Yksi harvoista viime vuodelle asettamistani toteuttamatta jääneistä tavoitteista oli hankkiutua viisaudenhampaistani eroon. Sain operaatioonryhtymiskehotuksen ensimmäisen kerran jo vuosikausia sitten, mutta tällaiselle pahemman luokan hammaslääkäripelkoiselle se oli helpommin sanottu kuin tehty. Olin kuullut aiheesta niin monia vilunväristyksiä aiheuttaneita tarinoita, että pelkkä ajatuskin poistosta nosti suuren palan kurkkuuni. Viime syksynä asia nytkähti puolipakolla eteenpäin, kun yhden hampaan tulehduttua lääkäri varasi mulle ajan leikkaukseen ja silloin tammikuiseen operaatiopäivään tuntui olevan vielä pieni ikuisuus.
Niin tavallaan olikin, kunnes viime perjantai saapui ja se ”pieni ikuisuus” oli ohi. Olin koko viikon kauhusta kankeana, enkä muista arkipäivistä taivaisiin kohonneen ahdistuksen vuoksi juurikaan. Vielä perjantaina operaatiopäivän koittaessa nieleskelin koko aamun vuorotellen sekä itkua että oksennusta hermovaurio-kauhukuvien vilistessä mielessäni. Syvällä sisimmässäni tiesin, että kaikki muutkin ovat selvinneet vastaavasta hengissä, mutta tollaisessa tilanteessa sitä kokonaisvaltaista paniikkia on lähes mahdotonta selättää järjellä.
En ollut tajunnut erikseen varmistaa, että onhan käynnilleni varattu tarpeeksi aikaa myös esilääkitykseen ja no, ei tietenkään ollut. Tärisin penkissä maatessani kuin viimeistä päivää, mutta yritin keskittää kaikki ajatukseni jalkaterien ja olkapäiden liikutteluun pyörtymismahdollisuutta pienentääkseni. Onnekseni mua hoitanut lääkäri teki tilanteesta niin mukavan kuin vaan mahdollista, operaatio oli ennätysnopeasti ohi ja reilua 15 minuuttia myöhemmin lampsin ulos kahta viisaudenhammasta kevyempänä, jääpussi poskella ja suorastaan pöllämystyneenä siitä, että tässäkö tää nyt todella oli.
Pelkäsin kuitenkin pahimman olevan vielä edessä päin, sillä suurimmassa osassa kuulemiani kokemuksia leikkausta seuranneet päivät olivat suorastaan tuskaisia. Varauduin luonnollisesti pahimpaan mahdolliseen, eikä käynyt mielessäkään, että asia voisi mennä niin kuin se lopulta meni: en nimittäin joutunut kärsimään kivuista käytännössä lainkaan. Odotin sekä särkyä että turvotusta muutamia päiviä saapuvaksi, kunnes huomasin, etteivät ne olekaan välttämättä automaattinen seuraus. Ensimmäisinä päivinä otin muutamia särkylääkkeitä ennaltaehkäisevästi, mutta jopa kuukautiskipuni hakkaavat hampaiden leikkausta seuranneet ”kivut” sata nolla.
En olisi kuuna päivänä uskonut, että viisaudenhampaiden poistoleikkaus voisi olla näin piece of cake. Huomenna leikkauksesta on kulunut kokonainen viikko ja ainoat siitä muistuttavat asiat ovat suussa komeilevat tikit sekä leukalinjaa koristava, pikkuruinen mustelman jäännös. Olisin päässyt huomattavasti helpommalla niin henkisesti kuin fyysisestikin, mikäli olisin vaan hoitanut homman pois alta silloin monta vuotta sitten, kun siihen ensimmäistä kertaa kehotettiin. No, jälkiviisaushan on tunnetusti paras viisaus.
Sain leikkauspäivänä Instagramissa useita tsemppiviestejä ja pääasiassa sillä kulmalla, että ”varaudu pitkään tuskan, kärsimyksen ja kylmän sosekeiton täyteiseen toipumiseen”. (Se ei muuten oo välttämättä asia, jonka tossa tilanteessa oleva ihminen tahtoo kuulla. 
