Tammikuun top-lista

Kalenterin mukaan vedellään jo melkein helmikuun puolivälissä ja päivämäärät tuntuvat vilisevän silmissä – siinä missä tammikuu suorastaan mateli, niin helmikuu on vuorostaan hujahtanut ohi yhdessä silmänräpäyksessä. Ei kai oo kuitenkaan liian myöhäistä yhdelle kuukausipostaukselle? Oon tykännyt tehdä näitä koosteita aina kun vaan mahdollista, sillä näiden yhteydessä tulee monesti mainittua sellaisia juttuja, joita ei ehkä muuten tulisi kerrottua ja mitä ilmeisimmin näistä on myös pidetty. Ei siis anneta ajankohdan häiritä, vaan palataan vielä vihoviimeiseksi hetkeksi tammikuisiin juttuihin!

 

Kauneusjuttu: Kasvohoito, tarkemmin sanottuna kemiallinen happokuorinta. Kävin elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa viime vuoden tammikuussa ja mahtipontisissa suunnitelmissani oli alkaa käydä hemmottelemassa ihoani säännöllisesti, mutta palasin seuraavan kerran penkkiin vasta nyt vuotta myöhemmin. No, joku säännöllisyys kai siinäkin? Mun iho on ollut kuluneen talven aikana normaalia ärtyneempi ja jatkuvasti sellaista pientä röpelöä täynnä, joten ajattelin tarttua järeämpiin aseisiin ja käydä tekemässä kuorinnan suositeltuun tapaan muutaman kerran hoitojaksona. Jo ensimmäisen kerran jälkeen iho tuntui (ja myös näytti) huomattavasti kirkkaammalta.

Ruoka: Kermainen yhden pannun pasta, josta tuli nopeasti meidän uusi suosikkiarkiruoka ja kenties jopa uusi bravuurini. Helppoa, herkullista ja maistuu uudelleen lämmitettynäkin. Reseptissä mainittujen aurinkokuivattujen tomaattien sijaan tykkään tosin lisätä sekaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja. Mä jämähdän usein tekemään kokkausvuoroillani aina samoja ruokia, joten viime aikoina löytämäni uudet herkkureseptit ovat olleet oikein tervetullut lisä varsin suppeaan repertuaariini.

Vaate: Trikoot ja sateenkestävät ulkoiluhousut. True story. Valitsen mukavuuden ulkonäön yli ihan milloin tahansa, eikä kurjalla säälläkään oo kunnon pukeutumisen jälkeen kovin paljon väliä, mutta myönnän välillä naureskelleeni itsekseni, kun lampsin harva se päivä ruokakauppaan tuulipuvussani kuin mikäkin keski-ikäinen perheenäiti. (Ei toki pahalla muita tuulipukujen ystäviä kohtaan)

Sarja: Brooklyn 99. En olisi vielä hetki sitten kuvitellut vastaavani näin, sillä lämpenin sarjalle aluksi todella hitaasti, mutta se on nykyään iso osa meidän jokailtaisia ruokailuhetkiä, jolloin tykätään katsoa jotain helppoa ja hauskaa. Ollaan katsottu tähän mennessä kolme kautta ja se jaksaa naurattaa jakso jaksolta enemmän. Tää ei oo sellainen sarja, jonka kimppuun pääsyä odottaisin päivät pitkät, mutta ihan mukiinmenevää viihdykettä silti.

Rutiini: Jokaperjantainen jooga Pranamassa. Sain viime vuoden lopulla kutsun läpi kevään kestävään Personal Rituals-workshoppiin, jonka tavoitteena on saavuttaa laaja ymmärrys joogan, hengitysharjoitusten ja meditaation vaikutuksesta kehoon sekä mieleen ja luoda jokaiselle osallistujalle omaa hyvinvointia tukeva henkilökohtainen rituaali. Sellainen voi olla esimerkiksi stressaavassa tilanteessa rauhoittava hengitysharjoitus, keuhkojen tehokkaamman toiminnan mahdollistava syvä taaksetaivutus tai mikä tahansa muu ajatuksella tehty lyhytkin ele, joka tuo sinut läsnä tähän hetkeen. Tällä hetkellä kurssia on takana kuukauden verran ja jo nyt toivoisin, ettei se päättyisi koskaan – niin kovasti oon siitä pitänyt ja oppinut. En voisi kuvitella parempaa tapaa viikonlopun aloitukseen.

