Arkea luurin läpi

1.  Ainoa helmikuussa ulkona syöty lounas: Lopez ý Lopezin tacot. Ja toimivat tacot muuten olikin! Oon tosi hyvilläni siitä, että turhaan ulkona syömiseen ei mee enää samaan malliin rahaa kuin ennen, jolloin oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ettei jääkaapistamme löytynyt lounasaikaan mitään fiksua syötävää tai kokattavaa. Niitä uuvuttavia nälkäkiukkuja ei oo ikävä.

2. 6731 shades of grey. Ei oo kyllä helpoks tehty tätä talvea, kun suurimman osan ajasta ulkona näyttää tältä…

3. & 4. …mutta nää hetket pitää mut järjissäni. Kun sadepilvet ovat tehneet pitkästä aikaa tilaa auringolle, niin oon vetänyt äkkiä ulkoiluvaatteet niskaan, kuulokkeet korville ja lähtenyt kävelemään. Viimeiset 12 ulkoiltua tuntia oon kuunnellut Kimppakämppä -äänikirjaa, josta mulla on enää murto-osa jäljellä, enkä haluaisi sen loppuvan koskaan. Ihana, mukaansatempaavan kepeä hömppä veti mut mukaansa niin vauhdilla, että oon tehnyt tällä viikolla ekstrapaljon lenkkejä ihan vaan jotta voisin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa.  Jos pidät Jojo Moyesista, niin pidät varmasti tästäkin!

 

1. Harvinainen aamulenkkinäkymä. Ei siis paikka, vaan sininen taivas ja horisontista pilkistävä oranssi möllykkä.

2. Parasta Lidlissä: paistotiski ja pastel de natat! Oon näihin todella pahasti koukussa – kävin ostamassa näitä leivoksia viime viikolla ainakin kolme kertaa…

3. Lukupiirimme ensimminen kirja oli Michel Houellebecqin kyyninen Serotoniini. Se ei ollut kirja, johon olisin itse tarttunut, eikä siitä tullut suosikkinikaan. Tuikitavallisessa tilanteessa en olisi välttämättä lukenut sitä edes loppuun, sillä päähenkilö ärsytti mua niin kovasti, mutta välillä on hyvä haastaa itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle. Oli mielenkiintoista kuulla, miten muut kanssalukijat olivat mielipiteitä jakaneen Serotoniinin kokeneet – keskustelu toi tajuntaani muutamia sellaisia ahaa-elämyksiä, joita en muuten ollut tullut edes ajatelleeksi.

4. Keskiviikkona meillä oli tosiaan lukupiirin ensimmäinen tapaaminen! Tai no, oikeastihan ensimmäinen tapaaminen oli jo joulukuussa, mutta vasta nyt suurin osa pääsi mukaan. Inspiroivia naisia, pizzaa, viiniä, mieltä avartavia kirjakeskusteluja ja seuraavan teoksen äänestystä – mitäpä muutakaan sitä voisi harmaalta keskiviikkoillalta toivoa? Ennustan jo nyt, että näistä läpi vuoden jatkuvista tapaamisista tulee kuukausien kohokohtia.

 

1. & 2. Luka pääsi mukaan joogatunnille, kun kotiimme painelleet huoltomiehet käskivät viedä koirat alta pois. Jos satunnaista tennispallojen varastelua ei lasketa, niin se käyttäytyi oikein kunnon koirakansalaisen tavoin ja kiersi ympäri salia antamassa kanssajoogeille pusuja. Paikasin sen sijainnin jopa silmät suljettunakin, kun vaan kuuntelin mistä suunnasta salia tassujen äänet ja niitä seuranneet hihitykset kantautuivat. 

3. Yksi parhaista jutuista Pranamassa: joka päivä auki oleva karkkibuffa! Tunnilta ei voi yksinkertaisesti lähteä nappaamatta muutamaa karkkia suuhunsa.

4. Kysynpähän vaan, että mites toi tukka?! Se kasvaa ennätysnopeasti, kiiltää kilometrien päähän, on paksu kuin hevosen häntä ja aiheuttaa mulle (ja varmaan aika monelle muullekin) pahemman luokan hiuskateuden joka ikinen päivä. Saisinpa edes puolet tosta omaan päähäni. 

 

1. & 2. Luka on päässyt viime viikkoina joogastudion lisäksi muihinkin uusiin paikkoihin, kun otin sen mukaan myös työhuoneellemme! Kun tiedustelin ensimmäisessä kuukausipalaverissamme koirien tervetulon laitaa, niin sain innosta kiljahtelevat myöntävät vastaukset jo ennen kuin ehdin saattaa lausettani loppuun. Luka on ollut mukana vasta yhden kerran (jolloin se hakeutui sohvalle sille ennestään tuntemattoman tyypin kylkeen kiinni nukkumaan), mutta pääsee maskotiksi varmasti silloin tällöin jatkossakin.

3. Helmikuun alussa oli uunifetapastapäivä, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä sinä päivänä syötäisiin. Paitsi melkein piti, sillä fetajuustohyllyt ammottivat joka ikisessä lähikaupassamme tyhjyyttään. Ei taidettu olla ainoita uunifetapastan tekijöitä.

4. Tykkään käydä Mustikkaamalla käppäilemässä paristakin eri syystä: se on lähellä kotia, siellä on aina tosi rauhallinen tunnelma ja mikä parasta, siellä lenkkeilee monesti myös neljän saksanpystykorvan (pahaa koirakuumetta aiheuttava) sympaattinen lauma.

 

1. – 4. Luka demonstroimassa poseerausrepertuaarinsa parhaimmistoa, ottamassa sateisena sunnuntaina rennosti ja tarkkailemassa, että olisiko takakonttiin nostetuissa kauppakasseissa mitään hänelle tarkoitettua. En osaisi päättää näistä kuvista suosikkiani, mutta onneksi ei tarvitsekaan.

 

1. Viiskulmassa bongattua. Aurinko paistoi ja oli jo ennestäänkin hyvä päivä, mutta tää pisti silti erityisen leveän hymyn huulille.

2. Meidän molempien mielipide siitä, että maha pitää suihkuttaa puhtaaksi jokaisen ulkoilukerran jälkeen.

3. Eräs ihana lauantai-ilta, jolloin oli tarkoitus lähteä pyörähtämään ihmisten ilmoilla, mutta jämähdettiinkin noutosushin pariin kotiin. Sitä sattuu nykyään kohtalaisen usein – kotiin jämähtämistä siis, mutta onneksi ei oo yhtään huonompi vaihtoehto sekään.

4. Reformer pilates-tunti, jonka meinasin peruuttaa, sillä jalkani olivat parin päivän takaisen treenin vuoksi lähes historiallisen kipeät ja pelkkä ajatuskin studiolle johtavien portaiden nousemisesta toi melkein kyyneleen silmäkulmaan. Lopulta kuitenkin taistelin portaat hampaat irvessä ylös ja hyvä niin, sillä ei se tunnin jumppa koiville ainakaan mitään huonoa tehnyt.

121