title image

Annika Ollila

24 x vanha suosikkiasu

 

 

Vanhojen kuvien katselu on mun suosikkipuuhaa. On tosi mielenkiintoista, kuinka yhtä ainoaa kuvaa katsomalla voit muistaa niin elävästi tiettyyn ajanjaksoon liittyvän yleisen olotilan, kyseisen päivän menot ja jopa kuvanottohetken fiiliksenkin. Omaan lähivuosien historiaani mahtuu kasa erilaisia elämänvaiheita ilosta ja onnellisuudesta suruun ja alakuloisuuteen, toinen toistaan ikimuistoisempia reissuja, vaihtuvia koteja ja jopa kaupunkeja, uusia sekä vanhoja ihmissuhteita ja samalla tietysti myös asioita, jotka ei oo muuttunut vuosien varrella mihinkään ja ne kaikki muistuu mieleen pelkän kuvan vilkaisulla. Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin.

 

Mä uppouduin mielenkiinnosta selaamaan blogini asuarkistoja aika tarkalleen kolmen vuoden päähän ja koska en kauhistunut ihan kaikesta näkemästäni, niin valkkasin sieltä muutamia suosikkejani ja kokosin ne tähän postaukseen. Vanhemmat kuvat on saaneet teiltä aina paljon yläpeukkua ja tällaista koostetta on toivottu kovasti, joten nyt se on vihdoinkin täällä.

 

 

 

 

2015 

 

 

Tää oli vielä aikaa, jolloin asuin Lahdessa. Käytin paljon tennareita (Niken valkoiset Air Forcet oli tuolloin mun the kengät), virkattuja vaatteita, paksuja neuleita, farkkuja ja nahkatakkeja – juttuja, jotka on mun suosikkeja vielä tänäkin päivänä. Työskentelin kuvienottoaikaan Bik Bokissa ja se näkyy myös vaatteista, joista suurin osa taitaa olla sieltä peräisin. Useimmat näistä vaatekappaleista löytyy kaapistani edelleen ja monia niistä käytän vieläkin, mutta muutama vaate on jäänyt vuosien aikana vähän turhan naftiksi ja on nykyään uudella omistajalla. Jos näistä kuvista pitäisi valita suosikkini ylitse muiden, niin se voisi olla joko neljäs simppeli neuleasu tai toiseksi viimeinen pitsimekon ja nahkarotsin yhdistelmä.

 

Muistan useampien kuvien päivien tapahtumat vielä kuin eilisen: neljännessä kuvassa oltiin juuri tultu Kaapelitehtaan blogikirppikseltä ja sain ensimmäistä kertaa ihan kaiken myytyä (meinasin myös litistyä ihmismassan työntämän myyntipöydän ja seinän väliin), kuudennessa kuvassa olin juuri käynyt kampaajalla aloittamassa asteittaista vaalennusta ja olin tukkaani mielettömän tyytyväinen, neljännen rivin kuvat on elämäni ensimmäiseltä Rooman-reissulta peräisin ja kolmanneksi viimeisessä kuvassa oltiin ystäväni kanssa ikimuistoisella matkalla Pariisissa. Good old times!

 

 

 

 

 

2015 – 2016

 

 

Siinä missä ensimmäisen setin kuvista on jo vähän pidempi aika, niin näiden jälkimmäisten kohdalla jouduin ihan miettimään, että onko näistä todella jo kaksi vuotta. Toisen rivin ensimmäiset kuvat on otettu New Yorkissa ollessamme, josta kotiin palatessamme olin käytännössä koditon ja aloin samantien puuhastelemaan muuttoa uuteen kotiini Kallioon. 4. viimeisessä kuvassa meneillään on ensimmäinen talvi uusilla kotikulmilla, alarivin ensimmäisessä vuorostaan keväinen Pariisi ja viimeisessä kauan haaveilemani Coldplayn keikka Tukholmassa. Ja uudet farkut, joista sanottiin, että en oo tarpeeksi hoikka niiden käyttämiseen, mutta jotka on siitäkin huolimatta suosikkini edelleen.

