Suuren seikkailun alku
Mun virallinen kesäloma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Oon viettänyt ennätysvähän aikaa koneella tai somessa ylipäätäänkään ja aikaa joutilaisuuteen on tuntunut olevan loputtomiin. On tehnyt mieli kirjoittaa useasti, mutta useammin oon lopulta ottanut sen ajan jollekin aivan muulle. Suunnittelemittomille lounaille, herätyskellottomille päiväunille, hiljaisille metsäretkille, venähtäneille treffeille, kiinnostaneille elokuville. Oon käyttänyt lomaa hyvällä omatunnolla syynä kaiken vähänkään työstä muistuttavan skippaamiselle ja on muuten tehnyt gutaa. Mutta vaikka lomani alkaa olla jo pääasiassa takana päin, niin parasta on melkeinpä se, ettei tän hetkinen fiilis oo kuitenkaan sellainen, että kesä päättyisi nyt sitten automaattisesti tähän, sillä se on vasta aluillaan. Kesä nimittäin jatkuu vielä pitkään, vaikka tietokone palaakin pian taas vähän suuremmaksi osaksi elämääni.
Tänään on vihdoin se päivä, kun pakataan viimeisetkin romppeet autoon ja lähdetään kohti vuoden odotetuinta reissua. Tehdään ensin puolen vuorokauden pituinen välistoppi Lahdessa äitini 50-vuotisbailujen vuoksi, mutta mikäli alkuperäiset suunnitelmat vähänkään pitävät, niin huomenna näihin aikoihin posotetaan jo Oulun korkeudella kohti Norjaa. Tää viikko on mennyt pääasiassa roadtrippiin liittyviä valmisteluja hoitaessa – on laitettu pieni omaisuus telttailuvarusteisiin, haettu auto lainaan, hankittu Lukalle kaikki tarvittava matkaa varten, tehty muutamakin kauppareissu tulevan viikon ruokavarastoja kootessamme ja lainailtu ystäviltä mukaan lähtevää tilpehööriä – mutta oon yllättänyt itseni positiivisesti sillä, että tavallista reissuunlähtöä perinpohjaisemmista valmisteluista (yleensä meidän reissut on tyyliä “ensimmäiset käteen sattuvat kamat kassiin ja menoksi”) huolimatta lähtöstressi on loistanut poikkeuksellisesti poissaolollaan. Ehkä se on tämä leppoisa lomafiilis, ehkä ajatus paikan päällä odottelevasta elosta luonnon keskellä. Ehkä jo pelkästään se, että kaupunkikelpoisten asujen sijaan rinkkaan heitetään lähinnä ulkoiluvarusteet tai se, että tällä kertaa ketään meidän koplasta ei jätetä jälkeen. No, mitä ikinä se sitten onkaan, niin tätä haluan lisää jatkossakin.
Ihan pian on aika laittaa (vielä vaiheessa oleva) roadtrip -soittolista tulille, äänikirjat valmiiksi ja painaa talla pohjaan. Ollaan nimetty reissumme sattuneista syistä “Lukan suureksi seikkailuksi” ja tänään se, yksi piiitkän pitkä lenkki, todella alkaa. Hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin.
Mitä ihaninta viikonloppua – nauttikaa tästä paahtavasta helleaallosta meidänkin puolesta!
dress Monki
Kuvat: Anni Korhonen
