Meidän eristäytyminen on kestänyt nyt reilut kaksi viikkoa. Päivät ovat alkaneet muistuttaa toisiaan ja vähintään joka toinen päivä on tuntunut sunnuntailta. Viimeiset viikot ovat menneet nopeasti ja hyvä niin, sillä kulunut pariviikkoinen on todennäköisesti vasta murto-osa siitä, mitä kotoilu tulee vielä tulevaisuudessa kestämään. Mitä näiden viikkojen aikana on sitten oikein tullut tehtyä?
Arjen kohokohdaksi on muodostunut niinkin tavallinen asia, kuin kerran viikossa tehtävä ruokakauppareissu, jota suunnitellaan ostoslistaa kasaamalla jo päiviä etukäteen. Koneella on tullut istuttua varsin vähän, mutta nenä kiinni puhelimessa sen sijaan niinkin paljon, että pitkään laskussa ollut ruutuaikalukuni on pompannut taas ihan järjettömän suuriin lukemiin. Myös suoratoistopalveluja on tullut kulutettua ahkerasti (tosin sitä on kyllä tehty jo ennen kotoiluakin) ja iltoja on vietetty mm. Westworldin sekä Ozarkin uusimpien tuottareiden parissa. Erilaisten ruutujen tuijottamisen vastapainoksi oon leiponut, kuurannut kotia (jota voisi näköjään tehdä vaikka kellon ympäri ilman, että koskaan tulisi valmista), puuhastellut Lukan kanssa ja lukenut muutaman kirjan. Pari päivää sitten laitoin myös akryylimaalaustarvikkeet tilaukseen, sillä se on kiinnostanut mua jo pitkään, mutta en oo raaskinut hankkia niitä aiemmin, sillä oon ajatellut, ettei koskaan olisi sopivaa hetkeä käydä niiden kimppuun ja enhän mä edes osaa maalata. No, nyt jos koskaan on sopiva hetki opetella – puhelimen karmaisevasta ruutuajasta nipistää helposti useammankin tunnin mihin tahansa muuhun puuhasteluun. Aika ei oo siis varsinaisesti ehtinyt käymään pitkäksi, vaikkakaan en oo pitkästymiseen taipuvainen noin muutenkaan, sillä vietän tavallisestikin paljon aikaa kotona tekemättä mitään sen kummempaa.
Tollainen pieni puuhastelu on ollut helppoa ajanvietettä, mutta kaikki vähänkään enemmän keskittymistä vaativa on osoittautunut haasteellisemmaksi. Oon esimerkiksi aina ollut surkea kirjoittamaan toisen ollessa samaan aikaan kotona, joten yleensä hoidan sellaiset jutut yksin ollessani tai lähden vartavasten muualle niitä tekemään. Tässä tilanteessa kumpikaan vaihtoehdoista ei oo luonnollisesti mahdollinen, joten se on aiheuttanut vähän päänvaivaa, mutta ehkä tähänkin jossain vaiheessa tottuu, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Täytyy vaan jatkaa yrittämistä, opetella armollisuutta itseään kohtaan ja jatkaa samalla ujoa haaveilua siitä, että ehkä joskus tulevaisuudessa meidänkin kotona olisi oma pieni työhuone.
Mutta.
Välillä on myös niitäkin päiviä, jolloin suurista suunnitelmista huolimatta ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai huvita tehdä yhtään mitään. Mielessä pyörii viherkasvien multienvaihto, toteutustaan pitkään odotellut ikkunoidenpesuprojekti, terveellisen lounaan kokkaus ja vielä kotitreenihetki, mutta edellämainittujen askareiden sijaan ainoa aikaansaatu juttu onkin pakastimesta kaivettu pizza. Ja se on myös ihan okei.
