Annika Ollila

Luurin läpi: viikko 48 & 49

1. Tää näky on ollut viime päivinä vähän turhan tiukassa… Tulispa aurinko taas pian ilahduttamaan meidän lyhyitä päiviä.

2. Me syödään yleensä illallista sen verran myöhään, ettei sen jälkeen oo enää tarvetta erilliselle iltapalalle. Viime viikolla aikataulu kuitenkin aikaistui hieman (johtuen ehkä siitä, että ilta tuntuu nykyään alkavan jo ennen neljää, jolloin tulee pimeää) ja päätettiin tehdä iltapalaksi äidin marjarahkaa sekä lämpimiä leipiä! Ahhh, lämppärit maistui taivaallisen hyvälle vuosien tauon jälkeen.

3. Meilläkin on kuusi! Toi meidän on viime vuotinen hankinta Clas Ohlsonilta ja uskon sen hoitavan hommansa lukuisina tulevinakin jouluina mallikkaasti. (Kärpässienet on muuten poikaystävän tarkkaan valitsemia koristeita, hahah…)

4. Aleksanterinkadulla sijaitseva Xmas Garage on mun suosikkikauppa kiertelyyn ja ihasteluun! Viime vuonna ostin sieltä myös supersöpöjä, joskin varsin hintavia, paketointitarvikkeita.

1. Luka leikkimässä piilosta mun kotitossujen kanssa…

2. Kuluneen viikon fiilikset tiivistettynä yhteen kuvaan. :-D

3. & 4. Hankin Lukalle perjantaina joululahjan, jonka laitoin kuusen alle muiden pakettien viereen odottelemaan. Paketista ei löydy mitään syötävää tai edes haisevaakaan, mutta Luka arvasi HETI juuri kyseisen paketin olevan herralle osoitettu, eikä suostunut jättämään sitä pitkään aikaan rauhaan – aina kun silmä vältti, niin se oli hiipinyt kuusen alle pakettia haistelemaan. Nyt, pari päivää myöhemmin, tilanne on rauhoittunut sen verran, että se käy kurkkaamassa paketin tilanteen enää vaan muutaman kerran päivässä.

1. – 4. Anna järjesti meille viikko sitten maailman kivoimman aktiviteettipäivän, joka oli mulle kuin todella tarpeeseen tullut pakollinen “vapaapäivä” koneelta. Päivä alkoi lounaalla Gaijinissa, jonka jälkeen suunnattiin Megazoneen räiskimään laseraseilla (kuka muka ei rakastaisi Megazonea?!), Prison Islandiin ratkomaan mysteerihuoneita (jos ette oo vielä käyneet, niin menkää – ihan sairaan hauskaa ajanvietettä. Tää oli mun toinen kerta paikassa ja suunnittelen jo kolmatta…) ja kokeilemaan sekä seinäkiipeilyä että boulderointia! Seuraavana päivänä vartaloni jokainen lihas oli kipeänä, mutta innostuin etenkin kiipeilystä sen verran, että aloin jo miettimään, josko siitä voisi tulla uusi harrastukseni… Se oli musta tosi hauskaa, haastavaa ja ihanan kokonaisvaltaista liikkumista, jollaista oonkin kaivannut puuduttavan tylsän saliharjoittelun rinnalle/korvaajaksi. Täytyy ottaa seuraavalla kerralla vaikka poikaystävä mukaan ja mennä yhdessä kokeilemaan!

1. Palaveri kalakeittojen äärellä. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt Fisken på Diskenin kuuluisaa lohikeittoa, sillä se on musta lounaallakin varsin hintava, mutta se oli juuri niin hyvää kuin olin kaikkien kehujen perusteella kuvitellutkin.

2. Yksi viime viikon suosikkihetkistäni oli extempore-päiväkävely Töölönlahdella Elisan kanssa. Mä rakastan suunnittelemattomia juttuja ja kaivattu breikki muutoin sisällävietettyyn päivään on mitä parhain tapa vaihtaa kuulumiset ystävän kanssa.

3. Vuoden ensimmäiset joulutortut… Josta ei tosin tullut ihan elämäni mestariteoksia. Oon tehnyt tismalleen saman virheen aiemminkin – ostin kaupasta vähän halvempaa taikinaa, sillä en muistanut, että siitä tulee aina ihan sairaan kuivat tortut. Josko nyt jatkossa muistaisin, että se muutaman sentin kalliimpi vaihtoehto on todella sen pienen erotuksen arvoinen?

4. <3 <3

Viime viikkoina on tullut syötyä sen verran hyvin, että nyt ollaan taas kotiruokakuurilla…

1. Kuten jossain välissä mainitsinkin, annettiin meidän äitille ja isille joululahjaksi eka kahdenkeskeinen vapaaviikonloppu viiteen (!) vuoteen ja vietiin heidät sen kunniaksi myös ulos syömään. Hyvä ruoka ja ulkona syöminen on meille tällä hetkellä varsin olennainen osa elämää, mutta vanhempani eivät oo käyneet ravintolassakaan vuosiin – olin odottanut kyseistä iltaa tosi pitkään, sillä lahja oli musta juuri täydellinen heille ja jotain sellaista, johon he eivät ikimaailmassa laittaisi itse rahaa. Toi viikonloppu toi hymyn huulille pitkäksi aikaa.

