Ihana, kamala Instagram. Monien rakastama kuvanjakosovellus, jota skrollaa yli 800 miljoonaa käyttäjää kuukausittain. Mä aloin käyttämään Instagramia kuutisen vuotta sitten ja siinä missä silloin kuvien taso oli lähinnä tätä luokkaa ja palvelu täyttyi arkipäiväisistä, reaaliaikaisista tilannekuvista, niin nykyään se pursuaa toinen toistaan täydellisempiä kuvia, joiden visuaalisuuteen on panostettu lukemattomia tunteja ja euroja.
Tänä päivänä Instagramista on tullut yhä useampien työväline ja mullakin se on osittain käytössä myös kaupallisessa tarkoituksessa. Silti vähän harmittaa, että sun on lähes pakko suunnitella kaiken maailman esteettisyydet, filtterit, toisiinsa sopivuudet, kuvatekstit ja jopa julkaisupäivät ja -ajatkin lähes millintarkasti, mikäli et halua homman kääntyvän itseäsi vastaan. Ne siloitelluimmat, kauneimmat ja ”epäaidoimmat” kuvat kerää järjettömiä tykkäysmääriä ja pitkän liudan kommentteja, mutta jos satut postaamaan jotain vähän vähemmän mietittyä sisältöä, niin unfollow -nappi napisee. Tää puolestaan ajaa siihen, että jos tavoitteenasi on tilin statistiikkojen positiivinen kehittäminen (kuten sitä työvälineenään käyttävillä yleensä), niin sun on käytännössä pakko jättää oma persoona ja tarttumapinta mahdollisimman vähälle ja täyttää profiilisi pelkästään toisiinsa harmonisesti sopivilla matchalateilla, pastellinvärisillä auringonlaskuilla, treenatun pyllyn kuvilla ja tuntikausia käsitellyillä selfieillä. Tekisi mieli huutaa, että ”this is not what I signed up for”!
Nykyisen Instagramin päätarkoituksena ei tunnu enää nimestäänkään huolimatta olevan se kaiken aloittanut, ihanan tavallinen reaaliaikaisuus, vaan epärealistisen täydellisyyden tavoittelu. Sovelluksen nimi on tullut mukaan myös erityisen esteettisiä asioita kuvaaviin termeihin – kaunis ruoka-annos on ”Instagram -ystävällinen” ja hoikka, ruskettunut tekotukkabeibe bikineissään se klassinen ”Instagram -tyttö”, joita explore pagelta löytyy kolmetoista tusinasta. Instagram vaikuttaa myös nykypäivän nuorten (ja miksei vähän vanhempienkin) omakuvaan negatiivisella tavalla, sillä kun katsot puhelimen ruudulta päivät pitkät langanlaihoja mallimimmejä, mitä hulppeimpia matkoja luksusparatiisisaarille ja kuvia virheettömistä lukaaleista, niin vähemmästäkin alkaa kyseenalaistamaan, että teenköhän mä nyt jotain väärin, kun kaikkien muiden elämä näyttää tuolta samalla, kun itse lusikoin hernekeittoa yksiössäni kauhtuneet villasukat jalassa.
Hetki sitten Instagram muutti algoritmiaan niin, että kronologisen järjestyksen sijaan sulle näytetään kuvia, joista sun oletetaan pitävän. Etusivun feed on täynnä niitä kaikkein tykätyimpiä ja kommentoiduimpia kuvia jopa viikkojen takaa, mutta läheisten ystäviesi upouudet kuvat saattaa jäädä kokonaan näkemättä. Kovin moni ei tiedä miten uusi algoritmi käytännössä toimii, mutta kaikki tietää, ettei se palvele ainakaan meitä käyttäjiä.
Aika vasta mukaan tuli myös monille vieras termi shadowban, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että Instagram rajoittaa tiettyjen käyttäjien näkyvyyttä, eikä näytä heidän kuviaan esimerkiksi hashtag-sivuilla. Shadowbannausta käytetään useimmiten bisnesprofiileihin, jotta tilien omistajat alkaisivat maksaa postaustensa sponsoroinnista, jotta ne saavuttaisivat yhtä suuren yleisön kuin aiemmin. Sitä saatetaan kuitenkin käyttää myös silloin, jos käyttäjä tägää kuvansa jatkuvasti samoilla hashtageilla tai käyttää ”kiellettyjä” hashtageja. Ja mitä ne kielletyt tägit sitten ovat? Sen päättää Instagram. Jokunen teistä kyseli viime vuonna, että miksi mun tili oli aina satunnaisesti yksityinen ja se johtui siitä, että yritin päästä juurikin tästä ongelmasta eroon – joskin se näyttää olevan käytännössä mahdotonta.
Uusien algoritmien ja shadowbannauksen myötä esimerkiksi oma vuosikausia jatkunut tasaisen rauhallinen seuraajamäärien kasvu pysähtyi vajaa kaksi vuotta sitten kuin seinään ja siitä asti se on ollut laskusuhdanteessa. Samaan aikaan ihmetellään, kuinka satojen tuhansien seuraajien tilien kuvien tykkäysmäärä voi olla huonoimmillaan vaan muutamaa hassua tuhatta, vaikka todellisuudessa kuvat näkee nykykikkailujen vuoksi surkeimmillaan vaan murto-osa ihmisistä, jotka on nappia klikkaamalla vartavasten ilmoittaneet haluavansa nähdä profiilin kuvat feedissään.
Mun viime vuosi oli Instagramin kanssa aikamoista takeltelua. Siinä missä aiemmin se oli ollut ihanan kevyttä ja hauskaa tekemistä, niin nyt vuorostaan turhauduin siihen, ettei mitään voinut tehdä oikein – mikäli postasin, niin seuraajamäärä lähti laskuun ja mikäli en, niin sama tapahtui kuitenkin. Postatessani kuvan itsestäni kasa seuraajia katosi ja postatessani kuvan jostain muusta tapahtui tismalleen sama juttu. Lopulta en enää raaskinut postata oikein mitään, sillä mikään ei tuntunut tarpeeksi hyvältä sisällöltä, koska kaikki karkotti ihmisiä pois. Toi on todellisuudessa aivan normaalia liikehdintää, jota tapahtuu jatkuvasti, mutta kun sisällön leviäminen ei tapahdu enää kuten ennen, niin plus miinus-tilanteen sijaan romahdetaankin rajulta tuntuvaan laskuun. Ja koska Instagram on nykypäivän (ammatti)bloggaajan työväline ja näin ollen myös suuri osa tulonlähdettä, niin tollainen pistää tietenkin stressaamaan.
