Tulevan viikonlopun suunnitelmissa oli pitkään ja hartaasti odotettu mökkireissu, mutta kommunikaatiokatkosten vuoksi se siirtyy hieman eteenpäin ja oon salaa vähän iloinen siitä. (Joskin edellisen lauseen kirjoittamisen jälkeen asia on astetta vähemmän salainen…)
En nimittäin kykene edes muistamaan, milloin olisin viimeksi viettänyt kokonaisen viikonlopun kotona ilman sen kummempia suunnitelmia. Toinen toistaan houkuttelevammat kesähumputtelut vei meikäläistä kuin pässiä narussa ja se oli niinä hetkinä hauskaa, mutta viime aikoina introverttipuoleni on huutanut oikein kunnon yksinoloa. Oon aikaisemmin kertonut olevani sellainen tyyppi, joka tarvitsee yhden vähänkään sosiaalisemman vuorokauden jälkeen kokonaisen päivän ihan vaan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Näiden festarirupeamien välissä palautumiselle ei oo jäänyt liiemmin aikaa ja kesän viimeisinä viikonloppuina onkin pitänyt pistää ihan todella parastaan, jotta kaikesta on selviydytty kunnialla ja vihoviimeisillä energioilla. Viime sunnuntai oli mieleenpainuva esimerkki tästä kaikesta; kun kirjauduttiin Blockfestin jälkeen aikaisin aamupäivällä hotellihuoneestamme ulos, niin respan neiti kysyi rupattelun ohessa festareidemme kohokohtaa ja seisahduttiin molemmat suu auki sanomatta sanaakaan. Vaikka viikonloppu oli ollut yksi kesän hauskimmista, niin päässä ei liikkunut edes yhtä ainoaa ajatusta. Sen jälkeen työntekijä kysäisi viikonlopun parhaista keikoista ja kun reaktiomme oli edelleen tismalleen sama, niin hän tokaisi naurahtaen, että takki taitaa olla aika tyhjä. Sitä se todella olikin.
Siispä loppuviikon ajattelin viettää pehmoisessa villaoloasussani laittamatta kalenteriin yhtäkään menoa tai meininkiä. Ajattelin lukea kirjaa, kokata pitkästä aikaa omin kätösin, siivota ensi viikon muuttoa varten, ulkoilla Lukan kanssa metsässä ja istua koneella oikein ajan kanssa. Ehkä jopa kirjoittaakkin, sillä pää on ollut viime aikoina aivan liian tyhjä sellaiseen (ja siksi se paljon toivottu Norjan-postauskin odottelee vielä julkaisuaan). Odotan mökkireissuamme malttamattomana, mutta sitä ennen tarvitsen tällaisen hiljaisen hetken, jotta voin taas pian olla täysin oma itseni.
Toivottavasti te ootte muistaneet ottaa vähän paremmin aikaa itsellenne, sillä se on jaksamisen kannalta tärkeää. Välillä oman ajan tarve hämärtyy, kun kiinnostavaa tekemistä on liikaa, mutta se on siellä silti. Muistetaan pitää siitä huolta.
Knit By Malene Birger // skirt Sisters Point (*here) // bag & Other Stories (here) // sneakers Adidas // earrings Wos (*here)
Kuvat: Jenni Rotonen
– Postaus sisältää *mainoslinkkejä –
0
Love your comfy fall look!
With love, Rena
Hei Annika, samaistun tuohon oman ajan tarpeellisuuteen, joskin oon vähän huono ottamaan sellaista itselleni. Usein oon jatkuvasti menossa, ja ilman tätä rauhoittumista ja yksinoloa saan sitten jossain vaiheessa ”sosiaalisen burn outin”. Oman ajan ottamisesta tekee vaikeampaa paine olla jatkuvasti menossa/kavereiden kanssa. Haluaisin kysyä, onko sulla ikinä sellaista ”missing out” -oloa, jos et lähde kavereiden kanssa hengailemaan vaikka tiedät, että menoa ja meininkiä riittäisi? Itsellä tuntuu, että ympäristön mukaan ihanne olisi nimenomaan olla jatkuvasti sosiaalinen ja kavereiden seurassa… 😀
Mulle tuli mieleen, et onkohan siihen teijan nykyseen kamppaan jo uudet vuokralaiset? minka kokonen se on ja millanen vuokrataso? olis muutto helsinkiin luvassa, mut kivaa kamppaa ei meinaa millaan loytya!!
Ihanaa että joku puhuu tästäkin 😀 Olen ihan samanlainen kun sä, ja joskus ihmisillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää että haluan olla päivän ihan vaan yksin kotona
Joo ei vitsi toi oman ajan ottaminen, niin selvä juttu ja johon muita tyyppejä kannustan, mutta kuinka hankalaa itsellä toteuttaa! Mä sorrun monesti joka päivä tekemään (jopa vapaapäivinä) vähän työjuttuja ja näin kuormitan itseäni hitaasti mutta varmasti…..