Oon joskus maininnut, että taidan olla pahemman luokan puhelinriippuvainen. Enkä oikeastaan edes taida, vaan olen.
Latasin syyskuussa luurini päivittäistä näyttöaikaa mittaavan sovelluksen ja vasta sen jälkeen, uskokaa tai älkää, oon todella herännyt siihen, että vietän suurimman osan vuorokaudestani se pirun kapistus käteni jatkeeksi liimautuneena. Viimeisen kuukauden aikana oon käyttänyt puhelinta keskimäärin 6 tuntia päivässä, pahimmillaan jopa 7 tuntia ja 54 minuuttia (!) päivässä ja vähimmillään kolmisen tuntia päivässä, joka on jo sekin aika paljon. Ja kun hereilläoloaikaa vuorokaudessani on yleensä sen nelisentoista tuntia, niin vajaat seitsemän tuntia on puolet siitä. Herranjestas. Ennen älylaiteaikaa puhelin söi ihmisen päivästä keskimäärin 18 minuuttia, nyt sen parissa tuhlataan helposti jo tuntikausia. Ei oo suurikaan ihme, että on tuntunut siltä, ettei aika meinaa riittää kunnolla mihinkään, vaikka en edes olisi tehnyt päivän aikana mitään mainitsemisen arvoista.
Toki käytän puhelintani myös esimerkiksi keskittymismusiikin kuunteluun koneella kirjoittaessani, e-kirjojen lukemiseen julkisissa matkatessani, sähköpostien tarkistamiseen liikkeessä ollessani ja se on mulle olennainen työväline, mutta fakta on kuitenkin se, että suurin osa noista tunneista on aivan täysin turhanpäiväistä scrollaamista. Eikä noihin tunteihin lukeudu edes kaikki netissä viettämäni aika, sillä vietän paljon aikaa myös tietokoneen ruutua tuijottaen. Ei ihmekkään, jos pää tuntuu ajoittain vähän jumiselta.
Oon sittemmin alkanut kiinnittämään enemmän huomiota puhelinkäyttäytymiseeni ja etenkin siihen, miten vähentäisin siinä roikkumista huomattavasti. Ongelma ei oo vahvasti läsnä silloin, kun oon menossa tai vietän aikaa läheisteni seurassa, enkä siis silloin koe pakonomaista tarvetta tarkistaa puhelintani jatkuvasti, mutta kotona ollessani tilanne on täysin toinen. Oon huomannut, että jatkuva puhelimen kädenulottuvilla oleminen tekee mut varsin stressaantuneeksi ja kaikkein mukavin olo onkin aina silloin, kun huomaan unohtaneeni puhelimen tuntikausiksi eteiseen takin taskuun tai jätän latausjohdon tarkoituksella etsimättä akun päästyä loppumaan. Siihen liittyy sellainen ihana vapauden tunne, tietynlainen riippumattomuus ja se, ettei jatkuva tavoitettavana oleminen aiheutakkaan yhtäkkiä mitään paineita.
Mulla on muutamia saman huonon tavan omaavia ystäviä, jotka poistavat koukuttavimmat sovellukset esimerkiksi aina iltaisin ja viikonloppuisin, mutta haluaisin opetella tästä tavasta eroon lähinnä tottumusten muuttamisen avulla. Mun tahdonvoimahan on esimerkiksi herkuista puhuttaessa samalla tasolla kuin parin vuoden ikäisellä pikkulapsella, mutta tän asian suhteen on vähän eri ääni kellossa. Haluan nimittäin raivostuttavasta luurissaroikkumistavastani oikeesti eroon, jotta saan jatkossa käytettyä päiväni hyödyllisemmin – berliinimunkeista ja tryffelisipseistä en taas niinkään.
Oon todennut seuraavat pienet jutut itselleni toimiviksi:
– Jos puhelin on jatkuvasti kädenulottuvilla, niin nappaan sen vaistomaisesti käteeni viimeistään silloin, kun pää lyö tyhjää koneella istuessani tai katsomassani sarjassa tulee puuduttava kohta. Edes notifikaatioiden käytöstäottaminen ei vaikuta tähän (ja juuri silloin mulle tulee useimmiten se pakonomainen tarkistamisen tarve, että jospa siellä nyt olisikin jotain näkemisen arvoista), joten paras tapa mulle on jättää puhelin esimerkiksi toiseen huoneeseen. Kun luuriin tarttuakseen pitäisi nähdä suurempi vaiva, niin turhat selailut jää vähemmälle.