Tän vuoden vaihtuessa kuitenkin päätin, että nyt mä, hitto vie, lopetan niiden lukujen kyttäämisen ja postaan just sitä mitä huvittaa murehtimatta sitä, että kuinkakohan monta seuraajaa tämänkin kuvan vuoksi lähtee. Viime vuonna murehdin koko asiaa aivan liikaa, mutta tänä vuonna aion olla ottamatta siitä yhtään ylimääräistä stressiä. Asiaan kun ei selvästi voi vaikuttaa itse millään tapaa, niin parasta vaan tehdä hommaa niin, että on tyytyväinen jälkeensä. Vuoden ensimmäisen kuvan julkaistuani ja samaa aihetta tekstissä sivuttuani tuntui siltä, kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltä ja kynnys kuvien postaamiseenkin laski ainkain 105 prosenttia. Siitä tavallisuudesta kaikki on alun alkaen lähtenyt ja koska täällä bloginkin puolella on päästy viime aikoina hyvin oikeille jäljille, niin sama tapahtukoon nyt myös Instagramille.
69
Olen itse ollut tietoinen Instagramissa tapahtuneista muutoksista tietyissä määrin. Kärsin juurikin siitä, ettei kaikkia kuvia tule omalla feedillä nähtyä ja myöhemmin huomaa kaverin muutaman viikon vanhan kuvan menneen ihan ohi omien silmien. Oli kuitenkin kiva kuulla sieltä ”business”-puolelta myös vähän tarkempaa selitystä, mitä se sitten oikeasti kaikenkaikkisuudessaan tarkoittaa. Instagramin pääjehujen ajatuksen toki ymmärtää, mutta todella ikävää että noinkin kiva sovellus on nyt menossa niin ikävään suuntaan.
Täällä on monet tätä sun blogia ylistäneet sen aitoudesta ja erottuvasta sisällöstä nykypäivän moniin muihin blogeihin ja tämä sisältö mitä tänne oot tuottanut on selvästi ollut tykättyä. Uskon siis että Instagramin puolella saman jutun tekeminen tulee toimimaan yhtä lailla! Meitä löytyy niitä jotka tykkäävät hyvin huolitelluista ns. ”kiiltokuvablogeista” ja instagram tileistä, mutta myös niitä jotka tykkäävät arkisemmista ja samaistuttavammista postauksista ja kuvista, Haluasin siis uskoa että sun tyylis siellä Instagraminkin puolella tulee sujumaan ihan hyvin 🙂
Toi on kyllä tosi ärsyttävää – mäkin monesti satun mutkien kautta jonkun kaverin profiiliin ja huomaan, että jaahas, siellä olikin liuta kuvia, jotka ei koskaan edes tullut mulla näkyviin. Ja kuten sanoit, niin meitä tosiaan löytyy ihan joka lähtöön ja noille ”kiiltokuvatileillekin” on fanikuntansa – mä taas oon taas just sitä tyyppiä, joka on poistanut niitä seurattuja, joiden ainoa sisältö on pelkkiä kliseisiä bikinikuvia tekstillä ”wuhuu, vuoden 736. reissu – tänään lempipaikassani Meksikossa viidettäkymmenettä kertaa ja huomenna helikopteriajelulle maailman ympäri” 😀
Tosi hyvä teksti! 🙂 Muakin harmittaa toi uus Instagramin systeemi, mutta toivotaan että ne muuttaisi sitä vielä. Mutta tuo on ihan totta, että kun asialle ei oikein voi mitään niin turha siitä on silloin stressatakkaan! 🙂 Mä ainakin tykkään myös sellaisista ”ei niin täydellisistä” kuvista, jotka tuo enemmän sitä persoonaa ja arkea esiin! 🙂
Vähän pahoin pelkään, että tuskin se tästä ainakaan huomattavasti paremmaksi on muuttumassa, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Mä tykkään myös kauniista kuvista, mutta se ei onneksi poissulje esimerkiksi arkea tai muita vähän tavallisempia juttuja <:
Mielenkiintoinen teksti. Tää kaikki tuli mulle ihan uutena. Tykkään tosi paljon sun instagram sisällöstä!
Kiitos, kiva kuulla! Mä en ollut siihen viime vuoden aikana yhtään tyytyväinen, mutta oonkin ihan super itsekriittinen omaa tekemistäni kohtaan 😀
Ihan mahtava teksti!
Kiitti!
Sun insta on ihana! Aivan yks mun lemppari. Mutta vaikka seuraankin sua niin ei ne kuvat tosiaan tuu näkyville 🙁 mikä on tosi ärsyttävää!
Aww, kiitos! Toi on kyllä tosi nihkeetä. Ne push notificationithan voisi tietysti laittaa päälle, mutta yritän muutenkin minimoida erilliset ilmoitukset puhelimestani, joten en kuitenkaan haluaisi infotekstin lävähtävän näytölleni aina, kun joku ystäväni postaa kuvan…
Amen! ??
