Puhutaanpa hetki rahasta. Aiheesta, joka herättää keskustelua aina.
Rahankäyttäjiä on erilaisia. Oma suhtautumiseni rahaan riippuu paljon tilanteesta, mutta pääasiassa koen itseni vastuulliseksi ja suhteellisen harkitsevaksi rahankäyttäjäksi. Oon siinä mielessä onnekas, että meillä kotona on opetettu jo pienestä pitäen, ettei raha kasva puussa, eikä sitä vaan ilmesty jostain ja sillä oli suurin vaikutus siihen, että musta on kasvanut jämpti taloudenpitäjä. Aloin huolehtimaan itsestäni muuttaessani 16-vuotiaana omilleni ja se toi mulle pian sellaisen tietynlaisen ylpeydentunteen kahdesta syystä: koska todistin itselleni pärjääväni omillani ja koska nelilapsisen perheen vanhemmat ei joutuneet enää kustantamaan teini-ikäisen elämää, joka oli puolestaan heille suuri helpotus. Kotonamme pärjättiin aina, mutta vasta jälkeenpäin oon todella ymmärtänyt, että meidän lasten takia on tehty enemmän uhrauksia kuin olisin koskaan edes osannut aavistaa. Harrastuneisuuden tärkeyttä korostettiin aina ja siksi harrastuksiimme myös priorisoitiin, mutta samalla se oli aina jostain pois.
Olin oppinut rahan arvon jo nuorena ja menin ensimmäisen kerran töihin 14-vuotiaana, kun vietin kesäni jäätelöä myyden. Sen jälkeen työskentelin muunmuassa huoltoasemalla, luistelukouluohjaajana sekä ruokakaupan kassalla, kunnes aloin tienaamaan ensimmäisiä eurojani blogilla. Sillä blogilla, jonka aloituksesta olin innostunut muutama vuosi takaperin ja jota kirjoitin isin vanhalla työläppärillä, josta oli näyttö irti niin, että se toimi ainoastaan seinään nojaten. Se kuitenkin riitti. Tuloni kasvoivat jo nuorena varsin hyvään tahtiin menojen pysyessä kohtuullisen matalana, mutta en missään vaiheessa päästänyt itseäni tottumaan siihen, että pian ylimääräistä olikin vähän enemmän. Olin jopa vähän pihi, mietin jokaista hankintaani pitkään, enkä ikinä tuhlannut rahaa mihinkään. Muistan edelleen elävästi sen hetken, kun viisi vuotta sitten hankin ensimmäisen autoni tarpeeseen ja siinä autoliikkeen maksupäätettä näpytellessäni teki mieli juosta vessaan oksentamaan, sillä en ollut koskaan maksanut mistään niin paljon ja sellaisen summan laittaminen mihinkään aiheutti mulle ihan fyysisesti etovan olon. (Innolla odotan esimerkiksi tulevaisuuden asuntolainahankintoja…)
Vaikka nykyään rahaan ja sen määrään on tottunut eri tavalla, menot on nousseet, eikä 3000 euron työvälineen hankkiminen aiheuta enää oksennusreaktiota, niin tarkka harkitseminen ei oo muuttunut vuosien aikana mihinkään. Tykkään käyttää rahaa mukavaan elintasoon, eli ravintoloihin, kokemuksiin ja palveluihin, mutta samaan aikaan oon tarkka siitä, että sysään jatkuvasti rahaa säästöön tulevaisuutta varten. Jos jälkimmäinen kärsisi ulkonasyömisen ja/tai palveluiden vuoksi, niin ylimääräisistä luovuttaisiin samantien. Seuraan rahankäyttöäni nykyään aktiivisemmin kuin ennen ja latasinkin viime vuonna puhelimeeni sovelluksen, joka on tehnyt kärryilläpysymisen superhelpoksi. Se näyttää kuukausittaiset menot helpoissa vertailupalkeissa niin vuosi-, kuukausi- kuin päivätasollakin ja sieltä näkee esimerkiksi nykyisen kuukauden kulutilanteen edellisen kuukauden käyrään verrattuna. Sovelluksesta näkee kätevästi myös kohdekohtaisen tilanteen, eli esimerkiksi sen, että oon käyttänyt eläinlääkäriin tän vuoden aikana yhteensä 1205,41 euroa kuuden erillisen käyntikerran aikana. Välillä joku kokonaissumma kauhistuttaa ja se on toimiva motivaattori sille, että kyseisen palvelun käyttöä harkitsee kahteen kertaan jatkossa. Ei tosin ihan eläinlääkäriä, mutta vaikkapa ravintolaa.