– En aloita päivääni selaamalla kaikkia mahdollisia somekanavia läpi ennen kuin oon edes päässyt pois peiton alta, vaan herätyksen sammutettuani nousen samantien ylös ja lähden koiran kanssa reippailemaan jättäen puhelimeni lenkin ajaksi kotiin. Parempi hetki uusimpien ilmoitusten läpikäymiselle on esimerkiksi aamupalaa syödessä ja päiväkin lähtee käyntiin tehokkaammin.
– Aikaraja. Jos levähdän siivouksen lomassa sohvalle pitämään pientä taukoa puhelin kädessä, niin mietin päässäni takarajan, johon mennessä oon taas palannut työn touhuun. Kymmenen minuuttia riittää tällaisessa tilanteessa mainiosti, eikä tuu pian huomattua, että aikaa vierähtikin yhtäkkiä tunnin verran. Tai jopa useamman.
Tavoitteenani on, ettei ruutuaikaa mittaavan sovelluksen luvut nousisi enää sinne kuuden tai varsinkaan seitsemän tunnin tiimoille, vaan ihan muutama saisi riittää. Ja etenkin se, että pääsisin pian ymmärtämään, että vuorokaudessa on todella aika pirun monta tuntia käytettävissä, kun niiden ei vaan anna lipua hukkaan. Viimeistään silloin tulee varmaan tunne, etten enää edes haluaisikaan heittää niitä pois.
Entäs te, ootteko kohdanneet samanlaisia haasteita älypuhelimeen liittyen vai ootteko kenties jopa kadehdittavan maltillisia puhelimenkäyttäjiä?
Kuvat: Anni Korhonen
5
Iphonen päivityksen myötä mäkin oon muutaman viikon seurannut omaa ruutuaikaa ja ahdistunut siitä valtavasti, kokoajan pitää olla ns saatavilla ja onlinessa ja olla viimeisten uutisten jne hermolla.
Iphonessa pystyy laittamaan rajoituksen appeihin ja mä määritin yhteisöpalveluihin (instagram, facebook jne) 2h.
Tuntuu niin kauheelta miten puhelin on liimautunut käteen kiinni ja sitä kyttää kokoajan. Iphone kertoo myös päivittäisen nostojen määrän eli montako jokertaa oon ottanut puhelimen käteen ja jo tänään alle 6h hereillä olon aikana oon nostanu puhelimen 41 kertaa?!
Onneksi tästä asiasta puhutaan ja ongelma on havaittu ja pyritään muuttamaan käytöstä.
Tuntuu ettei missään koskaan 100% läsnä enää, vaan aina on vähän jossain muualla.
Voi ne vanhat hyvät ajat kun puhelimissa ei ollut edes nettiä.
Silti koen olevani liian heikko esim poistamaan appeja kokonaan käytöstä
Kai sekin on jo edistystä että oon tiedostanu riippuvuuden ja haluaa tehdä asialle jotain… kiitos hyvistä vinkeistä! 🙂
Joo, nimenomaan. Mulla toi keskimääräinen nostojen määrä on ollu joku 70-80 per päivä, mikä sekin on kyllä ihan helvetisti. Välillä tekee kyllä tosi hyvää olla ihan vaan kaiken ulottumattomissa ja siks onkin välillä kiva jättää puhelin lataamatta tai ihan unohtaa sen johonkin, kunnes tätä tapaa saa pysyvästi kitkettyä pois 🙂
mikä tän sovelluksen nimi on? kuulostaa siltä että pitäs itekki mitata omaa käyttöään ku tosiaan kotona ollessa on joko puhelin kädessä tai nenä kiinni tietokoneen ruudussa, ja pahimmillaan molemmat käytössä! Varsinainen ruudun orja täällä
Sellainen kuin Moments! Uusimmassa IOS-päivityksessä on myös tollainen ruutuajanmittaustoiminto, mut mä en oo päivittänyt sitä vielä.
