title image

Festarikesän lopetus

Terkut Tampereelta!

 

Festarikesän viimesiä viedään, kun ollaan tää viikonloppu perinteisesti Blockfesteillä fiilistelemässä. Ollaan oltu samalla bloggaajaporukalla täällä jo useempana menneenä vuonna, joten tää on tällainen ihanan tuttu lopetus kesälle. Oltiin mestoilla jo eilen ja tänään jatketaan vielä vähän suuremmalla jengillä!

 

43333

 

dsc_7497

 

321133

 

dsc_7565

 

dress Nelly (here*) // coat Nelly (here*) // shoes Vagabond (similar here*)// bag Brandy Melville

*adlinks

 

Myöhemmin tänään pitäis ilmeisesti sadella, mutta muuten keli on just sellainen mistä mä kaikkein eniten tykkään. Parasta tässä säässä on pukeutumisen puolesta se, kun on niin lämmin, että tarkenee oikein hyvin paljain säärin, mutta mekon päälle voi silti vetää takin pakahtumatta kuumuuteen. En viihdy hyvin pelkissä pikkumekoissa, mutta tykkään paljaista sääristä (jopa omista arpisista koivistani), joten tää orastava syksyn alku on mun lempiaika vuodesta vaatemahdollisuuksien suhteen. Jotain kuvien kaltaista päätyy varmaan päälle tänääkin, vaikka sadetakki täytyykin ottaa varmuuden vuoksi mukaan.

 

Moikataan, jos törmätään. Ihanaa viikonloppua teillekin!

 

Kuvat: Jenni Rotonen

Best of Flow Festival 2017

Kukaan teistä ei oo varmaan vielä kuullut Flow -festareista? Ai ei? No hyvä!

 

Koska muutamia kivoja kuvia viikonlopulta oli vielä julkaisematta, enkä oo kertonut fiiliksistäni lauantai-aamun pikamoikkausta lukuunottamatta ollenkaan, niin ajattelin tehdä vielä minimaalisen Flow -koosteen, ennenkuin voidaan keskittyä muihin juttuihin vuoden ajan ennen ensi vuoden festivaalia. Toivottavasti jaksatte lukea läpi, vaikka näitä festarijuttuja onkin pursunnut nyt kuluneiden päivien aikana jokaisesta mahdollisesta tuutista.

 

dsc_6903

 

dsc_6978

 

Vuoden 2016 Flow oli mun kohdalla tosi onnistunut, vaikka päällimmäisenä mieleen siitä jäikin (hyvien keikkojen lisäksi) jatkuva tungos joka paikassa. Tänä vuonna aluetta oli suurennettu ja se myös tuntui – tungoksesta ei ollut kolmen päivän aikana tietoakaan, liikkuminen sujui poikkeuksellisen sujuvasti ja kaikki toimi alusta loppuun kuin rasvattu. Koko viikonlopun aikana en joutunut jonottamaan lähes ollenkaan tiskeille tai edes vessoihinkaan, jopa suosituille keikoille mahtui hyvin mukaan ja loppuun asti mietityt järjestelyt piti fiiliksen ylhäällä koko viikonlopun ajan – jopa lauantain koomisista sääolosuhteista huolimatta.

 

dsc_6943

 

dsc_6814

 

dsc_6998

 

dsc_6957

 

Me iskettiin lauantaina alueelle jo kolmen maissa ja päivällä oli niin nätti sää, ettei ois heti voinut uskoa mikä myräkkä sieltä oli myöhemmin tullakseen… Tukala matalapaine ja kostean kuuma sää teki mulle tepposet erästä keikkaa odotellessamme ja koko kropan valtasi yhtäkkiä niin kylmä tuskanhiki, että mulle tuli tosi inhottava olo, joten päätin lähteä kotiin (onneksi asutaan ihan naapurissa!) freesautumaan. Kylmän suihkun, kahden litran vedenjuomisen, hetken levähdyksen ja vaatteidenvaihdon jälkeen olin valmiina lähtemään takaisin Suvilahteen, kunnes kaksi metriä ulkona käveltyäni sain kuin saavista kaatamalla vettä niskaan. Eikun takaisin kotiin pukemaan kassissa odotellut sadetakki niskaan ja ottamaan uusi yritys!