2. Vietettiin kauden ensimmäisiä pikkujouluja muutaman vanhan ystävän kanssa ja istuskeltiin meillä pizzan ja viinin kanssa. Edellisestä tapaamiskerrastamme on ties kuinka pitkä aika, mutta nyt sovittiin, että nähdään jo heti tulevana kesänä uudelleen. <3

3. Sushibar + Winen edamamepavut yuzu-valkosipulimajoneesilla on musta ihan taivaallisen hyviä. Voisin ehkä jopa elää niillä sekä deluxe makeilla.

4. Käytiin viime viikolla eräänä arki-iltana Pontuksessa ystävän synttäri-illallisella! Paikka oli kiva ja ruokakin ihan hyvää, mutta toi tila aiheutti mulle jostain syystä tosi pahoja hengitysvaikeuksia, jotka helpotti heti ulos päästessä. En oo kokenut tollaista koskaan aikaisemmin.

1. Jaa että miks ei oo tullut kuvattua viime viikkoina ihan hirveästi? Noh, mun look on ollut joka päivä tällainen. Siksi suuri osa tänkin postauksen kuvista on lähinnä ruuasta otettu.

2. Piipahdettiin Tuomaanmarkkinoilla, mutta kolea sade latisti vähän tunnelmaa ja lähdettiin varsin pian kotiin kuivattelemaan. Ostettiin sieltä kyllä Chjokon konvehteja Espanjaan vietäväksi.

3. Kävin Weekdayn pop up -kirppiksellä myymässä nurkissa pyörineitä kirppiskamojani ja sain paljon tavaraa eteenpäin. Olo oli päivän jälkeen ihanan keveä ja vaikka palasinkin vajaan Ikea-kassillisen kanssa takaisin kotiin, niin reilu kolme kassillista kamaa löysi uudet omistajat. Kiitos!

4. Demonstraatio siitä, miltä näyttäisin huulitäytteiden kanssa. Elisa muuten kirjoitti pari päivää sitten hyvän postauksen paineista tällä todella ulkonäköpainotteisella alalla, jolla itsensä parantelu on nykyään melkein sääntö eikä poikkeus. Aihe on ollut mullakin paljon mielen päällä ja voisin joskus avata vähän omiakin ajatuksiani asian tiimoilta.

1. Luka jää seisoskelemaan epäuskoisena rappukäytävään aina silloin, kun käydään kaikki yhdessä lenkillä ja toinen meistä lähtee suoraan ulkoa kauppaan/asioille/mihin vaan muualle kuin kotiin. “Siis minne se muka nyt katosi?!”

2. Olispa tää kaikki taivaalta tuleva veden sijaan lunta.

3. Hahahahahhaha! Tää kuva saa mut niin hyvälle mielelle. Kuvattiin eilen joulukortteja ja näytän valmiit tuotokset täällä heti, kun kortit on saatu laitettua eteenpäin.

4. Eilisen (ja toissapäivän) koti-illallinen – lohta, uunijuureksia, ruusukaalia ja hollandaise-kastiketta. Oon aika iloinen siitä, että poikaystävä on niin innokas ja taitava kokki.

Aamut on mun

Kaupallinen yhteistyö: Daniel Wellington

Arkiaamut on mun omaa laatuaikaa. En oo koskaan ollut varsinainen aamuvirkku, sillä rakastan pitkiä yöunia syvästi, mutta aamuihminen oon silti senkin edestä. Ennen auringonnousua herätessäni tuntuu vähän siltä kuin muu maailma nukkuisi vielä ja olisin saanut pienen, ikioman varaslähdön hiljalleen käynnistyvään päivään. Ja jos tästä kaikkein pimeimmästä vuodenajasta haetaan jotain positiivista, niin ainakin se on suuri plussa, että ne mitä kauneimmat talviauringonnousut pääsee näkemään, vaikka ei olisi jaksanutkaan poistua lämpimän peiton alta heti Hesarin kolahdettua eteisen matolle.

Aamut on mulle tietyllä tapaa toivoa täynnä, sillä kaikki tulevan päivän ihmeelliset ilot, mahdolliset surut ja kinkkiset haasteet on vielä täysin tuntemattomia. Se on saanut viimeisten vuosien aikana vielä entistäkin suuremman merkityksen, sillä elämän ollessa yhtä ylä- ja alamäkien vauhdikasta vuoristorataa vähän heikommin sujuneen päivän jälkeen koittava hyvän aamun mukanaantuoma tunne on jotain, jota en kykene edes sanavarastollani täysin selittämään. Siinä sekoittuu helpotus, huojennus ja pikkuruinen herännyt toivonkipinä, joka muistuttaa kerta toisensa jälkeen siitä, että sateen jälkeen todella paistaa aina aurinko. Ainakin jossain vaiheessa.