Mulla on tällä hetkellä kolme tiliä: jokapäiväinen käyttötili, kortiton säästötili sekä yritykseni tili. Kaikki tuloni tulee yrityksen tilille, josta maksan myös ennakkoverot, alvit sekä muut yrityksen kulut ja jossa säilytän myös suurinta osaa varoistani. Säästötili -nimellä kulkeva tilini ei oo tällä hetkellä varsinainen oikea säästötili, mutta siihen ei ole korttia ja sinne menee esimerkiksi veronpalautukset sekä siskoni kevariin lainatut rahat niiden takaisinmaksuhetkellä. Käyttötililläni on aina ainoastaan tarvitsemani verran rahaa ja siirrän sinne aina kuun alussa tietyn verran varoja tulevaa kuukautta varten. Mielestäni jokaisella olisi hyvä olla vähintään kaksi tiliä, sillä ikinä ei tiedä mitä tuleman pitää. Erityisen tärkeäksi tämä on osoittautunut silloin, kun käyttötiliini yhdistetty kortti on onnistuttu kopioimaan (ensin vuosia sitten Barcelonassa, myöhemmin Indonesiassa ja kerran vielä jossain, jonka sijaintia en vieläkään tiedä), tiliä lähdetty sen seurauksena tyhjentämään ja mikäli kaikki rahat olisi olleet silloin samassa paikassa, niin itku olisi tullut.
Jälkimmäisellä kerralla kävi itseasiassa niin, että korttini oltiin kopioitu Indonesiassa, mutta tiliin ei koskettu ensimmäisten kuukausien aikana kertaakaan, enkä siksi osannut aavistaa mitä oikeasti on tekeillä. Reilun puolen vuoden päästä pankista soitettiin luottokortillani tehdyistä oudoista nostoista Perussa, kun itse olin samaan aikaan maksanut hotellihuoneen depositin Tanskassa. Sen innoittamana aloin tutkailemaan tilitietojani tarkemmin (en yleensä tee sitä säännöllisesti, vaikka ilmeisesti kannattaisi) ja samassa rytäkässä huomasin, että myös Visa Electronillani on nostettu kuluneiden kuukausien aikana rahaa Balilla, vaikka itse oon ollut autuaan tietämättömänä kotisohvaa kuluttamassa. Nostot tehtiin salakavalasti pienemmissä osissa, enkä siksi ollut kiinnittänyt niihin erityishuomiota, mutta pienistä puroista syntyy suuri joki ja voro oli ehtinyt nostaa tililtäni useita satoja euroja. Jokaisella kerralla oon saanut menetetyt rahat takaisin, mutta kaikissa tapauksissa niin ei valitettavasti ole ja mikäli tililtä lähteekin pienempien summien sijasta koko omaisuus, niin siinä menee varmasti kylmäpäisimmälläkin tyypillä sormi suuhun.
Tilien lisäksi myös kortteja on kolme: käyttötiliin yhdistetty Visa Electron, yritystilin kortti sekä luottokortti, jonka hankin pari vuotta sitten lähinnä matkustuskuluja silmälläpitäen. Suurin osa hotelleista vaatii luottokortin sisäänkirjautumisen yhteydessä ja esimerkiksi lentoliput kannattaa aina maksaa luotolla, sillä se tuo parhaan suojan sen varalle, että lento peruuntuisi tai lentoyhtiö menisi vaikka konkurssiin. Korttien turvarajat kannattaa myös pitää mahdollisimman matalana, mikäli sattuisikin joskus käymään niin, että kortti päätyisi tavalla tai toisella ulkopuolisten käsiin.
Ja se säästäminen.