 

Löytö: Facetime-maratoonit! Yhden läheisimmän ystäväni muutettua ulkomaille ollaan hengailtu yhdessä lähes yhtä paljon kuin ennenkin, mutta vaan Facetimen välityksellä. En oo puhelimessalörpöttelijätyyppijä (viikon aikana puhumani puhelut on useimmiten yhden käden sormin laskettavissa), mutta yhden ystäväni kanssa soittelen säännöllisesti ja se on juurikin hän. Jos silloin tällöin pätkivää yhteyttä ei lasketa, niin parituntisten puhelujen aikana tuntuu melkein kuin oltaisiin ihan konkreettisesti yhdessä. Silti toivon salaa, että seuraava puolivuotinen valuisi ennätysnopeasti ohi.

Aikaansannos: Viisaudenhampaiden poisto. Oon maininnut siitä jo ainakin seitsemän miljoonaa kertaa, mutta oon miettinyt päässäni vähintään yhtä moneen otteeseen, että oon vaan niin tyytyväinen siihen, että sain sen vihdoinkin hoidettua pois päiväjärjestyksestäni. Viikko sitten napsaisin vihoviimeiset tikit omin päineni veks, eikä suussa oo puuttuvia hampaita lukuunottamatta enää merkkiäkään leikkauksesta. Tulee aina niin mieletön fiilis, kun saa hoidettua tällaisia epämiellyttäviä asioita, joita on vältellyt pitkään.

Biisi: Yhden ainoan kappaleen sijasta tammikuun suosikkini oli tämä pätkä, Bon Iverin superkaunis studiosessio. Oikeastaan kyseinen puolituntinen on musta yksi kaikkien aikojen parhaista studiosessioista ja oon kuunnellut sen aikojen saatossa läpi varmaan yli 100 kertaa. Jokaisen kuuntelukerran jälkeen toivon aina vähän entistä enemmän, että seuraavassa kodissamme olisi tilaa mun vanhalle, kotikotona odottelevalle pianolle.

Leffa: Pelastakaa sotamies Ryan, sillä se oli yksi ainoista tammikuussa katsomistani elokuvista. Oon maininnut joskus aiemminkin, että yritetään katsoa säännöllisesti vanhempia klassikkoelokuvia, sillä yllättävän moni sellainen on jäänyt multa syystä tai toisesta näkemättä. Tää oli yksi niistä! Eilen katsottiin Catch Me If You Can, josta siitäkin tykkäsin tosi kovasti.

Lenkkireitti: Aina naapuruston ahkerasti kulutettujen kävelyreittien kyllästyttäessä hypättiin Lukan kanssa metroon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia Lauttasaaren rannoille ulkoilemaan. Käytiin siellä säällä kuin säällä ja joka ikisellä kerralla pysähdyttiin lähes samoille rantakallioille ihmettelemään sitä upeaa näkyä, vaikka meri olisi myrskynnyt ja maisema kylpenyt lukuisissa harmaan sävyissä. Monet kerrat on tullut myös mietittyä, että saarella olisi varmasti ihanaa asua, mutta ainakaan toistaiseksi sieltä ei oo löytynyt mitään kovinkaan kiinnostavaa tai meille sopivaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa!

Kuukaudesta jäänyt fiilis: Blaah ja blääh, kuten jo täällä kerroinkin. Oon onnellinen siitä, että se oli ja meni, enkä jäänyt ikävöimään. Nyt helmikuussa on onneksi tuntunut siltä, että vuosi on lähtenyt vihdoinkin kunnolla käyntiin.

 

77