title image

Annika Ollila

Näillä käsittelen puhelinkuvani

 

 

“Millä sä oikein käsittelet puhelinkuvasi?” 

 

Se on ollut yksi yleisimmistä multa kysytyistä kysymyksistä viime vuosien aikana. Yksittäisiä vastauksia on tullut jaeltua aina vähän siellä sun täällä, mutta nyt ajattelin helppouden vuoksi kasata sovellussuosikkini yhteen nippuun ja jakaa ei-niin-salaiset vinkkini teille jokaiselle. Eli pidemmittä puheitta: näitä sovelluksia mä käytän puhelinmateriaaliini!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VSCO on ollut jo vuosia sovellus, jota oon käyttänyt lähes kaikkien puhelinkuvieni käsittelyyn. Se on kaikkine säätömahdollisuuksineen tosi kattava ja lukuisien filtterien (joista osa on maksullisia) lisäksi sovelluksesta löytyy kaikki mahdollinen kuvakulmien muunnoksista varjojen avaukseen, sävyjen himmennykseen ja esimerkiksi rakeisuuden lisäämiseen, jotka on kaikki yleisesti suosimiani säätöjä. Oon ostanut sovellukseen VSCO X-vuosipaketin, joka mahdollistaa myös tiettyjen värisävyjen muuttamisen (HSL) ja käytän sitä useimmiten sinisen sävyjen säätämiseen.

 

VSCO:n laajassa filtterivalikoimassa on tosin se “miinuspuoli”, että koska kivoja vaihtoehtoja on niin hurjan paljon, niin löydän vähän väliä uusia suosikkeja ja koska tykkään kuitenkin pitää Instagram-feedini mahdollisimman yhteensointuvana, niin viikottainen vakiokuvanmuokkaustyylin vaihtaminen vaikeuttaisi hommaa aika lailla. :-D Tämän vuoden enitenkäyttämiäni filttereitä on olleet C-alkuiset, E-alkuiset, muutama mustavalkoinen vaihtoehto sekä vähän värittömämpi DOG1!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Afterlight on sovellus, jonka oon ladannut puhelimeeni jo jopa ennen VSCO:ta, mutta jonka käyttö jäi pitkäksi aikaa vähäisemmäksi, kunnes nyt viimeisen vuoden aikana oon löytänyt sen uudelleen. Afterlightista löytyy mm. ne päivittäin kysymyksiä kirvoittaneet “pölyfiltterit”, jotka tuovat kuvaan vähän tekstuuria ja joita käytän lähes jokaisessa Instagram-kuvassani. Useimmiten käsittelen kuvan ensin VSCO:lla, jonka jälkeen avaan sen vielä Afterlightilla ja lisään siihen jonkun dusty-filttereistä, jotka ylläolevistakin kuvista löytyy.

 

Aikanaan Afterlightin ladatessani sovellus oli ilmainen, mutta nykyään se taitaa olla ainakin jossain sovelluskaupoissa maksullinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

InShot on mulle vähän uudempi tuttavuus, mutta oon käyttänyt sitä viime aikoina erityisesti Insta Storyjen käsittelyyn. Sovelluksesta löytyy muutamia kivoja filttereitä (suosikkini on Film 02) sekä efektejä, joista useimmiten käytän tätä kuvissa näkyvää convexia. InShot toimii kätevästi myös videopätkien muokkaukseen ja filttereiden sekä efektien lisäksi sieltä löytyy myös kohtalaisen laaja valikoima perussäätöjä, joilla videoita saa jälkikäsiteltyä kivasti.

 

Vinkki: jos videopätkät kuvaa puhelimen omalla videokameralla Instagramin oman videomahdollisuuden sijaan, niin pätkien laatu on huomattavasti parempi. Esimerkiksi reissussa kuvasin suurimman osan videoistani aikaa säästääkseni ensin puhelimen kameran rullaan ja vasta sopivan hetken tultua lisäsin ne pikaisen käsittelyn jälkeen Insta Storyyn – näin yhteisten hetkien aikaa ei kulu turhaan puhelimen näpertämiseen ja parempilaatuisia reissuvideoita voi tarvittaessa käyttää myöhemminkin muihin tarkoituksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huji on puolestaan kuin pikkuinen filmikamera oman älyluurin sisällä. Sen ilmaisversiossa ei voi käsitellä aiemmin otettuja kuvia, vaan kuva täytyy ottaa suoraan itse sovelluksella, jonka jälkeen se kehittää siitä filmikameramaisen version, joista jokainen on vähän erilainen. Maksullinen versio sovelluksesta on reilun euron hintainen ja sen avulla myös ennestään kameran rullasta löytyviä kuvia saa importattua filmiefektimuotoon. Mä tykkään sovelluksen jäljestä tosi paljon ja oonkin siitä tällä hetkellä niin innostunut, että tekisi mieli ottaa vähintään joka toinen kuva sillä!