Oon aloittanut säästämisen käytännössä heti siinä vaiheessa, kun toimeentuloni vakiintui sen verran, että kaikki raha ei mennyt enää pelkästään kädestä suuhun. En oo koskaan siirtänyt säästöön yhtä tiettyä summaa kuukausittain, vaan käytännössä kaiken ylijäävän – joskus se on ollut vähän enemmän ja joskus taas reilusti vähemmän. Oon säästänyt aktiivisesti noin kuuden vuoden ajan ja saanut tähän mennessä kasaan ihan mukavan puskurin sen niin kutsutun pahan päivän varalle. Toki oon käyttänyt sitä välillä myös elämänlaatuni kohentamiseen ja sen ansiosta pystyin lähtemään pari vuotta sitten sille päämäärättömälle reppureissullekin, mutta pääasiassa haluun kuitenkin pitää sen niin koskemattomana kuin mahdollista. Oon esimerkiksi iskostanut päähäni sellaisen tietyn rajasaldon, jonka alapuolelle laskemista vältän mahdollisimman hanakasti. Jos edessä olisi esimerkiksi eläinlääkärireissu, niin en tietenkään jätä sitä periaatteen vuoksi tekemättä, mutta mikäli ostettavana olisi tyyriimpi asia x, niin saatan venyttää sen hankkimista siihen asti, kunnes tilillä on tarvittava määrä ylimääräistä.
Taloudellinen vakaus ja sen mahdollinen järkkyminen on asia, josta stressaan ihan liikaa. Aihe tulee säännöllisesti puheeksi esimerkiksi viikottaisilla terapiakäynneilläkin, sillä se vaikuttaa muhun niin kokonaisvaltaisesti – jos meneillään on esimerkiksi epävarmempi työtilanne, niin mun ahdistus on melkein käsinkosketeltavissa. Näin yrittäjänä ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää ja etenkin sen takia pidän erityisen tärkeänä sitä, että takataskusta löytyy tarvittaessa vähintään puolen vuoden puskuri ja oloni voi olla turvattu. Joskus on ollut kuukausia, kun oon laskuttanut reilut 20 000 euroa kerralla, kun taas välillä on niitä kuukausia, jolloin rahaa ei tipu penniäkään – useimmiten se on jotain tuolta väliltä. Mutta vaikka tuloja ei jossain kuussa olisikaan, niin kulut ovat luonnollisesti samaan aikaan tasaiset ja verot, laskut sekä kaikki muut maksut on siltikin hoidettava. En haluaisi edes kuvitella kuinka hermoraunio olisin, mikäli tällaisessa suhteellisen epävarmassa tilanteessa mulla ei olisikaan sitä puskuria turvanani. Pidän sitä tärkeänä myös sen vuoksi, etten koskaan haluaisi olla tilanteessa, jossa Luka tarvitsisi hoitoa, mutten kykenisi tarjoamaan sitä siksi, että oon hassannut rahani johonkin turhanpäiväiseen. Se onkin ollut muutaman muun jutun ohella yksi suurimmista säästämistäni motivoineista syistä.
Yksi tekemättä jäänyt asia on ollut ASP-tilin perustaminen. Meni pitkään ilman, että edes perehdyin asiaan sen kummemmin ja nyt tilin avaaminen on vaan venynyt venymistään. Ilmeisesti sen avaaminen olisi kuitenkin vieläkin hyödyllistä, sillä näkisin, että oman ensiasunnon osto seuraavan viiden vuoden aikana voisi olla mahdollista. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin avannut sen jo aikaa sitten, jolloin korkoa olisi kehittynyt tasaisen rauhalliseen tahtiin sen sijaan, että saman ajan varani on maannut nollakorkoisella tilillä käytännössä ”hyödyttömänä”. No, jälkiviisaushan on tunnetusti se paras viisaus!