Vaikka eletäänkin poikkeuksellisia aikoja, niin meidän ei tarvitse olla poikkeuksellisia: poikkeuksellisen tehokkaita, poikkeuksellisen aikaansaavia, poikkeuksellisen luovia tai poikkeuksellisen ahkeria. Jos sä et oo viime aikoina tuntenut itseäsi tehokkaimmaksi ja luovimmaksi versioksi itsestäsi, niin se on ihan normaalia. Vaikka joka tuutista tuppaisi kotitreeniä, ajanviettovinkkiä ja uutta reseptiä toisensa perään, niin olisi tärkeää muistaa olla potematta huonoa omatuntoa, mikäli sulla ei oo aikaa, energiaa tai edes kiinnostusta kaiken maailman puuhasteluun. Tällaisena ahdistavana aikana on ihan riittävästi vaan selvitä päivästä toiseen edes jotenkuten yhtenä kappaleena. Somesta saa tässäkin tapauksessa helposti sen kuvan, että kaikki muut maailmassa ovat energiaa pursuavia superihmisiä, jotka pystyvät tällaisinakin hetkinä ihan mihin tahansa, vaikka todellisuus olisi jotain ihan muuta. Ja jos se aiheuttaa ahdistusta ja alemmuudentunteita, niin sulje puhelin ja vietä suosiolla pari päivää ilman muiden elämän tutkailua. Niin mäkin välillä teen ja se tekee muuten hyvää.
Viimeiset pari päivää ovat olleet mulle tosi vaikeita, mutta tänään aion tuntea ylpeyttä siitä, että kovista keskittymisvaikeuksista huolimatta sain vihdoinkin edes jotain kirjoitetuksi. Ja sen lisäksi iloa siitä, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kävelylenkille saa mennä, ollaan kaikki terveitä ja huomenna on taas viikon kohokohdan, eli kauppareissun, aika. Voisi olla huonomminkin.
Olisin tosi kiitollinen, jos haluaisit kertoa, että miten sä voit juuri nyt? Miltä tänään tuntuu? Ootko onnistunut pitämään rutiineista kiinni vai keskittynyt enemmänkin selviytymään? Mikä tuo sulle iloa tämän kaiken keskellä? 
Mulla on ollu tosi kiva päivä. Oon saanu kirjotettua ja kävin myös pienellä kävelyllä mikä teki todellakin terää. <3
Onpa kiva kuulla. Ja ihanaa, kun jaksat kommentoida niin usein – se on aina mun päivän piristys! <3
“Jos sä et oo viime aikoina tuntenut itseäsi tehokkaimmaksi ja luovimmaksi versioksi itsestäsi, niin se on ihan normaalia. Vaikka joka tuutista tuppaisi kotitreeniä, ajanviettovinkkiä ja uutta reseptiä toisensa perään, niin olisi tärkeää muistaa olla potematta huonoa omatuntoa, mikäli sulla ei oo aikaa, energiaa tai edes kiinnostusta kaiken maailman puuhasteluun.”
Tämä on tosi tärkeetä, kiitos, kun otit sen esille! Tuntuu, että insta on täynnä etäsitä etätätä, ja huomaan, että oma stressitaso nousee, kun tuntuu, että nyt sitten pitäisi siivota kaikki kaapit, osallistua museoiden virtuaalikierroksille, jumpata ja joogata… että saisko edes tässä poikkeusajassa vähän tilaa tolta somepaineistukselta. Mutta itsehän sitä voisi tähän vaikuttaa ja olla seuraamatta, hiljentää puhelimen. Meillä on lapsi kotona ja hän nauttii, kun vaan ollaan kotona, syödään yhdessä ja katsotaan vanhoja disney-leffoja.
Tiedän tunteen! Mäkin oon jakanut puuhastelemiani juttuja somessa, eikä siinä mitään, sillä niistä on inspiraatiota monelle ja itsekin oon inspiroitunut esim. muiden resepteistä, mutta kunhan ei vaan erehdy samalla unohtamaan, että aina ei tarvitse jaksaa. Välillä voi hyvin vaan olla tekemättä yhtään mitään, jos se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta siihen hetkeen – se ei tee meistä yhtään sen huonompia ihmisiä.