🙂 <3
Tosi hyvä kirjoitus! Oon ollut jonkun verran perillä tosta instameiningistä, mutta noi bannit tuli ihan uutena. Että mitä? Siis kauheeta kikkailua! Eikös toi algoritmien muuttaminen olis riittänyt? Toivottavasti ei rahan ahneus aja instaa alas, sillä ei varmaan somea bisneksenä tekevät miettisi kahdesti vaihtavatko alustaa jos / kun joku keksii paremman alustan, jossa ei tartte tälläistä kikkailua harrastaa. Mutta loppuun pieni piristys: mulla näkyy sun kuvat insta feedissä ihan aktiivisesti \,,/ 😀
No nimenomaan. Oon bongannut tästä aiheesta tosi paljon puhetta esim. tunnettujen instagrammaajien stooreissa ja suurin osa onkin tosi turhautuneita tohon kikkailuun, mutta periaatteessa Instagram voi tehdä toistaiseksi mitä vaan, kun mitään muutakaan vastaavaa alustaa ei oo käytössä. Mut mahtavaa, että edes jollain näkyy! 😀 Mitä oon nähnyt omien seurattujeni tekemiä ”kyselyjä” Insta Storyissaan, niin yleensä noin 50% näkee kuvat feedissään ja loput sitten ei…
Tosi hyvä teksti! Ihanaa kun oot nyt täällä blogin puolella sekä nyt instagrammissakin siirtynyt hieman takas tohon vanhaan aitoon meininkiin. Oon ite seurannut sun ja monen muunkin blogeja pitkän aikaa ja oon jopa tylsistynyt moneen, koska tuntuu että nykyään ne on niin pinnallisia ja kiiltokuvamaisia, tavoitellaan vain täydellisyyttä ja keskitytään vaan yhteistyöpostauksiin. Oon ihan uudestaan innostunut sun blogista kun täällä on semmonen aito ja kuitenkin visuaalisesti nätti meininki.
Ja se on just parasta, ettei aito ja tavallinen sekä visuaalisesti nätti oo toisiaan pois sulkevia juttuja 🙂 Oon kyllä löytänyt täällä blogissa nyt loppuvuoden aikana tosi hyvän ”linjan”, toivottavasti se löytyy Instaankin pikkuhiljaa!
Toivonkin, että tulisi joku uusi kuvasovellus, joka ei olisi noin luku- ja pintoliitokeskeinen. Sellainen,johon ihan tasan kaikki vois liittyä, niin kuin facebookiin, ilman paineita täydellisestä elämästä, postausvälistä ja suosioluvuista. Olin joskus nelisen vuotta sitten vielä instagramista, kunnes päätin lopettaa sen, koska huomasin minulle tulevan siitä vain paha fiilis. Siellä oleminen tuntu jotenkin pakottavalta. Piti postailla, ettei seuraajat katoa, mutta sitten jos kuva sai huonot tykkäykset jäi vaan huono fiilis ja se ajo myös postailemaan vaan sitä omaa pärstää tms kun ei muut saanu yhtä paljon tykkäyksiä. Ja sit mulla näin taviksena jolla ei oo tuhansia seuraajia, niin siel oli vähän sellanen tykkäys tykkäyksestä -peli, eli piti tykkäillä kaikista kuvista mistä ei ees tykkää saadakseen niitä tykkäyksiä. Toisaalta kun niitä seuraajia useammalla tuntuu kun olevan muutama sataa, niin voin oikeesti kysyä, että ketä hemmettiä kiinnostaa niin monen ihmisen tekemiset? Tai et ok kaikenlaisia hyvänpäiväntuttavia joo, mutta siis onko jollain niitä joku 600? Tai et joo oon mäki vähän utelias, mutta 300:aakin tuntuu ihan liiottelulta, kun tapaan kuitenkin oikeessa elämässä ehkä max kymmeniä samoja ihmisiä päivittäin, sitten siihen päälle hyvänpäiväntutut, nekin menee ehkä kymmenissä loppujen lopuksi. Enkä mä koe mitenkään, että mulla ois suppea kaveripiiri.
Niin ja sellaista palvelua olen aika paljon kaipaillut, jossa voisi seurata yhtä helposti kuin instagramissa, mutta joka ei olisi niin pinnallinen. Tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden kanssa olis hauska pitää jonkun näköistä yhteyttä, mutta Facebook-kaveriksi pyytäminen on liian jotenkin vakavaa ja koska en Instagramista tykkää sen pinnallisuuden takia niin sitten monet kaverisuhteiden alut jää täysin unholaan. Snapchat on ihan hyvä, mutta se ei-pysyvyys niissä viesteissä ja kuvissa on välillä jotenkin tylsää, eikä sielläkään ihmiset ainakaan mulla jaa hirveesti mitään tärkeätä, lähinnä vaan jotain random hauskoja juttuja ja missä kaupungissa on tms, toki yksityissnapit erikseen vielä. Mutta ei sielläkään ollu mitään sellasta mitä kiinnostais lukea
Oon sivukorvalla kuullut noista algoritmien muutoksista, mutta en oikeastaan oo ymmärtänyt, että mistä on kyse. Kiitos, että selitit!
Tuo aidon Instafeedin luonti kuulostaa hyvältä ja niin ihanan virkistävältä. Mä oon karsinut tasaiseen tahtiin liian pintaliitoelämää (Instagramin mukaan) elävät ihmiset seuratuista pois. Ei niihin voi oikein samaistua enkä oikeastaan enää ihaile sellaista elämäntyyliä. Täydellinen elämä ei merkitse mulle enää matkoja maailman ympäri, siistejä extremekokemuksia tai alle 10 rasvaprosentin kroppaa ja sen esittelyä. Suurimmaksi osaksihan meidän elämä on arkea, sitä haluan myös jakaa ja siitä haluaisin myös nähdä kuvia. Eikä se välttämättä tarkota sitä, että täytyisi kuvata maanantaiaamun mikropuuro tai olla lisäämättä kuvia odoteltulta lomareissulta. Olisi vaan niin kiva, että Insagram muuttuisi hyvän mielen appiksi eikä tuottaisi samanlailla kateellisuutta ja tunnetta siitä, että itse ei ole yhtä hyvä kuin muut.
Joten innolla jään odottamaan sun uutta suuntaa Instagramin suhteen! Toivottavasti siitä lähtisi suurempikin innostus ja kuvista tykättäisiin. Oon huomannut, että suomiblogeissa muutamat muutkin on innostunut sun innottamana aidompien ja inhimillisempien postauksen kirjoittamisesta. Kiitos siis, että esimerkilläsi vaikutat.
