Hei taas! Onpahan ollut viikko. Reilu viikko sitten Amsterdamiin parin päivän kevätlomalle lähtiessäni oli pääasiassa tavallinen maaliskuinen päivä, eikä vielä alkuviikosta kotiin palattuanikaan kovin moni asia ollut normaalista poikkeavasti. Mutta viimeiset pari päivää ovat olleet niin hurjia, että kylmäpäisintäkin on meinannut alkaa hirvittämään. Toissapäivänä mykistin puhelimestani uutissovellusten notifikaatiot, sillä harva se minuutti näytölle kilahtavat klikkiotsikot meinasivat ajaa ahdistuksen partaalle. On tärkeää… Read the Post

1. Pa-ras-ta. Välillä on vaikeaa uskoa, että siitä kovapäisestä ja omissa oloissaan viihtyvästä pennusta on kasvanut tällainen sylivauva, joka parkkeeraa itsensä aina niin lähelle kuin vaan mahdollista. 2. Pa-ras-ta, osa 2. Oon näihin pahasti koukussa. 3. Huhuilin Instagramissa viherpeukaloita saadakseni viisaammilta apua lempikasvini kuihtumisen syyn selvittämisessä ja tuomio oli, että se on hukutettu. Sutipuu ei kaipaa näin talviaikaan paljonkaan vettä, joten mitä… Read the Post

Nyt harmittaa. Niin kovasti, että tänään tuli tirautettua itkutkin. Eilistä postausta kirjoittaessani pohdiskelin, että mistä sen oikean tunteen tunnistaa. Asuntoja läpi kahlatessani vastaan on tullut kivoja koteja, jotka ovat varmasti oikein hyviä, mutta eivät syystä tai toisesta ole aiheuttaneet sen kummempia tuntemuksia. Tänäkin viikonloppuna kalenterissa oli kourallinen ihan kivojen kotien näyttöjä alueilla, jonne voisin meidät mahdollisesti kuvitella ja odotin niitä… Read the Post

Ensimmäisen oman kodin etsintä on vauhdissa ja tuntuu, ettei päässä paljon muuta tällä hetkellä liikukaan. Kaikki käytännön asiat ovat toimintavalmiudessa ja enää odotellaan meille sopivaa kotia löytyväksi. Se, kestääkö odottelu lopulta kymmenen viikkoa vaiko kymmenen kuukautta, jää nähtäväksi, mutta vaikka mitään tulipalokiirettä ei olekaan, niin toivon kovasti, että se tapahtuisi mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Kahdesta syystä: siksi, että sormet syyhyävät… Read the Post