Tuntuu absurdilta, että nää kuvat on todella vasta toissapäivänä otettu. Vielä silloin hyppelin ”kotipihalla” paljain kintuin ja hikikarpaloita otsalla, sittemmin lämpöasteet on tipahtaneet reilulla kolmellakymmenellä ja hikikarpalot on polvenkorkuisessa lumessa tarpomisen ja liian monen vaatekerroksen seurauksena korkeintaan selässä. Long story short: kotona taas.
Mä en yleensä tykkää (tai edes osaa) postata vanhoja tai epärelevantteja kuvia, sillä se vaan tuntuu jotenkin todella typerältä. Haluaisin aina olla se tyyppi, joka onnistuu reissussakin tykittämään kaiken reaaliajassa ulos, mutta alan pikkuhiljaa sopeutumaan siihen faktaan, että sitä ei tuu ehkä koskaan tapahtumaan. Tykkään nauttia hetkestä liikaa tuhlatakseni sitä ruudun ääressä istumiseen, sillä teen sitä 99% ajasta kotonakin ja samalla tarvitsen myös kunnon rauhan saadakseni mitään järkevää sanoitettua. Silti tuntuu vähän hölmöltä, että nytkin naputtelen tätä tekstiä jo oman keittiönpöydän äärestä, vaikka vasta pari postausta takaperin kirjoitin ensimmäisiä sanoja Singaporesta. Tällä kertaa halusin kuitenkin säästellä osaa kuvista tarkoituksella vähän myöhemmäksi, sillä oon koonnut toivottua vinkkipostausta kaupunkiin. Siitä tulee pitkä ja oonkin puuhastellut sen parissa aamuseitsemästä lähtien, jotta saisin sen ulos heti huomenna.
Kotiin palatessa mua ilahdutti etenkin järjettömän kokoiset lumikinokset (en oo varmaan koskaan nähnyt Helsinkiä näin lumisena), priimakunnossa olevat kasvit (kiitos rakas Jenni), maailman iloisin koira, siisti koti (kannatti kerrankin olla kaukaa viisas) ja se, ettei eteisen lattialla ollut yhtäkään laskua odottamassa. Juuri nyt oon myös erityisen iloinen siitä, että poikaystävä palasi tänään takaisin töihin, sillä vaikka en katselisikaan kenenkään muun naamaa mielummin, niin parin viikon ympärivuorokautisen yhdessäolon jälkeen tää yksinolo tuntuu kerrassaan taivaalliselta. (Ja vähän siitäkin, että jääkaapissa oli Redbullia, sillä vielä on vaikka millä mitalla tehtävää, vaikka oon istunut koneella jo ihan liian monta tuntia putkeen.)
Nyt siirryn muutamaksi tunniksi takaisin nälkävuoden pituisen vinkkipostauksen pariin, jonka pelkästä kuvituksesta voisi kehitellä varmaan puolen päivän pituisen diaesityksen. Palataan sen kanssa heti huomenna! 
Vastaa