Kirjoitit kyllä mun ajatukset nyt paperille! Mä oon pitänyt itselläni business tiliä, vaikken ole instaa paljoa tulonlähteenä käyttänytkään, mutta on ollut mukavaa seurata analytiikkaa. Vaihdoin nyt hetki sitten viimeisenä yrityksenä takaisin normi-tiliin, koska tuntuu että mun tili kärsi todella paljon tästä kokonaisuudesta, tykkääjä määrät on melkein puolittuneet ja seuraajamäärä laskee ihan kamalaa tahtia koko ajann. Tiedän että tää on niin turhanpäiväinen ongelma (varsinkin kun insta ei ole ammatti), mutta kyllä se pistää vähän miettimään että onko oma sisältö yksinkertaisesti niin huonoa että seuraajat lähtee veks ja tykkäyksiä ei tule entiseen verrattuna kuin murto-osa. Hiljattain on mun mielestä korostunut entisestään se, että joku alkaa seuraamaan vain siinä toivossa että seuraan takaisin ja jos en sitä tee, lähtee tämä seuraaja pois viimeistään parin päivän kuluttua. Oon yrittänyt ottaa itselle saman asenteen kuin sinäkin, että postaan kuvia jotka on omasta mielestä kivoja, saa hyvälle tuulelle ja onnelliseksi! Käyköön sitten mitä käy. Haluan jotenkin uskoa siihen, että kun tekee sitä omaa juttuaan uskollisesti se palkitsee jossain vaiheessa. Ja onhan tää tosiaan käyttäjänkin näkökulmasta erittäin ärsyttävää, välillä mun Insta menee ns. sekaisin ja näyttää mun feedissä vuoronperään pelkästään ehkä neljän käyttäjän kuvia, mikä on aika typerää :—-D
Itellä instagram on ainaa ollu yksityinen ja seuraajana vaan tuttuja joten tykkäsymääristä ei nyt liiemmin oo tullu stressattua. Mutta mua häiritsee se, kun feediin tulee nykyään sellaisten kuvia joita en edes seuraa. Jos mä ne kuvat haluisin nähä, niin sit varmaan seuraisin?
Ps. Oon nyt käyttäny misellivettä ihon puhdistukseen, siitä asti kun täällä blogissa siitä kirjotit. Ja mun iho voi paremmin kuin hetkeen! Eli Kiitos!!
Tiesin, että Insta on muuttanut tota feedin kuvien näyttöä, mutta enpäs tiennyt, että jotkut kuvat tipahtaa niin ”alas” että jää kokonaan huomaamatta. Suurimmaksi osaksi kyllä taitaa mulla sitten ne siihen feedin normaalisti tulla, kun en oo tätä huoamannut ? Mutta se kaupallistaminen on kyllä ärsyttävää, kun ne lävähtää siihen feedin ja kyllä mua pännii myös ne ”suositellut” julkaisut feedissä kun eikös se haku -puoli (?, en tiedä oikeaa nimeä sille) ole tavallaan tarkoitettu siihen, että Instagram ehdottaa/antaa sulle niitä eri kriteereillä määriteltyjä julkaisuja?
Hyvä, että olet nyt päättänyt ottaa ”rennosti” Instankin kanssa, en näe mitään järkeä, että sinne lisätään kuvia joita suunnitellaan, valmistellaan ja muokataan monta tuntia. Ei sillä, että kuvien muokkauksessa olisi jotain vikaa, sillä itsekkin sitä teen, mutta ideahan on juurikin se, että julkaistaan johonkin hetkeen liittyviä kuvia, jotka ehkä merkitsevät itselle jotakin tms. joten pitkässä valmistelussa ei ole mitään järkeä ainakaan omasta mielestä. Onko ne sitten oikeasti niitä elämän hetkiä, jotka haluaa syystä tai toisesta jakaa toisten kanssa? Onhan se aina juhlien kanssa niin, että valmistelee niitä pitkään, mutta meneekö ne oikeasti koskaan niin kuin kuvitteli? Loppujen lopuksi ne hetket ovat (yleensä) paljon hauskempia joita ei ole kuvitellut tapahtuvan ?.
Uskon, että löydät sopivan linjan Instan kanssa, sulla on aina ollu ihania kuvia, varsinkin kaikki ruoka ja luonto (ja Luka, vink vink ?) kuvat on aivan ihania ?
Super hyvä teksti!! Tsemppiä!
Todella hyvä kirjoitus! Mua jotenkin järkyttää kuinka tärkeää yhden kuvan julkaisu voi olla, kun elämässä on suurempiakin asioita.. Tottakai ymmärrän asian kun se kuuluu työhön, mutta tulee vähän sellanen olo että onko tuollaisessa mitään järkeä? Ja nimenomaan tuo miten nykypäivän sosiaalinen media vaikuttaa nuoriin on mulle myös sellainen asia josta mielipiteitä riittää. Silti olen itsekin instagramin ja muun sosiaalisen median suurkuluttaja joten tä on hyvin ristiriitaista ja otsikkosi nimi on todellakin osuva! Joku kommenteissa sanoikin, että sun blogin on kehuttu olevan aito ja olen niin samaa mieltä. Muutama blogi ja instagram tili on karsiutunut seurattavista juuri sen takia, että koen kuvien/sisällön olevan liian ”hienoja” (en keksinyt parempaa sanaa) herättämään omaa kiinnostusta. Jatka ehdottomasti samaan malliin 🙂
Ja voi en edes tiennyt tuollaisesta uudistuksesta, seuraan ystäviäni sen takia että näen heidän julkaisunsa, ei siinä mikään tykkääjämäärä kiinnosta 😀
Itselläni ei ole koskaan ollut Instagram-tiliä, sillä uskoisin, että mulle tapahtuisi juuri sitä mitä tekstissäsikin mainitsit: itsetunnon lasku. Vaikka ymmärtää sen, että monen kuvan taustalla on oikeasti jopa tuntien työ käsittelyineen päivineen, niin mieli on siitä hassu, että se alkaa luomaan itselle juurikin niitä paineita olla yhtä ”täydellinen” kuin muutkin. Kun päivittäin näkisi niitä täydellisiä ihmisiä täydellisine elämineen, niin sitä alkaisi varmasti miettiä, että mikähän vika mussa on, kun oma elämä ei ole tuollaista nähnytkään! 😀
Vaikka miellänkin itseni esteetikoksi ja kauniit kuvat ilahduttavat (ja parhaimmassa tapauksessa inspiroivat), tuntuu Instagram silti liian silotellulta ja epäaidolta. Sen alkuperäinen idea – jakaa huolettomia kuvia omasta elämästä ja sen hetkistä muille – on ihana, mutta tuntuu, että siitä on menty nyt todella kauas. Ja tämä on harmi.
