Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ajatuksia, Lifestyle • 20 joulukuun, 2016

2,5 KUUKAUTTA OMILLAAN

Nyt on kulunut vajaat kolme kuukautta siitä, kun mä muutin blogeineni ekaa kertaa ihan ikiomaan osoitteeseen. Kaikki ei sujunut alussa ilman itkua ja hampaidenkiristystä (lue: kaksi viikkoa ennen muuttoa mun elämä oli lähes pelkästään noita edellämainittuja :-D), mutta alkuhankaluuksien jälkeen kaikki on lähtenyt rullaamaan tosi mallikkaasti eteenpäin. Juuri niinkuin olin toivonutkin.

 

dsc_8585

 

Melkein viisi vuotta blogiportaalin katon alla oli mulle tosi kasvattavaa ja opettavaa aikaa, jolloin opin paljon ja ehdin tottua niinsanotusti ”alan tavoille”. Sittemmin aloin kuitenkin pikkuhiljaa kypsyttelemään ajatusta ihan täysin omilleen lähtemisestä ja kesällä viimein koin, että haluun jotain vaihtelua siihen tuttuun sekä turvalliseen ja nyt jos joskus oli sen aika!

 

Ja sitten, kun lopulta piti alkaa tuumasta toimeen, niin meinas mimmillä mennä sormi suuhun aika moneenkin otteeseen. Mihin mä perustan uuden blogini? Minkä domainin mä hankin ja miten ihmeessä sellainen oikeestaan edes hommataan? Mikä palvelin olisi toimivin ja mistä mä edes tiedän mikä mun sivun liikennöinnille on riittävä? Ja mikä pelottavinta; miten mä ikimaailmassa osaan koodata sivuni muutamassa viikossa katseenkestävään kuntoon?

 

dsc_8574

 

Koska viimeiset 5 vuotta oli tullut totuteltua WordPressiin, se tuntui jatkonkin kannalta kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta. Se on kaikin puolin tosi toimiva ja helppokäyttöinen alusta, josta oon tykännyt tosi paljon. Domainiksi ja blogin nimeksi päätin ottaa vanhan Annika O.:n sijasta ihan vaan oman nimeni, sillä samalla nimellä mut löytää kaikista muistakin sosiaalisista medioista ja no, se nyt tuntui vaan kaikkein luontevimmalta vaihtoehdolta. Ostin osoitteelleni muutamalla kympillä sekä .fi että .com-päätteet, sillä vaan toinen ois jättänyt osan sivuille pyrkijöistä jonnekkin matkan varrelle.

 

aaaaa

 

Webhotellien suhteen tein vähän empiiristä tutkimusta (eli Googletin sormeni ruvelle), sillä halusin heti alusta lähtien käyttööni toimivimman vaihtoehdon. Joskus aikaisemmin en ollut edes osannut ajatella, että pelkkä domainin hankkiminen ei edes riitä, vaan sun täytyy tosiaan myös ostaa osoitteellesi palvelin, joka ylläpitää sivuille tulevaa liikennettä. Mä päädyin hommaamaan hotellin kotimaiselta Zonerilta, sillä se vaikutti kokemusten perusteella hyvältä ja kaikenlisäksi hotellipaketeissa oli poikkeuksellisen paljon kapasiteettia. Luulin todella laskeneeni sivujeni liikenteen määrän oikein suhteutettuna kapasiteettiin, mutta muuton jälkeen ei mennyt kuin kaksi päivää ja koko kuukaudelle varatut liikennöintirajat oli jo täynnä 😀 Siinä vaiheessa heivasin minähän kyllä pärjään ihan itekseni -asenteen romukoppaan, otin yhteyttä asiakaspalveluun ja alettiin laittamaan kaaosta takaisin kuntoon. Päädyttiin rakentamaan mulle ihan oma virtuaalipalvelin, joka kestää suuremmatkin liikennöintimäärät ja äkilliset kävijäryntäykset ilman ruuhkautumista, eikä sen pystyttämisen jälkeen oo ollut edes hetkellistä ongelmaa teknisten asioiden suhteen. Parasta on, kun voit täällä reissussakin ottaa rennosti ja keskittyä olennaiseen ilman, että täytyy olla netin ulottumattomissa ollessa huolissaan josko ne sivut on nyt taas alhaalla tai muuta vastaavaa.

 

dsc_8616

 

Ja se koodaus. No, siitä sanon vaan sen verran, että hommatkaa vastaavassa tilanteessa suosiolla ammattilainen laittamaan asiat kuntoon. Säästytte lukuisilta itkuraivareilta, harmailta hiuksilta, alkavilta hermoromahduksilta ja tuntemuksilta laittaa tietokone seitsemäänkymmeneen kuuteen kappaleeseen. Mä en saanut lyhyellä varoitusajalla aikatauluja yhteen parinkaan koodarin kanssa, joten ryhdyin itse tuumasta toimeen ja vaikka edellisestä koodauskerrasta olikin miltei kuusi vuotta, sain lopulta sivuista juuri sen näköiset kuin halusinkin. Tuntui (ja tuntuu muuten edelleenkin) vähän hyvältä katsoa valmista etusivua, kun tietää askarrelleensa sen omin kätösin! Sitä kommenttinappia en oo onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta edelleenkään asentamaan, mutta onneksi yhä useampi teistä onnistuu silti jatkuvasti löytämään perille kommentointikohtaan. <3

 

Tuntuu ihanan vapauttavalta olla tavallaan olematta mistään vastuussa kellekkään muulle kuin itselle. Tää taitaa olla sitä yrittäjyyttä parhaimmillaan!

