Annika Ollila -

June 20, 2018

Kesälomalainen täällä moi!

Maanantai-aamuna omasta makkarista herätessäni tunsin oloni harvinaisen seesteiseksi. Hämmästyin sitä hieman, sillä aamua edeltävä viikko oli ollut fyysisesti sekä henkisesti yksi rankimmista aikoihin ja pää oli painunut tyynyyn vasta reilusti puolen yön jälkeen, mutta silmät avatessani olo oli levänneempi kuin uskalsin edes arvatakkaan.

Se oli mun kesälomani ensimmäinen aamu. Päätin nimittäin hetki sitten, että tänä vuonna aion pitää ihan oikean kesäloman ja sopiva ajankohta sille on nyt. Lomailen aika tarkalleen kuukauden verran ja palaan takaisin “sorvin ääreen” heinäkuun loppupuolella, jolloin energiaa ja intoa riittää varmasti taas kuin pienessä kylässä. En toki sulje tietokonettani koko kuukaudeksi (tosin vähintään yhden koneettoman viikon aion kyllä viettää), mutten ota uusia toimeksiantoja tai projekteja kuin vasta kesän loppupuolelle ja se tuntuu ihanan kutkuttavalta. Kokonainen kuukausi pelkästään itselleni ja omille jutuilleni!

Yrittäjänä lomailu ei oo koskaan mikään itsestäänselvyys ja aikaisempina vuosina pääni ei olisi varmaankaan kestänyt sitä, että olisin ottanut tietoisesti jopa muutamankin kuukauden ilman yhtäkään lähetettävää laskua (eli toisin sanoen pennin pyörylää), mutta tällä hetkellä on toinen ääni kellossa. Kuluneen alkuvuoden työtilanne on nimittäin ollut sen verran mukava, että oon voinut tehdä vähän toimeksiantoja varastoonkin ja nyt voin hyvällä omatunnolla pitää pienen breikin tietäen, ettei se tuu hetkauttamaan taloudellista tilannettani mihinkään suuntaan. Syksymmällä ehtii taas painaa tukka putkella, mutta nyt on pienen vapaahetken aika.

Seuraavat viikot tulee toivottavasti täyttymään pitkistä yöunista, kiireettömästä ulkoilusta, herkullisesta ruuasta, extempore-illoista, mökkeilystä, ystävien seurasta, Suomen ihanasta kesästä, valokuvauksesta, päikkäreistä, ikimuistoisista festariviikonlopuista, piknikeistä, roadtrippimme suunnittelusta, elokuvista sekä kirjoista, yllättävistä päiväretkistä, Amppari-mehujäistä sekä huolettomuudesta. Jopa samoja juttuja kuin arkenakin, mutta ilman stressiä, aikatauluja ja deadlinejä. En meinaa pysyä pöksyissäni.

Mä oon nyt kesälomalla ja aion nauttia siitä täysin rinnoin!

Dress from NLY

Kuvat: Anni Korhonen

21 Comments

June 18, 2018

Luurin läpi: viikko 23 & 24

1. Testissä uusi ravintola! Ajettiin sunnuntain kunniaksi tuplatreffeille Oulunkylän Capperin napolilaisille pizzoille ja paikka oli kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Mun on pitänyt käydä tuolla jo pidemmän aikaa, mutta sijainnin takia se on jäänyt ja jäänyt, kunnes nyt saatiin se viimeinkin aikaiseksi. Lämmin suositus!

2. Kampaajakäynnin jälkeinen freesi tukka. Tällä kertaa värjättiin ainoastaan tyvi, pituus jätettiin puolestaan tollaiseksi lämpimän “auringonhaalistamaksi”.

3. Nyt Lukakin alkaa olla valmiina suurelle seikkailulleen…

4. Hyvä ruokaviikko jatkui Merihaan Lebloniin viimeinkin avautuneen Na’am Kitchenin lounaan merkeissä. Lisää hyviä ravintoloita ihan meidän naapuriin – kyllä kiitos!