 

Nää kuvat on asetettu aikajärjestykseen ja sen vuoksi näistä näkee samalla myös mun hiusten muutoskaaren. Vaikka oonkin ajatellut, että mun tukka on ollut nykyisenkaltainen oikeestaan niin kauan kuin muistan, niin olin näköjään tyystin unohtanut parin vuoden takaiset tukkakokeiluni. Ensin aloitettiin pitkästä ja yksivärisestä reuhkasta, jonka jälkeen lähdettiin vaalentamaan latvaa oikein urakalla. Hetken kuluttua kyllästyin vuosikausia samana pysyneeseen tukan pituuteen ja pätkäisin sitä urakalla lyhyemmäksi. Vähän myöhemmin vaaleampi sävy vaihtui takaisin tummaan (näin jälkeenpäin katsottuna jopa vähän turhankin tummaan) ja hiustenkasvatus alkoi taas. Lopulta päästiin taas siihen pisteeseen, josta alunperin lähdettiinkin ja jonka oon aina kokenut itselleni omimmaksi. Välillä täytyy hakea vähän vaihtelua vaan huomatakseen, että lähtötilanne olikin loppujenlopuksi ihan tosi hyvä.

 

 

Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, jotka ois nähneet postauksen kuvat jo niiden ensimmäisellä julkaisuhetkellä muutama vuosi sitten? Muistuiko vanhat kuvat mieleen vai tuliko ne ihan uutena tuttavuutena?

 

 

Parhaiden ystäviemme puolesta

 

 

 

Kaupallinen yhteistyö: Evidensia -eläinlääkäripalvelut

 

 

Kuinka moni teistä harjaa lemmikkiensä hampaat yhtä tunnollisesti kuin omansa? Uskaltaisin veikata, ettei kovin moni. Myös mä olin ihminen, joka ei edes tiennyt lemmikkien hampaiden vaativan erityistä huolenpitoa, kunnes pari vuotta sitten tavallisella lääkärikäynnillä hammaskiven poiston yhteydessä kävikin ilmi, että oman koiran suun tilanne oli jopa yllättävänkin heikko. Meinasi tulla itku, kun 2-vuotiaan koiran suusta jouduttiin poistamaan useita hampaita sen vuoksi, että mä en ollut harjannut niitä pennusta lähtien säännöllisesti ja näin päässäni jo kauhukuvia siitä, kuinka koira elelee vanhuuspäiviään ilman hampaan hammasta. Podin tietämättömyydestäni huonoa omatuntoa pitkään, mutta lopulta järkeilin, että koska mennyttä ei kuitenkaan voi enää muuttaa, niin parasta lopettaa murehtiminen ja toimia edes jatkossa parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Karu totuus on se, että yleisen uskomuksen mukaan lemmikin hampaat eivät vaadi hoitoa ja suun vaivat jäävätkin usein omistajalta kokonaan huomaamatta. Jopa 80% aikuisista koirista kärsii vakavista hammasongelmista, ientulehduksista ja parodontiitista, joka on maailman yleisin lemmikkien sairaus. Se on bakteerien aiheuttama hammassairaus, joka tuhoaa hampaan tukikudoksia vauhdilla ja mikä huolestuttavinta, yli puolella yli 3-vuotiaista koirista ja kissoista on jonkinasteisia parodontiittimuutoksia. Parodontiitin voi tunnistaa esimerkiksi heiluvista hampaista, niiden aristuksesta tai pahanhajuisesta hengityksestä, mutta monissa tapauksissa siitä ei näy mitään merkkejä ulospäin. Hoitamattomana parodontiitti voi aiheuttaa lemmikille muunmuassa syömättömyyttä, ahmimista, apaattisuutta sekä aggressiivisuutta ja pahimmassa tapauksessa se voi johtaa eläimen yleiskunnon heikkenemiseen, hampaiden irtoamiseen ja jopa leukaluun murtumiseen. Sen etenemistä voi kuitenkin hidastaa (ja parhaassa tapauksessa jopa pysäyttää) huolellisella hampaiden harjauksella ja eläinlääkärin säännöllisesti tekemällä hammashoidolla. Parodontiittiä hoitaessa kotihoito on aivan yhtä tärkeää kuin eläinlääkärin tekemä hampaiden puhdistus, sillä ilman kotihoitoa anestesiassa tehdyn hammashoidon tilanne on ientulehdusindeksein arvioituna jo kolmen kuukauden kuluttua samalla tasolla kuin ennen hoitoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Evidensialla käynnistyi äskettäin kampanja, jonka tavoitteena on levittää tietoisuutta lemmikkien hammashoidon tärkeydestä ja me lähdettiin Lukan kanssa mukaan levittämään sanaa, sillä asia on sydäntä lähellä. Parodontiitti on yleinen sairaus erityisesti pienemmillä koirilla ja etenkin pienpystykorvilla se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Käytiin tällä viikolla hammassairauksiin erikoistuneessa Evidensia-eläinsairaalassa Tammistossa erikoiseläinlääkäri Anne Kemppaisen huomassa tutkituttamassa ja röntgenkuvaamassa pikkuherran purukalustoa, sillä vaikka mitään ulkoisia oireita ei oo ollutkaan, niin mahdolliset suun ongelmat ei aina näy päällepäin. Edellinen hammaslääkärikäyntimme oli syksyllä, jolloin käytiin poistamassa Lukalta hammaskiveä, mutta koska suu jätettiin silloin kuvaamatta, niin tämä tarkastuskerta tuli oikein sopivaan väliin. Tämänkertaisessa lääkärivisiitissä erikoista oli se, että sen sijaan, että olisin normaaliin tapaan vienyt koiran aamulla lääkäriin ja noutanut sen iltapäivällä hoidetun suun kanssa kotiin, pääsinkin seuraamaan vierestä koko toimenpidettä aina esirauhoituksesta anestesiavalmisteluihin, hampaiden puhdistuksesta röntgenkuvaukseen ja jopa hampaanpoistosta heräämiseen asti.

