10 vuotta sitten olin 14-vuotias teinityttö. Suoritin yläasteen viimeistä luokkaa, ajelin rakkaalla pinkillä Jopollani ympäriinsä ja viiletin päivästä toiseen ruutupaitoihin, pipoihin sekä Converseihin pukeutuen ja Melodican legendaarinen puukkokangaskassi kainalossani keikkuen.
10 vuotta sitten aloin myös kirjoittamaan ensimmäistä blogiani. Olin seurannut muutamia, jo sittemmin edesmenneitä, blogeja lumoutuneena ja uteliaisuuttani päädyin naputtelemaan ihkaensimmäistä postaustani. (Naputtelu taitaa tosin olla tässä kohtaa hieman harhaanjohtava käsite, sillä ensimmäisessä postauksessani oli muutama netistä löytämäni kaunis kuva ja korkeintaan kaksi lausetta.) Ensimmäistä postausta seurasi toinen, kolmas sekä neljäskin ja olin pian koukussa. Pidin blogin kanssa puuhastelusta kovasti ja niin ilmeisesti moni muukin, sillä ihmisiä alkoi virrata sivulleni enemmän ja enemmän ja sivupalkin tilaajamääräluku kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti. Näihin aikoihin en kertonut blogistani koskaan kenellekään, sillä jollain tapaa häpesin sitä, että mitäköhän kaikki ajattelisivat saadessaan kuulla lörpötteleväni elämästäni nettiin.
Sittemmin oon myös ymmärtänyt, että loin blogista itselleni tietynlaisen oman pakopaikan, johon kenelläkään muulla ei ollut pääsyä. Saatoin viettää sen parissa päivittäin tuntikausia ja naputtelin tekstejä oman huoneeni ovi suljettuna, sänkyni reunalla istuen ja isäni vanhan läppärin rikkinäinen näyttö seinään nojaten. En oo muistaakseni koskaan aiemmin kertonut, että meidän perhettä koeteltiin niihin aikoihin kovasti ja taivas meinasi viedä yhden meistä ennen aikojaan mukanaan. En muista siitä ajanjaksosta paljonkaan, niin kovin tiukasti oon sulkenut sen johonkin mieleni perukoille. Sen kuitenkin muistan, etten osannut silloin aavistaakkaan, kuinka käsittämättömän suuri vaikutus kaikella silloin tapahtuneella tulisikaan tulevaisuuteeni olemaan.
Muutaman vuoden kuluttua tilanne oli tasaantunut ja samaan aikaan laitoin blogini toistaiseksi tauolle. Halusin irtaantua tietokoneesta ja kamerasta, mutta alitajunnassani saattoi olla myös jotain sellaista, että vaikeamman ajanjakson jälkeen halusin mahdollisimman kauas jostain muustakin: siitä kyseisestä ajasta muistuttavasta pakopaikastani.
Aikaa kului, kunnes reilua vuotta myöhemmin aloin pikkuhiljaa hivuttautumaan takaisin blogien pariin, ensin muita lukemalla ja lopulta omanikin uudelleenavaamalla. Halusin sattuneista syistä aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, joten tuhosin kaiken vanhan materiaalin sen kummempia miettimättä ja naputtelin jo toistamiseen ”ensimmäisen postaukseni”. Siitä samaisesta hetkestä alkoi tämän nykyisen blogini tarina.
Nyt – tuhansia postauksia, satoja tuhansia kommentteja ja lukuisia korvaamattomia kokemuksia myöhemmin – oon 24-vuotias nuori nainen, pitkäaikainen yrittäjä ja oman alani asiantuntija. Enpä olisi 14-vuotiaana tyttösenä uskaltanut arvatakaan mihin tää tie voisi mut tulevaisuudessa viedä, enhän tiennyt silloin edes älypuhelimistakaan. Mutta vaikka lukemattomat asiat ovat näiden kuluneiden vuosien aikana muuttuneet ja tietokonekin on nykyään ehjä, niin niin sitä vaan vieläkin naputellaan. Aikamoinen matka, vaikka itse sanonkin.
Sain vähän aikaa sitten kommentin, jossa päiviteltiin sitä, että oliskohan mun jo korkea aika jättää blogihommat muille, kun en pärjää muiden huippulaadukkaalle sisällölle ja se jäi mietityttämään. Ei sen takia, etteikö kommentin sisällössä olisi ollut faktaa, vaan sen, että jonkun mielestä kaikkien saman alan tekijöiden kuuluisi vielä tänäkin päivänä mahtua samaan, kapoiseen muottiin.