1. Mun uusimmat suosikkikorvikset, jotka sopii kivasti esimerkiksi farkkutakin kaveriksi. Noi on ostettu jo aikapäiviä sitten, mutta vasta hetki sitten löysin ne uudelleen, iskin korviini ensimmäistä kertaa ja sen jälkeen oonkin käyttänyt niitä harva se päivä.

2. Sandaalikeli.

3. “Jaahas, mitäs täältä löytyisikään? Ai ei muka mulle mitään?”

4. Käytiin vuoden ensimmäistä kertaa leffassa ja vuorossa oli Avengersin Infinity War. Valmistauduin tohon katsomalla etukäteen sarjan muita Avengers -leffoja, mutta toi uutuus oli musta suorastaan kuolettavan tylsä! :-D

1. Usvainen Sveitsi toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Vuoristo ja tollainen vähän ankeampi sää on musta kerrassaan täydellisen kaunis yhdistelmä.

2. Patikoitiin vuoristojärvelle, mutta lopulta vaan muutama meistä uskaltautui pulahtamaan veteen. Mä en ollut yksi heistä – mun talviturkin heittäminen saa vielä odottaa…

3. Vuoristojunat tuli viikon aikana hyvinkin tutuksi ja tää Mount Pilatukselle menevä oli maailman jyrkin sellainen. Melkein kuin olisi vuoristoradassa ollut.

4. Kaatosade yllätti meidän kiipeilypuistoseikkailut, mutta se ei menoa haitannut. Huppu vaan kypärän alle ja menoksi!

1. & 2. Välistoppi sateisessa Lucernessa. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla, joten pukeuduttiin päästä varpaisiin gore texiin ja sen ansiosta pysyttiin ihanan kuivana, vaikka harhailtiin kaupungin kaduilla pidempään. Oli ihanan huoleton olo, kun ei tarvinnut vaivata päätä jatkuvan sateensuojan etsimisellä.

3. Välipalamehu naamaan ja karavaani kohti seuraavaa kohdetta.

4. Minibussiin mahtuminen meinasi tehdä vähän tiukkaa, mutta lyhyt matka meni polvet suussa onneksi mainiosti :-D

1. & 2. Uusi päivä, uusi patikointiretki.

3. Näky, johon ei totu varmaan ikinä. Vaikka rakastankin merta ja kaiken maailman vesimaisemia suuresti, niin en oo ehkä koskaan nähnyt mitään näin vaikuttavaa.

4. Miltä näyttää huone, jossa illallisellevalmistautumisaikaa on ollut hotellille saapumisen jälkeen ainoastaan 10 minuuttia? No, kaaokselta. Tiukan aikataulun vuoksi siivous jäi vähän vähemmälle, mutta ehtii sitä sitten kotonakin.

1. – 4. Kuvat kertokoon kaiken.

1. Tää on yksi lempikuvistani koko reissusta: toi vehreän nurmen, lumihuippuisten vuorten ja yksittäisen pilven yhdistelmä on ihan järjetön.

2. – 3. Matkattiin paistattelemaan päivää miltei neljän kilometrin korkeuteen Jungfraujochin huipulle.

4. Viimeisiksi päiviksi saavuttiin vielä Geneveen! Tuntui melkein siltä, kuin oltaisiin yhtäkkiä pöllähdetty Saksasta keskelle pikkuruista Pariisia, vaikka maa ei missään vaiheessa vaihtunutkaan.

1. & 2. Perjantai-iltana pyöräiltiin sähköpyörillä viinitilalle, jossa syötiin reissumme ihanin illallinen! Toi alkupalalauta(nen) oli upea ja täynnä vaikka mitä herkkuja. Illan päätteeksi pyöräiltiin miltei 3o kilometriä takaisin keskustaan, mutta pyörien avustuksen ansiosta se ei tuntunut miltään. Se oli itseasiassa yksi reissun suosikkiaktiviteeteistani, sillä yöpyöräily on musta lempipuuhaa.

