Pienenpieni hiushistoriikki
Kaupallinen yhteistyö: Garnier
Yksi asia on ollut aina selvä – hiukset on mulle kuin kuvitteellinen kruunu, jota en koskaan ota pois. Melkein 23 ikävuoteen on mahtunut aika monenlaista tukkaa ja erilaisia hoitotapoja, mutta kauniit hiukset tulee varmasti aina olemaan mulle yksi tärkeimpiä juttuja ulkonäössäni.
Ihan pikkuisena mulla oli korkkiruuveille taipuvat blondit kiharat, jotka lähti sittemmin tummenemaan ja ne kaikkein itsepäisimmät kiehkurat jäi ensimmäisen kunnon hiustenleikkauksen myötä kylppärin lattialle. Ala-asteella aloin kiinnittämään hiuksiini enemmän huomiota ja kuvioihin tuli ensimmäiset (kauan kinutut) raidat sekä kevytvärikokeilut. Sittemmin on tullu testattua punertavia, vaaleita, tummempia ja monivärisiäkin sävyjä, mutta aina oon palannut siihen lopputulemaan, että tällainen nytkin päästä löytyvä lämpimähkö keskiruskea vaan on yksinkertaisesti se mun juttu. Ja mahdollisimman pitkänä mielellään! Muutama vuosi sitten kyllästyin pitkään reuhkaan ja kävin nappaamassa siitä reilut 20 senttiä pois, mutta nykyisenpituisen mallin oon tuntenut mulle aina kaikkein omimmaksi.
Mun hiuslaatu ei oo ehkä se kaikkein perisuomalaisin vaihtoehto, sillä “lasisen” sijaan se on tosi karhea ja kuiva, pörröinen luonnonkihara ja villiintyy kosteudesta totaalisesti. Tykkään yleensä pesun jälkeen föönata hiukseni suoraksi, jolloin tukka muuttuu helpommin käsiteltäväksi, hiukset saa vähän kiiltoa ja yleislook on huomattavasti siistimpi, mutta välillä annan hiusten levätä ja jätän kaikki lämpökäsittelyt kokonaan tekemättä.
Myös mun hiustenhoitorutiinit on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana jonkin verran. Teininä leikkasin ja värjäsin tukkani aina itse (varsinkin sen jälkeen, kun mun sisko kävi mummin suosittelemalla kampaajalla ja palasi kotiin tismalleen tällaisen – joskin vähän pidemmän – lopputuloksen kanssa. Siitä vitsaillaan edelleen :-D), enkä omistanut hiusharjaa ollenkaan. Mun hiukset ei yksinkertaisesti takkuuntuneet koskaan ja jokunen leuka loksahti aina, kun kerroin harjanneeni tukkani viimeksi kolme kuukautta takaperin. Pesin hiukset noin 4-6 päivän välein ja välillä saattoi mennä viikkokin ilman shampoota, sillä mun hiuspohja ei rasvoittunut tohon aikaan lähes ollenkaan.
Nykyään oon edelleen ahkera tukan kotivärjääjä, mutta hiustenleikkuut jätän hätätapauksia lukuunottamatta muille. Takkuja taas ilmaantuu aikaisemmankin edestä, joten hiusharja on entisestä poiketen yksi mun päivien käytetyimmistä esineistä, enkä lähde ilman sitä kuin koiran kanssa lenkille. Hiustenpesuväli on tällä hetkellä vaan muutama päivä, sillä vaikka rasvaisuus ei kuulemma vieläkään näy ulospäin, niin pesemättömät hiukset tuntuu musta tosi epämiellyttävältä. Viime aikoina oon kuitenkin yrittänyt pidentää pesuväliä pikkuhiljaa ja kolmantena päivänä sutaisenkin tukan yleensä vaan suosiolla kiinni.
Viime vuonna Australiassa autossa asuessani en pessyt hiuksiani yli kymmeneen päivään (!!!) ja se oli mun ylivoimainen hiustenpesuennätys, mutta meriveden ja suolaisen ilman vuoksi tilanne ei ollut yhtään niin katastrofaalinen kuin olisi voinut kuvitella. Tosi kihara ja vähän hallitsematon kylläkin!
Yksi juttu on kuitenkin pysynyt samana – se, etten tänäkään päivänä käytä hirveesti muita hiustuotteita kuin pelkkää shampoota ja hoitoainetta. Tykkään yksinkertaisuudesta ja siitä, että tukka voi näyttää nätiltä mahdollisimman vähilläkin tököteillä. En oo koskaan ollut tuoteuskollinen shampoiden ja hoitsikoiden suhteen, mutta tänä vuonna useita eri tuotteita testaillessani oon ilokseni löytänyt selvästi muutamia suosikkeja ylitse muiden ja nää uudet värjätyille hiuksille tarkoitetut Fructis Color & Shine -tuotteet toimii mun tukalle mielettömän hyvin. Ne sisältää luonnollista alkuperää olevia hedelmäuutteita, on silikoonittomia ja saa värjäyksen rasittamat hiukset näyttämään terveiltä ja hyvinvoivilta. Huono hiuspäivä on mulle nykyään enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö, mutta vääränlaisilla tuotteilla tilanne voisi olla aivan toinen.
Mun mielestä tukka on väristä tai mallista riippumatta upeimmillaan mahdollisimman luonnollisena, laittamattomana, kiiltävänä, hyvinvoivan näköisenä ja vapaana hulmuavana ja tuntuu siltä, että alan pikkuhiljaa päästä tohon aiempaa useammin myös oman reuhkani kanssa.
Millainen suhde teillä on hiuksiinne? Vaikuttaako hyvä hiuspäivä teidän itsetuntoon huomattavasti?