Yrittäjänä maksan normaalista palkkatyöstä puolihuomaamatta lähtevät kulut siis itse ja yksi niistä on yrittäjän eläkevakuutusmaksu. Se on lakisääteinen maksu, joka on pakko maksaa mikäli ehdot vaan täyttyvät, mutta summan saa päättää itse – sen maksaminen on siis välttämätöntä, mutta sitä ei tarvitse tehdä toteutuvien tulojen mukaan. Mä oon maksanut sitä jo vuosia mahdollisimman vähän, enkä tässä tapauksessa säästösyistä, vaan siksi, etten usko sen olevan millään tapaa kannattavaa. Nykyisiä yrittäjien eläkemaksuja ei nimittäin suinkaan säästetä meille itsellemme, vaan niillä maksetaan osa nykyisistä eläkkeistä ja siksi esimerkiksi korkoja ei kerry laisinkaan. Käytännössä täyden YEL:in maksaminen on mielestäni vähän kuin rahan heittämistä kankkulan kaivoon. En halua laittaa tällaiseen järjestelmään vapaaehtoisesti rahaa, vaan huolehdin mielummin eläketurvastani itse, jolloin pääsen myös hyödyntämään korkoa korolle -ilmiötä. Tuntuu kieltämättä vähän utopistiselta miettiä eläkeaikojeni toimeentuloa näin parikymppisenä, mutta kun eläkesäästämisen ja -sijoittamisen aloittaa mahdollisimman nuorena, niin sen hyödyt tulee olemaan moninkertaiset. Siispä säästäminen on mulle myös sen vuoksi tärkeää, etten pane käytännössä lainkaan rahaa eläkevakuutuksen ”turvaan” vanhuuspäiviäni varten, vaan teen sen oman käden kautta, jolloin oon siitä myös itse vastuussa.
En tietenkään kituuttele näin parikymppisenä ainoastaan parasta mahdollista eläkeskenaariota ajatellen, sillä mistä sitä ikinä tietää, vaikka en olisikaan enää sillon täällä nauttimassa mummominälle hankkimistani rahoista, mutta kun sen aloittaa tarpeeksi hyvissä ajoin, niin voi tehdä kerralla pienempiä uhrauksia sen sijaan, että yrittäisi myöhemmin repiä samoja summia kerralla talteen. Mielessäni on luonnollisesti myös se, että koska elämä voi tunnetusti heitellä meitä ihan mihin sattuu ja nykyinen tilanteeni on ihan hyvä, niin miksipä en tekisi ns. leveämmän elämisen sijaan pientä panostusta jo nyt. Jossain vaiheessa siihen ei välttämättä oo enää mahdollisuutta.
Tällä hetkellä mielessä pyörii sijoittaminen. En halua tuhlata enää hetkeäkään ottamatta kaikkea sen hyödyistä irti, sillä esimerkiksi sitä edellämainittua eläkettä silmälläpitäen siitä voi olla ihan mielettömiä hyötyjä. Haluaisin oppia tuntemaan aihetta mahdollisimman laajasti (ja mahdollisimman pian) ja ehkä jopa hakeutua jonkun asiantuntijan juttusille sen lisäksi, että opettelen sitä itse kirjallisesti. Kuten jossain jo mainitsinkin, niin tein nyt syksyllä ensimmäiset osakesijoitukseni, mutta niin paljon on vielä oppimatta. Suurin osa, itseasiassa. Aihe tuntuu edelleenkin tosi monimutkaiselta, mutta kuten sanoin alkuviikosta ystävällenikin, niin odotan jo malttamattomana sitä hetkeä, kun ymmärrän siitä enemmän ja pystyn ottamaan siitä kaiken irti. Se tuntuu jollain tapaa sellaiselta viisaiden ihmisten hommalta ja no, sitähän se tavallaan onkin.
Haluaisin kovasti tietää, että millainen suhde teillä on rahaan ja että onko se muuttunut vuosien varrella? Ootteko kenties tarkkoja ja huolellisia rahankäyttäjiä, vai enemmänkin impulsiivisia tuhlareita?
7
Moikka, minkä nimisen appin latasit kulujen seurantaan? Olen kaipaillut sellaista pidempään kun omalla pankillani ei ole sellaista valmiina
Mulla on käytössä Nordea Wallet!
Hei lataanpa myös! Asuntolainan vuoksi pankkini vaihtui ja oon harmitellut kun jouduin luopumaan Pivosta josta näkyi kätevästi ja automaattisesti kaikki mihin rahaa on mennyt lajiteltuina ja tulot. Nordealta en samanlaista ole vielä löytänyt. Mahtavaa, kiitos tästä!
