Arkihetkiä

Elokuun viimeisiä viedään ja sää on ollut juuri niin ihana kuin se voi vaan parhaimmillaan olla. Tuleville päiville on luvattu jopa +25 asteen lämpöä, aiiii että! Tää lämpö ja pimenevät illat on ihana yhdistelmä. // Sain uusia Halo Top-jätskejä kokeiluun. Peanut butter cup -maku oli ihan hyvä, mutta jäätelön koostumus oli tällaiselle jätskihifistelijälle vähän turhan “jäinen” rasvattomuutensa vuoksi. Seuraavaksi kokeiluun menee candy bar…

 

Kävin hakemassa ystävälle synttärikimpun naapurissa olevasta kukkakaupasta, josta käyn aina hankkimassa kaikki vähän spesiaalimmat kukkaset. Niin nätti kimppu, vaikka itse sanonkin! // Mun sydän sulaa tähän näkyyn joka ikinen päivä.

 

Heitin mun parhaat päivänsä nähneet tennarit ronskisti pesukoneeseen ja sen jälkeen ne on olleet kuin uudet! Toivottavasti niitä voisi käyttää vielä pitkään ennen talvivarastoon laittamista. // Se taivaallinen ruoka, josta viime postauksessakin mainitsin: maissi-chorizo ragu ruskistetuilla kampasimpukoilla. Käytettiin maissimössön jämät seuraavana päivänä tacoihin, joissa se toimi vähintäänkin yhtä hyvin. Resepti ruokaan löytyi täältä!

 

Käytiin juhlistamassa Kallion uuden Sushibar + Winen avajaisia. Mikäli multa kysytään, niin tää oli kauan toivottu lisä naapuruston (jo ennestään laajaan) ravintolatarjontaan, sillä paras sushi löytyy nimenomaan juurikin tuolta. Ja tila on laitettu niin kauniiksi! // Luka-herra on tässä kuvassa lähes yhtä virkeä kuin minä näin maanantaisin.

 

Keskiviikkona olin hauskoissa merkeissä Jantsan kuvattavana, josta juoksin myöhemmin iltapäivällä suoraan palaveriin. Kesken päivän kuvaushärdellin muistin, että olin unohtanut silmälasini aamun kiireeessä Drive Now-autoon ja ehdin jo hätääntyä, etten tulisi näkemään niitä enää koskaan. Ilokseni rillit kuitenkin löytyi siitä samaisesta autosta vielä myöhemmin samana päivänä, vaikka sillä oltiinkin jo ehditty ajelemaan ympäri Helsinkiä. Joskohan muistaisin pitää niistä jatkossa vähän parempaa huolta…

 

Viikonloppu oli poikkeuksellisen täynnä synttärihulinoita, kun parillakin eri ystävälläni oli bileet. Mikähän siinä muuten onkin, että voi mennä viikkoja ja jopa kuukausiakin ilman mitään sen tähdellisempää iltamenoa, mutta kun jotain vihdoin on, niin se menee satavarmasti päällekkäin jonkun toisen kivan jutun kanssa? 😀

 

The pastasuosikkini, eli iki-ihana carbonara. // Maisemia iltakävelyn varrelta. Tää kuva on muuten tasan viikon takaa ja hetken kuluttua lähdetään tismalleen samalle lenkillee tismalleen samalla kokoonpanolla. Pieni happihyppely on vaan paras mahdollinen hengähdyshetki päivään – etenkin vähän tahmeampaan sellaiseen, kuten esimerkiksi tähän maanantaihin.

 

Aurinko on vaalentanut mun latvoja kesän aikana niin lahjakkaasti, että oon potenut pienimuotoista tukkakriisiä, sillä tunnen oloni omimmaksi vähän tummemmassa sävyssä. Tää nykyinen sävy on siitä kätevä, että tyvikasvu ei paista kilometrien päähän värin ollessa suhteellisen lähellä omaa sävyäni, mutta kun mieli halajaa muuta, niin minkäs teet. Tän kuvan oton jälkeen tilannetta on jo tasoitettu kevyellä sävytyksellä, mutta voipi olla, että syksyn tullessa tekee mieli värjätä vieläkin astetta tummemmaksi… // Tyttöjen extempore-illanvietto viinin ja ranskisten kera = the best. Tää jatkukoon mun puolesta niin pitkään kuin vaan terassikelejä riittää.

104