Blogimaailma on muuttunut viime vuosina niin kovaan tahtiin, että vähän vähemmänkin heikompaa hirvittää. On ollut mahtavaa nähdä, kuinka vauhdilla nuorten naisten ”rakentama” ala on kehittynyt ja kuinka kaikkein sinnikkäimpien ahkeruus on palkittu, sillä se kaikki on uskomattoman kovalla työllä ansaittu. Suurella osalla on sammumaton palo kehittyä, keksiä jatkuvasti uutta sisältöä ja pitää itsensä pinnalla sosiaalisen median loputtomassa meressä uusien aluevaltausten avulla.
Mut se ei missään nimessä oo ainoa oikea tie. Vaikka teenkin tätä elääkseni, niin en (enää) elä tätä tehdäkseni. En halua alkaa kirjoittamaan provosoivia klikkiotsikoita pelkkien numeroiden takia, alkaa tekemään videoita tuoreemman yleisön toivossa, suunnitella elämääni upeiden Instagram-kuvien takia tai aloittaa podcastia, vaikka sellaisten kuuntelemisesta pidänkin. Ja jos se meinaa sitä, etten yllä muiden tasolle, niin se olkoon niin. Jos jotain oon viime vuosina oppinut, niin ainakin sen, että on parasta olla täysin oma itsensä, sillä kukaan muu ei tee sitä paremmin kuin sinä.
Siispä sovitaanko niin, että ollaan jatkossa vähän vähemmän kriittisiä niin itseämme kuin myös muitakin kohtaan? Rohkaistaan, kannustetaan ja innostetaan vähättelyn ja arvostelun sijaan. Tehdään niitä asioita, jotka tuntuu juuri meistä hyvältä, sillä loppujen lopuksi muulla ei oo yhtään mitään väliä. Mä ainakin ajattelin tehdä niin. Sitten kun rakkaasta blogistani joskus aika jättää, niin se tapahtuu vaan ja ainoastaan siitä syystä, että joku toinen asia on vienyt mut mukanaan, eikä siitä, että joku ulkopuolinen toivoisi mun tekevän niin.
Siihen asti: sydäntä lämmittää nähdä, kuinka tällaisessa somesisällön yltäkylläisyyden meressä niin moni löytää tiensä tänne vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. Arvostan sitä enemmän kuin osaan (tällä kohtuullisen laajaksi kehittyneellä sanavarastollani) edes ilmaistakaan.
Kiitos. 
Pakko kommentoida, että mä oon lukenut sun blogia sen alkuajoista asti. Inspiroiduin sun tuottamasta sisällöstä jo silloin ja edelleen eksyn tänne tasasin väliajoin tsekkaamaan mitä sulle kuuluu 🙂 Muistan kuinka ilonen olin sillon, kun jatkoit blogin kirjottamista tauon jälkeen! 😀 Ois kiva nähdä vanhoja kuvia enemmänkin jos sulla niitä on!
Kivaa kevättä! 🙂
Ihana kirjoitus. Olen sinua paljon vanhempi mutta käyn silti lueskelemassa juttujasi ja katselemassa kauniita kuviasi.
Olen ollut todella iloinen siitä, että tämä blogi ei ole pelkkää pinnallista hömppää. Monet hyvin kaupalliset ja ammattimaiset blogit ovat jääneet minulta lukematta. Sellainen ei pitemmän päälle jaksa kiinnostaa. Epätäydellisyys ja rosoisuus on elämässä ja ihmisessä kaikkein mielenkiintoisinta. Kiiltokuva ei puhuttele. Minulla on sellainen fiilis että vaikka ns. ammattimaisilla, viimeisen päälle hiotuilla blogeilla on paljon seuraajia, tuntuu se sisältö monestakin turruttavalta puurolta. Aitous ja oikea elämä sen sijaan vaikuttavat olevan jotenkin uudessa nosteessa.
Hyvä siis Annika, jatka vaan samaan malliin. 🙂
Aivan kuin minun suustani, mitä olin tulossa kirjoittamaan! Joten komppaan Nannaa!
Aitous viehättää, ei viimeisen päälle hiottu kaupallinen höttö. Pidä siis vaan oma linjasi <3
Aika lailla samaa olin myös kirjoittamassa ?
Montaa blogia olen lukenut ja ne ovat jossain kohtaa vain unohtuneet. Sun blogia oon lukenut alusta asti (myös sitä ensimmäistä), enkä vieläkään oo kyllästynyt! Oot ihanan aito etkä esitä mitään tai yritä olla muiden yläpuolella. Blogin sisältö on mielenkiintoista ja siihen pystyy tämmönen ns tavallinen ihminen samaistumaan ja inspiroitumaan. Sun postaukset saa aina hyvälle tuulelle ja ne vakavammat postaukset antaa toivoa siitä että elämä voittaa. Kiitos ihanasta blogista??