Android puhelimesta ei ainakaan mulla löytyny nii semmonen on itellä käytössä ku qualitytime, jos joku kaipailee 🙂
Quality time on hyvä mutta siirryin ite sellaiseen kuin ”your hour” jossa näkyy ruudulla koko ajan se, kuinka paljon mitäkin sovellusta on käytetty plus tietenkin kokonaisaika ja lukituksenavaamisen määrä. Kello on nyt 10. 15 aamulla ja mun selaimen käyttö on jo 24 minuuttia. Ihan järkyttävää mutta tiedän että kyllä se tästä kun taas käyttää tuota appia jonkun aikaa.
Mulle vaikeinta on aina se, että addiktiota tai rutiinia tai tapaa ei kannattais korvata tyhjyydellä vaan jollain paremmalla tekemisellä mutta kun käytän aina puhelinta aivojen nollaamiseen eikä mikään muu nollaa aivoja samalla tavalla.
Mulla oli kans aikoinaan se moment sovellus, mutta nyt iphonen ohjelmistopäivityksen myötä se löytyy valmiina luurista. Siinä on myös huödyllistä se, että näkee eri kategoriat millaisia sovelluksia on käyttänyt. Niitä on esim. yhteisöpalvelut, hyöty, lukeminen ja lähdeteokset, muu, luovuus, viihde ja terveys & kuntoilu. Itellä tietysti toi yhteisöpalvelut suurimmassa käytössä, mutta vähenemään päin. Ja tietty jotkut päivät on jo ihan hyviä, että puhelinaikaa kertyy vain se pari kolme tuntia. Tää sovellus mittaa myös ”nostot” eli sitäkin seuraamalla voi miettiä kuinka monesti se puhelin tulee vaan turhaan otettua käteen.
Joo, mä kuulinkin siitä – en vaan oo jaksanut vielä päivittää käyttistä uusimpaan, mutta täytyy tehdä se mahdollisimman pian. Tolla Momentsilla näkee myös noi nostokerrat!
Oon huomannu, että oma päätön selailu on vähentyny tosi paljon, mutta sen sijaan katon sitten enemmän esim Netflixiä, vaikkei sekään mikään kunniamaininnan arvoinen juttu ole.. Pitäis päästä siis tietokoneen ruudusta eroon! Sarjojen kattelu on toiminu mulle paljon paremmin kuin puhelimen eri sovellusten välillä pomppiminen – se on jotenki niin häsläystä ja kaikkea vaan plärää ilman, että mihinkään edes keskittyy kunnolla..
Mun pitää alkaa kans mittailemaan puhelimella (ja koneella) vietettyä aikaa, kiitos inspiksestä!
Oikeessa oot. Ois niin paljon käytännöllisempää käyttää toi turha pläräysaika esimerkiks äänikirjoihin, vaikkapa ihan oikeisiin kirjoihin tai vaan ylipäätään johonkin muuhun kuin ruudun tuijotteluun 😀
Sun edellisen postauksen innoittamana latasin Momentsin myös ja oon vähän koukussa tsekkaamaan mun tuloksia. Mulla vaihtelee tosi paljon se, miten paljon käytän puhelinta, enkä omasta mielestäni käytä mitenkään superpaljon. Ongelma on enemmänkin se, että koen sen häiritsevänä ja pään täyttävänä ihan kaikella turhalla. Ja se, että kun ottaa luurin käteen vaikka vastatakseen viestiin, huomaankin kohta selaavani Ig-feediä. Vanhana burnout potilaana nykyään haluan vähentää kaikkea kuormittavaa, ja oon huomannut puhelimen selailun olevan oikeasti tosi kuormittavaa aivoille. Tuntuu, että sama mitä selaa (uutisia, instaa, facea), niin joka paikassa on niitä hemmetin ponnahdusikkunoita, värikkäitä heiluvia mainoksia tai muuten vaan ihan liikaa kaikkea.
