Synttäriviikon kuulumiset ja ensimmäiset hetket 25-vuotiaana

Täällä naputtelee eräs 25-vuotias, hei vaan!

Viime viikko oli tosiaan mun synttäriviikko ja vaikka termi kuulostaakin vähän turhan suurelliselta ja jopa mahtipontiselta, niin halusin käyttää sitä silti. Viikko alkoi yllätysaktiviteetilla, sillä mua oltiin käsketty pitämään kalenteri maanantai-illan kohdalta tyhjänä. Kun kyseisen päivän iltapäivänä sain illan suunnitelmat vihdoin selville, niin en ollut pysyä pöksyissäni: sain nimittäin lahjaksi yhden kerran keramiikkakurssin, jolle suunnattiin heti samana iltana! Oon halunnut päästä kokeilemaan keramiikkajuttuja jo pienen iäisyyden, mutta näin mattimyöhäisenä en oo koskaan onnistunut hankkimaan paikkaa supersuosituilta kursseilta. Nyt pääsin vihdoin upottamaan kädet saveen ja se oli niin ihanaa, että mietin jo hyvissä ajoin ennen kurssin päättymistä, että milloinkohan pääsisin sinne uudelleen. Tein isomman kulhon sekä pienen leipälautasen, poikaystävä puolestaan koiran vesikupin sekä sake-mukin. Saadaan tekeleemme parin viikon päästä lasitettuina itsellemme ja lasketaan suunnilleen jo päiviä siihen hetkeen.

Seuraavana aamupäivänä jatkettiin samalla yhdessätekemislinjalla, kun suunnattiin salitreenin sijasta kiipeilemään. Meidän eteisen hyllyllä on ollut kiipeilylahjakortti melkein 1,5 vuoden (!) ajan ja monen monta kertaa ollaan puhuttu sen käyttämisestä saamatta kuitenkaan mitään konkreettista aikaiseksi. Nyt päästiin vihdoin jopa kiipeilyseinille saakka ja saattaapi olla, että siitä tulee meidän yhteinen harrastus. Muistelisin tosin sanoneeni näin jo silloin 1,5 vuotta sitten, kun olin edellisen kerran kiipeilemässä ja sehän ei sitten mennytkään ihan niin… Tällä kertaa menestys on kuitenkin ollut jo edeltäjäänsä parempi, sillä ihka ensimmäistä kertaa seurasi jo toinenkin.

Meidän yhteinen aika on ollut viimeisen vuoden aikana kohtalaisen kortilla ja kun toinen on saanut pitkästä aikaa ansaitun vapaahetken, niin se on tullut vietettyä mielummin kotona kuin jonkin aktiviteetin parissa. Yhteisten hetkien olemattomuus on vetänyt mielen ajoittain matalalle, mutta ei oo auttanut kuin hokea, että välillä on vaan tällaista. Siksi tuntui ihan erityisen spesiaalilta saada lahjaksi 1,5 vuorokautta yhteistä laatuaikaa, sillä siinä missä jollekin toiselle tällainen olisi saattanut olla ihan tuikitavallinen päivä, niin meille se on tosi harvinaista herkkua. Ja vaikka kotisohvalla makoilu onkin mukavaa, niin sekin on vähän kivempaa silloin, kun välillä tekee jotain muuta.

Loppuviikon vähäisetkin suunnitelmat menivät puolestaan kertaheitolla uusiksi, kun joka puolella vellonut flunssa-aalto iski synttäripäivänä muhunkin. Se veti mut koko viikonlopuksi sängyn pohjalle, mutta tulipahan ainakin otettua rennosti. Viikonlopun suurimmat ponnistukset olivat pari superverkkaista kävelylenkkiä, jotka nekin tuntuivat vetävän energiatasot ihan minimiin. Olo on edelleen aika naatti, joten täytynee jatkaa samalla rentoilulinjalla ja pitää sormet ja varpaat tiukasti ristissä sen puolesta, että olisin taas pian täysissä voimissani. Pitikin tän pöpön iskeä taas juuri tällaisena hetkenä, kun olin päässyt kiinni kivan aktiiviseen liikuntarytmiin… Mutta kuten sanottua, niin ei auta kuin levätä, vetää sinkkiä sekä sitrushedelmiä napa täyteen ja toivoa parasta. Edellämainittujen olisi parasta tepsiä ja pian, sillä ulkona näyttää ihan keväältä, oon pitkästä aikaa tosi innostunut sekä inspiroitunut, enkä yhtään malttaisi vaan makoilla. Ja ensi viikolla pitäisi päästä lähtemään vielä ystävätreffeille Amsterdamiinkin – sitä kevään kohokohtaa flunssapirulainen ei saa ainakaan pilata.

Ihan hullua muuten, että helmikuun pyörähtää maaliskuuksi jo tällä viikolla! Vaikka koko alkuvuosi tuntuu kestäneen jo vähän suuremmankin ikuisuuden, niin vuoden lyhin kuukausi tuntui neljän viikon sijaan maksimissaan yhdeltä. Tällä hetkellä aamulenkillä on jo valoisaa, enkä kestä ajatusta siitä, että ihan kohta valoa riittää jo iltaankin saakka. Kevät on aina ollut vähiten suosikki vuodenaikani, mutta tän surkean ”talven” jälkeen sen lähestyminen tuntuu niin hyvältä, että tekisi mieli luukuttaa Wham’in Wake Me Up Before You Go-Go’ta repeatilla ja hyppiä tasajalkaa.

Aurinkoista maanantaita!