Jos mulla ei oo heti aamusta menoa (mitä yleensä pyrin välttämään), niin mun päivänaloitusrutiini näyttää aina tismalleen samalta – ylös, ulos ja lenkille. Tai siis, kävelylle.

Heti sarastusvaloon herättyäni puen verkkarit päälle, vedän kengät jalkaan ja lähden Lukan kanssa aamukävelylle lähistöllä olevaan merenrantaan. Jätän yleensä puhelimen kotiin keittiön kaapin päälle, jotta saan kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan olla – täydessä hiljaisuudessa ajatuksieni kanssa, ilman puhelimen houkutuksia ja notifikaatioiden häiritsevää kilkatusta. Aamuvarhaisella koko muu kaupunki tuntuu vielä nukkuvan satunnaisia koiranulkoiluttajia lukuunottamatta ja se on päivän ainoa aika, jolloin täällä keskustan laitamillakin on täysin hiljaista. Ei liikenteen hälinää, ei ylimääräisiä ärsykkeitä, eikä ketään yhtään missään. Ainoastaan minä, Luka ja hiljaisuus.

Muistan vieläkin elävästi sen, kuinka viisi vuotta sitten ajassa ennen Lukaa pohdin, miten ikimaailmassa jaksaisin herätä joka ikinen aamu ulos ja että tuleeko siihen jossain vaiheessa sellainen pakollisen pahan vivahde. Pian kuitenkin huomasin, että siitä pelkäämästäni aamulenkistä oli tullut päiväni suosikkihetkiä: vaikka aamukävelylle lähtisi silmät puoliksi ummessa, niin raikas ulkoilma virkistää kerta toisensa jälkeen niin tehokkaasti, että kotiin palatessa mieli on kropan lisäksi ihan eri tavalla hereillä.

Aamukävelyltä kotiin tullessamme täytän koiranruokakupin, napsautan vedenkeittimen päälle ja suuntaan heti lämpimään suihkuun, joka höyrystää pienen kylpyhuoneemme muutamassa minuutissa. Suihkun jälkeen annan puhelimen olla edelleen rauhassa, laitan hunajaisen sitruunateen hautumaan, nappaan kirjan kainaloon ja istahdan sohvalle pyyhe päässä lukemaan muutaman sivun. En lue koskaan aamuisin pitkään, mutta pidän siitä, että ensimmäiset aamulla lukemani asiat ei oo suinkaan sähköposteja tai Facebook-päivityksiä sinertävältä ruudulta, vaan jotain mielekkäämpää – edes sen parin hassun sivun verran.

Aamuisin ja aamupäivisin oon myös aina kaikkein luovimmillani. Ajatus juoksee vauhdikkaammin, kirjoitus kulkee vaivattomammin ja kaikki tuntuu yksinkertaisesti luistavan sutjakammin. Mitä myöhemmäksi päivä vierähtää, sitä sumuisemmaksi pääni yleensä muuttuu – kaikki päivän aikana ilmestyvät ärsykkeet vie niin suuren osan aivokapasiteetistani, etten enää illalla kykene mihinkään järkevään luomiseen, joten sitä suuremmalla syyllä otan aamuajastani aina kaiken mahdollisen irti. Sovin harvoin mitään menoa aamuille, sillä monet asiat pystyn hoitamaan vähän myöhemminkin – sen sijaan ideoin, kirjoitan, suunnittelen, naputan, hoidan ja kuvaan niin paljon kuin vaan mahdollista. Asioita, joissa vaativa mieleni on erityisen itsekriittinen ja siksi haluan suoda niille kaikkein tehokkaimman hetken päivistäni.

Toki kaikkina aamuina ei tarvitse olla toimelias ja sekin on musta aika ihanaa. Yritän esimerkiksi pitää kaikki viikonloppuaamut mahdollisimman tehokkaasti työ- ja älylaitevapaina ja niissä on puolestaan ihan oma, kiireetön tunnelmansa. Silloin pyhitetään aamut pienen perheemme yhdessäololle, rauhalliselle hengailulle, kunnon aamupaloille, ihanalle aikatauluttomuudelle ja rennolle makoilulle. Mutta ne piristävät aamukävelyt, niitä ei unohdeta viikonloppuisinkaan.

PS: Jos sun joulukuusen alla on vielä tilaa, niin Daniel Wellingtonin sivuilta saa nyt -10% alennuksen itsekoottavista joululahjapaketeista ja koodi OLLILA antaa sen päälle vielä -15% lisäalennuksen. Oon hankkinut muutamana menneenä jouluna lahjasetit uutta kelloa toivoneille läheisilleni ja tänäkin vuonna kuusen alta löytyy yksi punaisella rusetilla koristettu paketti…