Joulukuun ensimmäinen

 

Niin se joulukuu on vaan taas yhtäkkiä täällä ja vuosi alkaa pikkuhiljaa vetelemään viimeisiään. Vaikka joulukuusi on pystytetty, pikkujoulujuhlinnat aloitettu ja ensimmäiset epäonnistuneet joulutortutkin jo tehty, niin sellainen tietynlainen joulufiilis on silti vieläkin vähän kadoksissa. En tosin tiedä tuunko ees saavuttamaan sitä tällä kertaa kunnolla, sillä meidän tämänvuotinen joulu tulee olemaan niin erilainen ja joulunaika menee aikamoisessa härdellissä, mutta aikaa on ainakin vielä. Ehkä se hiipii munkin ylle glögimukillinen kerrallaan…

Mietin tänään, etten oo höpötellyt täällä arkikuulumisiani vähään aikaan ja ajattelin korjata asian heti samalta istumalta, mutta eipä mulla oikeestaan oo ees mitään maailmaa mullistavaa kerrottavaa. Kaikki tuntuu olevan nyt varsin mukavasti ja elämä rullaa sellaista tasaista, joskin taas vähän kiireisempää, tahtia eteenpäin. Arki rullaa suhteellisen vaivattomasti ja mielikin on jopa yllättävän valoisa, vaikka päivä alkaa olla lyhimmillään. Viime viikkoina on ollut miltei poikkeuksellisen paljon tekemistä, enkä oo ehtinyt rauhoittumaan ihan niin paljon kuin olisin ehkä halunnut, mutta tämän viikonlopun oon onnistunut ottamaan vähän rennommin ja se on tehnyt hyvää. Takaraivossa kolkuttaa pikkuruinen ääni sanoen, että sullahan olisi se kilometrin pituinen tehtävälistakin suoritettavana ja siinä sä vaan makaat sohvalla, mutta tunnen itseni sen verran läpikotaisesti, että tiedän jaksavani taas ensi viikolla paremmin, kun oon ensin saanut ottaa muutaman päivän verkkareissa itselleni ja pitänyt älylaitteet sekä somet visusti kiinni.

Koska meidän joulu tulee olemaan tavallisen perinteisestä joulustani poikkeava, niin myös tää alkava joulukuu näyttää hieman erilaiselta. Vietetään joulua muutamallakin eri kokoonpanolla näin etukäteen, sillä jo muutaman viikon päästä pakataan laukut ja lähdetään aatoksi Espanjaan poikaystävän perheen ja suvun luokse. Tulevana viikonloppuna ajateltiin viettää ”ensimmäistä joulua” meidän perheen kanssa mökillämme rentoutuen ja pian sen jälkeen luvassa on toinen perhejoulu, pian perinteeksi muodostuvan itsetehdyn ja mahdollisimman epäjouluisen illallisen merkeissä. En ajatellut hankkia tänä vuonna kovin montaa konkreettista joululahjaa, mutta ainakin pikkulikoille ja Joulupuu-keräykseen sellaiset on hommattava. Vanhempani saivat joululahjansa puolestaan jo eilen, kun he pääsivät viettämään ensimmäistä vapaaviikonloppuaan viiteen vuoteen – olin hankkinut heille hotellihuoneen täältä Helsingistä ja vietiin heidät myös tunnelmalliselle illalliselle. (Itselleni ajattelin hankkia lahjaksi jotain niinkin ”kivaa” kuin uudet talvirenkaat…) Kaiken valmistelun ja töiden lomassa haluaisin käydä vielä Tuomaan markkinoilla pyörimässä, elokuvissa katsomassa edes yhden elokuvan, viettää leipomistreffit ystävän kanssa ja juhlistaa itsenäisyyspäivää ystäväpariskunnan kanssa. En oo ehtinyt koskemaan kameraan ihan liiaksi menneen reissun jälkeen ja nääkin unohtuneet kuvat on napattu jo melkein kuukausi sitten, mutta onnekseni ne sopi tähänkin hetkeen oikein hyvin. Ehkä ensi viikolla aktivoidun senkin suhteen.

Nyt lähden kauppaan hakemaan illallistarvikkeita sekä glögiä ja pipareita, sillä tänään on mun kokkausvuoro. Myöhemmin tänään ajateltiin aloittaa Taru Sormusten Herrasta -elokuvien katsominen, sillä oon kuulunut tähän päivään asti siihen minimaalisen pieneen ihmisryhmään, joilta nää klassikkoelokuvat on jäänyt katsomatta ja poikaystävän mielestä se asia on korjattava mitä pikimmiten. Ensimmäisellä yrityskerralla nukahdin heti elokuvan alussa, mutta toivottavasti tänään selvitään vähän paremmalla menestyksellä…

Onko teillä jo joulufiilis huipussaan vai odotteletteko vielä mun tavoin sen saapumista?

 

 

coat Vila (*here *adlink/mainoslinkki) // pants Levi’s // shirt Nanso // bag Marimekko // hat Weekday // boots Vagabond

Kuvat: Jenni Rotonen

2