6 parasta tältä viikolta

× Pitkät iltakävelyt. Näin kesäloman jälkeen on aika palata rutiineihin myös muunkin kuin töiden osalta. Kävelytreffit on musta mitä rentouttavin konsepti, joka yhdistää kuulumisten vaihdon aina tarpeelliseen happihyppelyyn. Maanantai-iltainen 10 kilometrin lenkki hujahti Jennin kanssa ihan silmänräpäyksessä ja 1,5 tunnin ulkoilun jälkeen unikin tuli normaalia ripeämmin. Tää on otettava taas vähintään viikottaiseksi tavaksi!

× Vahvat kynnet. Monelle arkipäiväistä, mulle lähes once in a lifetime-juttu: mun kynnet on ekaa kertaa elämässäni vahvat ja aika pitkätkin. Liekö kyseessä muutaman kuukauden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti napsimani hiusvitamiinit vaiko kenties tähtien asento, mutta entisten liuskoittuvien ja lohkeidevien kynsieni tilalla on nykyään hyvinvoivat kynnet. En tiedä miksi, mutta en kyllä valitakaan! Näitä tekee jopa mieli lakkaillakin – tällä hetkellä oon tykästynyt Dependin edullisiin minilakkoihin, jotka pysyy päälilakan kanssa monta päivää täydellisenä.

× Agilityn pariin paluu. Meidän viikottaiset agilitytreenit jatkuivat kesätauon jälkeen ja pakko myöntää, että sitä oli jo ikävä. Ensimmäiset pari kertaa on mennyt yllätyksekseni suorastaan virheettömästi ja köpöttelijä-Lukan vauhtikin on kasvanut sen verran, että hänkin taisi kaivata harrastuksemme pariin enemmän kuin arvasinkaan. Oon innostuksissani etsinyt ahkerasti tietoa erilaisista agilityseuroista ja niihin liittymisestä, mutta hakemista on jarrutellut se, etten tiedä, pystyisinkö tällä hetkellä sitoutumaan niiden vaatimiin talkootöihin. Ehkä käytän innostukseni nyt ensialkuun siihen, että ilmoitan meidät ensimmäisiin kilpailuihimme koskaan. (Pelkkä ajatuskin tosin vähän hirvittää…)

× Toinen toistaan herkullisemmat ruuat. Meillä syödään aina poikaystävän kokatessa suhteellisen hyvin, mutta tällä viikolla takana on vielä tavallistakin parempia annoksia: parin viime päivän aikana ollaan syöty mm. maissichorizoragua kampasimpukoilla, ikisuosikkiamme pasta carbonaraa sekä kenties elämäni parhaita tacoja. Nappaan annoksista välillä kuvia IG Storyyn ja ne herättää lähes poikkeuksetta kyselyitä annosten takana olevista resepteistä, joten kiinnostuneille tiedoksi: poikaystävä avasi eilen varta vasten ruokaan keskittyvän Instagram-tilin, josta hänen kokkailujaan pääsee seuraamaan tarkemmin. Se löytyy nimellä @cliffikokkaa!

× VR-pelikoukku. Mua on yritetty jo pitkään houkutella kokeilemaan virtuaalitodellisuuspelejä ja alkuviikosta se vihdoin tapahtui. Mentiin kavereiden kanssa tunniksi pelaamaan erilaisia ryhmäpelejä ja kyseisen tunnin jälkeen mielessä oli lähinnä kaksi asiaa: se, etten ollut vähään aikaan hikoillut niin paljon kuin pelatessani ja se, että haluan pelata välittömästi lisää. Intensiivisen jousiammuntataistelun seurauksena mun käsi- ja rintalihakset oli seuraavana päivänä niin jumissa, että koska sanontakin kuuluu ”sillä lähtee millä tulikin”, niin käytiin heti eilen ottamassa uusintapelireissu. Jos vr-pelaaminen olisi yhtään edullisempaa, niin tästä tulisi ehdottomasti mun uusi harrastus – se oli nimittäin hauskin aktiviteettituttavuus vähään aikaan.

× Yhteinen aika, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juuri nyt ei oo mitään parempaa kuin ne illat, jolloin ollaan yhdessä kotona, syödään hyvää ruokaa, istahdetaan sohvalle katsomaan Mindhunterin uusinta kautta ja Luka huokaisee tyytyväisenä käpertyessään meidän väliin nukkumaan. Noissa tilanteissa en voi miettiä muuta kuin sitä, että hitto miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla.