Torstai, 28. helmikuuta Viikko sitten syntymäpäivää viettäessäni ystävä lähetti mulle viestin, jossa hän toivotti ihanaa ja seesteistä alkavaa 25. ikävuotta. Siitä tuli lämmin fiilis, sillä juuri nimenomaan sitä toivon kaikkein eniten itsekin. Tasaisuutta, seesteisyyttä ja arkisen mukavaa autuutta. Kyseinen päivä oli sitä edeltävien viikkojen tavoin kaikin puolin ihana ja sisälläni kyti vahva tunne siitä, että tästä tulee varmasti oikein… Read the Post

  “Hei rakas Annika, Ihanaa 18-vuotissyntymäpäivää. Tiedän, että oot oottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Parin kuukauden päästä saat heivata viimeisetkin lukion pölyt kannoiltasi ja aloittaa matkan kohti tulevaisuutta, jossa mikä vaan on mahdollista. Älä murehdi liikaa sitä mitä kaikkea elämän pitäisi tuoda tullessaan, sillä elämä tapahtuu murehtimattakin. Itseasiassa, etenkin silloin. Älä pode huonoa omaatuntoa siitä, ettet vielä tiedä mihin… Read the Post

  Kello on 13:42 ja istun keittiön pöydän ääressä tietokoneen sinertävää ruutua tuijottaen. Luka nukkuu viereisellä tuolilla pieneksi donitsin muotoiseksi keräksi käpertyneenä, kuten sillä on monesti tapana tehdä, vaikka tuolille pääseminen onkin aina muutaman ponnistusyrityksen takana. Näytön tekstikenttä ammottaa tyhjyyttään ja kursori vilkkuu edessäni jopa vähän painostavan odottavasti. Naapuritalon kattoremontin aiheuttama jyskytys on tauonnut mahdollisen lounasbreikin merkiksi, mutta edellisten päivien… Read the Post

  Mä olin nuorempana se tyyppi, jonka takaraivossa pyöri vuodesta toiseen klassinen kuva siitä, kuinka 25-vuotiaana elellään jo sitä stereotyyppistä aikuisten elämää omakotitaloineen, aviopuolisoineen, lapsineen, vakkariduuneineen ja koirineen. Ei mennyt kovinkaan kauaa ennen kuin ymmärsin, kuinka ahtaasta muotista kyseinen skenaario lopulta onkaan. Toki joukossamme on myös niitä, joiden elämäntilanne on jo näin nuoremmalla iällä kuin edellämainitun kaltaisessa haavekuvassa, mutta ainakin omassa ystäväpiirissäni… Read the Post