 

Tiistaina tehdyt röntgenkuvaukset oli erityisen tärkeät sen vuoksi, että pikkuherran terveennäköisestä, ulospäin oireilemattomasta suusta löytyi jo toistamiseen hampaanpoistoa vaativa ärhäkkä parodontiitti, joka kävi ilmi ainoastaan röntgenistä. Iloksemme huomattiin, että ensimmäiset kaksi vuotta sitten havaitut kiinnityskudosmuutokset oli lähtenyt paranemaan hyvin silloin tehtyjen hampaanpoistojen vuoksi, mutta yhden takahampaan kohdalla tilanne oli heikompi, sillä sen juuri oli jo hapertanut leukaluuta ja se piti leikata samantien pois. Vaikka koira ei oo missään vaiheessa näyttänyt kipua, niin tuossa tilassa oleva hammas on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut kipeä jo jonkin aikaa.

 

Loppupäivän ajan koira kävi vähän hitaalla ja oli hieman sekava kropasta poistuvien anestesiahöyryjen vuoksi, mutta jo illalla ruoka maistui normaaliin tapaan ja lenkkienergiaakin riitti kuin pienellä kylällä. Leikkaushaavan paraneminen kestää muutaman päivän, jonka aikana on tärkeää syödä ainoastaan pehmeää ruokaa ja muistaa huuhdella suu jokaisen ruokailun jälkeen tehokkaalla suuvedellä. Varsinainen hampaiden harjaus on tauolla vielä muutaman päivän ajan ja palaa iltarutiineihimme heti, kun suu on täysin parantunut. Lukan hammasrivistöstä erityisen tärkeää huolenpitoa vaatii kulmurit, jotka kerää plakkia kuin magneetit, mutta päivittäisellä harjauksella niiden tilanne saadaan toivottavasti pysymään hyvänä ja pikkukaveri saa nauttia kiiltävistä torahampaistaan niin pitkään kuin vaan mahdollista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Monista uskomuksista poiketen oikotietä onneen ei ole ja koirien purutikut ja useimmat geelit eivät ehkäise parodontiittiä aiheuttavaa hammaskiveä kunnolla, vaan paras tapa välttyä hammaskiven muodostumiselta on hampaiden päivittäinen harjaus sekä eläinlääkärin tekemä säännöllinen hammashoito. Paljon hälinää herättäneet ultraäänihammasharjat eivät myöskään pelasta hammaskivestä täyttynyttä suuta, vaan pahimmassa tapauksessa ne jopa ärsyttävät tilannetta entisestään ja siksi onkin tärkeää, että hammaskiven poiston tekee aina osaava eläinlääkäri anestesiaa valvovan hoitajan avustuksella.

