Kävin tänään terapiassa. Edellisen kerran kävin siellä kuukausi sitten, seuraavan kerran käyn siellä aika tarkalleen kuukauden kuluttua. Ja se kerta on viimeinen kuntoutuspsykoterapiajaksooni kuuluva, sillä sen jälkeen kolmen vuoden pituinen tuettu jakso päättyy lopullisesti. Eletään jänniä aikoja. Terapiajakson päättyminen tuntuu yhden merkittävän ajanjakson lopulta ja sitä se oikeastaan onkin. Näiden vuosien aikana on tapahtunut paljon ja hyvä niin. Kun miltei… Read the Post
Yksi vuorokausi, kaksi eri minää
Torstai, 28. helmikuuta Viikko sitten syntymäpäivää viettäessäni ystävä lähetti mulle viestin, jossa hän toivotti ihanaa ja seesteistä alkavaa 25. ikävuotta. Siitä tuli lämmin fiilis, sillä juuri nimenomaan sitä toivon kaikkein eniten itsekin. Tasaisuutta, seesteisyyttä ja arkisen mukavaa autuutta. Kyseinen päivä oli sitä edeltävien viikkojen tavoin kaikin puolin ihana ja sisälläni kyti vahva tunne siitä, että tästä tulee varmasti oikein… Read the Post
Masennus ei katso ulkokuorta
En oo pitkään aikaan kirjoittanut mitään henkisestä voinnistani, joten ajattelin vihdoinkin ottaa härkää sarvista ja tehdä asialle jotain. Siitä on kyselty varsin ahkerasti, joten oli jo korkea aikakin kertoa missä tällä hetkellä mennään. ”Having anxiety and depression is like being scared and tired at the same time. It’s the fear of failure, but no urge to be productive. It’s wanting… Read the Post
Yöpöydän nurkalla
Kaupallinen yhteistyö: Vichy Moni on varmasti joskus miettinyt, että tarvitseeko ihomme erilliset kosteutustuotteet eri vuorokaudenajoiksi? Myönnettäköön, että oon itse kaukana mistään ihonhoitogurusta, mutta kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin tullut opittua muutama juttu. Ihotyypistä riippumatta kasvojemme iho tarvitsee päivisin kosteutta sekä suojaa, mutta harva meistä haluaa käyttää päivämeikin alla niitä kaikkein tuhdeimpia rasvoja. Suurin ero… Read the Post
Tilannekatsaus: masennus juuri nyt
Pian on kulunut vuosi siitä, kun kirjoitin täällä ensimmäistä kertaa pitkään itselläni pitämästäni aiheesta: masennuksesta. Mietin postauksen tekemistä kuukausikaupalla, sillä mielenterveysongelmista puhuminen tuntuu olevan vielä tänäkin päivänä harmillisen vaiettu tabu, mutta lopulta rohkaistuin avaamaan teille tätä suuresti elämääni vaikuttanutta asiaa kahdesta syystä: siitä, etten olisi voinut olla täällä täysin oma itseni, mikäli olisin jatkanut masennukseni ”salailua” ja siitä, että tiesin sisimmässäni,… Read the Post
Se päivä täynnä toivoa
Torstai. Kaikille tutun sanonnan mukaan kyseinen päivä on toivoa täynnä ja pakko myöntää, että tänään tuntuu tismalleen siltä. Alkuviikon mielettömistä aurinkoisista pakkaskeleistä huolimatta viime päivät on menneet vähän sumuisissa ja osittain alakuloisissakin fiiliksissä, mutta tänään mieli on jo vähän kirkkaampi – ironisesti juuri nyt, kun sää vuorostaan vaihtui sumuisempaan. Tän päiväinen vuoden ensimmäinen terapiasessio teki varmasti… Read the Post