Sun blogi, instagram ja kaikki muukin sisältö somessa on just hyvä noin – älä vaan muuta itteäs tai somesisältöäs mihinkään suuntaan ??
En kyllä ymmärrä tuota ”laatublogi” -kommenttia ollenkaan! Ainakin mun mielestä sun blogin aitous, hyvin kirjoitetut tekstit, laadukkaat kuvat ja sun älyttömän sympaattisen oloinen persoona tekee tästä nimenomaan poikkeuksellisen laadukkaan blogin kaikkien sliipattujen ja siloiteltujen ja persoonattomien blogien joukossa! Alusta asti sun blogia seuranneena pakko sanoa, että toivon, että kirjoitat tätä niin kauan kuin vain ikinä suinkaan itse haluat! 🙂 Täältä ainakin löytyy yks uskollinen lukija!
Onnea 10-vuotiaalle! <3 Ja mikä ihana kaunis vauva noissa kuvissa näkyykään! Allekirjoitan tismalleen kaiken, mitä loppukaneetissasi toivot: enemmän kannustusta, rohkaisua ja innostusta, vähemmän lyttäämistä, vähättelyä ja lannistamista. Ja todellisuudessa olet superhyvä siinä, mitä teet – oli tainnut tuo kiukkuinen kommentoija herätä väärällä jalalla sinä aamuna.
Ite taas oon aina tykänny enempi lukee blogeja joissa puhutaan ihan tavallisia, arkisia asioita. Koen että semmosista ns. kiiltokuvablogeista puuttuu usein semmonen tarttumapinta ja samaistuttavuus, mistä tykkään. Ja musta on just siistiä että blogimaailmassa on niin laaja skaala, löytyy varmasti jokaiseen makuun jotain!
Mä nimenomaan tykkään sun blogista, koska kirjoitat omannäköisiäsi arkisia ja vähemmän arkisia tekstejä kauniiden kuvien kera vaikuttamatta liian laskelmoidulta, kaupalliselta tai feikiltä. Sun blogi on mun mielestä just mahtava yhdistelmä rehellistä elämän kuvausta ja luksusta ?? Pidä toi meininki yllä!
Jotenkin ihan hurjaa, miten aika kuluukin niin nopeasti!
Muistan itse kun löysin sun ekan blogin kun olin lukiossa, taisi jopa olla abikevät. Siitä tosiaan on kohta se kymmenen vuotta!
Blogisi oli ja on edelleen ainutlaatuinen sekä inspiroiva ?? Oot upea ja tehny ihan mieletöntä työtä ja arvostan sitä suuresti.
En tiedä olenko koskaan kommenttia jättänyt, mutta nyt oli jo korkea aika. Tässä yksi, kuka sun taivalta on alusta asti seurannut ja voi että miten joku onkaan sulle noin tökerösti kommentoinut.
Se syy, miksi mä oon pysynyt sun blogitaipaleen mukana on se, että sä et oo niin kuin kaikki muut. Sä näytät myös sitä arkisempaa (välillä ikävämpää) puolta ja näytät, että elämä ei oikeasti ole pelkkää kiiltokuvaelämää (kuten monen muun sosiaalisen median kautta saa tämän kuvan). Sun blogin ja muun somen realistinen kuva on parasta! Jatka samaan malliin! 🙂
Oon ollut mukana sun matkassa jo 6-8 vuotta, ja aina kun tuun lukemaan postausta, tiedän että siinä on ns hyvänmielen-takuu. Koska se mitä kirjoitat on aitoa, oot oma itsesi, ja sen takia blogikin on niin ainutlaatuinen. Minusta on ihanaa, että ”poikkeat valtavirrasta” ja kerrot paljon arkisia asioita. Postaus jossa teet koosteen puhelimen kuvista n. viikoittain, on oma ehdoton lemppari!
Paljon onnea 10 vuotiaasta taipaleesta! ??
täällä kans lukija ihan ekasta vuodesta lähtien! ton ekan kappaleen luettuani tuli kaikki ne vanhat kuvat ja postaukset mieleen, ja se kangaskassi! Legendaarinen. Ollaan kasvettu samaa tahtia 14-vuotiaista 24-vuotiaiks, joten sun blogin lukeminen on tuntunu aina vanhan kaverin kuulumisilta, ihana on ollu nähdä kuinka tää blogi on kehittyny, mutta silti säilyttäny sen aitouden ja ihanan annikamaisuuden. Älä menetä sitä ikinä!
