen väliin tän ilmankosteuden vuoksi – ei nimittäin menisi montakaan minuuttia, ennen kuin vaatteet olisi tahriintuneet ja vartalo kauttaaltaan epäsiisteillä läikillä. Hetken joudun kärvistellä kalpeana, mutta eipähän ainakaan tarvitse miettiä vaatevalintoja edellämainittujen ongelmien kannalta.

 

Tänäänkin syödään illallista koko perheen voimin täällä kotona, mutta huomenna on aika laittautua nätiksti the juhlia varten. Toivottavasti ensi kerralla palaan tänne jo ihan kunnon kuvien kanssa, ettei puhelimen kuvat valtaa koko blogia!

 

PS: Tänä aamuna keittiöön mennessäni käytävällä tepasteli lemmikkikana nimeltään Lola. Maassa maan tavalla?