Tosi kiva, Annika, että toit esille myös niin sanotusti sen business-puolen näkemyksen Instagramista ja sen käytöstä. Ja kuten moni täällä on jo kirjoittanut, niin on jotenkin ihana huomata, että blogimaailmassa on edes joku, joka haluaa palata takaisin siihen aitouteen. Kiitos siis ihanasta, ja ennen kaikkea aidosta, blogista! <3 Täällä on seurattu sua jo blogin alkuajoilta asti, mutta kommentointi tahtoo jäädä vähemmälle..
Musta on ihanaa et oot päättänyt näin, oot yks harvoista bloggaajista joita enää seuraan instagramissa just sen takia etten jaksa sellasii ylitäydellisiä kuvia ja vieläpä tyyliin kymmeniä samasta paikasta. Ja mulla onneks – ainakin vielä – on näkynyt sun kuvat! Hanurista kyllä tuo sovelluksen suunta mihin on menossa.
Mulle tuli tästä postauksista mieleen yksi Black Mirrorin jakso (kausi 3, jakso 1) ja siin oli niin hyvin pilkattu tätä aihetta, et oikeen alko itseäkin inhottaa, että miksi edes käytän koko instagramia. Tietenkin instagramissa on hyvät puolensa ja tykkään sen käytöstä, mutta usein se aiheuttaa myös mielipahaa. Itseäni ei niinkään kiinnosta omien kuvieni tykkäykset, mutta eniten ahdistaa ehkä se, että seuraan itsekin näitä siloteltuja profiileja ja ajaudun ajattelemaan, että ”ompa noilla ihana elämä” ja miten koukussa voi olla kuvien katseluun. Tuntuu välillä, että ihan zombiena vaan selaa kuvafeediä.
Kaipaan myös niitä aikoja kun Instagram alkoi tulla suositummaksi ja seurattiin lähinnä kavereita ja pistettiin kuvia joita ei liiemmin mietitty. Mutta niinhän se on, että kaikki muuttuu
Tälle jaksolle iso peukku! Samaan aikaan homma on siinä vedetty niin täydellisen överiks, että naurattaa, mutta sit kuitenkin ahdistaa koska se on hyvinkin lähellä todellisuutta… Suosittelen katsomaan, koska tosiaan ton sarjan jaksot on kaikki irrallisia eli niitä voi katsoa myös yksittäin 🙂
Tää teksti oli tosi hyvä Annika! Mulle tuli mieleen just yks kuva, minkä spottasin mun explore feedistä yks päivä: (linkki poistettu). Ihan älytöntä, et mukamas vastustetaan tollasta täydellisyyden esittämistä photareineen kaikkineen, mutta kuitenkin tärkeintä on tuoda omaa treenattua pyllyä esiin. Ihan kun elämässä ei olis tärkeämpiä asioita kun sun PYLLY!! Samalla myös vähän säälittää, että ihmisten elämä pyörii niin pinnallisten asioiden ympärillä, että se oma itsetunto pitää rakentaa pyllykuviin tulleiden tykkäyksien perusteella.
Vaikka se kokonaisseuraajien määrä olisikin laskusuhdanteessa, niin ehkä aidommalla matskulla saa kuitenkin niistä olemassa olevista (=lojaaleista) seuraajista enemmän responssia? En osaa yhtään sanoa, kuinka paljon instamainoskamppiksissa ja niiden palkkioissa kokonaisseuraajat vs. engagementin taso painottuu, mutta jotenkin vois kuvitella, että brändeillekin arvokkaampia on sellaset tilit, joilla ei oo niin paljoa ”tyhjiä seuraajia” ja joita seuraajat aidosti arvostaa/uskoo.
Kiitos että jaoit tämän! En itse oo todellakaan mikään some-ammattilainen ja käytän instagramia vain muiden tilien seuraamiseen. Oon tässä vasta vähitellen tajunnut kuinka paljon siihen käytetään energiaa ja aikaa ja millaista säätöä se nykyään on. Tuntuu aika älyttömältä! Alkaa vaan koko ajan ärsyttää enemmän tämä touhu. En jaksa tätä nykyajan täydellisyyden tavoittelua kaikessa. Itselle on ainakin kaikista inspiroivinta se miten ihmiset elää sitä arkeaan kaikkien ongelmiensa keskellä. Oli ne sitten suuria tai pieniä. Sellainenhan se tuo sitä hyvää tsemppiä myös itselle! En sanois että instagram tuo kovin paljon positiivista sisältöä mun elämään ja vaikuttaa kyllä negatiivisesti omakuvaan vähän vanhemmillakin, ainakin mulla. Onneksi instankin käyttämisen voi halutessaan lopettaa. Ymmärrän kyllä että vähän eri asia niillä jotka käyttää sitä työvälineenä. Toivottavasti löydät oman tiesi myös instagramin suhteen niinkuin olet löytänyt tän blogin kanssa!
