1. Mun viikko alkoi työhuoneella. Kadehdin vähän niitä tyyppejä, jotka kykenevät sairaanakin toimimaan lähes normaalisti – ois nimittäin mieletöntä, kun kaiken sen kotona vietetyn ajan voisi käyttää järkevästi hyödykseen. Harmikseni en kuitenkaan todellakaan kuulu siihen ihmisryhmään ja välillä toipilaana pelkkä telkkarin katselukin tuntuu liian työläältä, joten pitkäksi venähtäneen sairasteluputken jälkeen tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä päästä taas työn touhuun.
2. Edellisestä kampaajakäynnistä on jo sen verran aikaa, että punapigmentti puskee voimalla esiin ja hiuksen pituudessa alkaa olla oransseja vivahteita. Katselin pari päivää sitten viime kesäisiä kuvia, joissa mulla oli syvän tummanruskea tukka ja vaikka tästä asteen luonnollisemmasta sävystä pidänkin, niin aloin hiiieman haikailemaan sen perään…
3. Lukan naamasta näki tunnin agilitypuristuksen jälkeen, että pikkuherraa alkoi vähän ramaisemaan. 😀
4. Vuoden ensimmäiset puistojädet! Jouduttiin vaihtamaan paikkaa kahteen kertaan penkkimme mennessä varjoon ja Puffetitkin maistui siltä, että ne oli hengailleet kaupan pakastealtaassa vähän turhan pitkään, mutta silti. Ekat jäätelöt! Onks se nyt sitten kesä?
1. Kauluspaitaa, punaista huulipunaa ja vaikka mitä muuta. Harvoin on Ollilan neiti näin skarpin näköisenä, mutta välillä on kiva panostaa vähän tavallista enemmän! Etenkin toi huulipuna on sellainen juttu, joka tuo itselle aina poikkeuksellisen freesin fiiliksen.
2. Meidän niin rakas koti on kaiken muun suhteen miltei täydellinen, mutta valon puuttuminen on aiheuttanut paljon harmaita hiuksia. Siksi tekeekin melkein mieli itkeä onnesta, kun auringon säteet aina silloin tällöin osuu meidän makkariin – vaikka sitten edes sen puolen tunnin ajan ja vastapäisen talon ikkunasta heijastuen.
3. Meidän uusimmat, (uudelleen) helsinkiläistyneet leikkikaverit! <3
4. Rajasaari, kello 19:52. On välillä vieläkin vaikeaa käsittää, että meidän päivä on tosiaan jo näin sairaan pitkä, sillä on vieläkin niin tiukassa muistissa ne muutaman kuukauden takaiset päivät, jolloin aurinko painui mailleen jo alkuiltapäivästä…
1. – 4. Mielettömät kevätkelit helli meitä pääsiäisenä parhaalla mahdollisella tavalla. Kenkien alla narskuva lumi, sen heijastama sokaisevan kirkas aurinko ja aamuhuurteen koristamat valkoiset oksat on toivottavasti pian pelkkä muisto vaan, mutta sellainen muisto, johon palaa varmasti jatkossa mielellään. Etenkin vähän kauempana Helsingistä tollainen kaunis kevättalvi pääsee oikein kunnolla oikeuksiinsa, kun lumi on loskan sijaan ihan oikeaa tavaraa ja luonto laittaa muutenkin parastaan.
1. Löysät farkut + jättikokoinen neule = yksi maailman mukavimmista vaateyhdistelmistä. Mä oon niitä tyyppejä, jotka riisuu farkut (ja rintsikat) heti kotiin päästessään myttyyn eteisen lattialle, mutta boyfriend-mallisia pöksyjä käyttäessäni saatan havahtua vasta myöhään illalla siihen, että oon unohtanut ne koko päiväksi jalkaani. Ennenkuulumatonta!
2. Vielä joskus mäkin haluun asua paikassa, jossa tällaiset lenkkimaisemat alkaa heti takapihalta ja ainoa korviin kantautuva ääni on lintujen viserrys.
3. Kaikki toi vehreys ja sisään paistavat auringonsäteet on musta niin kaunis yhdistelmä! Tismalleen tuolla paikalla viihdyttiin Lukan kanssa hetki jos toinenkin.