 

Ja loppuun vielä pari lisävinkkiä…

 

+ Lightroom CC on ohjelma, jota käytän koneella kuvia käsitellessäni, mutta myös sen mobiiliversio on todella toimiva. Hyviä säätömahdollisuuksia löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta filttereitä on puolestaan vaan muutama varsin tavallinen.

 

+ VidLab on nimensä mukaisesti kiva ja helppokäyttöinen sovellus videoiden käsittelyyn. Sillä saa tehtyä videoihin niitä ihania retroefektejä, joita Insta Storyni on viime aikoina ollut pullollaan ja joista on kyselty jopa ennätysmäisen paljon. Useimmiten käytössäni on vintage-efekti!

 

 

 

 

 

Kesäpaineen alla

 

 

 

 

Kesä taitaa nyt olla virallisesti täällä. Lämmittävä aurinko, talviuniltaan heränneet ihmiset, joka puolella viipottavat kirkkaankeltaiset fillarit, iloisista kaveriporukoista täyttyneet puistot, kukkamekot, mitä kummallisimmat noutolounaspaikat (kunhan aurinkoa löytyy, niin katukivetyksen reunakin käynee ruokapaikasta), kukkaan puhjennut luonto, katukuvassa vilisevät paljaat kintut, mitä hauskimman kuuloiset kesäsuunnitelmat, joka kulman takaa löytyvät uudet terassit ja tekemisestä täyttynyt some.

 

Mä rakastan kesää monesta eri syystä, mutta yksi suurimmista on se, että koko maa tuntuu heräävän näiden muutaman kuukauden aikana eloon. Vähän kuin äänetön mustavalkofilmi – se on tunnelmallinen jo sellaisenaankin, mutta ääniraidan ja lukuisat värit saadessaan se nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin. Kun suurimman osan vuodesta pimeyttä on enemmän kuin valoisia tunteja ja toppatakit kuuluu jokapäiväisiin välttämättömyyksiimme kuukausikaupalla putkeen, niin ei ihmekkään, että kesä saa meidät joka vuosi sekaisin.

 

Tunnistan itsessäni tänäkin vuonna sellaisen pienen kesäpaineen, joka kolkuttaa päässäni huonon omatunnon tapaan aina, kun taivas loistaa pilvettömyyttään ja lämpömittarin asteet kohoaa parinkymmenen paremmalle puolen. “Mene ulos! Lähde mökille! Soita ystävä seuraksi terassille! Ota aurinkoa! Raahaa lounas puistoon! Tee mitä vaan, kunhan teet sen pihalla!”. Viime kesänä kävi nimittäin niin, että sitä kesää vaan odotti ja odotti saapuvaksi, kunnes pian olikin jo lokakuu ja lopulta oli pakko todeta, ettei se tänä vuonna tullutkaan. Ja nyt kesäpaineeni tuntuu kahta kovemmalta, jottei tämäkin kesä mene huomaamattani sivu suun. Se tuo ikäväkseni aina mukanaan myös tietynlaisen yksinäisyydentunteen, kun joka paikka täyttyy niistä kesäpäivästään nauttivista, hersyvää naurua raikaavista ystäväporukoista, jollaista omassa elämässä ei ole. On jännää, miten tollainen asia voi saada tuntemaan olonsa todella yksinäiseksi, vaikka muuten sitä tunnetta ei tulisikaan erityisemmin koettua.

 

Syksy on vuodenaikasuosikkini, sillä silloin kotiin jääminen tuntuu jollain tapaa vähän hyväksyttävämmältä. Päivä ei enää kestä myöhään yöhön asti, pehmeän lohdulliset villapaidat tulee taas jäädäkseen ja vilkkaan kesän jälkeinen “syysrauhoittuminen” alkaa olla paikallaan itse kullekin. Vähän huvittaa, että kesä on vasta alkamaisillaan ja ajatukseni on jo nyt kuukausien päässä odottelevasta syksystä, mutta joku pikkuruinen osa mussa toivoo salaa, että sen aika olisi jo. Luultavasti siksi, että kuukauden reissumme aikana jouduin välillä kohteliaisuudesta olemaan sosiaalisempi kuin olisin ehkä jaksanut, eikä introvertti-minäni saanut tarvitsemaansa omaa aikaa tarpeeksi, jota puolestani odotin kovasti päästessäni kotiin. Ja nyt tänne päästyäni joka tuutti käskeekin ottamaan meneillään olevista kesäpäivistä kaiken mahdollisen irti, sillä koskaan ei tiedä, vaikka ne jäisi tulevien kuukausien ainoiksi. Mutta kun en jaksa! Eikä huvitakkaan!

