Filmimuistoja Norjasta

Taianomaisesta Norjan-roadtripistämme on kulunut pian kolme kokonaista kuukautta. Tavallaan tuntuu kuin oltaisiin keitelty retkikeitinrisottojamme kuvankauniissa vuonomaisemissa ihan vasta, mutta samaan aikaan se olisi voinut tapahtua vuosikausia sitten. Tässä välissä tapahtunut kesä laittoi ajantajuni ihan sekaisin.

Tajusin äskettäin, että suuri osa reilusta tuhannesta reissukuvastamme on vielä läpikäymättä saati näyttämättä. Määrä on niin suuri, etten raaskinut uhrata yhtäkään kesäpäivää operaation suorittamiseen ja sen vuoksi myös postaukset jäivät luonnoksiin. Tämänhetkinen minä on siitä varsin hyvillään, sillä nyt jos koskaan haluaisin palata  noihin maisemiin – edes ajatuksen tasolla. Tekisi melkein mieli hakea suosikkiretkiruokaani kaupasta, laittaa meren liplatuksen säestämää lintujen viserrystä kuulokkeisiin ja kuvitella hetken verran, että oltaisiin taas tuolla rauhan tyyssijassa, eikä suinkaan tässä työpöydän ääressä deadline-pinon alle hautautuneena.

Ylläolevat kuvat löytyivät valmiina postausluonnoksista lievittämään kaikkein pahinta Norja-ikävää, siispä tässä parhaimmistoa viimeisellä kertakäyttökamerallani räpsityistä kuvista. Jos pitäisi päättää yksi suosikkini ylitse muiden, niin se olisi varmaankin kuva Lukasta nukkumassa päiväunia reissuautomme takakonttiin tehdyssä makuupussipedissä. Päivä oli pariviikkoisen reissumme harmaimpia, oltiin juuri syöty myöhäinen lounas, eikä päivän ohjelmassa ei ollut yhtikäs mitään, joten päätettiin tehdä meille pieni päikkäripesä kaatamalla takapenkit alas ja heittämällä makuupussit auki. Ilma oli kirpeän raikas ja eteen avautui upea näkymä turkooseine vesineen ja jylhine vuorineen. Rakastan päiväunia noin ylipäätäänkin, mutta kyseiset unet meni heittämällä päikkärikokemusteni kärkipäähän. Siihen hetkeen palaisin silmääkään räpäyttämättä.