mobile logo
title image

Annika Ollila

July 19, 2018

Roadtrip Norjassa: ensimmäiset päivät

 

 

 

 

 

Terkut Pohjois-Norjasta, Unstadin pikkuruisesta vuorien ympäröimästä kaupungista! Meidän seikkailu on kestänyt nyt 4 päivää ja reilusti yli 2000 kilometriä. Vaikka ensimmäinen ilta ei ollutkaan pitkän matkan aiheuttamasta väsymyksestä, kaatosateesta ja muista pikkujutuista huolimatta se kaikkein helpoin mahdollinen, niin sen jälkeen suunta on ollut vaan ylöspäin. Säät on suosineet meitä mitä uskomattomimmalla tavalla ja viimeiset kolme päivää aurinko onkin porottanut lähes pilvettömältä taivaalta! Eilen lämpötila nousi jopa kolmeenkymmeneen asteeseen, mikä ei ollut välttämättä ihan sitä mihin oltiin tänne napapiirin tienoille lähtiessämme varauduttu. :-D Luka-raukka oli lämmöstä uuvuksissa ja siksi jätettiin suosiolla patikoinnit väliin, sen sijaan otettiin vaan rennosti ja yritettiin pysytellä viileänä. Tänään lämpöasteet palasi taas vähän tavallisempiin lukemiin (eli noin 15 asteen tienoille), joten päästään taas vähän touhuamaankin ilman pelkoa lämpöhalvauksesta.

 

Noin muuten meidän matka on sujunut melkein paremmin kuin uskalsin odottaakkaan ja pikkuherra on pärjännyt retkellämme mainiosti. Teltassa nukutut yöt on mennyt luonnon äänistä huolimatta kuin vettä vaan, automatkat on ollut hyvää aikaa vetää hirsiä ja lähes kaikki muu aika onkin käytetty seikkailemiseen sekä uusien hajujen tutkimiseen. Koira on aina pienestä onnellinen ja monesti tyytyväisyyteen riittää pelkästään sekin, että saa olla oman laumansa kanssa – olipa sijainti sitten mikä tahansa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luukas kukkameren keskellä. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Me saatiin roadtrippimme ajaksi lainaan BMW:n upouusi X2 -maasturi, joka on ollut tänne kerrassaan täydellinen valinta. Vaikka kyseessä onkin tosi kompaktin kokoinen maasturi, niin jättimäinen tavaramäärä mahtui hyvin mukaan ilman pienintäkään ahtauden tunnetta. Kyyti on ollut mukavaa ja sillä ajettujen kilometrien myötä pieni autokuumekin on alkanut mahdollisesti nostamaan päätään…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtiin Lukan ensimmäinen haikki Kvalvika Beachille, jonne oli tosta puolimatkasta upeat näkymät. Kyseinen reitti oli lyhyehkö (noin tunnin-puolentoista pituinen) ja helppo, joskin muutamaan kertaan pienen koiran joutui nostamaan kainaloon. Lämpimässä säässä tehdyn minivaelluksen jälkeen autolle kävellessämme Luka oli niin poikki, että se laahusti vaan perässämme, joten se pääsi kulkemaan viimeiset metrit sylissä maisemia ihaillen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkukylämaisemia Reinen lähistöllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän toisen illan (ja kolmannenkin, sillä päädyttiin samaan mestaan vielä toistamiseen) telttailupaikka oli upea – pienen peltopläntin reunassa ja typötyhjän rantakaistaleen tuntumassa. Puolen yön aikaan ihailtiin auringonlaskua rannalla, aamulla käytiin naku-uinnilla jääkylmässä meressä. Tonne tekisi mieli mennä vielä uudelleenkin, mutta ehkä yritetään sen sijaan löytää joku muu vähintään yhtä mukava lokaatio…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulenkillä typötyhjällä rannalla. Onkohan tää nyt sitä kuuluisaa koiranelämää?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakattiin kotoa koko viikon ruuat mukaan matkaan ja ollaankin syöty niin aamiaiset, lounaat kuin illallisetkin milloin milläkin levähdyspaikalla kaasukeittimellämme valmistettuna. Niin se vaan on, että lähes kaikki maistuu ulkona syötynä paremmalta – oli kyse sitten retkiruuasta, aamupuurosta tai pussipastasta. Tällä hetkellä ruokasuosikkini on makarooni yhdistettynä tomaattikastikkeessa olevaan tonnikalaan sekä punasipuliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Äsken kävin oikeassa suihkussa ensimmäistä kertaa sitten sunnuntai-aamun ja poikaystävä kokkailee parhaillaan aamupuuroa tuossa vieressä. Sen jälkeen laitetaan teltta pakettiin, pakataan tavarat taas kertaalleen autoon ja lähdetään kohti uutta seikkailua, josta ei tiedetä tarkasti vielä itsekään.

