Ihana, kamala aurinko

Kaupallinen yhteistyö: Be3

 

Tällä viikolla näin pitkästä aikaa auringon. Siis sen pilvipeiton takana vähän liiankin ahkerasti lymyilevän valoilmiön, joka tuntuu meille suomalaisille tähän aikaan vuodesta useimmiten kaukaiselta muistolta vaan. Jälleennäkeminen oli ihana ja valehtelisin väittäessäni, etteikö lämpimien auringonsäteiden tunteminen ihollani olisi tuntunut hyvältä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ensimmäiset päivät kuljin ympäri katuja silmät sirrillään, sillä joka paikasta tulviva valo tuntui säkkimäisen pimeyden jälkeen vähän samalta kuin täysille rävähtävä kirkasvalolamppu heti aamutuimaan, mutta pian kroppakin tottui tähän harvinaiseen herkkuun.

Kuten aika moni meistä, mäkin rakastan aurinkoa. Sen kirkas valo kohentaa mielialaa huomattavasti, tuo elämään roppakaupalla lisää energiaa ja on iholla varsinainen d-vitamiinitehdas, mutta samaan aikaan siinä piilee myös vaaroja, joiden muistaminen meinaa aina välillä unohtua.

 

 

Mulla on aika perinteinen suomalainen iho, joka sietää aurinkoa varsin heikosti: sellainen vaalea ja pisamainen, joka ei rusketu suuremmin ja palaakin tosi helposti. Aina ei oo kuitenkaan ollut niin, joten rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että sen oikeaoppinen suojaaminen on vaatinut vähän harjoitusta, kärsivällisyyttä ja muutaman valitettavan palamisenkin. Nuorempana vähät välitin aurinkosuojista maatessani viikkotolkulla (!) pihalla kärventymässä, sillä isältä peritty vahva ihoni ei ollut palanut koskaan kertaakaan ja ajattelin hölmönä, että mitäpä sitä turhaan rasvoilla läträämään, kun palamistakaan ei tapahdu. (Älkää koskaan ajatelko näin – aurinko vaurioittaa suojaamatonta ihoa aina, vaikka se ei muistuttaisikaan väriltään katkarapua.) Pian tuli kuitenkin kesä, jolloin muutama päivä ennen kesäloman päättymistä näytin pihalla vietettyjen viikkojen jälkeen jotain kahvipapua etäisesti muistuttavalta, mutta sain myös ensimmäistä kertaa elämässäni aurinkoihottumaa käsivarret täyteen. Siitä lähtien ihoni on reagoinut UV-säteilyyn täysin eri tavalla, eikä enää kulu päivääkään, jolloin voisin kuvitellakaan auringossa hengailua ilman aurinkorasvaa – jopa Suomen kesän kohtalaisen heikko auringonpaiste laittaa ihoni koville ja mikäli suoja pääsee syystä tai toisesta unohtumaan, niin lopputuloksena on poikkeuksetta punertava hipiä. Ihoni tuntuu reagoivan aurinkoon vuosi vuodelta herkemmin, mutta se onkin normaalia, sillä ihmisen iho ohenee vanhetessaan ja samalla UV-säteily voimistuu jatkuvasti.

Myöhemmällä iällä vartalooni on kertynyt myös luomia. Vaikka tähän mennessä kaikki niistä onkin ollut terveitä, niin uuden ilmestyminen on tietynlainen arkinen muistutus ihon suojaamisen tärkeydestä – koskaan kun ei voi tietää, milloin uusi piste iholla olisikin jotain muuta kuin terve kauneuspilkku. Itse aurinkohan ei varsinaisesti aiheuta melanoomaa, mutta liian suuret UV-säteilyannokset ja ihon palaminen suurentaa sen mahdollisuutta huomattavasti ja onkin arvioitu, että 95% melanoomista olisi ehkäistävissä järkevällä aurinkokäyttäytymisellä.

Auringosta saa (ja pitääkin) nauttia, mutta ainoa tapa ehkäistä ihovaurioiden syntymistä ja pahimmassa tapauksessa jopa melanoomaa on ihomme säntillinen suojaaminen. Muistetaanhan se?

 

 

Koska tätä viikkoa on tullut vietettyä paahtavan auringon alla, niin aurinkosuojat oli luonnollisesti pakattava mukaan matkaan. Nappasin kotoa toilettilaukkuuni Be3:n aurinkosuojasarjan kolme eri tuotetta, joista keltainen Sun Protection Progressive Spray muodostui pian suosikikseni. Progressiivisessa kuivaöljysprayssa on kolme vahvuusastetta: ensimmäisellä levityskerroksella suojakerroin on 20, toisella 30 ja kolmannella jopa 50. Samaa sprayta voi käyttää sekä kasvoille että vartalolle – herkimpia kohtia (kasvoja, olkapäitä sekä dekolteeta) oon itse suojannut korkeammalla suojakertoimella, kun taas esimerkiksi jaloille on riittänyt vähän matalampi suoja. Tehokkaan aurinkosuojan lisäksi dermatologisesti testatun ja nikkelittömän sekä parabeenittoman tuotteen jojobaöljy kosteuttaa, avokadoöljy pehmentää ja e-vitamiini ehkäisee ihovaurioita tehokkaasti.

Sarjaan kuuluu myös erityisen herkälle ja esimerkiksi lasten iholle tarkoitettu sininen puteli, jonka suojakertoimet lisääntyy samaan tapaan levityskerroilla, mutta suojakertoimet ovat 50, 50+ sekä 50++. Pinkkipurkkinen after sun on puolestaan täydellinen apu auringossa vietettyjen päivien jälkeisiin hetkiin, sillä se on superhelppo levittää ja tekee ihosta silkkisen pehmeän. Be3:n tuotteita myy apteekit sekä Sokos-tavaratalot ja niistä voi lukea lisää täältä.

Eli mikäli talven lomapäivät tulee vietettyä auringon alla, olipa se sitten koti-Suomen kevättalvihangilla tai vähän lämpimämmillä leveyspiireillä, niin tässä on oikein varteenotettava vaihtoehto aurinkosuojan hommaa hoitamaan.

 

Kuvat: Anni Korhonen

Vaikka nautinkin auringosta suuresti ja näiden menneiden auringossa vietettyjenpäivien jälkeen olo on käytännössä kuin uudesti syntynyt, niin auringossa makaaminen on sittemmin vaihtunut ihan muihin aktiviteetteihin (kuka muka edes jaksaa enää kärventää itseään?) ja mikäli kaipaan joskus päivetystä, niin haen sen turvallisesti purkista. Iho kiittää!

1