Mun tyyli käyttää rahaa on aika samanlainen ku sulla. 🙂 Meidänkään perhees ei oo koskaan ollu liikaa rahaa, jota kautta on oppinu, ettei se raha tosiaan kasva puussa. Säästän ja sijoitan, mutta en pihistele esimerkiksi hyvässä ruuassa. Opiskelijana ei kovin paljon ylimääräistä oo vaikka oonki saanu nauttii suhteellisen hyvästä tulotasosta näiden 4,5 vuoden aikana hyväpalkkasten kesätöiden vuoksi. Menot on kuitenki ollu aina suht pienet ja toivon, että sama tyyli jatkuu vaikka valmistuminen ja työelämään siirtyminen onkin tammikuussa edessä. 🙂 Oon ylpee siitä, että pystyn elättämään itteni enkä esim. halua, että mies maksaa treffeillä mitään kahvikuppia kalliimpaa vaan haluan maksaa omat menoni enkä jäädä ns. velkaa. Tosin nyt kun on parisuhteessa niin se ei enää tunnu niin kamalalta ku voi vastavuorosesti tarjota myös poikaystävälle. 😀 Ja mitä sijoittamiseen tulee, mulle tuli just 2 vuotta täyteen siitä ku alotin sijoittamisen osakkeisiin ja rahastoihin ja vaikka tällä hetkellä salkku onkin hieman miinuksen puolella, oon tosi koukussa sijottamiseen! Ja voin myöntää, että vaikka tässä oonkin valmistumassa kauppatieteiden maisteriksi, oon iteki vielä aika pihalla monista sijotuskuvioista. Sanoisinkin, että kokeilemalla oppii, jolloin mahdolliset tappiotki voi kääntää mahdollisuudeksi oppia virheistään 🙂
Tätä oli tosi mielenkiintoista lukea! Mun omaa suhtautumista rahaan on jotenkin tosi vaikea kuvailla. Oon ehkä alitajuntaisesti onnistunut sysäämään raha-asiat johonkin ”älä stressaa tästä” laatikkoon, sillä en stressaa rahasta, vaikka elänkin melko kädestä suuhun. Mulle rahaa tulee kans tosi epäsäännöllisesti ja 80% vuoden tuloista kesäkuukausilta. Monesti on näyttänyt siltä, etten tiiä miten saan ees laskut maksettua, mutta jotenkin oon aina saanut. Varmaan just tuon takia ajattelen ja luotan siihen, että kyllä sitä rahaa aina jostain tulee.
Viime vuosina suhtautuminen rahaan on kuitenkin muuttunut jollain tavalla järkevämmäksi. Nuorena oli silleen ”jee rahaa nyt voin tehä jotain kivaa”, mutta nykyisin iskee aivan järkyttävä pihiys, jos tilillä on joskus vaikka tonni ”ylimääräistä” 😀 Mitä isompi se tilillä oleva summa on, sitä enemmän sen rahamäärän haluaa säilyttää. Kahden koiran ja auton omistavana sitä rahaa menee ihan kiitettävästi, vaikka koiriin käytän rahaa mielelläni ja auto on välttämätön omissa töissä. Haaveilen kyllä siitä, että tulot tasaantuis lähitulevaisuudessa ja ois ylipäätään mahdollista alkaa säästämään ja sitä kautta rakentaa tulevaisuutta myös varallisuuden puolesta..
Kannattaa käydä tutustumassa näihin videoihin, jos sijoittaminen kiinnostaa: https://op.media/sijoittajakoulu/. 🙂
Kannattaa myös aloittaa säästäminen asp-tilille, sillä sinne tulee säästää vähintään kaksi vuotta, jotta asp-tilin ehdot toteutuu ja asunnon voisi sen avulla hankkia.
Kiitos videovinkeistä! 🙂 Ja joo, noi asp-ehdot on tutut ja sopisi vielä tässä(kin) vaiheessa mulle hyvin, sillä asuntoa tuskin tullaan hankkimaan ihan samantien.
Miten teillä parisuhteessa toimii esim kaupassa käynnit ynnä muut sellaiset arkiset asiat joissa raha on läsnä?:)
Meillä ei oo yhtä ainoaa kaavaa siihen! Molemmilla on omat tilit, mutta esim. kauppakäynnit maksetaan yhdessä käydessämme suurinpiirtein puoliksi, joskus taas toinen tarjoaa ja seuraavalla kerralla puolestaan toinen. Ei kuitenkaan olla tässä asiassa sellaisia pennin päälle-ihmisiä, eli vaikka yhteistä tiliä ei ookkaan (ei olla koettu sitä toistaiseksi tarpeelliseksi), niin tällainen vähän sinne päin-tyyli toimii meillä loistavasti. 🙂
Itse olen ollu tarkka rahan käyttäjä oikeastaan aina ja onneksi myös miehenikin on. Pienestä asti olen laittanut esim. Lahjarahat säästöön. Olen aina halunnut pärjätä omillani ja koenkin voivani olla levollisin mielin, kun minulla on X määrä rahaa säästössä.
