Heipä hei, uusi vuosikymmen! Avasin tänään koneen ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Sanojen muodostaminen takkuilee, mutta ei sen vuoksi, etteikö ajatus kulkisi, vaan koska sormet tuntuvat kohmeisilta. Jokaisen ruudulle naputtelemani sanan keskelle ilmestyy ylimääräisiä kirjaimia ja kokonaisen lauseen kasaaminen vaatii useamman pyyhkimisen ennen pisteen napauttamista. Menneiden viikkojen aikana meinasin muutamaankin otteeseen avata koneen ja tulla kirjoittelemaan, mutta lopulta päätin odottaa sitä… Read the Post
Marraskuun top-lista
Hetki: Hmmm. Ehkäpä se, kun Japanista palattuamme pääsin ensimmäistä kertaa kaatumaan omaan sänkyyn. Oltiin sinnitelty aikaerojen vuoksi hereillä reilut 25 tuntia, joten väsymystasot hipoivat taivaita ja oma sänky tuntui sen vuoksi erityisen taivaalliselta. (Aina sänkyämme miettiessäni huvitun, sillä mehän ostettiin se aikanaan kamalassa kiireessä niin, että kirjaimellisesti juostiin Ikean sänkyosastolle, testattiin viidessä minuutissa pari erilaista runkoa sekä patjaa ja päätettiin… Read the Post
Erilaisista ystävyyksistä
Syvennyin muutama päivä sitten erään podcastin innoittamana pohtimaan sitä, ettei kukaan elämämme merkityksellisistä ihmisistä näe meitä täysin samalla tavalla. Vaikka oltaisiin kaikille täysin omia itsejämme, niin samaan aikaan ollaan kaikille silti täysin erilaisia. On ehkä se ystävä, joka muistaa sanatarkasti kaukana lapsuudessa yhdessä kokemianne juttuja. Se ystävä, jonka kanssa tutustuitte maapallon toisella laidalla paljain varpain seikkaillen. Se ystävä, joka tuntee… Read the Post
Päivän miete
Siltä varalta, että sun piti kuulla tää just tänään. Kuva täältä.
Lokakuun top-lista
Hetki: Se yksi kuumeessa vietetyn viikon ja hammastulehdusviikon väliin sattunut sunnuntaipäivä, jolloin voin hyvin ja tunsin itseni elinvoimaiseksi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ilma oli raikkaan viileä, ruskan värikirjo oli kauneimmillaan ja päivälenkki venyi melkein kahden tunnin mittaiseksi. Puolet lokakuusta oli edellämainittujen vuoksi lievästi sanottuna kehnoa aikaa, mutta se päivä oli ehkä koko syksyn parhaimpia. Rutiini: Torstai-iltaiset agilitytreenit. Monesti vähän ennen… Read the Post
Pitkiä iltoja ja erilaista kaamosväsymystä
Päivän pituus lyhenee tähän aikaan vuodesta kuin silmissä ja joka ikinen uusi päivä tuntuu olevan ohi huomattavasti edeltäjäänsä nopeammin. Tykkään kovasti siitä, että aikaisin saapuvan pimeyden vuoksi illat tuntuvat loputtoman pitkiltä ja niin kliseistä kuin se onkin, voi käpertyä hyvällä omatunnolla oman kodin rauhaan. Mut tekee nimittäin kaikkein onnellisimmaksi se jokailtainen hetki, jolloin työpäivät ovat pulkassa, iltalenkki on tehtynä ja… Read the Post
- « Previous Page
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- …
- 58
- Next Page »