 

Paikalle päästessäni ketään ei päästetty turvallisuussyistä sisään (yksi telttakin oli osittain romahtanut), mutta hetken odottelun jälkeen pääsin vihdoin etsimään ystäväni ja jatkamaan iltaa. Koko illan jatkunut sade ei haitannut säänmukaisesti pukeutuneena ollenkaan ja vaikka muutamia keikkoja olikin olosuhteiden pakosta peruttu, niin olin vaan iloinen siitä, että mitään vakavampaa ei tapahtunut, eikä koko lauantaipäivää jouduttu lopettamaan kesken. Taas erityisen hyvää toimintaa järjestäjiltä – vastaavanlainen kesämyrsky ois voinut olla muutamilla muilla festareilla aikamoinen farssi.

 

125533

 

dsc_6974

 

dsc_7020

 

Keikkoja nähtiin tänä vuonna varmaan enemmän kuin viime vuosina yhteensä ja muutamat jäivät erityisen hyvin mieleen – toiset positiivisesti ja toiset taas jostain muista syistä. Mun suosikit koko viikonlopulta olivat Aphex Twin, The XX, Fatima Yamaha sekä Mr. Fingers! Muutama noista oli mulle ennestään tuntemattomia, mutta yks Flow’n parhaista jutuista onkin aina se, että päädyt kavereiden mukana sulle vieraille keikoille ja lopulta löydätkin vahingossa ihan sairaan hyvää musiikkia. Paljon hehkutettu Frank Ocean oli mulle pienoinen pettymys (älkää kivittäkö) ja lähdettiinkin keikan puolessa välissä joraamaan muun musan tahtiin, kun oltiin vaarassa simahtaa seisaalleen sitä monotonisuutta kuunnellessamme. Show oli kieltämättä upea ja tykkään tyypin musiikista muuten, mutta vaikka olinkin kuinka Frankia odottanut, niin se ei vaan jotenkin lähtenyt. Ehkä jossain toisessa tilanteessa se ois iskenyt muhun paremmin.

 

Yksi harmittamaan jäänyt keikka oli japanilainen Soichi Terada, jonka missasin ylempänä kertomani välikohtauksen vuoksi ja joka oli lopulta ilmeisesti viikonlopun parhaimmistoa. No, onneks nähtiin monta muutakin hyvää teknojäbää – Fatima Yamahan lisäksi myös Sadar Bahar oli mulle mieluinen!

 

dsc_6996

 

643222

 

dsc_6962

 

Ja nälkäisenä ei tarvinnut muuten tänäkään vuonna olla, kun paikalla oli tuttuun tapaan liuta toinen toistaan parempia ravintoloita. Ennen Flow -viikonloppua tulee aina uhottua, että nyt kyllä syödään paikan päällä ainakin neljä kertaa päivässä, mutta taaskaan se ei ihan toteutunut… Ehdin kuitenkin maistaa Grönin tartaria lehtikaalilla, Storyn sekä Beergerin burgereita, Farangin karamellisoitua possua (<3) sekä El Ceviche Güeron katkarapucevicheä, eikä mihinkään tarvinnut pettyä. Ihan hyvä saldo. Jos vaan jokaisella festarilla ois näin mieletön ravintolakattaus…

 

dsc_6656

 

dsc_6985

 

dsc_6946

 

dsc_7021

 

All in all – ei tarvinnut pettyä tänäkään vuonna. Kiitos, ihana Flow ja vielä sitäkin ihanammat ystävät!

 

Mökillä

24-tuntinen mökillä pelkän hiljaisuuden keskellä teki musta kuin uuden ihmisen vauhdikkaan viikonlopun jälkeen.

 

Eilinen päättyi grilliruokayliannostuksen sekä monen tunnin saunomisen jälkeen sohvalle käpertymiseen ja leffailtaan, tää päivä alkoi vuorostaan myöhäisellä aamiaisella laiturin nokassa ja jatkui sen jälkeen suppailun merkeissä. Luka piilotti possunkorvaansa vähintään kolmeenkymmeneenkuuteen eri paikkaan ja heitin vihdoinkin talviturkkini (tää taisi olla mun all time myöhäysennätys sen suhteen) peilityynessä järvessä auringonlaskun jälkeen.

 

Kaupungin vilinään tottuneena kaiken ylimääräisen taustamelun yhtäkkinen katoaminen ja linnunlauluun vaihtuminen tuntui taivaalliselta. Niin rauhallista, niin ihanaa.

 

dsc_7119

 

5432234

 

dsc_7052

 

dsc_7210

 

6433355

 

dsc_7073

 

dsc_7205

 

1234556

 

dsc_7217

 

dsc_7123

 

754333

 

dsc_7138

 

Tää oli tänä kesänä vasta ensimmäinen kerta, kun pääsin meidän mökille ihan ajan kanssa yöksi, mutta ei varmasti viimeinen. Jos Luka sais päättää, niin me muutettais tonne asumaan.