Ja niin se vaan yhtäkkiä on jo elokuu. Kesän reissut on alkaa olla reissailtu, paahtavimmat helteet on pian takana päin ja lähestyvä syksy siintää kaukana horisontissa. Elokuu on mun lempikuukausia, sillä ne kaikkein ihanimmat kesäpäivät (eli mukava lämpö yhdistettynä pimeneviin iltoihin) on vielä tuloillaan, kesän suosikkifestarit on aivan nurkan takana ja rinnassa kytee sellainen kutkuttava jännitys tulevasta. En kiellä, ettenkö odottaisi kirpeän kaunista syksyä innolla, mutta ennen sitä on vielä vaikka millä mitalla kesää elettävänä, joten en aio hypätä syksyfiiliksiin turhan aikaisin. Liian usein elämä on jonkin tulevan odottamista, vaikka nykyhetkikin olisi itsessään aika ihana.
On ollut hauskaa huomata, kuinka erilainen fiilis monella – itseni mukaan lukien – on tällä hetkellä verrattuna vuoden takaiseen elokuuhun. Silloin kesäkuukaudet oli olleet yhtä kesän alkamisen kärsimätöntä kärkkymistä, vähän parempien päivien toivomista ja lopulta karvasta pettymystä siitä, kuinka vuoden odotetuin ajanjakso jättikin lopulta kylmästi tulematta. Vaikken nykyään jaksakaan vaivata päätäni asioilla, joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa, niin on silti pakko myöntää, että sinä syksynä olo oli pettyneempi kuin hartaasti odotettujen, ohareihin päättyneiden treffien jälkeen. Sellainen, kun oot ollut jostain alkavasta jutusta tosi toiveikas ja jollain tapaa varma, mutta yhtäkkiä jalkojen alta vedetty matto kamppaakin sut kipeästi kyljelleen. Mutta kuten elämässä yleensäkin, kaikki tapahtuu aina tarkoituksella ja muutama pettymys saattaa olla juuri se syy siihen, että eteesi tulee pian jotain monin verroin parempaa.
Kenties senkin oli siis vaan tapahduttava, jotta tänä vuonna saatiin kuluneen kaltainen, mitä mielettömin kesä. Voisin melkein sanoa, etten onnistuneempaa olisi osannut edes toivoa. Tämä on ollut nimittäin helposti yksi elämäni parhaista kesistä, heti sen surkeimman jälkeen. Aika kepeä esimerkki, mutta muistuttanee juurikin siitä, että ottamisen jälkeen elämä muistaa aina myös antaa.
Syksy tulkoon kun on tullakseen, mutta ei kiirehditä sinne ennen aikojaan. Toivottavasti elokuu kohtelee meitä hyvin!
Dress Pull & Bear // sneakers Vans // bum bag from Bali // sunnies Asenne Surf
Kuvat: Jenni Rotonen
1
Yes, August is a beautiful month and you are beautiful, too!
xx from Bavaria/Germany, Rena
Thanks, Rena! 🙂
Tosi hyvä teksti ja samaistuttava myös hyvässä että pahassa. Harvoin mitään vastailen, mutta toi viimeinen kolmanneksi viimeinen lause pysäytti. ”Ottamisen jälkeen elämä muistaa aina myös antaa”. Iho meni ihan kananlihalle kun tajusin sen iskevän täysin mun ajatustapaan, mitä oon pyrkinyt tässä viimeaikoina kehittämään! 🙂 pakko oli kirjoittaa tuo ylös!!
<3
Mä en oikeen ymmärrä, miks tota vyölaukkua pitää pitää noin 😀 siis tuntuu että kun yks tekee niin muut tekee perässä. Ei vaan yhtään natsaa.
Ei kai sitä kaikkea aina tarvitsekaan ymmärtää? 😉 T: kannan vyölaukkuani juuri tälläkin hetkellä noin 😀
Mä en oo pystynyt jotenkin nauttimaan helteistä kun kauhistuttaa vaan ilmastonmuutos :/ Vaikka turhahan se on jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan 😀 Eihän se vähemmän helteinen kesä tai helteistä nauttimatta jättäminen sitä todellisuutta toki poistaisi!
Musta olennaista on just toi, että ei se vähemmän helteinen kesä tai niistä nauttimatta jättäminen sitä todellisuutta (valitettavasti) poista, vaikka syy helteille onkin tosi kurja. En tosin usko, että tästä eteenpäin joka kesä tulee olemaan automaattisesti edeltäjäänsä kuumempi, vaan luulisin tän menevän ainakin hetken ajan muutaman vuoden sykleissä – tää kesä nyt vaan sattui olemaan tosi lämmin ja vähäsateinen 🙂
Tykkään sun blogista, mutta vähän ihmetytti tää teksti. Ymmärsinkö oikein, että viime kesä oli sulle elämäsi kurjin sen takia, ettei ollut lämmintä? 😀 Kuitenkin teit ulkomaanmatkoja, kävit festareilla ja vaikka mitä. Tykkään ite myös lämmöstä kesällä, mutta kuluneen kesän helteet ei oo mitenkään normaaleja Suomen kaltaiseen ilmastoon ja ihmettelen välillä ihmisiä, jotka hehkuttaa näitä helteitä tajuamatta mitä vaikutuksia niillä on.
Kiitos kommentistasi! 🙂 Kyseinen kesä ei ollut elämäni kurjin lämpötilan vuoksi, vaan viime vuosi oli mulle kaiken kaikkiaan tosi raskas, olin ollut pidempään pahasti masentunut ja kurja kesä oli monien asioiden summa. Toki hyviäkin hetkiä oli (ja niitä reissuja sekä festareita, kuten mainitsitkin), enkä sitä lähde missään nimessä kieltämään. Itse en oo paukkuvien helteiden fani, sillä en siedä kuumuutta kovinkaan hyvin ja kaikkein mieluiten eläisin läpi kesän esimerkiksi kahdenkymmenen asteen lämpötilassa, mutta oon silti sitä mieltä, ettei se itse hehkutus sitä ilmastonmuutostilannetta pahenna. Moni muu asia kyllä, mutta mielestäni kesästä ja mahdollisesta lämmöstä saa silti nauttia ilman huonoa omatuntoa tai ns. ”sheimatuksi” tulemista.
Aattelinkin, että taustalla on varmasti muitakin syitä kuin pelkkä lämpötila. Tulkitsi näköjään tekstiä vähän huonosti, eikä ollut tarkoitus loukata 🙂 ja hyviä pointteja tosta ilmastonmuutoksesta!
Kauniit kuvat! Teidätkö onko tuota mekkoa vielä myynnissä? Kahlasin sivut läpi enkä haluu uskoa, ettei enää myydä 😀
Kiitos! Se oli ainakin pari viikkoa takaperin kurkatessani loppuunmyyty kaikissa väreissä, eli voipi olla, ettei sitä oo enää saatavilla 🙁 Omani hankin jo kuukausia sitten.
Vitsi sulla on niin elämäntäyteisiä postauksia nykyään.<3Vau, ilo lukea tämmöstä eikä semmosta tyhjänpäiväistä shaibaa!!
Yhdyn täysin tähän kommenttiin! Sun blogi erottuu edukseen muista. 🙂