4. Borta bra men hemma bäst. <3
1
It’s unbelievable how much snow you still have!
xx from Bavaria/Germany, Rena
Haha, isn’t it! It’s actually even more than we had during christmas 😀
Kauniita kuvia! 🙂 Vähän random kysymys, mutta ootko sä ollut tyytyväinen tuohon sun nenäkoruun? Ootko koskaan katunut sen ottamista? Sekä onko se sulla vasemmalla vai oikealla puolella, jossain kuvissa se on eri puolella ja millä perusteella valitsit sen puolen? Olen itsekkin harkinnut sen ottamista, mutta oon miettinyt että jääköhän siitä millainen arpi, ja en osaa päättää kummalle puolelle mahdollisesti ottaisin, aika monella se tuntuu olevan oikealla puolella, vaikka puolella ei sinänsä taida olla suurempaa merkitystä. 🙂
Kiitos! <3 Ja joo, oon tosiaan tykännyt tästä tosi paljon - siitä on viimeisen 1,5 vuoden aikana ehtinyt tulla niin "osa mua", että välillä kun otan tämän syystä tai toisesta pois, niin kasvoista tuntuu puuttuvan jotain. Otin koruni aikanaan oikealle puolelle, koska se tuntui luonnollisemmalta ja on mielestäni myös mun "parempi puoli". Jonkunlainen arpi siitä jää varmasti sitten tulevaisuudessa, mutta tuskin kovinkaan suuri... 🙂
Mulla on ollut nenäkoru joskus aikoinaan ja siitä jäi muistoksi ihan pikkuinen piste. En usko että se koskaan mihinkään häviää, mutta ei sitä kyllä muut huomaa jos eivät tarkoituksella yritä arpia etsiä. 🙂 Että ei mua ainakaan kaduta noin pienen arven takia vaikka en enää ikinä vois kuvitellakaan itselleni tuota lävistystä.
Itellä on vasemmalla puolella ja se tuntu just oikeelta, koska munki parempi puoli on oikea – joten halusin kompensoida sitä 😀 Itse en oo kertaakaan katunut, sen saa pois jos siltä tuntuu ja varmasti jää vaan pieni piste tulevaisuudessa:) Suosittelen mallailemaan jollain rinkulalla nenään sitä korua tai vaikka muokata paintilla, jos kovasti epäröi.
Mistä tuo seinäkoriste on? 🙂
Se on Ellokselta tilattu! Tämä: https://www.ellos.fi/ellos-home/castillo-seinakoriste/1507030-01-0
Bongasin hetki sitten myös Jyskistä vähän vastaavia ja tosi edullisesti vielä <:
Täällä myös yks joka riisuu kiristävät vaatteet pois heti kotiin päästyä (paitsi rintsikat). Mä ostin ihan päivä sitten mommy jeansit kun edelliset on hävinnyt johonkin ja muuten kyllä mukavat, mut puristaa se korkeavyötäröisyys mahan kohdalta niin ettei meinaa happea saada :’D ehkä totuttelu ja farkkujen venyminen auttaa tähän.
Haha, toi on kyllä perus. Esimerkiksi mom jeansit ja tuhti lounas/illallinen on harvoin kovin hyvä yhdistelmä 😀 Musta on ihan paras tunne saada kiristävät vaatteet pois heti kotiin päästessä!
niin ihana tunnelma huokuu näistä kuvista <3
Kiitos – kiva kuulla! <3 Puhelinkuvissa on aina se oma fiiliksensä.