Jotenkin ihan järetöntä että on menny jo kymmenen vuotta?? Vastahan tässä susta inspiroituneena etin ruutupaitoja ja kangaskasseja kaupoista!
Blogisi löytyy mun useimmin vierailtujen sivujen joukosta ja päivittäin tänne itseni klikkaan tarkastamaan oisko tullut jotain uutta luettavaa tai ihailtavaa 🙂 instaasi olenkin jo aiemmin kommentoinut kuinka valloittava se on realistisella otteellaan! Onnea täys kympistä?
Oon seurannut sua alkuajoista ja sä oot ainut bloggaaja monista muista, joita vielä jaksan seurata, koska oot niin aito. Hyvä ettet ole pakon omalla alkanut esim jotain youtube kanavaa vetämään, vaan koska muutkin. Hyvää kevättä ja jatka samaan malliin! ?
Vau! Oot kauan kirjoittanut jo blogia. Tää sun blogi on just tälläisenä hyvä, tykkään aidosta sisällöstä!:)
Sun blogi on oikeastaan ainoa, jota oon jaksanut seurata niistä ajoista asti, kun löysin blogit.
Parasta tässä on, että teksteistä ja kuvista huomaa, että sää teet tätä sydämel. Oot niin aito ja oma ittes sekä tuot helposti lähedtyttävällä tavalla asiat esiin. Sun teksteissä on aina joku pointti ja tää blogi on mun mielestä Suomen laadukkain, mielenkiintoisin ja aidoin!
Joten tsemii jatkoon, oot huikee ??
Täällä yks sun kanssa samanikäinen nuori nainen, joka on ollu matkassa alkuajoista alkaen, Mulla on aina ollu kaks blogilempparia, joista oon tykännyt ylimuiden – sinä ja Kenza. Muiden blogien seuraaminen on jäänyt muutama vuosi sitten, sillä en nauti kiiltokuvasisällöstä, jota tusinana pusketaan. Teidän kahden blogia uskon seuraavani niin kauan, kuin te vain niitä kirjoitatte. Uskon, että trendejä menee ja tulee – on ne sitten videoita, podgasteja, mitä lie – mutta arvotus aitouteen pysyy. Ainakin haluan uskoa näin.
Yksi asia, mistä en ole koskaan hoksannut sinulle mainita, on arvostukseni sun kieliasu ja laajaa sanavarastoa kohtaan! Vaikka en oo mikään äikkänatsi tai hyvä siinä, sun monipuolinen kirjotustyyli tekee lukemisesta erittäin mielyttävää. Se on muutakin, kuin monien blogien ”tässä uusi upea uusi lempituotteeni, tämän on paras löytö pitkään aikaan!! x 10”. Halusin vain sanoa, että vaivannäkösi kirjoituksia kohtaan näkyy 🙂
Kiitos Annika näistä vuosista ja siitä, että olet kaiken somehullunmyllyn keskellä pysyny jalat maassa <3
Olen lukenut blogiasi alusta alkaen ja mun mielestä sun blogin ehdoton vahvuus on se, ettei se ole täydellisyyttä hipovaksi tehty ”huippublogi”. Tässä sun tavassa tehdä blogia on mun makuun paljon enemmän mielenkiintoisuutta ja persoonallisuutta. Kiitos, että kirjotat, kuvaat ja kerrot <3
Hyvä teksti! Oli mielenkiintoista lukea 🙂
Ihan mahtava kirjoitus! Ja onnea 10v blogiurasta.?Muistan löytäneeni sut instagrammista ensin, ja siitä ei mennyt aikaakaan kun aloitit nykyisen blogisi! Miten nopeasti aika onkaan mennyt. On ollut mukava ns kasvaa aikuiseksi samalla kun säkin, täältä on saanut vertaistukea, inspiraatiota ja tietyllä tapaa hyväksyntää ja vahvistustakin. Kiitos sulle että oot ja teet tätä mitä teet ? tuntuu kuin oltais ns kavereita ?
Mäkin olen seurannut sua jos en ihan alusta niin todella pitkään. Musta on niin parasta, että et kuulu siihen samaan kippoon muiden bloggaajien kanssa. Olet oma itsesi. Mahtavaa kuinka olet avannut omia kokemuksiasi, niitä hyviä ja huonoja. Sun kuvat on kirjoitustyylisi ohella syy miksi eksyn tänne aina uudestaan. Jatka samaan malliin! Kiitos sulle näistä vuosista!
Kulutan nykyään blogeja paljon vähemmän kuin ennen, mutta sun blogilla on kyllä erityinen paikka mun sydämessä, sillä se oli ensimmäinen lifestyle-blogi mitä aloin lukemaan. Arvostan ja nautin kovasti sun tuottamasta sisällöstä ja siitä suunnasta, minkä se on ottanut. Varsinkin sen jälkeen, kun siirryit täysin itsenäiseksi bloggaajaksi, on sun blogista tullut vielä erityisempi. Mun mielestä on ihanan virkistävää, että teet justiin niitä asioita, mitä haluat, etkä lähde valtavirran mukaan, jotta pystyisit paremmin kilpailemaan.
Kiitos ihan älyttömän paljon ehkä ihanimmasta blogista. ??
Täällä myös sun ekan blogin alkuajoilta asti mukana seuraillut! Muistan silloin 15 vuotiaana kuinka ihailin blogeja ja sun blogi oli mun lemppari, koska suhun oli helpoin samaistua ja sun tuottama sisältö oli jo silloin sitä hukassa ollutta ujoa teinityttöä inspiroivaa. Muistan myös kuinka pettynyt olin kun blogi jäi tauolle, mutta myös sen kuinka iloinen olin blogin taas avauduttua!
Sun blogi on ainoa joka on jäänyt sille ihanalle, jotenkin niin tavalliselle ja samaistuttavalle tasolle, älä siis missään nimessä muuta itseäsi muiden takia, vaan tee omaa juttua! Just sillä sä oot siinä missä nyt oot <3
Täällä kans yks uskollinen lukija jo tuolta 10 vuoden takaa! Alko ihan hymyilyttämään ku katto noita vanhoja kuvia, jotenki yhdistää ne myös omaan teini-ikään kun sillon jo sua seurasin aktiivisesti ja vähän ihaillen? Sanoit että blogin kirjottaminen on ollu sulle eräänlainen pakopaikka, niin mulle sen lukeminen on ajanut saman asian ja edelleen tulee aina hyvä mieli kun huomaa et sulta on tullu uus postaus. On ollu ilo seurata sun blogia ja kehittymistä nää vuodet! Oot huipputyyppi??
Voi vitsi miten nostalgista, hyvin muistuu mieleen ainakin osa noista kuvista, joita postauksessa on! Jatka samaan malliin – omasta mielestäni sun blogi on aina ollut tosi virkistävä ja hyvällä tavalla tavallinen! Ihan paras siis.
Kiitos!
Sun blogi on kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen mun lemppari ja yks niistä harvoista, joita enää haluan seurata. Ihmeellinen tuo kommentti, sillä jos mun pitäis kuvailla sun blogia jotenkin, sanoisin juuri että laadukas ja mielenkiintoinen. Ihanaa kun vieläkin kirjoittelet 🙂
Oon lukenut sun blogia ihan tuolta alku-ajoista saakka. Tänä päivänä luen säännöllisesti enää hyvin harvoja blogeja, mutta sun blogi on ehdottomasti yksi niistä mihin päädyn viikoittain. Olet todella hyvä siinä mitä teet. 🙂
Ah mikä nostalgia melodican puukkokassi! Itse ainakin seuraan sua juuri sen takia kun jokainen postaus ei ole toteutettu yhteistyössä jonkun kanssa, vaan kirjoitat aitoa tekstiä oikeasta elämästä. Alunperin blogien tarkoitus olikin vain avata sitä tavallista elämää, mistä moni on ajautunut jo todella kauas ja niiden lukeminen on jäänyt, mutta sun blogia olen lukenut alusta asti. Toivottavasti jatkat vielä pitkään ja homma tuntuu sulle mielekkäältä 🙂
Paljon onnea! Sun blogi on nimenomaan laadukas. Hyvää tekstiä ja ajankohtaisia juttuja. Laadukkaat kuvat, joita ei ole käsitelty pilalle. Jatka samaan malliin!
Täällä kans yksi joka ollut alusta asti mukana ja tällä hetkellä tää on ainoa blogi jota seuraan! Siihen on syynsä, oot pitäny tässä hommassa sen oman tyylis etkä oo lähteny kaikkiin trendeihin väkisin mukaan. Blogi on maanläheinen ja samaistuttava kun kaikki ei ole niin siloiteltua. Jatka just noin kun tähänkin asti!