Joo, ihan täysin samoja ajatuksia on mullakin aiheeseen liittyen. Just toi, että pelkkä viestiin vastaaminen livahtaa melkein poikkeuksetta somen pläräilyksi ja se taas puolestaan laittaa pään ihan jumiin. Monesti nappaan puhelimen käteen silloinkin, kun ajatus/kirjoitus/mikä tahansa ei kulje, enkä edes kykene nimeämään tilannetta, jolloin se ruudun tuijottaminen ois oikeesti auttanut siihen ”blokkiin” jollain tapaa. Siks tavoitteena olisikin päästä tosta kuormittavasta tavasta pikkuhiljaa eroon!
Tää on tärkeä aihe, kiitos kun otit esiin. Juuri luin siitä kuinka ”äly”puhelimet pahimmillaan tyhmentävät ihmisen aivoja ja aiheuttavat mm. ongelmia keskittymiskykyyn, tunne-elämään ja sosiaalisiin suhteisiin. Oon itse huomannut, että liika puhelimen tapittaminen ja eri sovelluksissa pomppiminen saa aikaan turhautuneen ja jopa ahdistuneen olon. Siksi olen myös tietoisesti alkanut vähentämään puhelimen turhaa pläräämistä.
Sulla oli hyviä vinkkejä listattuna. Mullakin on tuo sama, että kun kattelen TV:tä niin alan puolihuomaamattani selailemaan puhelintani. Puhelimen ”piilottaminen” eri huoneeseen voisi toimia. Yksi keino, mikä on saanut mut motivoitumaan tässä puhelimesta vierottautumisprosessissa, on se kun miettii mihin kaikkeen kehittävämpään voi tuon ajan käyttää. Esim. lukea kirjaa (mieluiten oikean kovakantisen), katsoa mielenkiintoisia dokumentteja, tehdä käsitöitä jne. jne. Lista on loputon!
Nää on tärkeitä juttuja! Varsinaisia ensimmäisen maailman ongelmia kylläkin, mutta silti. Muakin motivoi tässä just toi, että kaiken sen puhelimeen tuhlaamani ajan voisin käyttää niin paljon järkevämminkin.
Hep, täällä on kans yks puhelinaddikti! Latasin vuosi sitten appin nimeltä Space, ja huomasin että puhelimen parissa vierähtää päivittäin hävyttömän paljon aikaa. Parhaimmillaan puhelimen parissa on mennyt jopa 11 tuntia päivästä! Etenkin opiskellessa puhelimen nappaa jatkuvasti käteen pitääkseen ”pienen” tauon. Hassu juttu, että opiskelu ei etenekään kauhean tehokkaasti! Nyt vuoden aikana keskimäärinen 7-8 tunnin puhelimen selailu on enää noin 3 tuntia päivässä. Puhelimen käytön vähentämisellä on ollut niin paljon positiivisia vaikutuksia, että toivon joku päivä pääseväni 1-2h käyttöaikaan per päivä. ADT:stä (Attention Deficit Trait) on muuten mielenkiintoinen podcast Areenassa (https://areena.yle.fi/1-4491830?fbclid=IwAR34vQIutQigThD0_MvUiInEdL9x8tRMDRUlDeiTLDsfTj1NtTY-kA6iblk) jos jotain kiinnostaa ns. itseaiheutetun tarkkaavuushäiriön taustat!