Opiskeluaikanakin laitoin mahdollisimman paljon säästöön aina kesän aikana ja elin seuraavan vuoden näiden säästöjen turvin ilman opintolainaa tai vanhemmilta rahaa lainaten.
Vaikka aina olen ollut tarkka rahasta, niin en kuitenkaa koe että minulta olisi mtn puuttunut.
Olemme säännöllisen säästämisen avulla saaneet mieheni kanssa myös hankittua ensiasunnon lähes heti valmistuttuamme.
Olen työskennellyt pankissa nyt 5 vuotta ja nähnyt kuinka tärkeää säästäminen on ja sitä myötä aloittanut rahastosäästämisen niin tulevaisuutta kuin myös eläkettä varten. Nuorena kun aloittaa niin ei tarvitse myöskään kuukausittain kauhean suuria summia säästöön pistää, jotta pystyy turvaamaan vähintään saman tulotason mitä tällä hetkelläe vaikka palkkatulo on. Säästämisen avulla pitäisikin varautua niin yllättäviin menoihin, mutta haluan myös aina ajatella että säästämisen tulisi olla myös hyvän päivän varalle ja itselleni se tarkoittaakin mm. matkustelua !
Säästämisen ja sijoittamisen ”oppiminen” vie aikaa ja sitä täytyyki hieman harjotella/opiskella. Kannattaa myös hyödyntää pankkien säästämisen asiantuntijoita, joiden kanssa voi jutella säästämisestä ja eri vaihtoehdoista, ilman että sitoutuu kuitenkaan mihinkään. Mutta ainakin pääsisi kyselemään itseään askarruttavista asioista ja saa varmasti paljon vinkkejä siihen mitä kannattaa huomioida ja millaiset säästämisen muodot on just itselle sopivia.
Mua kans kiinnostaa miten olette jakaneet poikaystäväsi kanssa rahat vai onko molemmilla omat rahat?
Maksatteko kulut puoliksi vai miten?
Molemmilla on tosiaan omat tilit, mutta ei olla tässä tapauksessa erityisen tarkkoja rahoistamme, eli ei esimerkiksi pidetä kirjaa siitä kumpi on maksanut milloin minkäkin kauppakassillisen yms. Kauppareissuilla kaupassakävijä maksaa, yhdessä käydessämme laitetaan lasku monesti suurinpiirtein puoliksi. Omat kulut menee luonnollisesti kummankin omalta tililtä (harrastukset, henkilökohtaiset ostokset jne.), mutta muut kulut (esim. vuokra) menee tietenkin puoliksi! Ei olla koettu yhteistä tiliä välttämättömäksi, sillä tää huolettomampi tapa on toiminut meillä tosi hyvin, eikä ajaudu esimerkiksi siihen tilanteeseen, jossa toinen maksaisi yhtäkkiä vaikkapa 90% elämisestä. 🙂
Hei soitat vaan vaikka heti maanantaina pankkiin ja avaat asp-tilin puhelimitse 🙂 Niin helposti se käy 🙂 Eikä tarvitse sen enempää siihen itse tutustua, kun pankista sitten kertovat kuitenkin lisää siinä samalla.
Tunnistin itseni heti tosta rahasta stressaamisesta. 😀 Mä oon teini-iästä asti ollut hyvä säästämään, enkä oo halunnut ostaa mitään kalliita juttuja vaikka oliskin ollut varaa niihin. Nytkin opiskelijana mulla on aika hyvät säästöt kasassa, mutta silti en tuhlaa rahaa mihinkään kovin turhuuksiin, jotta mulle jäisi sitä sitten tulevaisuudelle parempaan tarpeeseen. Stressaan silti rahasta, vaikka tiedän itselläni olevan sitä tarpeeksi, mutta poikaystävällä ei taas ole niin paljoa. Maksankin suurimman osan meidän ruokalaskuista, koska tiedän hänen olevan tiukemmilla kuin itse olen. Senkään takia en pystyisi tuhlaamaan mihinkään turhaan, sillä tulevaisuudessa ei tiedä miten asiat ovat.