 

Monesti kuulee puhuttavan, että eläinten hammashoito on liian aikaavievää, hankalaa ja jopa kallista säännöllisesti tehtäväksi ja se tekee mut surulliseksi. Oma koirani on samalla myös paras ystäväni ja haluankin tehdä kaikkeni, että hän saa elää elämänsä niin terveenä kuin mahdollista ja toivoisin, että kaikki muutkin koiranomistajat ajattelisivat samalla tavalla. Koira kun ei itse voi huolehtia itsestään ja kurjimmissa tapauksessa se voi kärsiä jopa pahoista kivuista omistajan välinpitämättömyyden vuoksi. Siispä pyydänkin nyt kaikkien pienten ystäviemme puolesta, että huolehtisimme heidän hampaista vähintäänkin niin hyvin, kuin omista hampaistamme haluaisimme huolehdittavan, sillä parhaassa tapauksessa se voi tuoda meille jopa lukuisia yhteisiä lisävuosia. Eihän anneta lemmikkiemme kärsiä oman laiskuutemme vuoksi?

 

 

 

 

 

 

 

 

Koska hampaidenhoito on hyvin merkittävä osa lemmikin hyvää hoitoa ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, niin haluamme kannustaa ihmisiä tarkistuttamaan pikkukavereidensa hampaat säännöllisesti ja sen vuoksi Evidensia tarjoaakin koko suun hammasröntgenkuvauksen 50 eurolla anestesiassa tehtävän hammashoidon yhteydessä. Tarjous on voimassa 16.3. asti kaikilla hammasröntgenkuvausta tarjoavilla klinikoilla.

 

Voin ihan rehellisesti myöntää, että vaikka ensimmäisten parodontiittilöydösten jälkeen otettiinkin hampaidenharjaus osaksi elämäämme, niin viime aikoina se on tapahtunut enemmänkin viikottaisella tasolla päivittäisen sijaan. Tänviikkoinen lääkärikäynti antoi kuitenkin taas tarpeellisen herätyksen ja sen myötä Lukan hampaidenpesusta tulee taas ihan jokailtainen rutiini, sillä se on ainoa tapa vaikuttaa siihen, että ystäväni suu pysyy terveenä ja runsashampaisena mahdollisimman pitkään. Enhän jättäisi omiakaan hampaita pesemättä, niin miksi tekisin sen koiralleni?

 

 

 

Tammikuinen tiistai mun kanssa

 

7:10 – Herätyskello soi. Selaan jokapäiväiseen tapaani sähköpostin ja muutamat somet läpi vielä peiton alla, ennen kuin vedän villasukat jalkaan ja nousen ylös. Juon ison lasin vettä ja laitan heti ensitöikseni kirkasvalolampun päälle.

 

7:30 – Käyn pikasuihkussa, puhdistan kasvot ja oion yön nutturalla olleet hiukset ihmisten ilmoille sopivammaksi. Puen treenitrikoot ja kollaripaidan päälle, pakkaan kassiin lämpimän hupparin sekä kameran ja vihoviimeiseksi toppaudun jättimäisen takin, pipon ja paksun kaulahuivin alle.

 

8:00 – Lähden kotiovesta ja kipitän sporapysäkille täydellisellä ajoituksella – ratikka tulee kerrankin sopivasti ilman loppumatkan juoksuaskelia tai turhaa odottelua. Tää on harvinaista herkkua, sillä vaikka käytänkin reittiopasta ihan joka paikkaan mennessäni, niin saavun yleensä pysäkille juuri sopivasti nähdäkseni kulkupelini perävalot.

 

 

 

 

 

8:20 – Perillä Katajanokalla, Bay Helsinki -hyvinvointistudiolla. Ulkona on pitkästä aikaa oikein luihin ja ytimiin pureva viima, joka tuntuu erityisen pistävältä täällä meren rannassa. Oon tuttuun tapaan ensimmäisenä paikalla, sillä myöhässä oleminen on musta yksi inhottavimmista asioista, joten aikataulutan lähtöni lähes poikkeuksetta niin, että oon mielummin hyvissä ajoin perillä – ihan sama minne oon menossa.

 

8:30 – Elämäni ensimmäinen reformer pilates alkaa! Jännittää, sillä oon ensikertalainen koko lajin kanssa ja notkeustasonikin on tällä hetkellä lähinnä näkkileipää.