) Mainitsin jo IG Storyn puolella, että syy, miksi halusin tästä kokemuksestani kertoa, oli se, että suurin osa kuulemistamme viisureiden poistoon liittyvistä tarinoista on nimenomaan kauhutarinoita, jotka nostavat vähän urheammankin karvat pystyyn. Muutama hammaslääkäri lähetti mulle jälkeenpäin kiitoksensa positiivisen kokemuksen jakamisesta, sillä valtoimenaan liikkuvien kauhutarinoiden vuoksi yleinen harhaluulo on se, että jokainen potilas tulee kärsimään ja kovaa, vaikka suurin osa viisurileikkauksista sujuukin täysin ongelmitta.
Siispä teille kanssakammoilijoille, joilla vastaava on pyörinyt to do-listalla ihan liian pitkään: menkää rohkeasti hoitamaan homma mahdollisimman pian kuntoon, sillä se on lopulta pienempi juttu kuin voisi edes kuvitellakaan. Jos mäkin pystyin siihen, niin tekin pystytte. 
(Ja kun haluatte syödä hyvää sosekeittoa toipuessanne, niin napatkaa resepti parhaaseen sellaiseen tästä postauksesta.)
Hyvä että pääsit helpolla! Multa otettu kaikki 4 pois ja ollu niin helppoja keissejä että! Ainoo oli kun vika poistettiin sairaalassa niin mun suu ei auennut kunnolla kokonaiseen kuukauteen, onnesta sen verran kuitenkin että haarukan sai just ja just suuhun 😀 kerroin työkaverille että eheii sitä kannata pelätä että se on ihan lasten leikkiä mutta valitettavasti hänellä ei ollukkaan,, mutta kyllä niitä hyviäkin kokemuksia löytyy!
Varmasti löytyy kokemuksia ihan molemmista ääripäistä! Kiva kuulla, että sunkin viisurit lähti noin helposti 🙂
Ihanaa kuulla välillä tällaisiakin tarinoita! Missä hammaslääkärissä kävit noi poistattamassa? Itselläkin pitäisi vielä alaviisurit poistaa hammaskirurgilla leikkauksella kun kasvavat huonossa kulmassa, joten jo valmiiksi kauhuissani varaisin mielelläni ajan jollekin hyväksitodetulle hammaslääkärille!
Kävin ihan julkisella, Vuosaaren terveysasemalla 🙂
Mitä ripsaria sulla on vikassa kuvassa?
Ihana kuva 🙂
Lumenen Nordic Chic Full-on Curl vedenkestävänä, se on ollut suosikki jo vuosikausia 🙂
Kiva että myös hyviä kokemuksia jaetaan, mulla oli eräs toinen rutiinioperaatio, jota odotin peloissani muutaman kuukauden. Olin peloissani lähinnä muiden ihmisten kauhutarinoiden ja kauhisteluiden takia. Toimenpidepäivänä voin huonosti ja menin täristen paikalle todetakseni että ei se kivalta tuntunut, mutta ei myöskään ollut mikään maailmanloppu. Jos joku ikinä kysyy multa kokemuksia jostain operaatiosta niin lupaan olla pelottelematta liikaa, sillä se ei aiheuta mitään muuta kuin lisäpelkoa.
Kuulostaa aika samalta kuin munkin kokemus, vaikka sulla olikin kyse jostain muusta operaatiosta! Pelon lietsonta on kyllä niin turha juttu, mutta silti sitä tuntuu tapahtuvan varsinkin hammaslääkärijuttuihin liittyen ihan tosi paljon.
Hyvä, että viisaudenhampaiden poisto sinulla onnistui hyvin. Itseltä ei ole tarvinnut viisaudenhampaita poistaa tai ainakaan vielä. Hammaslääkärillä kyllä pitäisi ihan vaan käydä tarkistuskäynnillä.
Itselläni on poistettu kaikki viisaudenhampaat, joista yksi nukutuksessa. Eihän se mukavaa puuhaa ole, mutta olet oikeassa, että mitä aiemmin homman hoitaa pois alta sitä helpommalla pääsee. Ja säännöllinen hampaiden tarkastus säästää myös monelta muulta vaivalta.