Mä taas oon pienestä asti ollut niiiiin pihi, että viikkoraha-aikoina keräsin paperille tulot ja menot ja säästin kuukausia pieniinkin ostoihin, koska en just halunnut rahojeni menevän tietyn summan alapuolelle. No, sitten menin kesätöihin ja en tiedä mitä tapahtui, mutta aloin ostelemaan vaatteita ihan hulluna sekä tekemään heräteostoksia, mm. kosmetiikkaa ja ruokaa, joita ilmankin oisin pärjännyt ihan hyvin. No, sitten mullekin on tullut vähän mielenterveysongelmia, jotka ihan selkeesti on vaikuttanut mun rahakäyttäytymiseen, joka on tässä muutaman vuoden aikana ajautunut siihen pisteeseen, että en enää edes uskalla seurata mun tilin saldoa, koska tiiän, että oon käyttänyt liikaa rahaa. Jotenkin some saa mut uskomaan siihen, että vaatteita tarvitsee ihan hirveästi, ja koko ajan pitää olla jotain uutta. Nuorempana ajattelin ihan eri tavalla. Onneksi nyt oon vähän saanut omia ajatuksia kokoon ja käsittänyt taas, kuinka paljon oikeasti teen töitä mun rahojeni eteen, ja miten pienellä harkinnalla on oikeesti mahdollista säästää paljonkin. Myös se, että oon ottanut tosi paljon selvää ekologisemmasta elämäntavasta, on saanut mun ajatuksia järkevimmiksi! Mut onneksi oon aikaisemmin ollut vielä sen verran järkevä, että säästötilille on kerääntynyt mun ikään nähden tosi hyviä summia, ja muutenkin tajusin aika nopeasti, ettei mun rahankäytöllä kovin pitkälle elämässä pötkitä. Oon vielä tosi nuori kuitenkin, niin ehdin vielä muuttaamaan mun ajattelutapoja, ja oon tyytyväinen, että oon ite huomannut mun ongelman! Sijoittaminenkin on alkanut kiinnostamaan, mutta siihen en oo vielä ihan ehtinyt niin paljoa paneutua… Rakastan myös matkustelua ja koitan koko ajan ajatella sitä, miten paljon onnellisemmaksi mä tulen, kun saan säästettyä rahaa seuraavaan matkaan, vaikka mä en ehkä ihan joka viikko uusia juttuja enää ostakaan. Mut mun mielestä on tosi ihanaa, että säkin kirjotit näistä rahajutuista sun blogiin, sillä vaikka jotkut voi kokea sen vaikeeksi puheenaiheeksi, niin niistä lukeminen saa aina ajattelemaan sitä omaakin rahankäyttöä ja sitä, että voi olla muitakin tapoja säästää sekä tuhlata 🙂 Hyvää päivän jatkoa sulle!
Mäkin oon pikkuhiljaa kiinnostunut sijoittamisesta ja hetken asiaa tutkittuani päätin avata kuluttoman indeksirahaston. Tutustu Nordnetin Superrahastoon, se on tosiaan täysin kuluton indeksirahasto jonka kanssa sijoittaminen on helppo aloittaa 🙂 Itse heitän sinne silloin tällöin muutaman satasen – en kaikkia säästöjä – ja se on kyllä poikinut mulle jo rahaa!
Mä oon vähän kausittainen rahankäyttäjä. Haluaisin olla paljon tarkempi ja suunnitelmallisempi, mutta toisinaan menee ihan pihistelyksi ja toisinaan spontaaneiluksi. Välillä pihistelen jossain välttämättömässä asiassa tosi paljon ja harkisten ostopäätöstä, ja sitten taas toisinaan tulee tehtyä yllätysostoksia vähän isommallakin summalla. Esim. hetki sitten ostin lennot Brasiliaan poikaystävän perheen luo, vaikka sen summan olisi esimerkiksi voinut säästää ensi kesän vuokriin yms. Se kuitenkin tuntuu tärkeältä moneltakin kannalta, ja tämä ehkä kertookin mun (etuoikeutetusta) suhteesta rahaan: kaikki ei oo rahassa mitattavaa ja jos mulla nyt on siihen rahaa, niin miksi en sitä tekisi.