 

10:15 – Aamupilates on ohi ja se oli ihan mielettömän hauskaa. Koko kropan kattava tunnin setti tuntuu nyt jälkeenpäin (etenkin pohkeet ja peppu huutaa hoosiannaa), vaikka kunnon hiki ei edes tullut pintaan. Siirrytään alakerran Goodio Café’hen smoothiebowleille ja Bowl of Sunshine oli nappivalinta.

 

 

 

 

 

10:50 – Lähden käppäilemään lähintä sporapysäkkiä kohti ja suuntaan kohti kotia. Tuuli tulee välillä niin puuskissa, että se tuntuu ihan kävellessä.

 

10:55 – Pysäkillä tuulen suojassa, huh. Aikataulunäyttö näyttää seitsemää minuuttia ja pohdin hetken, josko lähtisin käppäilemään kotia kohti, mutta päädyn hautaamaan ajatukseni heti pysäkiltä pois astuessani. Kävelymatkat jääköön vähän vähempituulisille päiville.

 

11:10 – Kotiin päästyäni rojahdan heti ensimmäisenä löhöämään sohvalle Lukan kanssa, joka meinaa revetä riemusta, vaikka olin poissa vaan pari hassua tuntia, eikä yksinolominuutteja kertynyt yhtäkään.

 

 

 

 

 

11:30 – Vaihdan vaatteet ja istahdan keittiön pöydän ääreen, johon oon puolivahingossa pystyttänyt meikkipisteeni. Valoisempina vuodenaikoina tykkään meikata ikkunalaudan vieressä luonnonvalossa, mutta näin talvisin kirkasvalolamppu on maailman paras apuväline tähän(kin) asiaan.

 

11:45 – Istahdan sohvalle kirjoittamaan päivän postausta, joka oli alkuperäisten suunnitelmien mukaan tarkoitus julkaista jo eilen, mutta joka sitten jostain syystä kuitenkin jäi. Tänään en kuitenkaan kirjoita mistään varsinaisesta aiheesta, vaan päivitän vaan päivän pikaiset kuulumiset viimeviikkoisilla asukuvilla höystettynä.

 

12:30 – Lounasaika! Kohteeksi valikoituu suosikkijapanilaiseni, eli Kampai3, sillä teriyakilohi houkuttelee. Taas. Oltiin toissa viikolla yrittämässä sinne kaverin kanssa lohihimoissamme, mutta se oli juuri silloin kiinni. Toivottavasti nyt natsaa!

 

 

 

 

 

12:45 – Listalla on vaikka mitä toinen toistaan paremman kuuloisia (ja kavereiden lautasilta hyväksi todettuja) annoksia, mutten raaski koskaan kokeilla mitään uutta, sillä paikan lohi on vaan niin taivaallisen hyvää. Valitsen sen tälläkin kerralla.

 

13:15 – Masut täynnä kohti kotia – aika kompakti lounashetki takana. Ei ollut aikaa jäädä pidemmäksi aikaa istuskelemaan, sillä seuraava meno odottaa.

 

13:30 – Nappaan kotoa Lukan mukaan, hypätään autoon ja lähdetään huristelemaan kohti Tammiston Evidensia-eläinsairaalaa.

 

13:55 – Meinasi mennä ruuhkan takia vähän tiukille, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa perille. Jes! Luka haistaa heti ovella, että nyt muuten tultiin agilityhallin sijaan lääkäriin ja meinaa kääntyä kannoillaan kotiin…

 

 

 

 

 

14:30 Hammaslääkäriaika – luvassa hammaskiven poistoa, röntgenkuvat ja mahdolliset lisätoimenpiteet. Tässä kerrassa erikoista oli kuitenkin se, että tänään mä pääsin seuraamaan hoitoa lähes kädestäpitäen ja tutustumaan siihen yksityiskohtaisemmin. Siitä kuitenkin lisää huomenna…

 

16:30 – Talutan pöpperöisen koiran autoon ja lähdetään ajamaan takaisin kotiin. Aurinko on ehtinyt jo laskea ja ulkona on hämärtynyt.

 

16:50 – Kotona taas. Luka-raukka kellahtaa kyljelleen olohuoneen matolle ja uikuttaa turtaa suutaan sydäntäsärkevällä tavalla. Itku meinaa tulla, kun se kuulostaa niin kurjalta, mutta suu on nyt puhdas ja mahdolliset kivutkin varmasti poissa. Ainakin viimeistään parin päivän kuluttua.