Mä suljin eilen puhelimeni koko päiväksi, pistin sen kaappiin ja otin sen sieltä vasta myöhään illalla asettaakseni seuraavalle aamulle herätyksen. En tehnyt päivän aikana mitään kummempaa, enkä myöskään kokenut siitä paineita, koska en koko ajan nähnyt muiden hikijumppia ja siivousprojekteja. Se teki tosi hyvää 🙂
Voi apua Annika miten ihana postaus ja miten oikeita sanoja kirjoitit!! <3 mulla lievä masennus meinaa nostaa päätään nyt poikkeusaikana ja se on tuottanut paineita, kun pahimpina päivinä ei oo meinannut riittää energiaa yhtään mihinkään. Mulla ei oo tällä hetkellä opiskeluja eikä töitä, ja siis toisaalta ihan unelmaa nyt vaan ottaa rennosti ja tehä kaikkia luovia juttuja. Mutta on ollut myös valtavat paineet tehdä kaikkea, kun nyt olisi aikaa ja tästä rauhasta oon haaveillut, ja silti stressaa enkä saa tehtyä haaveilemiani asioita. Joten osu täydelliseen saumaan sun sanat! Kiitos! Otin yhtenä päivänä kasan aikakauslehtiä ja leikkailin sieltä kaikkia ihania, tsemppaavia ja lämpimiä sanoja ja kauniita kuvia ja niitä järkkäilin erilaisiin järjestyksiin ja ai että ihan uskomattoman terapeuttista hommaa. Suosittelen! Voimia sinne karanteeniin ja kaikkea hyvää?
Oon varma, että näinä aikoina useammankin masennus nostaa pitkästä aikaa päätään. Sitä helposti ajattelee, että nyt jos/kun kotona on aikaa vaikka muille jakaa, niin pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tota, mutta ei tarvitse. Oikeesti. Tärkeintä olisi yrittää olla armollinen itselleen, sillä aika on vaikeampi kuin koskaan elinaikanamme ja lamaannuttaa helposti kenet tahansa. Epätietoisuus tulevasta, omien sekä läheisten taloudelliset huolet sekä rakkaiden terveystilanne on kaikki isoja asioita, joita harva pystyy vaan “lakaisemaan maton alle”.
Lehtien leikkely kuulostaa ihanalta aivot narikkaan-puuhalta, jota tehdessään ei tarvitse miettiä yhtään mitään ja vallitsevan tilanteen saattaa jopa hetkeksi unohtaakin. Myös viherkasvien multien vaihtaminen on musta terapeuttista ja samaa odotan myös siltä (toivottavasti) pian koittavalta maalaushetkeltäni 🙂
Ihanaa, kun kommentoit ja kaikkea hyvää myös sun kevääseen – yritetään tehdä edes silloin tällöin asioita, jotka tuovat meille iloa <3
Todella mieltä lämmittävä kirjoitus. Mun on ainakin pakko pitää sometaukoa säännöllisesti olisi koronaa tai ei. Jotta muistaisi, mitä se oikea elämä on ja millä asioilla oikeasti on väliä. Jopa tämä koronakin on saanut sen aikaan, että kotona oloa täytyy suorittaa. Somessa ”kilpaillaan” kuka tekee mitäkin pitkin päivää ja kuinka pitää olla päivärytmi ja siivota kaappeja ja olla mahdollisimman tehokas. Sitten tulee näitä filtteröityjä kuvia kodeista kuinka kaikki on niin siistiä ja puhdasta. Kotilookki on viimeisen päälle hiottu ja aamupalat on kuin jossain hotellissa. Sä onneksi olet piristävä poikkeus ja puhut tärkeistä asioista. Itse viihdyn kotona ja ulkoilen koiran kanssa.
Ihanan lempeä ja armollinen teksti. Ja niin totta joka sana.
Mä oon töissä sosiaalialalla, ikäihmisten parissa, joten mulla työt pitää arjessa rytmiä yllä. Teen osan viikosta etänä, mutta toisinaan on välttämätöntä mennä myös toimistolle. Meillä työt on lisääntyneet ja siinä samalla ristiriita niiden hoitamiseen liittyen kasvanut. Mun työtehtävä on auttaa ja tukea esim. talousvaikeuksissa olevia ikäihmisiä, mutta nyt auttaminen on haasteellista, kun pitää välttää kontakteja asiakkaisiin. Luovia ratkaisuja tehdään siis päivittäin, joten tänäänkin oon tuntenut väsymystä ja riittämättömyyttä moneen otteeseen työpäivän aikana. Oon kuitenkin tuntenut myös kiitollisuutta siitä, että saan olla töissä. Oon tuntenut myös surua siitä, että en päässyt tänään juhlistamaan iskän synttäreitä, kun se täytti pyöreitä vuosia. Oon tuntenut myös kovaa ikävää kummilapsia kohtaan (saisipa halata ja ottaa syliin) ja turhautumista siitä, etten tänäänkään jaksanut pestä pyykkiä. Sitten kuitenkin oon tuntenut myös valtavasti iloa kanssaihmisiä kohtaan. Ihmisten hyvyys luo osaltaan myös rauhaa ja uskoa tulevaisuuteen.
