Perjantaina koitti tosiaan päivä, jonka vuoksi alunperin reissuun lähdettiinkin: luvassa oli nimittäin suuret juhlat poikaystävän sukulaisperheen vanhempien 35. hääpäivän kunniaksi. Olin kuullut etukäteen millaisia juhlia perheellä on yleensä ollut tapana järjestää, mutta en tietenkään tiennyt täysin mitä tuleman pitää.
Juhlat alkoi iltapäivällä kirkossa vihkivalojen uusimisen merkeissä ja vaikka se olikin juhlien virallisin osa, niin oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään myös se osuus läheltä. Kuten oon aikaisemminkin kertonut, niin mä en oo itse kovin uskonnollinen ja edellisen kerran oonkin käynyt kirkossa vuosikausia takaperin, mutta täällä meininki on tosi erilainen: kirkossa käydään vähintään viikottain – joskus jopa päivittäin – ja esimerkiksi ruokarukous lausutaan aina ennen ruokailun aloittamista. Kirkkotilaisuus oli juhlaparille tärkeä osa päivää ja mielelläni osoitinkin kunnioitusta osallistumisellani, vaikkei vastaava omaan arkeeni kuulukkaan. Tunnelmallinen tilaisuus kesti reilun tunnin ajan ja siihen sisältyi paljon lauluja sekä rukouksia ja pappi, joka on vihkinyt saman suvun pareja jo kolmen sukupolven verran.
Vihkivalojen uusimisen jälkeen siirryttiin hotellista vuokrattuun jättimäiseen juhlatilaan, jossa monen ruokalajin illallinen oli katettu lukemattomille (siis jopa sadoille) osallistujille. Meidän pöydässä istui perheen lisäksi myös muutamia lasten ystäviä, joka sekin kertoi paljon siitä, että (etenkään) tuolla perhe ei oo pelkästään verisukulaisista koostuva, vaan monet muutkin otetaan lämpimästi osaksi yhteisöä. Ilta jatkui hyvän ruuan, silmäkulmien kostumista aiheuttaneiden puheiden, saken (eli riisiviinin, josta oon hiljalleen opetellut pitämään) ja skumpan, photobooth-hassuttelujen ja täpötäydelle tanssilattialle kerääntymisen merkeissä ja päättyi vasta myöhään aamuyöstä, kun oma sänky houkutteli klubia enemmän. Ilta, jota en tuu unohtamaan varmaan ikinä!
Illan aikana tuli mietittyä muutamaankin otteeseen meidän kulttuurien eroja, sillä ennen tätä kertaa en oo koskaan päässyt osallistumaan noin massiivisiin juhlallisuuksiin. Toki meininki on jo pelkästään sukujenkin välillä erilaista, mutta etenkin täällä, jossa suvut on lähes poikkeuksetta todella suuria (esimerkiksi eilen syötiin grilli-illallista lähimmän perheen kesken ja osallistujia oli melkein 50 pään verran) ja jaettu ilo on paras ilo -mentaliteetti tuntuu pätevän ihan kaikkeen, niin tällaiset jättimäiset juhlat on yleisempiä. Oman sukuni juhlat on olleet aina varsin vaatimattomia ja paljon intiimimpiä (joskin ihania nekin), eikä useimpien perheiden taloudellinen tilannekaan mahdollistaisi tällaista ilman loton päävoittoa. Elämä täällä tuntuu muutenkin olemaan paljon meidän menoa perhekeskeisempää, mutta ajattelin kirjoittaa siitä vielä myöhemmin vähän enemmän.
Ensimmäiset päivät Singaporessa on nyt takana päin ja tänään lennähdettiin jo Balille. Onneksi meillä on vielä kotiinpaluumatkalla useampi päivä Singaporessa, sillä tuntuu siltä, ettei ehditty vieläkään näkemään lähes mitään juhlatohinoiden- ja valmisteluiden vuoksi. Sitten siis lisää! Nyt mä siirryn muiden joukkoon villamme terassille, avaan kylmän oluen (en muuten juo bisseä missään muualla kuin täällä) ja nautin hämärtyvästä, lämpimästä illasta. Ihanaa olla taas täällä.