Huh, nää on kyllä hurjia lukuja. Noin monen tunnin tiputus on jo itsessäänkin suuri askel, mutta myös mulla on tavoitteena päästä lopulta tohon pariin tuntiin päivässä. Siihen totuttua on varmaan hankala edes käsittää sitä, että kaiken sen muutoksen myötä ilmestyneen ”uuden ajan” on joskus tuhlannut johonkin niinkin turhanpäiväiseen. Ja hei suuri kiitos podcast-vinkistä, täytyy ehdottomasti laittaa toi kuunteluun! 🙂
Mä oon myös päivittäny iOS:n uusimpaan versioon. Kätevimmäksi koin sen, että rajoitin turhat applikaatiot, jota käytin vaan ajan tappamiseen (mulla Facebook, Instagram ja Jodel), kunkin 15 minuuttiin per päivä. En halunnut rajata esimerkiksi koko Yhteisöpalvelut-kategoriaa, koska sen alle kuuluu myös Whatsapp ja Snapchat, joita käytän vaan kavereiden kanssa yhteydenpitoon. Pienenä sudenkuoppana tässä on tosin se, että jos tietää Ruutuajan pääsykoodin, niin voi antaa itse itselleen lisäaikaa rajattuihin sovelluksiin. Pitäisi ehkä laittaa poikaystävä muuttamaan se koodi. 😀
Mä kans otin neuvosta vaarin ja päivitin sen tänään aamulla, laitoin puhelimeeni myös samalla noi käyttörajoitukset. Blokkasin esimerkiksi 22-10 väliseltä ajalta kaikki muut paitsi ”tarpeelliset” sovellukset ja asetin samalla sovelluksiin myös aikarajoituksia. Saa nähdä miten tää tulee toimimaan!
Heippa! Tää komentti ei oikeastaan liity postaukseen, mutta pakko kehua sun tapaa kirjoittaa. Se ei oo jäykkää, mutta ei myöskään liian rentoa. Kumpikin noista ääripäistä nimittäin häiritsee usein. Sun postaukset ovat aina tosi selkeitä ja siksi ne jaksaakin lukea alusta loppuun asti. Muista blogeista selaan vaan kuvat läpi.
Tämän huomattuani halusinkin kysyä, että ootko ikinä miettinyt työskenteleväsi kirjoittamisen parissa muussa kontekstissa tulevaisuudessa? Sulla näyttää olevan paljon taitoa ja potentiaalia tällä alueella. Oot varmasti itekkin tietoinen tästä, mutta ikinä ei voi saada liikaa kannustusta tällaisten juttujen kanssa. Anyway, jatka samaan malliin!
Hei, kiitos kannustuksesta – tällainen on mulle parasta mahdollista feedbackia. Oon alkanut kiinnittämään kirjoittamiseen erityishuomiota varsinkin viime vuosien aikana ja sen ansiosta oon kehittynyt kirjoittamisessa (ainakin omasta mielestäni) huomattavasti. Tokikaan uuden oppiminen ei lopu koskaan ja haluaisin esimerkiksi lukea enemmän kirjoja kirjoitustyyliäni kehittääkseni, mutta suuri muutos on ilokseni huomattavissa jo nyt. Kirjoittaminen on ehdottomasti asia, jonka parissa voisin kuvitella työskenteleväni tulevaisuudessakin, mutta en oo vielä toistaiseksi keksinyt, että mitä se voisi mahdollisesti olla. Täytyy työstää sitä ajatusta vielä!
Tästä kommentista tuli kyllä oikein erityisen hyvä mieli. Kiitos siitä, A! 🙂
Siis tavallaan aiheeseen liittymätön kommentti, mutta pakko kysyä, kun pisti silmään hereilläoloaika 14 h vuorokaudessa. Eli nukutko siis ihan tavallisesti 10 tunnin yöunia? :O
Haha, välillä! Mun keskimääräinen yöunien pituus taitaa olla reilut 9 tuntia yössä. Toivoisin niin kovasti pärjääväni jollain kuuden tunnin yöunilla, mutta oon huomannut tarvitsevani lähemmäs yhdeksän tuntia unta pystyäkseni toimimaan täydellä teholla jatkuvasti.
Mitä jos ihan oikeasti menisit jonnekin töihin tai hakisit kouluun, että saisit sun arkeen jotain muuta sisältöä kuin puhelimen tuijottelua? Turha sitä oikeasti on ihmetellä että miksi haet puhelimesta sitä ajanviettoa, jos et kärjistetysti sanottuna tee muuta kuin makaat kotona 10h yöunien jälkeen. Tiedän, että kirjoitat tätä blogia jne, mutta en usko, että se tuo sun elämään tarpeeks sisältöä. Toistuvat rutiinit auttaa tunnetusti myös mm. masennukseen (kokemusta on), joten toivon, että oot harkinnut tulevaisuuden varalle näitä asioita, koska ei tällä blogisisällöllä pääse enää tulevaisuudessa kovin pitkälle muiden vaikuttajien ja sisällöntuottajien rinnalla.
