title image

Annika Ollila

Suuren seikkailun alku

 

 

 

 

 

Mun virallinen kesäloma alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään. Oon viettänyt ennätysvähän aikaa koneella tai somessa ylipäätäänkään ja aikaa joutilaisuuteen on tuntunut olevan loputtomiin. On tehnyt mieli kirjoittaa useasti, mutta useammin oon lopulta ottanut sen ajan jollekin aivan muulle. Suunnittelemittomille lounaille, herätyskellottomille päiväunille, hiljaisille metsäretkille, venähtäneille treffeille, kiinnostaneille elokuville. Oon käyttänyt lomaa hyvällä omatunnolla syynä kaiken vähänkään työstä muistuttavan skippaamiselle ja on muuten tehnyt gutaa. Mutta vaikka lomani alkaa olla jo pääasiassa takana päin, niin parasta on melkeinpä se, ettei tän hetkinen fiilis oo kuitenkaan sellainen, että kesä päättyisi nyt sitten automaattisesti tähän, sillä se on vasta aluillaan. Kesä nimittäin jatkuu vielä pitkään, vaikka tietokone palaakin pian taas vähän suuremmaksi osaksi elämääni.

 

Tänään on vihdoin se päivä, kun pakataan viimeisetkin romppeet autoon ja lähdetään kohti vuoden odotetuinta reissua. Tehdään ensin puolen vuorokauden pituinen välistoppi Lahdessa äitini 50-vuotisbailujen vuoksi, mutta mikäli alkuperäiset suunnitelmat vähänkään pitävät, niin huomenna näihin aikoihin posotetaan jo Oulun korkeudella kohti Norjaa. Tää viikko on mennyt pääasiassa roadtrippiin liittyviä valmisteluja hoitaessa – on laitettu pieni omaisuus telttailuvarusteisiin, haettu auto lainaan, hankittu Lukalle kaikki tarvittava matkaa varten, tehty muutamakin kauppareissu tulevan viikon ruokavarastoja kootessamme ja lainailtu ystäviltä mukaan lähtevää tilpehööriä – mutta oon yllättänyt itseni positiivisesti sillä, että tavallista reissuunlähtöä perinpohjaisemmista valmisteluista (yleensä meidän reissut on tyyliä “ensimmäiset käteen sattuvat kamat kassiin ja menoksi”) huolimatta lähtöstressi on loistanut poikkeuksellisesti poissaolollaan. Ehkä se on tämä leppoisa lomafiilis, ehkä ajatus paikan päällä odottelevasta elosta luonnon keskellä. Ehkä jo pelkästään se, että kaupunkikelpoisten asujen sijaan rinkkaan heitetään lähinnä ulkoiluvarusteet tai se, että tällä kertaa ketään meidän koplasta ei jätetä jälkeen. No, mitä ikinä se sitten onkaan, niin tätä haluan lisää jatkossakin.

 

Ihan pian on aika laittaa (vielä vaiheessa oleva) roadtrip -soittolista tulille, äänikirjat valmiiksi ja painaa talla pohjaan. Ollaan nimetty reissumme sattuneista syistä “Lukan suureksi seikkailuksi” ja tänään se, yksi piiitkän pitkä lenkki, todella alkaa. Hymyilyttää jo pelkkä ajatuskin.

 

Mitä ihaninta viikonloppua – nauttikaa tästä paahtavasta helleaallosta meidänkin puolesta!

 

 

 

 

 

 

 

 

dress Monki

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

 

Festarityyli x 3

 

 

 

 

 

dress Free People (*here) // boots Dr. Martens (*here) // necklace H&M

 

 

 

 

 

 

 

 

 

shirt Zara // skirt NLY (*here) // scarf + belt Pull & Bear // sunnies Asos

 

 

 

 

 

 

 

 

dress NLY (*here) // sunnies Asos // earrings Pull & Bear

 

 

 

Kukkamekkoja, maihareita, vaihtelevia asusteita, revittyä farkkua, simppeleitä koruja… Pääasiassa niistä oli mun viikonlopun Ruisrock -tyyli tehty. Ja tietenkin myös kangaskasseista, sillä mukaan piti saada lämmikettä viileitä iltoja varten, mutta ne unohtui kuvien ulkopuolelle.