Ja hei apua mitkä nostalgiapärinät kuvista, muistan jokaisen! Ja muistan myös sen kun noi sun alkuaikojen kuvat levisi pitkin we heart it sivustoa (jonnet ei muista) ja kaikki randomit käytti niitä ominaan.. 😀
Voi vitsit, siis täällä yks joka on ollu mukana ihan alusta asti! Sun blogi oli jo alussa mun lemppari ku luin sitä 15-vuotiaana teininä ja ku lopetit nii olin aivan murtunu?Sitte ku löysin sun blogin uuestaan ku olit taas alottanu nii olin aivan onnessaan. Itekki on nyt kasvanu jo aikuseksi ja sun jutut on edelleen mun mieleen. Ja sun blogi on yks niistä todella harvoista mitä jaksan edelleen lukea ja osasyynä on se että sulla ei oo jokatoinen postaus joku yhteistyö eikä instagram oo täynnä sponsoroituja juttuja! Joten jatka samaan malliin kyllä me täällä ollaan edelleen??
Kiitos, että teet tätä just niinkuin teet ?
Vitsi, muistan noi kuvat kuin eilisen!
Taisin ite tulla mukaan joskus 2010 tienoilla ja on ollut mukava seurata tietäsi sieltä tähän 🙂 onnea!
Siis aamen sun asenteelle! Luen sun blogia juuri sen vuoksi, että sulla on sun oma aito tyyli tehdä asioita ja vaikutat jalat-maassa-tyypiltä, jonka ei tarvitse hypätä kaikkiin humputuksiin mukaan. Ja sun blogista löytyy aitoja, samaistuttavia sisältöjä, jotka ei ole pelkkää osta-osta-ostaa. Kiitos siis ja toivottavasti jatkossakin sisältö blogissasi pysyy vastaavana ?
Sun blogi on huippu! Oikeastaan ainoa, jota en bloglovinissa merkkaa ikinä luetuksi lukematta postausta? (niin käy aika monelle). Aitous on varmasti suurin syy sille, joten kiitos, että kirjoitat edelleen!
Siis noi sun vanhat blogi kuvat! Tulee nostalginen fiilis?Muistan kun varhaisteini- ja teini-iässä ihailin sua ja luin aina sun blogia! Olit kuitenkin aika maanläheinen, mutta myös pari vuotta vanhempi joka aiheutti ihailu efektin. Vuosien jälkeen seuraan edelleen sun blogia, nyt vanhempana ja viisaampana eikä ihailuun ole enää tarvetta. Pidän edelleen sinua sekä blogiasi maanläheisenä ja kivana paikka tulla aina lukemaan uusia postauksia. Toivottavasti saadaan lukea blogia vielä monia vuosia?
Onnea kymmenvuotisesta blogitaipaleesta! Rakastan sun samaistuttavia kirjoituksia ja kauniita kuvia <3 Arvostan myös tosi paljon sun panostusta bloggaamiseen. Toivottavasti ihanaa blogiasi saa seurata vielä pitkään 🙂
Ihana postaus, onnea vuosikymmenen kestäneestä taipaleesta! Oon seurannut sun blogia siitä saakka, kun tämä toinen ”eka postaus” tuli julki ja siitä saakka kuljettu ”samaa matkaa”. Muuten omat mieltymykset seurattavan sisällön suhteen ja sen myötä myös seurattavat blogit ovat vaihdelleet oman elämäntilanteen mukaan, mutta sun blogiin oon pystynyt aina samaistumaan sekä niissä samanlaisissa mutta myös erilaisissa elämäntilanteissa. Ehkä siksi, että ollaan samaa ikäluokkaa, mutta erityisesti siksi, että oon kokenut sun blogin aina ihanan aidoksi, avoimeksi ja sillä tavalla todelliseksi, mikä monista ammattimaisemmista, ns. ”kiiltokuva”-blogeista on jäänyt ajan saatossa pois. Eli todellakin, jatka sitä mitä teet ja just niin kuin teet sitä, täällä ainakin lukee tyyppi joka on mukana seuraavatkin 10 vuotta 🙂 Ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää sulle Annika!
Sun blogi erottuu muista eikä todellakaan sen takia, etteikö se muka olisi yhtä laadukasta sisällöllisesti. Se erottuu, koska siitä tulee aito fiilis – oli postaus sit tavallinen höpöttelypostaus tai kaupallinen yhteistyö. Ja ennen kaikkea sä kirjotat todella hyvin! Suomenopiskelijana voin kertoa, että monen blogin postaukset jää lukematta, kun se kieli on niin kamalaa.