 

Tästä on hyvä jatkaa. Kuullaan taas pian!

 

 

 

 

 

20 Comments
July 16, 2018

Luurin läpi: viikko 27 & 28

 

 

 

 

 

1. Melkein viisi vuotta se otti, mutta nyt Lukallakin on vihdoin oma nimilaatta kaulassaan.

 

2. Keskiviikkofeast livemusiikilla höystettynä Tenhossa. Mozzapizza on mun vakiovalinta siellä, mutta listalta löytyy vaikka mitä muutakin herkullista – pelkkä ajatus noista paahdetuista perunoista aiolilla saa veden herahtamaan kielelle…

 

3. En oo ehtinyt bongata tänä kesänä kovinkaan montaa kaupunkiauringonlaskua, sillä oon ollut monen sellaisen aikaan jo tyytyväisenä untenmailla, mutta tää oli aika ihana.

 

4. Juhlittiin viikonloppuna äitin viiskybäsiä meidän mökillä! Hyvää ruokaa, mökkipelejä, karaokea ja saunomista – niistä oli se päivä tehty.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Meidän veneajelulle Aurajoella sattui huonosta ennusteesta huolimatta mitä mielettömin helle.

 

2. Ihana illallinen ravintola Nooassa. Vaikka Helsingin ravintolatarjonta on lähes vertaansa vailla, niin täytyy kyllä myöntää, että Turkuun tekisi mieli lähteä joskus pelkästään muutaman päivän ruokamatkalle.

 

3. Ollaan taas pienen tauon jälkeen alettu käymään rentoutuskellunnassa säännöllisesti ja se tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oon muuten saanut jonkun pakkomielteen siitä, että mun täytyy nykyään aina päästä mustaan tankkiin valkoisen sijaan, sillä siellä oon saanut kaikki onnistuneimmat kelluntani.

 

4. Ruisrock essentials: kukkamekot ja maiharit. :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. My partner in crime.

 

2. Kuten jo mainitsin, niin kukkamekot ja maiharit oli tosiaan se the juttu… :-D Nyt ostoslistalla on mustaa kenkälankkia, jotta noi suosikkimaiharit saa elvytettyä pian takaisin jokapäiväiseen käyttöön.

 

3. Asuttiin neljä yötä hotellissa, joten aamupalojen kanssa tuli tietty kunnostauduttua… Voisin aina syödä pelkästään lautasellisen pelkkiä suolakurkkuja, mutta yritän yleensä napata lautasen täytteeksi vähän jotain muutakin.

 

4. Heippa, ihana hiekkapölyinen Ruissalo! Nähdään taas ensi vuonna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Puka oli Ruissin ajan meidän vanhempien luona ja äiti piti mut hyvin ajantasalla heidän tekemisistään :-D Tässä kuvassa takana oli kahden tunnin lenkki tihkusateessa ja Luka näyttää musta ihan vanhalta papparaiselta.

 

2. Kun haettiin Luka hoidosta, niin äiti antoi mukaamme jättimäisen laatikollisen itse poimimiaan mansikoita. <3 Osa meni suoraan suuhun, mutta saatiin myös pakastin täyteen marjoja!

 

3. Jos kirsikoista voi saada yliannostuksen, niin oon ollut viime päivinä aika lähellä. Oon nimittäin syönyt niitä vähintään puoli kiloa päivässä.

 

4. Vaelluskenkienhakureissulla huomioliiviä muistuttavassa takissani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. And so the adventure began. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin ennen aamukuutta, sillä haluttiin päästä Norjaan vielä saman päivän aikana.