Omalle itsetunnolle tuo uusi explore feed on ollut erityisen kohtalokas :-/ asun väliaikaisesti Australiassa ja explore feedillä tulee vähän liiankin usein vastaan upeita bikinikroppia ja lomakuvia. Niiden katselu on johtanut käytännössä siihen että kun sovittelin itselleni uusia bikineitä, purskahdin sovituskopissa itkuun kun kroppani ei näyttänytkään samalta ja tajusin etten tule saamaan samanlaisia, täydellisiä kuvia. Tajusin vasta myöhemmin, että tuo reaktio johtuu täysin instagramin aiheuttamista paineista ja että kaikki on kasautunut mun omassa alitajunnassa. Aika pelottavaa, jos ajatellaan että kyse on kuitenkin sovelluksesta, jonka pitäisi tuottaa kivaa sisältöä elämään. Siks on tosi hyvä että teet tälläsiä ”herätys” postauksia, jotka muistuttaa että ihmiset ei todellakaan oo tän asian kanssa yksin
Moikka!
Pakko kommentoida, että todella hyvä ja ajatuksia herättävä teksti. Toivottavasti sulle sopiva ja omimmalta tuntuva linja alkaa hahmottumaan myös instagramin puolella. Oon aina tykännyt sun teksteistä ja kuvista, ja samaistumispohjan tarjoavasta kirjoitustyylistä, ja aion jatkossakin seurata niin blogia kuin instagramjulkaisujakin. Tsemppiä kovasti näiden ”bisneskikkailujen” kanssa! 🙂
Huippu teksti! 🙂 Instagramista on kyllä tullut täydellisten kuvien sovellus. Tuntuu, että suurin osa ihannoi esim. Samanlaista sisustusta ja kaikki on siellä muutenkin jotenkin niin samanlaista :/. Eilen illalla söin pakastimesta sulatettua leipää iltapalaksi(juurikin kauhtuneet villasukat jalassa) ja samalla katselin Instagramia, joka pursuaa superfoodia ja superbowlia, kaikki on super 😀 Oli hieman huvittunut olo. Oon vaan yrittänyt iskostaa päähäni, että Instagram on nykyään kaukana arjesta.
Ja toivon, että seuraava ”muoti-ilmiö” olisi aitous!:)
Itse liityin aikoinaan instaan vain siksi, että pääs seuraamaan bloggaajien uusia postauksia jne kun en bloggeria niinkään käyttänyt. Tosi moni sano aina postauksissa ”instagram-seuraajat tietää” 😀 Nyt taas kun on snapit käytössä, niin jään silti kaikesta paitsi. Mulla oli se tunnus hetken, mutten nähnyt siinä sovelluksessa kertakaikkiaan mitään järkeä. Ihmettelen kuitenki sitä, kun mulla on insta yksityisenä ja ei mitään julkasuja – koska en mä käytä sitä itseäni varten vaan sitä varten että luen muiden sepustuksia, niin silti tulee päivittäin seuraaja-pyyntöjä?! Siis miksi ihmiset pyytää saada seurata sua, jos ne näkee että sulla ei ole yhtäkään kuvaa siellä?! 😀 en ymmärrä! Siitä sitten vain poistamaan seuraaja-pyyntöjä turhautuneena.
Hyvä kirjoitus!!
Hernari-kommentti kuulosti niin tutulta, että piti käydä tarkistamassa oman blogin vuoden takainen kirjoitus. Kirjoitin kateellisuudesta ja esimerkkinä annoin tilanteen, kun itse söin mikropuuroa kirkasvalolampun loisteessa kotona ja katselin samalla noin omanikäiseni bloggaajan ranta- ja smoothiebowlkuvia. Tämä kadehtimani/ihailemani bloggaaja olit sinä 😀 jotenkin hauska sattuma että ilmeisesti säkin koet samankaltaisia tunteita.
Oon löytänyt sun blogin kunnolla vasta viimisen vuoden aikana. Osaat olla rehellinen ja maanläheinen upeista kuvistasi ja ”bloggaajaeduistasi” huolimatta. Erotut joukosta eduksesi. Kiitos blogistasi <3
Hyvä postaus jälleen kerran! Mua itseäni on ahdistanut viime aikoina suunnattomasti koko sometouhu. Poistin kokonaan esim. instagramin puhelimestani, eikä ole ollut ikävä. Alunperin blogeissa ja koko somessa on kiehtonut se aitous ja se, että pääsee kurkistamaan toisten ihmisten arkeen ja ajatuksiin. Nyt koko touhu on kääntynyt ihan päälaelleen, pelkkää mainosta ja kulissia koko touhu. Sellanen ei kiinnosta mua (ja uskaltaisin veikata ettei todella montaa muutakaan) tipan tippaa. Onneksi on tällaisia helmiä vielä joukossa niin kuin sä, Annika. Kiitos siitä 🙂
Hyvä teksti! Täst pitäis kyl ehdottomasti lähettää instagram jehuille viestii!
On todella hienoa, että kirjoitat tällaisista aiheista. Kaltaisesi mediavaikuttajan roolissa on tärkeää pysyä avoimena ja ravistella sosiaalisen median luomia odotuksia täydellisestä minästä; kiitos siis siitä. Itse jo hieman elämää nähneenä ymmärtää, että sliipatut kuvat eivät ole yhtä kuin oikea elämä, mutta nuoremmille somen käyttäjille tämä ei olekaan niin selvää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi lopettaa huoliteltujen kuvien julkaiseminen, sillä kuvasi ovat poikkeuksetta todella hienoja! Niitä on ilo katsella.
Ymmärrän myös huolesi näkyvyyden suhteen; yrittäjänä on jatkuvasti huolissaan toimeentulostaan, mutta on myös asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan, kuten nämä sosiaalisen median kommervenkit. Tsemppiä niiden kanssa painiskeluun, ei ole helppo suo kahlata!
Ihana kirjoitus! Tuli ihan uutta tietoa tuosta instagramista kun itsellä ei ole ollut sitä moneen vuoteen. Poistin sen juuri sen takia kun vertailin kaikkien tykkäyksien määriä ja seuraajia ja kommenteja (typerää tiedän). Nykyään onneksi saa nauttia tuttujen kuvia vsco-sovelluksen kautta kun siellä ei niitä näy:D Jatka samaan malliin tämän blogin ja ign kanssa!