Oon seurannut sua alkuajoista asti ja aina tykänny siitä että oot aito ja näytät täällä sitä aitoa elämää ja sulla on niin rehellinen ote bloggaamiseen joka on varmaan vuosien saatossa kehittyny tähän tilanteeseen. Seuraan sun blogia Facebook-sivun kautta ja arvostan että päivittelet sitä aina kun oot laittanu uutta postausta. Sun instagram on myös ihanan aito! Älä välitä kommenteista jotka ehdottaa että sun pitäis mahtuu johonkin muottiin koska oot luonu itelles vuosien saatossa aidon ja rehellisen brändin joka vetää porukkaa tänne edelleen eikä sitä kannata muuttaa. Kiitos myös että oot postannu Curly Girl metodista koska innostit mua kokeilemaan sitä ja löysin mun aikoja sitten kadonneet luonnonkiharat!
Paljon onnea Annika!?? Niin se omakin blogi alkoi nuorena pakopaikkana ja on nykyään työ… hullua! Ja mitä tuohon kommenttiin tulee niin harvaa tiedän joka tarjoaisi yhtä laadukasta sisältöä yhtä usein kun sä, saat olla itestäsi tosi ylpeä!!
Täällä kans yks kymmenisen vuotta (huh) sun tekstejä lukenut! Kiitos että vaan oot, etkä yritä olla jotain muuta <3
Voiiii oon seurannu sua ihan alusta asti, olin sillon 16-vuotias – pian 17-vuotta täyttävä hukassa oleva nuoren naisen alku. Yritin kamalasti etsiä itselleni sitä omaa juttua, ku siirryin kouluun muualle, kuin kaverit ja blogeista löyty se mitä etsin. Itsekin kirjoittelin sillon viitisen vuotta, mutta lopetin kun alkoi ahdistaa lukijamäärä (kyllä, koin että mulla oli liikaa silmäpareja tuijottamassa ja niitä oli ehkä 50 rekisteröitynyttä) ja huomasin miten joitain postauksia luettiin paljon enemmän kuin muita – ja usein ne oli just niitä mitä en ollut ns suunnitellut 😀
Ja pakko sanoa, että itse en seuraa mitään kiiltokuvablogeja! En yhtäkään, jos haluun kiiltokuvaa niin voin ostaa Voguen tms, mun mielestä blogien kuuluu olla rentoja 🙂
Ihanan aito postaus Annika, oot niin oikeassa tässä <3 Jatka samaan malliin. :-)!
Wau tuli ihan kylmät väreet tästä kirjotuksesta! Mä arvostan sun rehellistä ja aitoa blogin sisältöä, harvassa blogissa pääsee näin syvälle kirjoittajan pään sisälle. Myös sun tapa puhua vaikeammista asioista on ihailtavaa ja se on varmaankin syy miks oonkin jääny sun blogiin koukkuun 🙂 sulla on vaikuttavan sisällön lisäksi myös älyttömän upeita kuvia! Ja kiitos ihanista postauksista, ne on antanu usein paljon voimaa omiinkin vaikeisiin tilanteisiin <3
Hei ihana!
Apua, toivon, että mä kirjoitan vielä kahdeksan vuoden päästä blogia ja saan tällaisen 10 vuoden muistelon kasattua.
Jotenkin todella inspiroivaa ja koskettavaa, miten oot painanut duunia ja löytänyt oman polkusi mennä eteenpäin. Sun sisältö on myös todella kaunista ja teksti helppolukuista ja nautinnollista. Toivottavasti jatkat intohimoisesti eteenpäin!
yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi
Pakko kommentoida (ehkä ekaa kertaa ikinä tänne sulle, sry ^^), että oon kans lukenu sun blogia sieltä ihan alusta asti. Inspiroiduin silloin eniten varmaan sun tyylistä ja et tollanen mä haluan olla 😀 sitte se oli kyllä outo ku yhtäkkiä se blogi oli kadonnu ja joitain kertoja sitä tuli aina googleteltua että jokohan sie oisit palannu takasin.. Mutta siis tykkään sun nykysestä blogista ihan sikana! Tää sun tyyli pitää ja kirjoittaa tätä on just ihana, välillä ei tuu niin paljon ja välillä tulee ja aiheet on just sellasia että huomaa että ei oo pakolla keksittyjä vaan et ne vaan tulee, joka on must huippua! 🙂 Ja kaikki nuo mielenterveydestä kertovat postaukset ja kaikki sai mut vaan pitämään susta paljon enemmän. Nekin postaukset mitä oot tehny niin tuo niin paljon samaistuttavia asiota niin tää blogi tuntuu siksi sillain läheisemmältä kun jotkut pinnalliset blogit. Että oot kyllä hyvin vetänyt! Ja edelleen inspiroidun sun tyylistä 🙂 Tässä nyt tällainen tosi random naputtelupläjäys 😀
Hei Annika!