 

17:15  – Painun läppärin kanssa lähikahvilaan tekemään seuraavan päivän postausta ja vastaamaan muutamaan päivän aikana tulleeseen meiliin, joita ei onneksi tällä kertaa oo kuin pari hassua kappaletta. Normaalisti työskentelen kotona, mutta poikaystävä on tänään kotona, joten tehokkuuden maksimoimiseksi päätän lähteä hetkeksi muualle kirjoittamaan. Oon muutenkin vähän huono tekemään töitä näin myöhään iltapäivällä, sillä mun ajatus karkailee minkä kerkeää, joten kahvila on tällaisessa tilanteessa paras vaihtoehto.

 

 

 

 

 

18:40 – Kone kiinni ja lähikaupan kautta kotiin. Meidän oli tarkoitus tehdä tänään isompi kauppareissu ja käydä hankkimassa loppuviikon ruokaostokset kerralla kotiin, mutta koska ei raaskita jättää pöpperöistä koiraa yksinään uikuttamaan, niin isompi reissu saakin siirtyä huomiselle.

 

19:00 – Kotona taas. Luka on ollut nyt illalla jotenkin erityisen paljon mun perään ja se istui kuulemma koko poissaoloni uikuttamassa ovella surkean kuuloisesti, joten päätän pitää sille loppuillan seuraa.

 

19:30 – Oon lähtemässä koiran kanssa ulos, mutta päädytäänkin siihen ratkaisuun, että mä jään valmistelemaan ruokaa ja poikaystävä hoitaa lyhyen kävelylenkin. Alan laittamaan sitruunakanaa valmiiksi uuniin ja napsautan riisinkeittimen päälle.

 

19:35 – Ovi käy ja lenkkikaksikko palaa muutaman minuutin jälkeen takaisin kotiin, koska Luka ei suostunut kävelemään muutamaa metriä pidemmälle ilman kotiovelle vilkuilua. Ennenkuulumatonta. Lääkärireissu teki varmasti tehtävänsä ja koira on vielä vähän sekava anestesian jäljiltä.

 

 

 

 

 

20:30 – Ruoka on valmista, olikin jo kova nälkä. Istahdetaan jokailtaiseen tapaamme sohvalle syömään (en edes muista millon ollaan syöty viimeksi pöydän ääressä :-D) ja laitetaan uusimman sarjatuttavuutemme, Black Mirrorin, jakso pyörimään.

 

21:00 – Luka on vihdoin vähän pirteämpi ja ruokakin maistui, joten lähdetään uudelle lenkille. Nyt jalkakin liikkuu ihan normaalilla tavalla ja kovat tuulenpuuskatkin näyttävät tuntuvan lähinnä ihanalta turkkia tuivertavalta tuulenvireeltä.

 

21:30 – Katsotaan Black Mirrorin mielenkiintoinen jakso (The Entire History of You. Jakson nähneet – ottaisitteko tollaisen muisti-implantin itsellenne?) loppuun ja laitetaan heti sen jälkeen toinen pyörimään. Tän sarjan jaksot on niin toisistaan irrallaan, ettei olla katsottu niitä järjestyksessä, vaan ollaan valkattu niistä kiinnostavimmat IMDB:n arvostelujen perusteella. Seuraavaksi on vuorossa kolmoskauden ensimmäinen jakso, jonka aiheena on täydellisyyden tavoittelu sosiaalisessa mediassa.

 

 

 

 

 

22:30 – Olipahan jakso! Mielenkiintoinen tämäkin, mut samaan aikaan myös vähän ahdistava. Näitä katsellessa ei voi kuin tulla ajatelleeksi, että mitä, jos meidän maailma näyttäisi oikeesti tältä vielä meidän elinaikanamme?

 

22:55 – Meikit veks, kasvojen puhdistus ja hampaiden pesu. Oon niistänyt viime päivinä niin kovasti, että mun nenänpielet on paperista nirhautuneet ja kaikenlainen koskettelu koskee niihin kovasti. Muistaisinkohan huomenna ostaa viimeinkin niitä nenäliinoja?

 

23:00 – Nukkumaanmenoaika. Luka on edelleen vähän huonona ja uikuttaa vieressä surkeasti, mutta toivottavasti se saa silti nukuttua. Huomenna varmasti jo helpottaa, kun anestesialääkkeet on poistunut sen kropasta kokonaan. Johan oli päivä.