5

14 kommenttia

Related Posts

KOLME UUTTA
And now we Flow
Mutkia matkassa
Hei helmikuu!
Next Post:
KAKSI YÖTÄ JOULUUN
Previous Post:
10 X KIRJAVINKKI

Kommentit

  1. Julia sanoo

    20 joulukuun, 2016 08:04

    Nää sun sivut on kyllä upeet! Kaipailen kyllä vieläkin vähän sitä edellinen/seuraava postaus-nappia 🙂

    Vastaa
    • Riina sanoo

      20 joulukuun, 2016 10:23

      Sama täällä, se nappi oli niin kätevä! 🙂

      Vastaa
  2. Elina sanoo

    20 joulukuun, 2016 09:24

    Sun blogin ulkoasusta tulee ihanan rauhoittunut ja hyvä fiilis!

    Vastaa
  3. Sanni sanoo

    20 joulukuun, 2016 09:36

    Mä kun luin et oot koodannu sivut ihan ite ni ajattelin et susta on näköjään ihan mihin vaan. Nää sivut kun oikeesti tosi kivat! Avopuoliso opiskelee tietojenkäsittelytieteitä enkä ymmärrä sen koodailusta pienintäkää vähää, en vaan voi käsittää sitä, miten muka saat silleen asiat niin kun haluat haha 😀

    Vastaa
  4. Rena sanoo

    20 joulukuun, 2016 09:49

    Love the cool blouse!
    xx from Bavaria/Germany, Rena

    Vastaa
  5. Emilia sanoo

    20 joulukuun, 2016 10:29

    Vaikka ootkin nyt pois suurilta blogialustoilta ni miten saat tästä palkkaa? Määräytyykö se jotenkin lukijoiden mukaan vai miten? Ihan mielenkiinnosta kysyn

    Vastaa
    • Annika sanoo

      20 joulukuun, 2016 13:09

      Kamppiksista ja mahdollisista mainoksista ainoastaan!

      Vastaa
  6. A. Brännas sanoo

    20 joulukuun, 2016 10:53

    Oot varmasti tehnyt mielettömän duunin siellä ruudun takana, jotta me nähtäisiin täältä puolen tämä valmis, hieno tulos. Sitä ei aina tule ajatelleeksi, mikä työ on hitsata itse blogisivun palaset kohdalleen ja sen jälkeen ”vain napata muutamat kuvat ja siirtää ne koneelle – blogijulkaisu valmis” (yhtään vähättelemättä tätäkään – päinvastoin!) .
    Oot taitava. 🙂

    Vastaa
  7. Anneli sanoo

    20 joulukuun, 2016 11:04

    En tiedä ootko tietoinen mutta bloglovinin kautta lukiessa pystyy lukemaan koko postauksen ilman että tarvitsee klikkailla sun blogiin.. en tiedä onko tarkoituksella mut kävijämäärät ainakin vääristyy?

    Vastaa
    • Annika sanoo

      20 joulukuun, 2016 13:09

      Oon tietoinen kyllä, mut en valitettavasti osaa muuttaa sitä vanhaan tyyliin 😀

      Vastaa
      • heielina sanoo

        29 joulukuun, 2016 08:26

        Mun mielestä käyttäjälle se on ainakin niin paljon helpompaa, kun ei tarvii latailla montaa kertaa sivua auki. Mää luen siis ainoastaan puhelimella. Enpä oo koskaan tajunnutkaan mihin se vaikuttaa ja oon vaan ollu onnellinen, kun sun blogissa enää ei niin ollu 😀

      • Annika sanoo

        29 joulukuun, 2016 08:30

        Ihan varmasti, mut kirjoittajalle ei luonnollisestikaan kovin kannattavaa… 🙂

  8. emzi sanoo

    21 joulukuun, 2016 17:31

    Kyllä on rohkeeta hypätä tolleen omilleen ja nostan todellakin hattua! Ja vielä noin pienellä aikataululla niin huhu voin vaan kuvitella sen stressin ja itkupotkuraivarit. Mutta hyvä että meni kuitenkin hienosti. 🙂

    Vastaa
  9. Jonna sanoo

    22 joulukuun, 2016 15:47

    Ite tykkään tosi paljon tästä uudesta ulkoasusta. Ainoa asia mikä harmittaa on, että kun puhelimella yleensä luen tätä niin kuvia ei voi suurentaa zoomamalla.. Muuten tykkään kovasti (:

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään