Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lifestyle • 13 helmikuun, 2020

Tammikuun top-lista

Kalenterin mukaan vedellään jo melkein helmikuun puolivälissä ja päivämäärät tuntuvat vilisevän silmissä – siinä missä tammikuu suorastaan mateli, niin helmikuu on vuorostaan hujahtanut ohi yhdessä silmänräpäyksessä. Ei kai oo kuitenkaan liian myöhäistä yhdelle kuukausipostaukselle? Oon tykännyt tehdä näitä koosteita aina kun vaan mahdollista, sillä näiden yhteydessä tulee monesti mainittua sellaisia juttuja, joita ei ehkä muuten tulisi kerrottua ja mitä ilmeisimmin näistä on myös pidetty. Ei siis anneta ajankohdan häiritä, vaan palataan vielä vihoviimeiseksi hetkeksi tammikuisiin juttuihin!

 

Kauneusjuttu: Kasvohoito, tarkemmin sanottuna kemiallinen happokuorinta. Kävin elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa viime vuoden tammikuussa ja mahtipontisissa suunnitelmissani oli alkaa käydä hemmottelemassa ihoani säännöllisesti, mutta palasin seuraavan kerran penkkiin vasta nyt vuotta myöhemmin. No, joku säännöllisyys kai siinäkin? Mun iho on ollut kuluneen talven aikana normaalia ärtyneempi ja jatkuvasti sellaista pientä röpelöä täynnä, joten ajattelin tarttua järeämpiin aseisiin ja käydä tekemässä kuorinnan suositeltuun tapaan muutaman kerran hoitojaksona. Jo ensimmäisen kerran jälkeen iho tuntui (ja myös näytti) huomattavasti kirkkaammalta.

Ruoka: Kermainen yhden pannun pasta, josta tuli nopeasti meidän uusi suosikkiarkiruoka ja kenties jopa uusi bravuurini. Helppoa, herkullista ja maistuu uudelleen lämmitettynäkin. Reseptissä mainittujen aurinkokuivattujen tomaattien sijaan tykkään tosin lisätä sekaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja. Mä jämähdän usein tekemään kokkausvuoroillani aina samoja ruokia, joten viime aikoina löytämäni uudet herkkureseptit ovat olleet oikein tervetullut lisä varsin suppeaan repertuaariini.

Vaate: Trikoot ja sateenkestävät ulkoiluhousut. True story. Valitsen mukavuuden ulkonäön yli ihan milloin tahansa, eikä kurjalla säälläkään oo kunnon pukeutumisen jälkeen kovin paljon väliä, mutta myönnän välillä naureskelleeni itsekseni, kun lampsin harva se päivä ruokakauppaan tuulipuvussani kuin mikäkin keski-ikäinen perheenäiti. (Ei toki pahalla muita tuulipukujen ystäviä kohtaan)

Sarja: Brooklyn 99. En olisi vielä hetki sitten kuvitellut vastaavani näin, sillä lämpenin sarjalle aluksi todella hitaasti, mutta se on nykyään iso osa meidän jokailtaisia ruokailuhetkiä, jolloin tykätään katsoa jotain helppoa ja hauskaa. Ollaan katsottu tähän mennessä kolme kautta ja se jaksaa naurattaa jakso jaksolta enemmän. Tää ei oo sellainen sarja, jonka kimppuun pääsyä odottaisin päivät pitkät, mutta ihan mukiinmenevää viihdykettä silti.

Rutiini: Jokaperjantainen jooga Pranamassa. Sain viime vuoden lopulla kutsun läpi kevään kestävään Personal Rituals-workshoppiin, jonka tavoitteena on saavuttaa laaja ymmärrys joogan, hengitysharjoitusten ja meditaation vaikutuksesta kehoon sekä mieleen ja luoda jokaiselle osallistujalle omaa hyvinvointia tukeva henkilökohtainen rituaali. Sellainen voi olla esimerkiksi stressaavassa tilanteessa rauhoittava hengitysharjoitus, keuhkojen tehokkaamman toiminnan mahdollistava syvä taaksetaivutus tai mikä tahansa muu ajatuksella tehty lyhytkin ele, joka tuo sinut läsnä tähän hetkeen. Tällä hetkellä kurssia on takana kuukauden verran ja jo nyt toivoisin, ettei se päättyisi koskaan – niin kovasti oon siitä pitänyt ja oppinut. En voisi kuvitella parempaa tapaa viikonlopun aloitukseen.

