Syyskuussa aion

…palata taas reformer pilateksen pariin. Pidin siitä huomaamattani koko elokuun mittaisen tauon ja samalla sarjakorttinikin ehti vanhentua, mutta haluan palata reformer-laitteelle heti alkavalla viikolla. Se on juuri sellaista ihanaa liikuntaa, joka ei oikeastaan edes tunnu liikunnalta ennen treeniä seuraavaa päivää ja juuri sopiva lisä meidän agilityhikoilujen kylkeen. Salikortin (ja uuden kuntosalin) hankkiminen saa odotella vielä vähän myöhempään syksyyn. En oo varmaankaan ainoa, jolla pelkkä ajatuskin ensimmäisestä kerrasta vieraalla salilla nostaa niskavillat pystyyn?

…käydä treffeillä naapuruston uusissa ravintoloissa, Via Tribunalissa ja Sushibar + Winessa. Suunnitelmissa on käydä myös kehutussa Lonnan ravintolassa, jonne meidän oli tarkoitus mennä jo kesällä poikaystävän synttäreiden kunniaksi, mutta se odottelee vielä tänäkin päivänä toteuttamistaan. Ravintola on ilmeisesti auki enää syyskuun ajan, joten täytynee laittaa pyörät pyörimään samantien.

…hemmotella itseäni kasvohoidossa. Kävin elämäni ensimmäisessä kasvohoidossa ihan alkuvuodesta, muistaakseni tammikuussa, ja muistan ajatelleeni ottavani siellä käymisen säännölliseksi tavaksi. Ehkä mulle sopiva säännöllisyys olisi näin kerran puoleen vuoteen? 😀

…päästä kiinni kirjoitusflow’hun. Kuten oon aiemminkin maininnut, niin pitkän loman jälkeen on ollut hieman vaikeuksia saada kasattua ajatuksia edes jotenkuten järkeviksi virkkeiksi. Oon yrittänyt päästä varovaisesti vauhtiin ja pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että tästä se lähtee taas järjestymään. Enää joka toisen sanan oikeinkirjoitusta ei tarvitse varmistella Googlesta (tiedätte varmaan ilmiön, jossa tiettyä sanaa toistaessa se alkaa kuulostamaan täysin järjettömältä), eikä yhden ajatuksen kirjaaminenkaan kestä tuntia. Ihan mukavaa edistystä.

…katsoa kesän edestä sarjoja. Alkusyksy onkin oikein telkkarin ystävän kulta-aikaa, kun monien suosikkisarjojen uudet kaudet tipahtelee esiin yksi toisensa jälkeen.

…käydä Suomenlinnassa pyörimässä. Oon käynyt siellä tänä kesänä kaksi kertaa: eräänä heinäkuisena helleaaltopäivänä, jolloin rantakallioilla makaaminen oli viilein mahdollinen aktiviteetti niihin paahtaviin hetkiin ja uudelleen pari päivää sitten, jolloin käytiin iltakyläilemässä siellä asuvien Artun ja Jantsan luona. Hiljaisella saarella iltahämärässä käppäillessämme mietin, että haluan mennä sinne lähiviikkoina ajan kanssa pyörimään ja räpsimään, sillä joka nurkan takana tuntui olevan jotain järjettömän kaunista.

…totutella kameraan uudelleen. Kuluneen kesän aikana kuvasin jonkin verran filmille ja puhelimelle, mutta kamera oli Norjan-reissua lukuunottamatta käytössä vaan pari hassua kertaa. Kahta ensiksi mainittua aion jatkaa syksymmälläkin, mutta niiden lisäksi on aika kaivaa myös kamera kaapista pölyttymästä. Tälle viikolle on sattunut parikin kuvaustilannetta, joissa oon joutunut itse kameran eteen ja ne on tuntuneet ihan äärettömän epämukavilta, sillä pidemmän tauon jälkeen en tiedä miten päin olisin tai mitä tilanteessa pitäisi oikeestaan edes tehdä. Ja kyllä – tällaista ”pökkelöitymistä” tapahtuu vielä kymmenenkin vuoden aktiivisen kuvaustilanteissa olemisen jälkeen 😀 Täytynee tehdä tässäkin tilanteessa sama kuin kirjoitusvaikeuksien kanssa, eli toistaa vaan sinnikkäästi sitä itseään, kunnes se lähtee pikkuhiljaa lutviutumaan.

…käydä testaamassa Lintsin uuden Taiga-vuoristoradan. Vielä ehtii…

…tehdä kodin suursiivouksen. Kesällä tuli vietettyä suurin osa ajasta jossain muualla kuin kotona ja nyt kotiin rauhoittumisen jälkeen oon huomannut, että nurkat on täynnä villakoiria, eikä ikkunoistakaan meinaa enää nähdä edes läpi. Samalla voisin siirtää kesäisimmät vaatteet varastoon ja kaivaa ensimmäiset syystakit niitä viileämpiä alkusyksyn päiviä lämmittämään. Ajatuksetkin kirkastuvat samaa vauhtia, kun koti alkaa kiiltämään.

 

Aurinkoista syyskuun ensimmäistä! 

96