title image

Annika Ollila

Viikonlopun soundtrack

 

 

 

 

Koska musiikkivinkkauksia ei oo tullut julkaistua ikuisuuksiin, niin nyt on kerrassaan täydellinen sauma sellaiselle. Siispä tältä näyttää mun viikonlopun soundtrack: uunituoreita uutuuksia, vähän vanhempaa tuotantoa, suomalaisia suosikkeja ja niin rauhallisempia sointuja kuin varsinaisia hyvänmielenkappaleitakin. Olkaas hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti tykkäätte ja kenties saatte jopa vähän lisätäytettä omille soittolistoillenne. Ihanaa viikonlopunalkua jokaiselle!

 

 

 

 

Tällä viikolla oon…

 

 

 

 

 

…aloittanut viikon agilitytreeneillä, jotka meni taas paremmin kuin olisin osannut edes toivoa. Tää lämpö meinaa laittaa Lukan välillä vähän ylikierroksille ja ennen treenin alkamista olin aika varma siitä, että edessä on pelkkää sähellystä, mutta sain onneksi todeta pelkoni vääriksi! En muista kerroinko jo, että saatiin tosiaan vakituinen paikka eräästä treeniryhmästä ja mikäli se on mahdollista, niin oon siitä ehkä jopa vähän enemmän innoissani kuin Luka. Yhdessätekemistä ei voi koskaan olla liikaa.

 

…pessyt varmaan ennätysmäärän pyykkiä ja niiden mukana myös tämän mekon, joka on maannut pyykkikorin pohjalla Rooman reissustamme lähtien. Ja siitä on muuten lähes vuosi. (Kyllä, luit oikein.) Ainakin jokunen teistä tietää varmasti ne vaatteet, jotka vaan jostain syystä unohtuu pyykkikorin pohjimmaiseksi, vaikka tuoreemmat kerrokset vaihtuisikin päältä säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin? No, toi oli eiliseen asti juuri sellainen.

 

…ostanut liput heinäkuiselle Jose Gonzálezin keikalle, jota odotan suurella innolla! Käytiin samaisen tyypin Kulttuuritalon keikalla reilu vuosi sitten helmikuussa, mutta nyt keikkapaikkana onkin Allas Sea Poolin ihana ulkoilmamiljöö. Mun fiilikset itse odotusta kohtaan on kuitenkin vähän ristiriitaiset, sillä vaikka monet kesän hauskimmista tapahtumista ajoittuukin vasta loppukesälle, niin silloin suurin osa kesäpäivistä on jo takana päin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…napannut ystävän viltteineen mukaan, hakenut pizzat matkaan ja asettunut iltapalalle merenrannan tuntumaan. Muisteltiin hauskimpia yhteisiä hetkiämme (sekä Pariisin että Australian reissut oli ikimuistoisia!), höpöteltiin tulevasta ja nautittiin lämmittävästä auringosta kunnes se painui lopulta horisonttiin. Tällaiset extempore-illat on yleensä niitä kaikkein hauskimpia. <3

 

…potenut edellämainittua kohtaamista seuranneena aamuna jotain krapulantuntuista olotilaa, sillä nukkumaanmenoni venähti normaalista kello kympistä kahdella tunnilla ja pääsin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Tänään herätessäni tuntui valehtelematta siltä, kuin edellisen illan juominkeina olisi ollut veden ja granaattiomenalimun sijasta vähintäänkin valkkaripullo per naama. Onkohan unikrapula joku yleinenkin juttu?

 

…kokenut erittäin iloisia onnistumisia keittiössä! Odotukset ei ollut korkealla, kun lähdin kokeilemaan elämäni ensimmäistä risottoa, mutta yllätyksekseni parsarisotostani tuli lähes täydellistä. Se oli jopa niin herkullista, että oli pakko tehdä sitä uudelleen heti, kun kattilan viimeisetkin jämät oli seuraavana päivänä kadonneet parempiin suihin. Eipä tarvitse ainakaan enää luulla, että onnistuneen risoton kokkaaminen olisi jotain rakettitiedettä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppuviikon ohjelmassa on puolestaan kuvaushommia, mahdolliset tuplatreffit, jääkaapin pian pilaantuvista jämistä tyhjäksi syöminen, synttärihulinoita, autonpesuhommia (kun tuulilasin läpi ei meinaa enää nähdä, niin taitaa olla korkea aika), ystäväaikaa, kirjoittamista sekä jännät tatskabileet! Niin paljon kivoja juttuja, että loppuviikostakin tulee varmasti mieletön.

 

 

 

 

 

Tiistain ajatuksia

 

 

 

 

 

Moi! Mitä teidän tiistaihin kuuluu?

 

Me ollaan vietetty Lukan kanssa rauhallista kotipäivää vähän olosuhteiden pakosta, sillä allergia on nujertanut mut taas pahemman kerran ja vaikka oon melkein kylpenyt silmätipoissa, niin olo ei meinaa helpottaa. Aamut on mulle yleensä kaikkein pahinta aikaa ja oonkin joutunut sen vuoksi raivaamaan kalenterini aamujen osalta tyhjäksi, mutta välillä on tällaisia päiviä, kun vielä iltapäivästäkään ei tee mieli lähteä pihalle pahentamaan oloa. Olin toivonut, että huomisen sateinen sääennustus olisi pitänyt paikkaansa, mutta nyt uudelleen vilkaistessani se olikin muuttunut kuivaakin kuivemmaksi auringonporotukseksi… Tää vuodenaika on täyteen loistoonsa puhjenneen luonnon ja käsittämättömän valomäärän ansiosta maaginen, mutta samalla meidän siitepölyallergikkojen tukalinta aikaa. Ehkä pian helpottaa!

 

Siinä missä mun viime viikko ei ollut rehellisesti sanottuna elämäni parhaita, sillä “kotiinpaluu-uupumus” yhdistettynä ryminällä saapuneeseen kesään veti mielen ajoittain vähän matalaksi (ja kirjoitinkin aiheesta täällä), niin tästä viikosta on ihan täysin päinvastainen fiilis. Väsymys on tipotiessään, arki rullaa mukavasti ja kalenterikin näyttää juuri sopivan toimeliaalta ilman ylimääräistä, stressaavaa kiirettä. Ehkä sopivaan “arkimielentilaan” pääsy vaati muutaman vähän sekavamman päivän, jotta tällä viikolla mieli voi olla hyväntuulisen ja leppoisan rauhallinen? En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että tästä viikosta tulee onnistunut ja viimeistään nyt on toden totta ihanaa olla takaisin Helsingissä. (Jopa kutisevista silmistäkin huolimatta.)

 

Kuvat on muuten eiliseltä, jolloin käytiin ystäväni Annin kanssa hoitamassa muutama rästijuttu pois alta ja napattiin nää samalla. Tykästyin näiden hyväntuuliseen kesäfiilikseen niin kovasti, että näistä tuli heittämällä yhdet tämän vuoden suosikkikuvistani.

 

Aurinkoista viikkoa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dress NLY (*here) // scarf Pull & Bear // ring NLY (*here) // sneakers New Balance

 

 

Photos: Anni Korhonen

 

 

– Postaus sisältää mainoslinkkejä –