 

Pidin kaikista asuista kovasti ja mikä tärkeintä, tunsin oloni jokaisessa täysin omaksi itsekseni, mutta jos pitäisi valita yksi ylitse muiden, niin se saattaisi olla tuo punainen maata viistävä mekko. Pitkät mekot on nimittäin mun kesän ylivoimainen suosikkivalinta vaatekaapin edessä pyöriessäni, sillä ne ei vaadi oikeestaan mitään ylimääräistä kaverikseen näyttääkseen hyvältä ja ovat samalla mitä mukavin vaihtoehto niin arkeen kuin juhlaankin. Useimmiten vedän mekon pariksi jalkaan mukavat tennarit, mutta koska oltiin hiekkapölyisillä festareilla, niin helposti putsattavat (ja varpaille tallomisen kestävät) maiharit päätyi jokaisena päivänä jalkaani.

 

Mikä asuista on teidän suosikki? Entä mitä elementtejä te suositte festaripukeutumisessa?

 

 

 

– Postaus sisältää mainoslinkkejä (*) – 

 

 

 

Ruisrock 2018

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viisi päivää ja neljä yötä, monta hotelliaamiaista, yhdeksän mukaanpakattua kesämekkoa, liian vähän nukuttuja tunteja, yhdet hiekkapölyn kuorruttamat kengät, kolme Hesburgerin kerrosateriaa, veneajelu Aurajoella, lukuisia mieleenpainuvia keikkoja (erityisesti Years & Years ja N.E.R.D. ylitti odotukset!), jo perinteeksi muodostunut upea Ruissi -keli auringonlaskuineen kaikkineen, illallinen Nooassa, ennätykselliset nolla kohmeloa ja niin monta uutta sekä vanhaa ystävää, ettei sormet riitä edes laskemaan. Pääasiassa niistä koostui elämäni viides Ruisrock, joka tuntuu vaan paranevan vuosi vuodelta.

 

Palattiin eilen usean päivän pituiselta Turku -reissultamme kotiin ja olohuoneen sohvalle rojahtaessani olo oli juuri niin nuutunut kuin kolmen päivän festareiden jälkeen on odotettavissa. Tänä vuonna oltiin tosin poikkeuksellisen mummelimoodissa ja jopa kadulla vastaantullut ystävämmekin huudahti, että mitä ihmettä meille on tapahtunut, kun jatkobileiden sijaan painuttiin aina hyvissä ajoin ruokapussi kainalossa hotelliin, mutta suurimpana syynä sille on varmaan se alati kasvava mukavuudenhalu. Vaikka illat ulkona onkin silloin tällöin hauskoja, niin on silti parasta sujahtaa ajoissa peiton alle tietäen, ettei seuraavana päivänä tarvitse kieriskellä morkkiksissa ja heikotuksissa, vaan päivän voi viettää ihan tuikitavalliseen tapaan. Monen päivän sosialisointiputki vei kuitenkin jatkobileiden skippauksestakin huolimatta sen verran voimia, että nyt on entistäkin taivaallisempaa olla ihan vaan hiljaa kotona. Täysi arvostus muuten teille, jotka jaksatte festaroida näin kesäisin harva se viikonloppu, sillä itse oon tällä hetkellä tosi onnellinen siitä, että seuraavaan festariviikonloppuun on vielä reilun kuukauden päivät aikaa…

 

Toivottavasti teilläkin oli mitä hauskin viikonloppu, vietitte sen sitten festaroiden tai muuten vaan kesästä nauttien. Kiitos mielettömästä viikonlopusta sekä Ruisrockille että Turun kaupungille – nähdään viimeistään ensi heinäkuun helteillä uudelleen!