Työskentelen tällä hetkellä yksityisyrittäjänä ja koen sen olevan paras ratkaisu tänhetkiseen tilanteeseeni, eikä se tarkoita pelkkää nukkumista ja rutiinitonta kotonamakaamista. Jos ”pitkälle pääseminen” meinaa kaupallisten yhteistöiden tykittämistä, pää kolmantena jalkana ympäriinsä juoksemista, jatkuvaa matkustelua kuvausten perässä ja podcastausta kaikkien muiden tavoin, niin ehkä mä en edes halua päästä sinne. Oon kuitenkin varma, että tuun varmasti jatkossa(kin) pärjäämään tavalla tai toisella – mitä sitten ikinä päädynkään tekemään 🙂 Kiitos kommentistasi!
Mitäpä jos Ano itse keskittyisit vaan omiin tekemisiisi muiden arvostelun sijaan? Ei millään pahalla, mutta kommenttisi suorastaan tihkuu katkeruutta ja pahaa oloa. Mene vaikkapa ulkoilemaan, pahan olon purkaminen viattomiin ei auta oloasi pitkässä juoksussa.
Peace and love.
Tärkeä aihe, kiitos Annika kirjoituksesta!
Mua häiritsi oma kännykänkäyttöni toistuvasti parin vuoden ajan, motkotin poikaystävälle hänen kännykänkäytöstään, vaikka eniten häiritsi se, että tuntui että hukkaa aikaani selaamalla yhdentekeviä somepostauksia – en kuitenkaan pitkään aikaan saanut oikeasti tehtyä asialle mitään. Kännykkä kädessä kului varmasti tuntikausia joka päivä, tarkkoja aikoja en tiedä. Lopulta kokeilin sometonta kuukautta, joka on jatkunut nyt noin puoli vuotta! Poistin eniten aikaa vievät sovellukset eli facen ja instan kännykästä, muuten en olisi pystynyt pysymään poissa. Ja on kyllä ollut vapauttavaa! Kivoissa hetkissä ei tarvitse miettiä, että mitä tästä voisi mahdollisesti postata instaan, ei tuu fear of missing out -fiilistä muiden postauksista, kavereita nähdessä voidaan kertoa kuulumisemme, eikä olla jo nähty niitä somesta. Niin monta hyvää puolta, että en taida uskaltaa someen enää palatakaan – vaikka toisaalta hetkittäin sitä kaipaan tai ainakin se olisi joskus hyödyllinen itselle. Ymmärrän, ettet Annika pysty somesta irtautumaan työsi vuoksi, joten toivon, että löydät jostain riittävästi tahdonvoimaa vähentää kännykän selailua!! Se kannattaa 🙂
Aiemmin harmittelin sitäkin, että miltä koirastani mahtaa tuntua, kun olen ”koko ajan” keskittynyt puhelimeni näyttöön enkä siihen 😀
Toki en ole päässyt ideaalitilanteeseen vaikka somesta eroon pääsinkin, puhelimeen tarttuu edelleen melko herkästi, mutta lohduttaudun ajatuksella, että olen vaihtanut somet Hesarin ja Aamulehden selailuun taikka suosikkiblogieni lukemiseen – jonkinlaista sivistymistä siis mahdollista tapahtua 😀
Pitkän kommentin päätteeksi haluan vielä muutaman sanan sulle Annika sanoa. Tykkään toooosi paljon suunnasta mihin blogisi ja kirjoittamisesi on mennyt. Kirjoitat hyvin, avoimesti, samaistuttavasti ja vieläpä taitavasti, niinpä tekstejäsi on ilo lukea. Pidän siitä, että uskallat jakaa henkilökohtaisia asioitasi, kuten masennuksen, annat varmasti vertaistukea monelle! Sekalaiset höpötykset, mielipiteet, reissu- ja koirajutut miellyttää myös hirmuisesti! En oikeastaan keksi, mitä voisit tehdä paremmin – ehkä kirjoittaa vielä useammin ja vielä pidempiä tekstejä 😀
Oot huikea, kaikkea ihanaa sulle <3