 

Löytö: Facetime-maratoonit! Yhden läheisimmän ystäväni muutettua ulkomaille ollaan hengailtu yhdessä lähes yhtä paljon kuin ennenkin, mutta vaan Facetimen välityksellä. En oo puhelimessalörpöttelijätyyppijä (viikon aikana puhumani puhelut on useimmiten yhden käden sormin laskettavissa), mutta yhden ystäväni kanssa soittelen säännöllisesti ja se on juurikin hän. Jos silloin tällöin pätkivää yhteyttä ei lasketa, niin parituntisten puhelujen aikana tuntuu melkein kuin oltaisiin ihan konkreettisesti yhdessä. Silti toivon salaa, että seuraava puolivuotinen valuisi ennätysnopeasti ohi.

Aikaansannos: Viisaudenhampaiden poisto. Oon maininnut siitä jo ainakin seitsemän miljoonaa kertaa, mutta oon miettinyt päässäni vähintään yhtä moneen otteeseen, että oon vaan niin tyytyväinen siihen, että sain sen vihdoinkin hoidettua pois päiväjärjestyksestäni. Viikko sitten napsaisin vihoviimeiset tikit omin päineni veks, eikä suussa oo puuttuvia hampaita lukuunottamatta enää merkkiäkään leikkauksesta. Tulee aina niin mieletön fiilis, kun saa hoidettua tällaisia epämiellyttäviä asioita, joita on vältellyt pitkään.

Biisi: Yhden ainoan kappaleen sijasta tammikuun suosikkini oli tämä pätkä, Bon Iverin superkaunis studiosessio. Oikeastaan kyseinen puolituntinen on musta yksi kaikkien aikojen parhaista studiosessioista ja oon kuunnellut sen aikojen saatossa läpi varmaan yli 100 kertaa. Jokaisen kuuntelukerran jälkeen toivon aina vähän entistä enemmän, että seuraavassa kodissamme olisi tilaa mun vanhalle, kotikotona odottelevalle pianolle.

Leffa: Pelastakaa sotamies Ryan, sillä se oli yksi ainoista tammikuussa katsomistani elokuvista. Oon maininnut joskus aiemminkin, että yritetään katsoa säännöllisesti vanhempia klassikkoelokuvia, sillä yllättävän moni sellainen on jäänyt multa syystä tai toisesta näkemättä. Tää oli yksi niistä! Eilen katsottiin Catch Me If You Can, josta siitäkin tykkäsin tosi kovasti.

Lenkkireitti: Aina naapuruston ahkerasti kulutettujen kävelyreittien kyllästyttäessä hypättiin Lukan kanssa metroon ja hurautettiin toiselle puolelle kaupunkia Lauttasaaren rannoille ulkoilemaan. Käytiin siellä säällä kuin säällä ja joka ikisellä kerralla pysähdyttiin lähes samoille rantakallioille ihmettelemään sitä upeaa näkyä, vaikka meri olisi myrskynnyt ja maisema kylpenyt lukuisissa harmaan sävyissä. Monet kerrat on tullut myös mietittyä, että saarella olisi varmasti ihanaa asua, mutta ainakaan toistaiseksi sieltä ei oo löytynyt mitään kovinkaan kiinnostavaa tai meille sopivaa. Ehkä vielä jossain vaiheessa!

Kuukaudesta jäänyt fiilis: Blaah ja blääh, kuten jo täällä kerroinkin. Oon onnellinen siitä, että se oli ja meni, enkä jäänyt ikävöimään. Nyt helmikuussa on onneksi tuntunut siltä, että vuosi on lähtenyt vihdoinkin kunnolla käyntiin.

 

77

3 kommenttia

Related Posts

Minä ja sinä
Best of Flow Festival 2017
Meidän koti numeroina
RAKAS
Next Post:
Arkea luurin läpi
Previous Post:
Kylppärikaapin vakkarit

Kommentit

  1. Rena sanoo

    13 helmikuun, 2020 15:04

    I see spring is here!
    xx from Bavaria/Germany, Rena

    Vastaa
    • Annika sanoo

      16 helmikuun, 2020 14:53

      Not quite yet, but hopefully soon 🙂

      Vastaa
  2. Lukutoukka sanoo

    19 helmikuun, 2020 23:55

    Tuli mieleen vahvat kirjasuositukset Tommy Hellsteniltä! ”Saat mistä luovut” & ”Enää en pelkää”, huippu terapeutilta 🙂

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään