Marraskuun top-lista

Hetki: Hmmm. Ehkäpä se, kun Japanista palattuamme pääsin ensimmäistä kertaa kaatumaan omaan sänkyyn. Oltiin sinnitelty aikaerojen vuoksi hereillä reilut 25 tuntia, joten väsymystasot hipoivat taivaita ja oma sänky tuntui sen vuoksi erityisen taivaalliselta. (Aina sänkyämme miettiessäni huvitun, sillä mehän ostettiin se aikanaan kamalassa kiireessä niin, että kirjaimellisesti juostiin Ikean sänkyosastolle, testattiin viidessä minuutissa pari erilaista runkoa sekä patjaa ja päätettiin niistä paras kombo. Voisi kuvitella, että noilla spekseillä tulisi helposti ostettua vähän mitä sattuu, mutta parempaa sänkyä en voisi kuvitellakaan. Hyvä me!)

Kauneusjuttu: Kosteusvoiteisiin hukuttautuminen. Miten sitä aina unohtaakin, kuinka kuivaksi iho voi näin talviaikaan vetää? En esimerkiksi käytä käsirasvaa melkein koskaan, mutta nyt se on ollut pakko ottaa päivittäiseen käyttöön, sillä kuivat kädet jäävät joka paikkaan kiinni (hyi). Kasvoillekin lisäilen kosteusvoiteita päivän mittaan, sillä useimpina päivinä mikään määrä kosteuttavintakaan tuotetta ei tunnu riittävän. Eight Hour Cream hupenee ennätyskovaa vauhtia…

Ruoka: Ramen-keitot, joita litkittiin Tokiossa kenties koko vuoden edestä. Seuraavaksi täytyy opetella tekemään ramenia itse, sillä täällä kotona ramen-tarjonta on aika suppea, vaikka hyviä vaihtoehtoja löytyykin muutamia. Keitot ylipäätäänkin on parasta ruokaa tähän vuodenaikaan.

Vaate: En voi vastata mitään muuta kuin sen ruskearuudullisen takin, joka on näkynyt täälläkin ainakin viidessä edellisessä postauksessa putkeen. Sitä alkusyksystä hankkiessani mietin, että toivottavasti sen käyttökausi ei jää liian lyhyeksi, sillä siinä ei oo vuorta laisinkaan, mutta mitä vielä – oon käyttänyt sitä kuukausikaupalla melkein joka ikinen päivä, eikä loppua näy. Mahdollisilla paukkupakkasilla sitä voi sitten käyttää vaikkapa toppatakin alla ”sisätakkina”.

Vuorokaudenaika: Ilta, joka tuntuu aikaisin saapuvan pimeyden vuoksi jatkuvan loputtomiin. Rehellisesti sanottuna: mitäpä muuta sitä voisi kotihiiri toivoakaan?

Tv-sarja: Million Little Things -draama, joka kertoo neljän miehen ystäväporukasta, itsemurhan vaikutuksesta koko lähipiiriin, siitä, miksi niin tapahtui ja miten kukaan ei huomannut mitään. Vaikka aiheen ja kuvauksen perusteella sarjan voisi kuvitella vetävän mielen matalaksi, niin tärkeiden keskusteluiden ja mietteiden lisäksi myös huumori kukkii. Tykästyttiin molemmat tähän heti ensinäkemällä! Sarja löytyy C-Moresta.

 

Löytö: Uudet astiat, jotka tuotiin Japanin-tuliaisina kotiin! Ollaan haluttu jo pidemmän aikaa päivittää astiavarastoamme nimenomaan käsintehdyillä kappaleilla siskoni erikoisemmista astioista inspiroituneena, sillä sellaiset miellyttävät kummankin silmää ja Arabian Mainio-sarjaa lukuunottamatta astiakaappimme on ollut täynnä yksittäisiä kippoja ja kupposia. Nyt voidaan vihdoin hankkiutua parhaat päivänsä nähneistä hajakappaleista eroon ja pitää kaapissamme ainoastaan nättejä, toisiinsa sopivia astioita. Muuta en itselleni Tokiosta ostanutkaan!

Biisi: Yhden kappaleen sijasta sanon tämän soittolistan, jonka väsäsin tätä syksyä varten ja sitä onkin tullut pyöritettyä päivittäin.

Podcast: Hei baby! Aihe ei oo mulle millään tavalla ajankohtainen, mutta ystäväni suosittelemana päädyin podcastin pariin. Tää on jotenkin niin miellyttävää kuunneltavaa, että vaikka aihe sinällään ei mua kosketakaan, niin jäin juttuihin ennätysnopeasti koukkuun.

Leffa: The Art Of Racing In The Rain. Katsoin tän koneessa matkalla kotiin vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja elokuva päätyi lopulta yhdeksi tämän vuoden suosikeistani. Samannimiseen kirjaan perustuva elokuva oli tarinaltaan sekä kuvaukseltaan kaunis ja näyttelijäsuoritukset vertaansa vailla. Koiraleffoille ominaiseen tapaan kyyneliltä ei nytkään vältytty (ja kotisohvan rauha olisikin voinut olla tälle lentokonetta parempi katsomispaikka, sillä itkeskelin valehtelematta läpi elokuvan), joten jos (ja kun) katsot tämän, niin muista ottaa nessupaketti kainaloon.

Kuukaudesta jäänyt fiilis: Tyytyväinen. Pimeydestä ja sateisuudesta huolimatta loppusyksy ja alkutalvi on tuntunut näin jälkeenpäin katsottuna yllättävänkin kevyeltä ja yleistunnelma on ollut tosi mukava. Olin syksyllä varsin stressaantunut, mutta se kaikki on onneksi jo takana päin – vuoden työt alkavat pikkuhiljaa olemaan paketissa, arki rullaa omalla painollaan eteenpäin ja viikonloppujen lisäksi myös arkipäivät tuntuvat ihanilta. Kaiken kaikkiaan mulla on sellainen tunne, että kaikki on tällä hetkellä juuri niin kuin pitääkin.

 

116