Itseä instassa pelottaa se, että kuinka helposti ihmiset alkaa uskomaan, että se mikä on suosittua olisi myös totta 🙁 esim. joku hieno asukuva voi kerätä miljoona tykkäystä, voi ihmiset alkaa uskomaan, että kun kerran tuosta tykkää miljoona, niin se on kai ’hyvää elämää’, tavoiteltavaa ja oikeutettua.. Sitten taas vaateteollisuus on toiseksi maapalloa tuhoavin teollisuus eli se ei oikeasti ole oikein.. Tykkäykset kuvastaa sosiaalista hyväksyntää, ja jos hieno sisustus, kulutuskeskeinen elämäntapa ja ulkonäkökeskeisyys kerää paljon tykkäyksiä, niin sellainen elämäntapa aletaan nähdä yleisesti tosi hyväksyttävänä, vaikka se samaan aikaan riistäis ainoata asiaa joka on meille kaikille yhteistä eli maapalloa 🙁 mut toisaalta insta on musta tosi kiva sovellus, tulee käytettyä tosi paljon! 🙂 ihana kun saa nähdä kauniita kuvia ja toisaalta siellä on myös paljon suosittuja tilejä, joissa arvot on ympäristöystävällisiäkin 🙂
Allekirjotan täysin näitä sun ajatuksia instasta. Erityisesti tuo, mitä esimerkkiä se antaa nykynuorille – sovelluksen käyttö kun saattaa jopa alkaa alle 12-vuotiaana. Tosiaan niin kuin sanoit, itselläkin itsetunto ropisee, kun liikaa selaa instaa. Ihan siis tietoisesti pitää välttää liiallista täydellisten kuvien tuijottelua, että muistaa et oma elämä on kuitenkin aika mallillaan näin.
En oo pitkään aikaan sulle kommentoinut, vaikka jokaisen postauksen luenkin. Viime aikoina tullut hyviä pohtivia tekstejä, mikä on hyvää vaihtelua niiden kevyempien blogitekstien rinnalle. Ja usein aiheet ollut sellaisia mitä itsekin on pohdiskellut, joten siinäkin mielessä ollut mielenkiintoisia. Ihanaa (ja stressitöntä) alkavaa vuotta Annika! 🙂
Älyttömän hyvä teksti! Oon seurannut sun blogia jo ihan alkuajoista lähtien ja nyt on pakko kommentoida, että sun kirjottamat blogitekstit on aivan huippuja! Kirjotat nykyään ihanan rehellisesti asioista, jotka varmasti painaa useamman meidän lukijoidenkin mieltä. On ollut ihana huomata, että siellä ruufun toisella puolella on tavallinen tyyppi, joka painii ihan samanlaisten ongelmien kanssa kuin itsekin 🙂 Keep up the good work ja mahtavaa vuoden alkua!
Oon sun kanssa täysin samoilla linjoilla… Itse en katso edes sitä ehdoitetut julkaisut hommaa mihin tulee niitä ylitäydellisiä (feikki)kuvia, koska tulee itelle vaan paha mieli, vaikka tietääkin, ettei se ole todellisuus, vaan ne tyypit on käyttäneet kuvien hiomiseen hulluna aikaa ja tekee sitä työkseen. Mutta silti! Mielellään myös palaisin vanhaan rentoon instagramiin 🙂
KYLLÄ, KYLLÄ, KYLLÄ!! Nyökyttelin päätä koko ajan, kun luin tätä tekstiä! Oot niin asian ytimessä ja toit loistavasti esiin sen mitä oon itekkin pohtinut jotenkin tässä viime aikoina tosi paljon. Huoh, vielä kun osais päästää sormet irti niistä megafilttereistä ja valotuksen korjaajista ymsyms. Omalla tavalla on ihan kivaa vähän tuoda ns. hehkua kuvalle, mutta kyllä alkaa mulla itelläni ainakin tulla tässä pikku hiljaa korvista ulos kaikki se pinnallisuus ja täydellisyyden tavoittelu, jos sitä voi nyt siksi kutsua.
WORD!!!!
Ite henkilökohtasesti taas lopetan just näiden ”täydellisten” profiilien seuraamisen ennemmin ku oikeiden ihmisten oikeiden tilanteiden missä ei oo valotus ja filtterit kohillaan. Koska se on sitä todellista elämää! Ja varsinkin bloggaajien seuraamisessa se oikee aitous tuo siihen ihmiseen (kenestä et tiiä mitään oikeesti vaikka luet hänen blogia ja seuraat ig:ssä) jonkinlaisen fiiliksen että ”hei tää on ihan normaali ihminen kenen elämä ei oo pelkkää täydellisyyttä päivästä toiseen”.
Pitää myös myöntää tässä samalla, että lopetin hetkeks siun seuraamisen ja blogin lukemisen, koska se oli just liian kaupallista ja epäaitoa. Nyt oon taas alkanu seuraamaan ja tykkään siun tyylistä 🙂 Muista olla aito!
Mua itseäni ainakin lähinnä ärsyttää, eikä juurikaan inspiroi sellaiset ”täydelliset” kuvat. Ollaan muka rennosti jossain hengaamassa, mutta tosi asiassa kuvan sommitteluun, rekvisiitan asetteluun jne on varmaan käytetty ties kuinka paljon aikaa ja samaten sitten itse kuvaamiseen, kuvankäsittelystä puhumattakaan! Sitä paitsi monien bloggaajien tms, somevaikuttajien feedit näyttää tylsän samanlaiselta nykyään.