Mä oon lukenu vuosia sun blogia säännöllisen epäsäännöllisesti. Mielestäni olet aina erottunut eduksesi (blogi)massasta.
Aito ja jalat maassa. Suloisia ja ihanan arkisia hetkiä kuvissa. Kuitenkin koukuttavia.
Sinäkin tietysti olet mielestäni kovin kaunis ja tukkaasi olen aina ihaillut, varsinkin nyt curly girlinä.
Arvostan rohkeuttasi ja rehellisyyttäsi mielenterveysasioista puhumisessa, se on tärkeää.
Toivon todella ihanaa kevättä ja kevyttä mieltä sinulle<3
Oot tasan ainoa tyyppi jonka blogia enää seuraan. Noina aikoina kun aloitit, luin kymmenien eri bloggaajien postauksia päivittäin, mutta siihen on syy että nää kaikki on pudonnut matkalla pois ja sä oot jääny jäljelle!
Oot tän lisäks myös ainoa sisällöntuottaja instagramissa jota seuraan. Oot upee ja inspiroiva tyyppi ja oikeesti todella freesin erilainen ja aito. Sen sijaan että sä jotenkin painostaisit kaikkia mahtumaan samaan muottiin, sä kannustat mun mielestä tekemään just niin kuin itse haluu ja olemaan oma itsensä!
Kiitos <3
Täällä on yks lukija melkeinpä alkuajoista asti! Ai että ku tulee omat yläaste ajat mieleen ku kattoo noita sun vanhoja kuvia 😀 Sun blogi on aina ollu mun lemppari, vaikutat samanhenkiseltä tyypiltä ku mä (ja oon muutaman kerran kuullu, että myös ulkonäöllisesti… :D)
Jatka Annika samaan malliin ja toivotan sulle ihanaa alkavaa kesää<3
Mä muistan vieläkin kuinka harmissani olin, kun laitoit blogin tauolle alkuvuosina. Ja sen, kuinka ilonen olin sun paluusta blogin pariin ? Ja yhä edelleen palaan lukemaan tätä, vaikka muuten blogien seuraaminen on vähentynyt roimasti. Parasta sun blogissa on varmaan se, että se on tosi inhimillinen. Tarkoitan, että kirjoitat paljon myös tavallisista, arkisista ja tärkeistä asioista, kuten mielenterveys ja se tekee tästä niin samaistuttavan ja miellyttävän seurata.
Mun mielestä sä olet nimenomaan sellainen bloggaaja, jota Suomessa kaivattaisiin enemmän. Moni sanoo nykyään, että ”kyllä bloggaus voi olla ammatti”, ja se on täysin totta. Tätä voi tehdä ammattina, mutta silti se miten sitä tekee ammattina, ratkaisee. Itse en yksinkertaisesti jaksa lukea blogia, jota tehdään vain rahankiilto ja tienaus silmissä. Tää blogi on nimenomaan sellainen aito ja lämmin paikka, mihin voi tulla lukemaan juttuja, joista jää hyvä mieli. Sun sisältö on nimenomaan laadukasta, ja osaat kirjoittaa niin, että sun blogi ei tunnu vain mainokselta, niin kuin nykyään suurin osa blogeista tuntuu. Mun mielestä pitää nimenomaan olla bloggaajia, joihin voi luottaa; vaikka tehdään kaupallisia yhteistöitä, ne ovat sellaisia juttuja, mitkä oikeasti kiinnostaa sisällöntuottajaa ja kokemukset niistä ovat aitoja. Oon joskus aiemminkin kirjoittanut tänne seuranneeni sua alkuajoista lähtien, ja miten hassua on miten paljon oot muuttunut mutta kuitenkin jollain tapaa pysynyt samana, omana itsenäsi, mitä ei voi monesta bloggaajasta sanoa 🙂 Jatka siis samaan malliin ja unohda tollaiset jutut mitä sait kuulla, ymmärtääkseni olet edelleen yksi suosituimmista bloggareista Suomessa, joten taidat tehdä jotain oikein!
Hei! Täällä yksi lukija, joka on kulkenut matkassasi koko tämän 10 vuoden ajan. Mieletöntä, miten aika juoksee! En oikein osaa sanoa mitään järkevää, mutta kiitos Annika tästä kaikesta mitä olet tehnyt. Olet mahtava tyyppi ja toivon sinulle paljon iloa elämään <3
Susta välittyy ihana ja aito fiilis, oot
ehdottomasti yks, ainakin mun, lempparibloggaajia! 🙂 Sua ja sun kirjoituksia on ilo seurata, oot inspiraation lähde niin ulkonäöllisesti kuin ajatuksiltasikin <3