 

2. Ja niin päästiinkin, mutta ilta meni vähän tahmeissa merkeissä… Norjan puolelle päästessämme takana oli melkein 13 tuntia ajoa, väsymys alkoi painaa, mahat kurni kovasti ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Ei meinattu löytää mistään sopivaa paikkaa teltanpystytykselle ja yhdet itkutkin tuli tirautettua, mutta lopulta parkkeerattiin vaan erään tien viereen ja kasattiin teltta sateesta huolimatta.

 

3. Teltassamme on onneksi eteinen, joten saatiin syötyä sateensuojassa – Luka tosin tassutteli pitkän autossaistumispäivän jälkeen mielummin pihalla, vaikka vettä tulikin kaatamalla. Ruoka sekä pitkät yöunet teki kuitenkin (luonnollisesti) hyvää ja aamulla kaikki oli taas hyvin.

 

4. Ensimmäinen retkiaamupalamme tänä aamuna. Näitä on luvassa seuraavan viikon verran!

 

 

 

 

 

12 Comments
July 14, 2018

Suuren seikkailun alku

 

 

 

 

 

Mun virallinen kesäloma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Oon viettänyt ennätysvähän aikaa koneella tai somessa ylipäätäänkään ja aikaa joutilaisuuteen on tuntunut olevan loputtomiin. On tehnyt mieli kirjoittaa useasti, mutta useammin oon lopulta ottanut sen ajan jollekin aivan muulle. Suunnittelemittomille lounaille, herätyskellottomille päiväunille, hiljaisille metsäretkille, venähtäneille treffeille, kiinnostaneille elokuville. Oon käyttänyt lomaa hyvällä omatunnolla syynä kaiken vähänkään työstä muistuttavan skippaamiselle ja on muuten tehnyt gutaa. Mutta vaikka lomani alkaa olla jo pääasiassa takana päin, niin parasta on melkeinpä se, ettei tän hetkinen fiilis oo kuitenkaan sellainen, että kesä päättyisi nyt sitten automaattisesti tähän, sillä se on vasta aluillaan. Kesä nimittäin jatkuu vielä pitkään, vaikka tietokone palaakin pian taas vähän suuremmaksi osaksi elämääni.

 

Tänään on vihdoin se päivä, kun pakataan viimeisetkin romppeet autoon ja lähdetään kohti vuoden odotetuinta reissua. Tehdään ensin puolen vuorokauden pituinen välistoppi Lahdessa äitini 50-vuotisbailujen vuoksi, mutta mikäli alkuperäiset suunnitelmat vähänkään pitävät, niin huomenna näihin aikoihin posotetaan jo Oulun korkeudella kohti Norjaa. Tää viikko on mennyt pääasiassa roadtrippiin liittyviä valmisteluja hoitaessa – on laitettu pieni omaisuus telttailuvarusteisiin, haettu auto lainaan, hankittu Lukalle kaikki tarvittava matkaa varten, tehty muutamakin kauppareissu tulevan viikon ruokavarastoja kootessamme ja lainailtu ystäviltä mukaan lähtevää tilpehööriä – mutta oon yllättänyt itseni positiivisesti sillä, että tavallista reissuunlähtöä perinpohjaisemmista valmisteluista (yleensä meidän reissut on tyyliä “ensimmäiset käteen sattuvat kamat kassiin ja menoksi”) huolimatta lähtöstressi on loistanut poikkeuksellisesti poissaolollaan. Ehkä se on tämä leppoisa lomafiilis, ehkä ajatus paikan päällä odottelevasta elosta luonnon keskellä. Ehkä jo pelkästään se, että kaupunkikelpoisten asujen sijaan rinkkaan heitetään lähinnä ulkoiluvarusteet tai se, että tällä kertaa ketään meidän koplasta ei jätetä jälkeen. No, mitä ikinä se sitten onkaan, niin tätä haluan lisää jatkossakin.

 

Ihan pian on aika laittaa (vielä vaiheessa oleva) roadtrip -soittolista tulille, äänikirjat valmiiksi ja painaa talla pohjaan. Ollaan nimetty reissumme sattuneista syistä “Lukan suureksi seikkailuksi” ja tänään se, yksi piiitkän pitkä lenkki, todella alkaa. Hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin.

 

Mitä ihaninta viikonloppua – nauttikaa tästä paahtavasta helleaallosta meidänkin puolesta!

 

 

 

 

 

 

 

 

dress Monki

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

 

16 Comments

contact: annikaollilablog@gmail.com