3. Viimeisen illan girls night out. Drinkit kattoterassilla, illallinen trendikkäässä Alma-nimisessä ravintolassa ja randomreissu paikalliseen Hernesaaren rantaan. Jokainen reissu tarvitsee (ainakin) yhden ikimuistoisen extempore-illan, jota muistella vielä mummelinakin!

4. Hei hei, Sveitsi! Mieletön reissu takana, mutta kotiinpaluu ei oo koskaan aikaisemmin tuntunut näin hyvältä. Näiden päivien jälkeen odotan kahta kovemmin loppukesän Norjan-roadtrippiämme, jolloin päästään näkemään lisää upeita vuoristomaisemia.

10 Comments

June 15, 2018

Kylmästä lämpimään

Eilen aamuvarhaisella pakattiin tosiaan kimpsut ja kampsut kasaan, puettiin tukevat kävelykengät jalkaan ja lähdettiin kohti lumisempia maisemia! Hiljalleen ylemmäs päästessä päälle piti lisätä säännöllisesti lämpimämpiä vaatekerroksia, sillä alhaalta lähtiessämme keli oli sellainen Suomen suven sää, mutta perillä huipulla asteet tippuivatkin nollan alapuolelle. Määränpäänämme oli nimittäin miltei neljän kilometrin korkeuteen kohoava Jungfraujochin vuori, joka on yksi Euroopan korkeimmista kohdista. En ollut eläessäni käynyt noin korkealla ja mulle tulikin pienenä yllätyksenä, että ohut ilma ja korkeus tuntuu yläilmoissa todella niin konkreettisesti – jo muutamankin rappusen nousu sai hengästymään kuin rankempikin urheilusuoritus ja päässä tuntui heittävän vähän väliä. Olo muuttui tuntien kuluessa jopa lähes sairaaksi, mutta alemmas palatessa oireet kaikkosivat ja olo oli taas pian normaali. Lounaan jälkeen heivattiin talvitakit sekä pipot reppuun ja vaihdettiin takaisin kesäreleisiin, sillä seuraavaksi suunnattiin Interlakenin kylän liepeille ulkojoogatunnille, jossa lämpötila kohosi lähemmäs kolmeakymmentä astetta.

Vaikka kaikkien kesäfiilis taitaa olla tällä hetkellä melkein huipussaan, niin hetkellinen lumimaisema teki pipoineen ja talvikenkineen aika lämpimän ja kotoisan olon. (Sillä erotuksella tosin, että meiltä ei ihan noin mahtipontisia maisemia löydy.) Päivän lämpötilavaihtelut tuntui myös varsin utopistisilta, sillä aamulla sää oli utuisen keväinen, päivä vietettiin talvisesta pakkaskelistä nauttien ja illemmalla palattiinkin keskelle kesää. Ei ihan mitään arkipäivää.

Tuntuu, kuin matkamme olisi kestänyt neljän päivän sijaan viikkokaupalla, sillä reissu on ollut tapahtumarikkaampi kuin mikään aikaisempi. Varhain aamulla alkaneet päivät on ollut täynnä toinen toistaan aktiivisempaa menoa sekä meninkiä ja yöunetkin on jääneet aika vähäisiksi (etenkin tällaiselle säännölliseen 22-08 unirytmiin tottuneelle varhaismummelille), mutta jollain ihmeen kaupalla suurempi väsymys on pysynyt ainakin toistaiseksi poissa. Ehkä siksi, että ympärillä on jatkuvasti toinen toistaan upeampia näkymiä ja niin paljon tehtävää, ettei väsymykselle oo ollut aikaa. Ja hyvä niin, sillä kotonakin ehtii lepäämään.

4 down, 2 to go. Tällä hetkellä naputtelen tekstiä junasta (joka tuntuu jo melkein toiselta kodilta), sillä ollaan menossa vikoiksi päiviksi kesäiseen Geneveen. Pian perille päästessämme suunnataan heti ensitöiksemme piknik-illalliselle viinitilalle ja ehkä jopa bongataan auringonlaskukin. Ihanaa perjantaita!