 

Tämän kesän tavoitteeni on yrittää oppia päästää tästä paineesta irti. Tehdä ja mennä, jos menojalka vipattaa, mutta jättää tekemättä ja menemättä, jos ainoa syy sille on pelko vähäisten kesäpäivien menettämisestä. Ei se maailma siihen kaadu, vaikka vuorokauden jokaista valoisaa tuntia ei tulisikaan vietettyä pihalla ja ruuankin söisi vaan oman keittiönpöydän ääressä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yöpöydän nurkalla

 

 

 

Kaupallinen yhteistyö: Vichy

 

 

 

Moni on varmasti joskus miettinyt, että tarvitseeko ihomme erilliset kosteutustuotteet eri vuorokaudenajoiksi? Myönnettäköön, että oon itse kaukana mistään ihonhoitogurusta, mutta kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin tullut opittua muutama juttu.

 

Ihotyypistä riippumatta kasvojemme iho tarvitsee päivisin kosteutta sekä suojaa, mutta harva meistä haluaa käyttää päivämeikin alla niitä kaikkein tuhdeimpia rasvoja. Suurin ero päivä- ja yövoiteissa taitaakin olla mahdollisen aurinkosuojan lisäksi koostumus – päivävoide saa yleensä jäädä kevyemmäksi ja nopeammin imeytyväksi, kun taas yö on parasta aikaa hemmotella ihoa erityisen ravitsevilla tuotteilla, joiden koostumuskin on “rikkaampi” sekä paksumpi. Yövoide hoitaa ja ravitsee ihoa nukkuessamme, sillä juuri siihen aikaan ihomme toiminnot ovat kaikkein vilkkaimmillaan ja raaka-aineiden teho tulee hyödynnettyä parhaiten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mä tykkään käyttää päivisin vähän kevyempää, mattapinnan jättävää ja aurinkosuojan sisältävää voidetta (mutta mikäli sitä ei jostain syystä löydy, niin lisään sellaisen erikseen), kun taas iltaisin nautin puolestaan mahdollisimman täyteläisistä voiteista, jotka tuntuu vähän kuin tasapainottavan päivän kevyempiä kosteutustuotteita. Oma ihoni on nykyään todella kuivaa sorttia, joten senkään vuoksi en osaisi enää kuvitella käyttäväni pelkästään yhtä kevyempää voidetta yötä päivää ja päivän parhaita hetkiä onkin se nukkumaanmenoa edeltävä, ruhtinaalliseen kosteutukseen päättyvä, ihonhoitohetki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Apteekkikosmetiikkabrändi Vichy lanseerasi suositun Slow Âge -ihonhoitosarjansa vuonna 2016 ja se kehitettiin suojaamaan ihoa ennenaikaisten ikääntymisen merkkien muodostumiselta sekä niiden näkymiseltä, joista yli 80% aiheutuu muuten ympäristötekijöiden (UV-säteily sekä ilmansaasteet) sekä ihanteellisten elämäntapojen (kuten esimerkiksi riittävän unensaannin) laiminlyömisen vuoksi. Sarjan uusin tulokas Slow Âge Night on monikäyttöinen tuote, joka toimii päivittäisen yövoidetarkoituksen lisäksi myös satunnaisesti naamion tapaan. Levitä muutaman kerran viikossa ohut kerros geelimäistä voidetta kasvoille, anna sen vaikuttaa kymmenisen minuuttia, hiero voide hellävaraisesti iholle ja pyyhi mahdolliset ylijäämät lopuksi vanulapulla veks. Voiteen käytön myötä iho tuntuu ja näyttää aamuisin levänneeltä, kosteutetulta, sileämmältä ja luonnollisen hehkuvalta. Palauttava voide vahvistaa ihoa yön aikana tehokkaasti ja vähentää esimerkiksi juonteiden sekä pigmenttimuutosten näkymistä. Näytteen herkullisesta Slow Âge Nightista saa halutessaan tilattua täältä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytättekö erillisiä kosteusvoiteita päiville ja öille vai koetteko yhden tuotteen olevan tarpeeksi riittävä teille?