Voi mä taidan olla niitä harvoja joille kevät kaikessa ihanuudessaan on myös haikeeta aikaa, koska oon niin talven ystävä! Mut pakko myöntää että oon tänä vuonna aika innoissani lenkkeilyn pariin palaamisesta ja kesävaatteista ja siitä että kuvia voi ottaa ilman että sormet jäätyy. Sitä ennen kerkee vielä hetken nauttimaan talvisesta maisemasta täällä pohjosessa 🙂
Mä oon kans suuri talven ystävä (ja luultavasti siksi tää tänään tullut ”takatalvikin” jaksaa naurattaa ärsyttämisen sijasta :-D), mut tässä vaiheessa se on kestänyt jo niin hyvän aikaa, että alan olla valmis kevään ja sittemmin kesän tuloon. Aikansa kutakin – kesä tulee kuitenkin kulumaan taas ihan silmänräpäyksessä ja uusi talvi on täällä ennen kuin huomataankaan! 😀 Ajatus ulkoilmassa lenkkeilystä ja talvitakkien varastoon hautauksesta saa täälläkin suupielet korviin, onneksi pian on niiden aika. Nauti vielä vikoista talvihetkistä pohjoisessa! <3
Ihana postaus, ihania kuvia 🙂
Kiitos, Emma! <3
Nää sun nykyiset postaukset on niin ihania ja sellasia elämän makuisia ja mihin voi samaistua. Tuntuu että oot löytäny oman juttus ja tyylis. Ja on kiva että nää ei oo nii kaupallisia mitä yleensä tänä päivänä blogit ja vlogit saattaa olla. Toki pieni kaupallisuus välillä ei haittaa, sillä tää on kuitenkin teille työtä! Mä luen tänä päivänä vaan paria blogia mutta sun blogi on ehdottomasti mun lemppari:)
Voin niin samaistua tuohon että vois joku päivä asua sellaisessa paikassa missä takapihalta pääsis ihanille lenkkipoluille. Teininä sitä haaveili että pääsis asumaan Helsinkiin kaiken vilinän keskelle,mutta nykyään voisin muuttaa keskelle lappia 😀
Kiitos ihanasta palautteesta, Roosa! <3 Tuli hyvä mieli. Toivottavasti meidän yhteinen taival jatkuu vielä pitkään!
Ja joo, sanoppa muuta. Jossain vaiheessa mäkin vielä ajattelin, että asun varmaan elämäni loppuun asti Helsingin keskustassa, mutta kaukana on ne "haaveet" - nyt oon lähes satavarma siitä, etten tuu viettämään täällä loppuelämääni, vaikka tällä hetkellä hyvin viihdynkin. Nautin luonnosta niin paljon, että joskus tulevaisuudessa haluan vielä asua mahdollisimman keskellä sitä 🙂
Ootko kokeillu sellasta shampoota, joka taittaa pois punasia/oransseja sävyjä ruskeista hiuksista? On ainakin sellanen kuin Pravana perfect brunette shampoo, joka on väriltään sinivihreetä, eli taittaa just noita lämpimiä sävyjä pois, vähän niinkuin hopeashampoo taittaa keltasta vaaleista hiuksista. En oo ite kokeillu, mutta aattelin vinkata, jos kaipailet kylmän sävysiä hiuksia 🙂 ja myös color maskin sävy graphite vois auttaa!
Oon joskus vuosikausia sitten kokeillut jotain Colormaskeja, mutta ne ei vaikuttanut mun tukkaan sen kummemmin… Täytyy kysäistä kampaajaltani ensi kerralla siellä käydessäni, että voiskohan jostain tollaisesta olla apua! <: Tavallaan tykkään kyllä sellaisesta vähän lämpimähköstä sävystä, mutta se taittaa mulla tosi helposti oranssihtavaksi.
Random kyssäri mut bongasin kuvasta ton imurin 😀 Niin ajaako tollanen ton mallinen imuri asiansa yhtä hyvin kuin sellanen normi? Oon harkinnut tollasen ostoa kun veisi ehkä vähemmän tilaa, mutta tehokkuus epäilyttää!
Haha, just hyvä kyssäri! Meillä on ton lisäksi myös sellainen ”perinteinen” imuri (se oli meillä jo ennen tuota varsi-imuria), mutta periaatteessa pelkästään tollakin pärjäisi hyvin, eikä olla itseasiassa käytetty vanhaa ton taloontulon jälkeen kertaakaan. Toi kyseinen on ainakin tosi tehokas, joten sen puolesta se pärjää jopa paremmin kuin tavallinen versiomme (joka on kylläkin aivan surkea :-D). Tosi isoon kämppään en välttämättä ottaisi tollaista ainoaksi imuriksi, sillä akku tuskin riittäisi minkään suuremman luokan lukaalin puhdistamiseen, mut ainakin meidän vajaat 60 neliötä imuroi helposti yhdellä latauksella 🙂
Ehkä mä sitten uskallankin 😀 Mikä imuri toi siis on? Jos vaikka kyyläisin sitten samanlaista!
Sun kulmat on upeat <3
Lovely pictures!
https://carinazz.blogspot.com.ee/
Mistä tää ihana punainen raitapaita on kotiutettu? <3