Itse käytän Instagramia pääasiassa muiden seuraamiseen, mutta välillä julkaisen itsekin jotain. Mun kuvat on kyllä suurimmalta osin jotain luontoräpsyjä tms, joita varten oon nopeesti näppäissyt ehkä max. kaksi tai kolme kuvaa, joista valkkaan parhaan ja sitten Instan omilla työkaluilla vähän muokkailen. Joskus harvoin julkaisen selfien, ja vaikka en niitä yleensä varta vasten somea varten ota (vaan esim. itselleni ”muistoksi”, jos näyätän mielestäni poikkeuksellaisen kivalta), niin touhu on jo silti liian stressaavaa 😀 Jos taas olen esim. syömässä, kavereiden kanssa iltaa viettämässä tms, niin en todellakaan jaksa alkaa sommitella mitään kuvaa ja pyytää kavereita poseeramaan niin kauaa, että saan kivan kuvan. Mun Insta-feedin perusteella näytänkin varmaan tylsältä ja kaverittomalta ja kun kuvatkaan ei ole niin ”ammattimaisia”, niin eipä ihme ettei mulla kauheesti ole seuraajiakaan, muuta kuin lähimmät kaverit ja joitain muita tuttuja 🙂
Vielä lisäyksenä, että olen omassa teini-iässäni sairastanut anoreksiaa. Olen monesti miettinyt, että jos silloin olisi IRC-gallerian sijaan ollut tarjolla Instagram, jossa porukka jakaa täydellisiä kuvia täydellisistä vartaloistaan ja fitnessdietti -aterioistaan, niin olisin varmaan laihduttanut itseni hengiltä tuollaisia kuvia katsellessani.
Kiitos hyvästä postauksesta, luin sitä juurikin hernekeittoannos edessäni 😉
Mulle matkabloggaajana insta on välttämätön paha, vaikkei sieltä juuri lukijoita tule. Johtuu täydin tästä pienestä suomenkielestä.
Jatkossakin postaan mitä jaksan ja mistä itse tykkään, turha seuraajamäärien seuraaminen on syvältä koska siihen ei voi kuitenkaan itse paljoa vaikuttamaan.
Mukavaa ”talvea” sulle ?
Ton ? piti olla <3
Niin totta joka sana. Itsellä pomppas tämä algoritmijuttu silmille, kun lisäsin itse kuvan ja yhtäkkiä se olikin jonain kymmenentenä kuvana mun feedissä! Mietin, että hetkinen, tää kuva on lisätty 5 sekuntia sitten ja edes silloin se ei ole ensimmäinen kuva, jonka nään. Mulla tosin ei olekaan tuhansia seuraajia, jotka on heti tykkäämässä siitä kuvasta, niin siihen sitten oli pompannut edelle näitä isompien tilien kuvia. Itse myös sorrun tohon täydellisen elämän havitteluun joidenkin instagramissa nähtyjen kuvien perusteella. Pitäisi osata tajuta ajoissa, ettei se instatotuus ole oikea totuus, ettei aja itseään mihinkään loputtomaan suohon. Mä en edes tietoisesti seuraa juurikaan ketään julkkiksia tai yritystilejä instassa, mutta silti sieltä vaan tupsahtaa näytölle ne gasellijalkaiset bikinibeibet ja täydelliset uimarannat. (nimim. 160 cm töppöjalka loskaisesta Suomesta :D).
Aaaaa tuon shadowbannauksen takia siis someihmiset nykyään mainostaa ig-kuviaan esim snapchatissa, oon ihmetellyt että miksi ? instagram menee kyllä koko ajan tyhmempään suuntaan, varsinkin toi päivitys missä kuvat ei tuu etusivulle enää sen mukaan mikä on uusin.. luulin et se olis joku väliaikanen juttu mutta ei..
Loistava postaus! Itseä ahdistaa myös liian kiiltokuvamaiset Instagram-tilit ja blogit. Löysin blogiisi jo vuosia sitten, mutta silloin blogisi oli ehkä liiankin kiillotettu omaan makuun. Noin vuosi sitten tuli tsekkaamaan blogiasi ja yllätyin erittäin positiivisesti ja jäin lukijaksi. Tykkään suuresti aidosta tavastasi kirjoittaa niin positiivisista kuin negatiivisistakin asioista. Blogisi on parantunut kuukausi kuukaudelta ja on kiva nähdä ja lukea oikeasta elämästä eikä vain erilaisista kinkereistä tai vaatteista. Jatka samalla rehellisellä ja avoimella linjalla:)
Aivan loistava kirjoitus! 🙂 Niin totta ovat nämä jutut, mistä kirjoitit. Nauroin välillä melkein vedet silmissä noille pohdinnoillesi. Liian kiiltokuvamaiseksi on tosiaan touhu mennyt Instagramissa. Julkaisen kyllä itsekin kuvia matkoiltani, mutta en käytä juuri koskaan filttereitä enkä muokkaa kuvia liikaa. Omissa kuvissani olen monesti meikittä jossain luonnonhelmassa sen sijaan, että lähtisin vaikka vaeltamaan kauniiseen luonnonpuistoon täydessä tällingissä vain saadakseni hyviä kuvia Instaan. Haluan mieluummin olla aito. Kuvat voivat olla kauniita silti. Luulenpa, että jossain vaiheessa ihmiset kyllästyvät siihen, että kaikki on viimeisen päälle hiottua täydellisyyttä. Ja mitä tulee noihin Instan uusiin algoritmeihin, minuakin häiritsee se, etten enää näe feedissä läheisten ystävien otoksia. Ne ovat juuri niitä, joita haluaisin nähdä ensisijaisesti ja vasta sitten kaiken muun. Itse en jaksa stressata seuraajien määrästä. Parasta on, jos seuraajat ovat sellaisia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita tekemisistäni. 🙂
Oli niin hyvä kirjoitus, että tienasit juuri yhden ig-seuraajan lisää 🙂 you go girl, konetta vastaan!
Nyt vasta törmäsin tähän juttuun. Mutta kiitos! Samoja fiiliksiä jaan, kun oman hubailun lisäksi teen mieheni yrityksen brändiä tunnetuksi. Et koskaan tiedä, mitä saa tehdä ja mitä et. Mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Oman profiilin seuraajakehitys pysähtyi kokonaan, kun menin muutaman kerran jakamaan kuvaa, jossa oli tägätty miehen tuote. Pienen yrittäjän on kyllä vaikea rämpiä näkyville tuossa suossa. Ja tuo täydellisten kuvien aikajana – rasittava!
Sitä on aika yksin näiden ihmettelyjen kanssa ja työläältä tuntuu. Kiva, kun löysin tämän jutun, niin vähän helpottaa, kun tietää ettei yksin tappele tämän somemaailman kanssa…