Kiitos Annika, kun kirjoitit niin kauniisti. Ihana muistutus siitä, että ei tarvii olla överisuperihminen, koska mun mielestä jo kaikki tilanteen vakavasti ottavat ihmiset on supersankareita.
Ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja iso voimahali sinne! Kyllä tää muuttuu vielä hyväksi, kun jaksetaan tsempata itseämme ja toisiamme. Nyt kun jaksetaan olla kotona, niin ihmisten ilmoille pääseminen tuntuu joskus sitten vielä tosi paljon spesiaalimmalta. <3
Ihanaa kun sun blogista saa aina positiivisen ja rauhallisen olon <3 mä oon karanteenissa vaan katsonut netflixiä ja syönyt lukemattomia pusseja sipsejä 😀 mutta eilen keksin hauskaa ajanvietettä : aloin opiskella espanjaa abitreenien tehtävillä ja youtubesta, ja toivon että sitten karanteenin jälkeen on alkeet hallussa! Vie ajatukset tehokkaasti pois ja on kivan haastavaa!
Olipa ihana postaus, mulla tuli ihan kyyneleet silmiin <3 Musta on ihanaa, että sun teksteihin voi samaistua niin superhyvin ja arvostan sitä, että tuot myös niitä ”heikompia” hetkiä esille. Susta saa jotenkin sellasta rauhaa ja toivoa, tsemppiä päivään!
Oon lukenut sun blogia tosi monia vuosia ja lähes päivittäin käyn kurkkimassa täällä, ootko kirjoittanut lisää. En muista juuri koskaan kuitenkaan (syystä tai toisesta) kommentoineeni, mikä on hölmöä.
Nyt kuitenkin tuli erityisen vahva tarve sanoa sulle, että pelkästään jo tän blogin tekstien kautta susta on välittynyt todella kaunis kuva. Ulkoisestikin (todellakin, girl crush!), mutta erityisesti susta paistaa sisäinen kauneus ja hyvyys.??
Iso kiitos sun kirjoituksesta, ne merkkaa mulle ja varmasti tosi monille muille yllättävän paljon.?? Erityisesti tää teksti oli mulle erityisen tärkeä just tähän hetkeen.
Kiitos puhuttelevasta tekstistä! Mua kiinnostaisi akryylimaalaus, ootko käyny jollain kurssilla tai aiemmin maalannut? Mistä ostit tarvikkeet ja mitä kaikkea ostit? Kiitos hurjasti vastauksista ja tsemppiä ?
En oo käynyt kursseilla tai maalannut aikaisemmin, mutta ei kai siihen aiempaa kokemusta vaaditakkaan – sen kun vaan ottaa ja aloittaa! 🙂 Oon bongannut @paintsnfriends’in IG-tililtä muutamia kivoja vinkkejä maalaukseen ja luulisin sellaisia löytyvän muutenkin netistä aika helposti.
Ostin tarvikkeet Clas Ohlsonilta, kun siellä oli viime viikolla -20% kaikesta ja sieltä myös löytyi kaikki tarvittava. Ehkä vilautan tarvikkeita jossain, kunhan ne vaan ensin saapuvat perille! 🙂
Hei ootko joskus suositellut korunettikauppoja? Oon joskus jonkun somesta (sun tai jonkun muun) löytänyt ihanan eurooppalaisen korunettikaupan, jossa oli paljon eriliaisia korvarenkaita ym., mutta en kuollaksenikaan muista sen nimeä ja/tai mistä olen sen bongannut. 😀 Koitin googlaillakin tuloksetta.
Oon! Oiskohan se ollut nimeltään By Nouck? 🙂 Sitä mä oon nimittäin ainakin joskus suositellut ja sieltä oon käytännössä kaikki eniten käyttämäni korvikset sekä kaulakorut tilannut. Just pari päivää sitten kattelin, että ihania juttuja nytkin valikoimassa!
Just tää, kiitos ihana. 🙂